Alistamisesta

Re: Alistamisesta

ViestiKirjoittaja Kahvi » 24.04.2013 20:07

untuva kirjoitti:Kahvi käytkö terapiassa tai oletko joskus käynyt?

Kävin takavuosina 3v terapian keskivaikeaan masennukseen.
Kahvi
 

Re: Alistamisesta

ViestiKirjoittaja untuva » 24.04.2013 20:12

Minua kiinnostaa jutella terapiasta. Koitko terapiastasi olevan hyötyä? Koitko myös masennuksesi lievittyvän? Miksi et ole jatkanut terapiaa sen kolmen vuoden jälkeen?
Itselläni alkoi terapiassa 8. vuosi, ja nyt on alkanut tuntumaan vaikutus. Alkuvuodet pyörin tietyissä ongelmissa saamatta itse niihin kovinkaan paljon otetta tai ymmärrystä.
untuva
 

Re: Alistamisesta

ViestiKirjoittaja Kahvi » 24.04.2013 20:23

untuva kirjoitti:Minua kiinnostaa jutella terapiasta. Koitko terapiastasi olevan hyötyä? Koitko myös masennuksesi lievittyvän? Miksi et ole jatkanut terapiaa sen kolmen vuoden jälkeen?
Itselläni alkoi terapiassa 8. vuosi, ja nyt on alkanut tuntumaan vaikutus. Alkuvuodet pyörin tietyissä ongelmissa saamatta itse niihin kovinkaan paljon otetta tai ymmärrystä.

Koin terapiastani olleen paljonkin apua ja auttoi myös masennukseeni. Tosin suurin apu masennukseeni oli se, että terapian aikana minulle diagnosoitiin ADHD, johon sain asianmukaisen lääkityksen - johan lähdin tokeentumaan masennuksesta hurjaa vauhtia!

Kolme vuotta on maksimi, mitä saa Kelalta tukea terapiaan. Kävin siis yksityisellä Kelan tuen turvin. Toisekseen en oikein enää kolmen vuoden jälkeen edes kokenut olevani terapian tarpeessa - koin pystyväni hyvinkin jatkamaan pääkoppani loppujen sotkujen setvimistä ominkin avuin.

Koin itsekin saman ilmiön: alussa ei tuntunut tapahtuvan oikein yhtään mitään, mutta sitten lähti homma etenemään. Kait siinä alussa menee oma aikansa tutustumiseen yms. Ja paljon vaikuttaa tietysti se, että kuinka huonossa hapessa terapian aloittaa; kovin huonossa hapessa ei ole kykyä/jaksamista/innostusta alkaa psyykeen syvyyksiä käymään läpi.
Kahvi
 

Re: Alistamisesta

ViestiKirjoittaja untuva » 24.04.2013 20:31

Koitko itsetuntosi kasvavan terapian myötä?
untuva
 

Re: Alistamisesta

ViestiKirjoittaja Kahvi » 24.04.2013 21:05

untuva kirjoitti:Koitko itsetuntosi kasvavan terapian myötä?

En oikein osaa sanoa. Toisaalta kyllä, toisaalta ehkä ei. Itsetuntoni ei ehtinyt olemaan "asialistalla" oikeastaan kuin hetkittäin, mutta toki muiden asioiden käsittely kieltämättä aina jollain tavoin vaikutti itsetuntooni.

Kieltämättä näin jälkeenpäin hieman harmittaa, että silloin elämässäni oli niin akuutteja ja isoja asioita käsiteltävänä, että terapia meni oikeastaan niiden käsittelyyn. Mutta toisaalta olin/olen todella tyytyväinen, että minulla oli terapia, jossa ratkoa noita akuutteja ongelmia.
Kahvi
 

Re: Alistamisesta

ViestiKirjoittaja untuva » 24.04.2013 23:28

Minusta kuulostaa kivalta kuulla sinun hyötyneen terapiasta. Sen parhaiten itse tietää tarvitseeko terapiaa. Ja on tietenkin hienoa, että on niin hyvässä kunnossa, että pärjäilee ilmankin.
untuva
 

Re: Alistamisesta

ViestiKirjoittaja Lette » 27.04.2013 10:32

untuva kirjoitti:Olen itse joutunut kanssa koulussa kiusatuksi. Muut huomaa helposti, jos toinen on alistunut. Alistuminen näkyy eleistä ja jopa puheäänestä voi sen havaita. Kiusaajat iskevät alistujiin juuri siksi, että he luontaisesti tietävät, että saavat tahtonsa periksi alistuvaisen kanssa, koska alistaja alistaa itsensä kiusaajan edessä. Kiusattu ei halua tulla kiusatuksi, mutta ei mahda välttämättä mitään sille, että alistuu kuitenkin; kiusattu näyttää kiusaajalleen alistumisen merkkejä, kuten voi kääntää katseensa häveten alaspäin. Alistumisen kehästä pitäisi päästä pois. Tiedostaa mikä toimintamalli on aiheuttanut alistumisen. Alistujan pitää löytää ulos toimintamallistaan, jolloin kiusaajat eivät saa enää tahtoaan perille.

Se, joka kiusaa toista, alentaa itsensä. Kiusattu voi valita, ottaako vastaan kiusaamisen
eli alentaa myös itsensä, valitsee huomaamattaan uhriasenteen,
Kiusaaja kiusaa aina ensin itseään, mikä olisi hyvä sanoa hänelle.
Lette
 

Re: Alistamisesta

ViestiKirjoittaja Lette » 27.04.2013 10:55

Kyllästynyt kirjoitti:
Lette kirjoitti:Se, joka kiusaa toista, alentaa itsensä. Kiusattu voi valita, ottaako vastaan kiusaamisen
eli alentaa myös itsensä, valitsee huomaamattaan uhriasenteen,
Kiusaaja kiusaa aina ensin itseään, mikä olisi hyvä sanoa hänelle.

Olemme Lette tästä samasta asiasta aiemminkin väitelleet, enkä vieläkään pysty käsittämään miten kuvittelet kiusatun voivan valita "ottaako vastaan kiusaamisen".

Kiusaaminen ei olisi ongelma, jos sen pystyisi poistamaan tai neutralisoimaan sillä, ettei uhri "ota vastaan kiusaamista".

En väittele, pidä sinä vain mielipiteesi.
Sanoin: "valitsee huomaamattaan uhriasenteen"
Eihän kukaan tietoisesti valitse kiusatuksi tulemista.
Kiusaaja on vastuussa omasta, kiusattu omasta asenteestaan.
Lette
 

Re: Alistamisesta

ViestiKirjoittaja Hilppa » 27.04.2013 11:04

Lette kirjoitti:
Kyllästynyt kirjoitti:
Lette kirjoitti:Se, joka kiusaa toista, alentaa itsensä. Kiusattu voi valita, ottaako vastaan kiusaamisen
eli alentaa myös itsensä, valitsee huomaamattaan uhriasenteen,
Kiusaaja kiusaa aina ensin itseään, mikä olisi hyvä sanoa hänelle.

Olemme Lette tästä samasta asiasta aiemminkin väitelleet, enkä vieläkään pysty käsittämään miten kuvittelet kiusatun voivan valita "ottaako vastaan kiusaamisen".

Kiusaaminen ei olisi ongelma, jos sen pystyisi poistamaan tai neutralisoimaan sillä, ettei uhri "ota vastaan kiusaamista".

En väittele, pidä sinä vain mielipiteesi.
Sanoin: "valitsee huomaamattaan uhriasenteen"
Eihän kukaan tietoisesti valitse kiusatuksi tulemista.
Kiusaaja on vastuussa omasta, kiusattu omasta asenteestaan.

Mutta kun psykologi kertoi, että pitää sanoa, jos pahoittaa mielensä l. tulee kiusatuksi.
Hilppa
 

Re: Alistamisesta

ViestiKirjoittaja Lette » 28.04.2013 11:19

Hilppa kirjoitti:
Lette kirjoitti:
Kyllästynyt kirjoitti:
Lette kirjoitti:Se, joka kiusaa toista, alentaa itsensä. Kiusattu voi valita, ottaako vastaan kiusaamisen
eli alentaa myös itsensä, valitsee huomaamattaan uhriasenteen,
Kiusaaja kiusaa aina ensin itseään, mikä olisi hyvä sanoa hänelle.

Olemme Lette tästä samasta asiasta aiemminkin väitelleet, enkä vieläkään pysty käsittämään miten kuvittelet kiusatun voivan valita "ottaako vastaan kiusaamisen".

Kiusaaminen ei olisi ongelma, jos sen pystyisi poistamaan tai neutralisoimaan sillä, ettei uhri "ota vastaan kiusaamista".

En väittele, pidä sinä vain mielipiteesi.
Sanoin: "valitsee huomaamattaan uhriasenteen"
Eihän kukaan tietoisesti valitse kiusatuksi tulemista.
Kiusaaja on vastuussa omasta, kiusattu omasta asenteestaan.

Mutta kun psykologi kertoi, että pitää sanoa, jos pahoittaa mielensä l. tulee kiusatuksi.

Hilppa:
Mutta kun psykologi kertoi, että pitää sanoa, jos pahoittaa mielensä l. tulee kiusatuksi.
Lette:
Kiusaajalle on hyvä vastata. Mitä sanoo, on tietenkin on tapauskohtaista. Useimmiten ihmiset
eivät tiedosta kiusaavansa. Se mitä sanoit, on varmaan hyvä monessa tapauksessa,
Lette
 

Edellinen

Paluu Vertaistuki ja lääkkeet



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron