projektio

[Psykopatologia]

p r o j e k t i o

Projektiossa (heijastamisessa) (lat. proiectio eteen päin heittäminen) oma kielletty psyykkinen sisältö sijoittuu ulkomaailmaan (jolloin minuus "köyhtyy" mutta "puhdistuu").

Projektiossa defenssinä – kuten introjektiossa – on fysiologinen malli. Varhainen mielihyvä-minä erottelee syötäväksi kelpaavat ja kelpaamattomat kohteet: ne joko niellään tai syljetään. Myöhemmin myös anus (peräaukko) tarjoutuu psyykkisenkin ulostamisen malliksi. Tällöin vainoharhoissa uhkaavat objektit voidaan kokea takaa päin hyökkäävinä.

Voidaan projisoida itsen osia, yliminän osia tai erilaisia libidinaalisia tai aggressiivisia impulsseja ym. Projektiota helpottaa pienen lapsen diffuusi käsitys itsen ja ulkomaailman rajoista. Kasvun ja todellisuudentajun kehityksen myötä projektion käyttö vaikeutuu. Aikuisilla projektiota tavataankin laaja-alaisempana regressiivisissä häiriöissä, joissa myös realiteettitaju on heikentynyt. Normaaleillakin projektio on jokapäiväisessä käytössä kevyemmässä muodossa. Tavallista on esimerkiksi syyttää muita omista virheistä.

Projektio tarjoaa mahtavaa suojaa todellisuudentajun heikentymisen kustannuksella: ihminen kokee itsensä sisäisesti puhtaaksi; kaikki syy ja paha on muissa tai ulkomaailmassa. Mies ampuu konepistoolilla kymmeniä ohikulkijoita, koska "he olivat vihollisiani". – Sosiaalisesti foobinen tietää, että kyseessä ovat vain hänen omat pelkonsa. Paranoidinen pitää muiden pahaa suhtautumista todellisuutena. Realiteettitajun kannalta on olennaista, pystyykö ihminen korjaamaan arvioitaan. Foobinen helpottuu; paranoidinen saa lisää vettä myllyyn!

Esimerkki: Kaksi miestä menossa kuselle. Toinen kuulee toisen sanovan: "Kyllä sun pitäis mennä lääkäriin." Miestä jää vaivaaman toisen puheet. Hän kysyy myöhemmin, että mitä tämä tarkoitti. "Ei, kun sanoin, että minun täytyy mennä lääkäriin, kun on aamusta lähtien ollut niin huono olo." Toinen helpottuu. Paranoidinen, joka fiksi-ideoittensa pohjalta ei pyrikään ennakkoluulottomaan falsifikaatioon, voi luulla että toinen kusettaa vaan lisää!

Projektio tulee esiin myös esimerkiksi etnisissä ennakkoluuloissa ja syntipukki-ajattelussa sekä rationalisaatioissa: vika on muissa, ei minussa, ja jos sattuisikin olemaan minussa, on syy kuitenkin muissa. – Parhaita paranoian kuvauksia on Uudet naapurit (1955), jossa Aku joutuu melusotaan (1956; Aku Ankan parhaat XV, 1982).

Freud kuvasi psyykkistä projektiota jo vuonna 1895. Termistä on tullut suosittu varsinkin kleiniläisessä psykoanalyysissä, jossa se on kieltämisen, splitin ja introjektion ym. kanssa osa primitiivistä defenssi-konstellaatiota. Transferenssia kuvatessaan kleiniläiset voivat käyttää projektio-termiä, kun klassisessa psykoanalyysissa prosessia pidettäisiin siirtymänä (displacement).

Pertti Luukkonen ([2004, 2006] 2011): 50+ defenssiä - näin mieli suojaa itseään.

[untuva]

Se, joka syyttää toista omista virheistään (projektiona), niin tiedostaako se kuitenkin, että hän on virheiden takana itse?

Psykopatologia: Projektiossa (heijastamisessa) (lat. proiectio eteen päin heittäminen) oma kielletty psyykkinen sisältö sijoittuu ulkomaailmaan (jolloin minuus "köyhtyy" mutta "puhdistuu").

Mitä se oma kielletty sisältö on: onko se pelkoa, toivetta...?

[Psykopatologia]

Ei (ainakaan) heti tiedosta. - Seksi, aggressio, häpeä, syyllisyys yms.

[untuva]

Ei (ainakaan) heti tiedosta. - Seksi, aggressio, häpeä, syyllisyys yms.

Millä tavoin projektiot tulevat tietoisuuteen projektion purkaen, auttaako esim. psykoterapia tai voiko ihminen ilman psykoterapiaakin tiedostaa projektioitaan?

[Psykopatologia]

Voihan ne.