Kirjoittaja Mirri » 16.04.2013 20:32
Kuten on jo aiemmin näissä keskusteluissa todettu; käsite feminismi eli naisasialiike on pyörinyt suomalaisissa tietosanakirjoissa jo 1910- ja 1920-luvuilla, joten ainakin Suomessa joku on tuolloin tiennyt jonkin feminismin olemassaolosta. Se, että enää 1960-luvulla kenelläkään ei tullut sellainen asia mieleen, on valitettavaa. On sitten voitu kuvitella, että feminismi on keksitty uutena asiana, vaikka todellisuudessa feminismi oli uusien vuosikymmenten myötä saanut uusia muotoja. Toki voidaan 60-luvulla alkunsa saaneista feminismin suuntauksista puhua 'uutena' feminisminä, muttei 'uusi' feminismikään tarkoita sitä, etteikö feminismiä olisi ollut aiemmin.
Toinen, ja minusta järkevämpi, vaihtoehto on, että ajatellaan 'uusi' feminismi feminismin uusina muotoina ja hyväksytään aiempikin feminismi feminismiksi. Aivan kuten se suomenkielisten tietosanakirjojen mukaan on ollut. Luulen, että näin ajattelevat ne, jotka puhuvat sekä kirjoittavat feminismin historiasta käyttäen ilmaisuja ensimmäinen, toinen ja kolmas aalto.
Tässä tapauksessa ei pidä paikkaansa se, että feminismi olisi jälkikäteen keksitty termi. Sen sijaan ei haluta uskoa eikä myöntää, että feminismi (myös käsitteenä) on ollut olemassa jo kauan ennen 1960-lukua. Sama ongelma kuin 60-luvun 'uuden' feminismin synnyttäjillä; tai radikaalifeminismin, kuten minä mieluummin sanon. Hekään eivät halunneet myöntää eivätkä uskoa, etteivät sittenkään ole feminismin 'keksijöitä'. Heidän radikaalin ajattelunsa mukaan aiempi feminismi ei ollut feminismiä nähnytkään...
Miksi esimerkiksi minun feministinä pitäisi suostua radikaalifeministiseen ajatteluun, jonka mukaan ainoa oikea feminismi on syntynyt vasta 1960-luvulla? Historialliset tosiasiat eivät ole yhtäpitäviä radikaalifeminististen luulojen kanssa.