Psykopatologia kirjoitti:Historiaa: Adolf Eichmanin oikeudenkäynti (1961)TV1 maanantai klo 19 - 19.52TV1 keskiviikkona 3.4. klo 19.00 - 19.52,
uusinta sunnuntaina 7.4. klo 14.30
Yle Areenassa 30 päivää
http://areena.yle.fi/tv/1848182 (52 min)
Katsoin tuon sunnuntain uusinnan.
Iipot tekivät oikeudenkäynnistä varsinaisen mediasirkuksen ja välittivät videomateriaalia todella laajasti maailman tietoisuuteen. Tässä on Eichmanin oikeusturvan kannalta se hyvä asia, että oikeudenkäynnin reiluus tuli laajasti arvioitavaksi - koko maailman silmien alla kun on aikas vaikeaa suorittaa tyylipuhdasta näytösoikeudenkäyntiä.
Tuota mediasirkusta haluttiin ymmärrettävästi siksi, että natsien kauheudet tulisivat koko maailman tietoisuuteen. Myös Israelissa suhtauduttiin nuivasti holokaustista selvinneisiin; heidän tarinoihinsa ei oikein uskottu kun olivat niin uskomattimia kauheudessaan. Itseasiassa ohjelmassa taisi yleinen syyttäjä tms hemmo ihan suoraan sanoa, että oikeudenkäynnillä on kaksi tavoitetta: tuoda natsien hirmuteot maailman tietoisuuteen [tärkeämpi] ja tuomita Eichmann teoistaan [vähemmän tärkeä].
Niinpä nuo marssittivat pari kuukautta todistajia toistensa perään kertomaan natsien kauheuksista. Heidän todistuksensa ei liittynyt mitenkään suoraan (eikä oikein epäsuoraankaan) Eichmaniin, vaan ihan tyylipuhtaasti haluttiin käyttää oikeudenkäyntiä ja sen saamaa huomiota siihen, että natsien hirmuteot tulisivat kaikessa karmeudessaan kaikkien tietoisuuteen. Hyvä niin, kyllähän moisista asioista pitääkin suurta älämölöä ehdottomasti pitää. Eichmanin oikeusturvan kannalta sitten homma ei ollutkaan kohdillaan: ensinnäkin miksi ihmeessä oikeudessa kuullaan sellaisia todistajia, jotka eivät todista sen enempää puolesta kuin vastaan itse syytettyä kohtaan? Toiseksi ja erityisesti tämä oli Eichmania kohtaan tavallaan psykologinen ansa. Todistajien kertoessa natsien tekosista istuu samassa oikeussalissa syytetty - tulee mielikuva, että todistajan kertomus on raskauttava todiste itse syytettyä vastaan.
Niinkuin sekin todistaja, jonka kerrottiin saanen ghetossa nuorena 80 iskua SS-hemmolta. Joo onhan se väärin, mutta mitä se todistaa Eichmanista? Ei yhtään mitään, koska hän ei ollut silloin lyömässä eikä käskenyt lyömään tai ollut edes tietoinen asiasta, että olisi voinut moisen estää - tai antaa lyöjälle jälkikäteen rangaistuksen ym. Oikeusprosessin itsensä kannalta siis täysin turha todistelu - mutta toki mediasirkuksen kannalta tärkeä ja perusteltu todistelu. Mutta siinä kävi vaan niin, että muistaakseni eräs ranskalaistoimittaja, joka oli erikoistunut oikeusasioihin, kävi varsin kuumana - hän piti Eichmania syyllisenä tuohon pahoinpitelyyn ja siksi käytännössä pahuuden ruumiillistumana.
Veikkaan, että on varsin inhimillistä kokea noin, ja niin varmaan maailmanlaajuisesti paljon koettiinkin. Karmeita asioita todistetaan tapahtuneen, syytetty istuu syytetyn pöntössään - joten "tietty" syytetty on syypää esittettyihin tekoihin. Eichmanin itsensä oikeusturvan kannalta tämä oli erittäin huono asia.
Ohjelman loppukaneettina taisi olla, että oikeus ei todennut Eichmania "lopullisen ratkaisun" pääarkkitehdiksi eikä edes erityisen merkittäväksi hemmoksi sen suhteen. Että hän oli kuitenkin enemmän kuin pieni ratas byrokratian rattaissa, mutta ei kuitenkaan ollut pahuuden ruumiillistuma.
Ratkaisematta jäi, tai ainakaan sitä ei kerrottu, että oliko tullut todistetuksi se, että Eichman teki muutakin kuin totteli esimiehiltään saamiaan käskyjä - joka on se oleellisin kysymys tämmöisissä asioissa.