Kirjoittaja untuva » 09.04.2013 19:48
Tris arvasin siis oikein. Aivan sama juttu mikä mulla oli yhdessä vaiheessa. En voinut kuin kokoajan vain miettiä ja yrittää ratkoa ymmärtääkseni itseäni; omaa toimintaani. Pääsin kuitenkin asian yli ajan kanssa, mutta nyt olen löytänyt selityksen lapsuudestani käyttäytymiselleni, mutta nyt kun olen löytänyt selityksen olen edelleen siinä tilassa, että voinko arvostaa entistä itseäni tai mitä muut ajattelevat minusta aikaisemman perusteella ja vieläkö tulen toimimaan samalla tavalla -tavalla, jota en voi kaikissa tilanteissa arvostaa, jolloin saatan tuntea itseni jälleen arvottomaksi. Se, että ymmärtää omaa käyttäytymistä ei välttämättä johta siihen, että pystyisi hyväksymään sitä ja sen seurauksia. On vain elettävä, mutta tärkeintä on se, että on saanut edes selitykset toiminnalleen.