Järjetön hammassärky + korvakipu

[Kahvi]

Löysin aamulla rakkulan kielen alapuolelta, se oli syyllinen kipuun. Tänään jo vähän helpottanut, kun rakkula ei ole enää niin kipeä. Hyvä kuitenkin, että löytyi syy eikä sattunut pahempaa.

No hyvä ettei tuon pahempaa! Ilmeisesti on helpottanut jo kunnolla, liekö vallan kipu jo pois?

[Kahvi]

Itselläni ensimmäinne juurihoito oli vähän päälle 20vee ikäisenä, kun intin hammaslääkärin tekemä paikka falskasi. Siitä menikin sitten parikymmentä vuotta ennen seuraavaa juurihoitoa - falskaavan paikan takia jälleen. Tosin jälkimmäisessä tapauksessa oli hiinä-ja-hiinä että alunperin paikattiin.. tervettä hammasluuta ei kuulemma jäänyt paikan ja juurien väliin kuin pikkaisen.

[Riidankylväjä]

Kauan epäilty hammastulehdusten yhteys sydän- ja verisuonitauteihin ja sydäninfarkteihin on varmistunut.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Tiedekeskuksen johtamassa laajassa EU-hankkeessa tehtiin tutkimus, missä sydäninfarktin takia pallolaajennukseen tulleilta potilailta pois imetyssä veritulppaumassa oli lähes kaikilla hammasperäisiä bakteereja, lähinnä hampaan juuren märkäpesäkkeen bakteereja.

Märkäpesäkkeen kehittymisen ja sydäninfarktin välillä voi olla kuukausien tai useiden vuosien viive.

http://www.satakunnankansa.fi/Kotimaa/1 ... ideo+.html

[Mirri]

Hitsi, tuskan hiki kihoaa otsalleni... Heti huomenna tilaan kiltisti hammaslääkäriajan. Näin olen päättänyt tosin jo viimeisen kuukauden kuluessa aina silloin tällöin. Minulla on lohjennut paikka yhdestä hampaasta, ja se pikkuisen joskus antaa elonmerkkejä itsestään...

Pääsääntöisesti en milloinkaan ole ollut hammaslääkäripelkoinen, mistään kammosta tai kauhusta puhumattakaan. Mutta vanhetessani olen kauhukseni huomannut, että vuosi vuodelta tuntuu yhä vaikeammalta mennä hammaslääkäriin - vaikka järki (sekä kokemus) hyvin sanoo, etteivät hammaslääkärit ole pelottavia, ja että olisi järkevää mennä hammaslääkärin juttusille ja levittämään suunsa hänen eteensä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Kaikesta järjenkäytöstäni huolimatta olen huomannut hammaslääkärissä käymisen - pelkän ajatuksenkin hammaslääkäristä - olevan nykyisin suorastaan ylitsepääsemätön stressitekijä; vähän kuin viimeinen pisara muutenkin kuormittuneen elämän keskellä. Näin on ollut jo useita vuosia.
Jospa tieto siitä, että juurihoito voi tehdä hirmuisen kipeää, psyykkaa minua soittamaan huomenna hammaslääkärille...

Niin siinä kävi, että lopulta uskaltauduin hammaslääkärin tuoliin vasta eilen, vaikka jo tammikuun lopulla täällä kerroin varaavani ajan...

Muutaman ajan peruutettuani ja yhdeltä loistettuani poissaolollani syytä ilmoittamatta hammaslääkäri kohteli minua aidosti pelkopotilaana. Niin helläkätisesti ja hellävaraisesti, että melkein leperteli...
Hyvältähän sellainen tuntui, suorastaan ihanalta. Paitsi että jossakin vaiheessa melkein alkoi naurattaa - ellei olisi ollut suu täynnä tavaraa - kun tajusin hammaslääkärin tekevän tosissaan töitä pelkoni voittamiseksi. Teki jo mieli ryhtyä selittämään, etten minä - aikuinen ihminen - sentään ihan niin paljon pelkää.

Itse operaatio oli helppo (puudutuksessa tosin); aivan hukkaan menivät kaikki mieleeni maalailemani kauhukuvat järkyttävästä tulehduksesta ja juurihoidon hirveyksistä. Ei ollut mitään tulehdusta, ei edes reikää. Oli vain pahan tuntuisesti lohjennut hammas, joka kieleni mukaan oli hirmuinen reikä.

[Psykopatologia]

Minä oli tiistaina hygienistillä hampaiden putsauksessa.

[Kahvi]

Kyllä se minullakin on samansorttista kuin Mirrillä: pahinta on se ajatus hammaslääkäriin menemisestä kuin itse hammaslääkärikäynti. Itse olen ratkaissut asian niin, että en ajattele asiaa vaan menen vaan lekurille silloin kun aika on.

Viime viikolla paikattiin yksi reika ja olipa sekä helppo että nopea operaatio - ainakin verrattuna juurihoitoon. Kerroin hammaslääkärikammosta -niinkuin teen aina- ja kyllähän se otettiin huomioon. Mm minulle kerrottiin koko ajan mitä tehdään seuraavaksi ja varmistettiin puudutuksen riittävyys pariinkin kertaan.

[mr jalsan]

Minä odotan, että olisi varaa käydä. Myös koira tulisi käyttää kevään aikana

[untuva]

Minä olen ruennut kaksi kertaa päivässä pesemään hampaat putsaan myös hammasvälit nykyään kaksi kertaa päivässä ja purskuttelen hammasvettä kaksi kertaa päivässä. Oli pakko totella hammaslääkärin käskyä.

[Mirri]

Kyllä se minullakin on samansorttista kuin Mirrillä: pahinta on se ajatus hammaslääkäriin menemisestä kuin itse hammaslääkärikäynti. Itse olen ratkaissut asian niin, että en ajattele asiaa vaan menen vaan lekurille silloin kun aika on.

Viime viikolla paikattiin yksi reika ja olipa sekä helppo että nopea operaatio - ainakin verrattuna juurihoitoon. Kerroin hammaslääkärikammosta -niinkuin teen aina- ja kyllähän se otettiin huomioon. Mm minulle kerrottiin koko ajan mitä tehdään seuraavaksi ja varmistettiin puudutuksen riittävyys pariinkin kertaan.

Luulen, että minäkin joudun opettelemaan uusia toimintatapoja vastaisuuden varalle, koska viime vuosina suhteettomuuksiin paisunut hammaslääkäripelkoni alkaa olla todellinen ongelma. Ja surkuhupaisinta tässä on, ettei minulla - tietääkseni - ole mitään kauhukokemuksia hammaslääkäristä, ja tämä dramaattinen hammaslääkäripelkoni on vasta viime vuosina esille putkahtanut ongelma. Yhdistän asian kyllä elämässäni vallitsevaan 'krooniseen' kovaan stressiin sekä pitkäaikaiseen depressioon, joka jatkuessaan kuluttaa voimia aiheuttaen vuosi vuodelta lisääntyviä ja kummallisilla tavoilla ilmeneviä oireita - kuten nyt tämä pintaan putkahtanut hammaslääkärikammo.

Hammaslääkärivisiittini oli sillä tavoin poikkeuksellinen ja merkittävä, että hammaslääkärini kenties tietämättään auttoi minua pääsemään perille esille nousseen hammaslääkäripelkoni syistä. Kerroin hänelle, että olen hämmästyksekseni ikääntymisen myötä törmännyt hammaslääkäripelkoon, joka minulle on uusi ja ennen kokematon asia. Ja että tahdon ilman muuta puudutuksen, koska en enää nykyisin uskalla antaa paikata ilman puudutuksen tuomaa turvaa kipua vastaan.
Siitä hammaslääkärini intoutui kertomaan, että ikääntymisen myötä hampaiden kipuherkkyys oikeastaan vähenee. Kertoili jotakin juurista, mutten tajunnut siitä asiasta tuon taivaallista. Hän kuitenkin moneen kertaan painotti, että lasten kohdalla olisi tosi tärkeää saada heidät suostumaan puudutuspiikkeihin, koska lasten hampaiden paikkailu on paljon tuskallisempaa kuin sama homma aikuisten purukalustossa. Tämä taas liittyy jotenkin juuristoon, ja etenkin maitohampaiden juuriin. Ymmärsin asian jotenkin niin, että lasten hampaistossa kipua aistivaa pinta-alaa on paljon enemmän kuin myöhempinä vuosina, ja etenkin verrattuna ikäihmisten hampaistoon juurineen.

Olen aina ollut sitä mieltä, ettei minulla ole elämäni varrella mitään kauhukokemuksia hammaslääkäreistä, vaikka paikkailtu on ja ilmeisesti juurihoidettukin joskus kasvuvuosinani jokin hammas - ja menneinä vuosikymmeninä aina ilman puudutuksia, kuten silloin oli tapana tehdä. Olen lapsesta lähtien ollut hammaslääkärin ihannepotilas, 'urhoollinen' ja 'reipas'... Muistan hyvin, että noin minua aina kasvuvuosinani kiiteltiin hammaslääkärikäyntien yhteydessä. Ja nyt nykyaikainen hammaslääkärini kertoi, että hänen mielestään lapset pitäisi ehdottomasti puuduttaa paikkausten yhteydessä, jottei heille syntyisi traumoja - koska lapset joutuvat kokemaan paikkausten yhteydessä paljon suurempaa kipua aikuisiin verrattuna.

Aivan kuin olisin esiin putkahtaneen hammaslääkäripelkoni kanssa pudonnut jonnekin menneisyyteen ja pintaan onkin noussut jokin menneisyyden trauma, vuosikymmeniä sitten hammaslääkärin tuolissa saatu; suojamuurit romahtaneet ja aikuisen ihmisen järjellinen kontrolli itsehillintöineen ja psyykkauskykyineen pettänyt.
'Lepertelevä' hammaslääkärini osui taitavalla toiminnallaan käsittääkseni asian ytimeen; suoraan juureen ja hermoon...

[Kahvi]

Nyt on kaikki tällä kertaa pongatut reiät paikattu. Eri hampilääkäri tällä kertaa. Mokoma ei lisännyt puudutusta vaikka ensimmäinen ei toiminut . Ajukoppa moisen jälkeen tovin sekaisin; lapsuuden aikaiset kammokokemukset taisi nousta hetkeksi pintaan.

Eihän se kipu kestänyt kuin muutamia sekunteja kerrallaan, eikä ollut mitenkään ylivoimainen kestettäväksi, mutta kun on kerran saanut härsguuggeli-kammon moista kohtaan niin sotkee mokoma ajukoppaa.

[Kahvi]

Mirri,
itseasiassa mietin juuri tuon suuntaisia ajatuksia tänään hammaslääkärintuolissa. Että lasten ensikokemukset moisesta paikasta pitäisi saada mahdollisimman miellyttäväksi -esim juuri käyttämällä puudutusta. Samoin mietin, että onpa hassua, kun se aikuisuus häipyy totaalisesti tuossa tilanteessa ja varsin alkukantaiset pelot ym astuvat tilalle.

Hassua kyllä, mutta vertasin mielessäni asiaa hiihtämiseen. Minun ikäluokastani käytännössä kaikilta peruskoulu tappoi murtomaahiihdon ilot. Ihan vaan siksi, että se oli joskus 70-luvulla varsin vastenmieliseksi tehtyä liikuntaa. Vaikka tosiasiallisesti ladulla lykkiminen on harvinaisen mukava liikuntamuoto. Mutta siitä tuli hampilääkärin tavoin vastenmielistä.