Missä he ovat? ("syrjäytyneet" yms.)

[Psykopatologia]

TEEMAT >> TYÖELÄMÄ http://www.hs.fi/tyoelama/Miss%C3%A4+he ... 1591324463

Missä he ovat?
24.2.2013 24 Jaana Laitinen

Mikä on se mystinen joukko työikäisiä suomalaisia, joiden tekemisistä ei paljoa tiedetä?

Tilastokeskuksen työvoimatilastoissa he kuuluivat luokkaan nimeltä muut työvoiman ulkopuolella olevat,
ja heitä oli vuonna 2012 keskimäärin 133 000. Miehiä oli 70 000 ja naisia 63 000.

Käytännössä he ovat siis työikäisiä ihmisiä, jotka eivät käy töissä, mutta eivät ole työttömiä työnhakijoita,
opiskelijoita, eläkeläisiä tai armeijassa. Luvuissa eivät ole mukana myöskään ne 83 000:tta lapsia tai omaisia
hoitavaa suomalaista eivätkä 3 200 vankia.

Keitä he siis oikein ovat?

Edes työtilastonikkarit eivät pysty kaivamaan esiin tietoa siitä, keitä tähän muihin työvoiman ulkopuolella
olevien ryhmään kuuluu.

Syrjäytymiseen perehtynyt kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä Tilastokeskuksesta sen sijaan tunnistaa
heistä heti 32 000, siis neljäsosan. He ovat syrjäytyneitä nuoria, jotka eivät opiskele, käy töissä, eivätkä
ole työttömiä työnhakijoita.

"Heitä ei näy missään tilastossa."

Tässä joukossa, jota yhteiskunnallisessa keskustelussa usein kutsutaan syrjäytyneeksi, on nuoria, joiden
koulutie on jäänyt peruskouluun tai jo peruskoulu on jäänyt kesken. Tie jatkokoulutukseen ja töihin on
katkennut.

"Heitä ei hyväksytä työnhakijoiksi, jos koulut ovat jääneet kesken tai he eivät ole hakeneet peruskoulun
jälkeen jatkokoulutukseen, mitä viranomaiset edellyttävät", Myrskylä sanoo.

Projektipäällikkö Ulla Nord Helsingin Diakonissalaitoksen etsivää nuorisotyötä tekevästä Vamoksesta
tuntee saman ongelman.

"Nuoret sanovat, etteivät mene kortistoon, koska eivät kuitenkaan saa työmarkkinatukea."

Kolmasosa näistä tilastojen kadottamista nuorista on maahanmuuttajataustaisia. Heidän syrjäytymisriskinsä
on 20 – 25 prosenttia, kantaväestöön kuuluvien nuorten 5 prosenttia, Pekka Myrskylä sanoo.

"Sitten on myös koulukiusattuja nuoria, jotka vain jäävät kotiin."

Toinen kadonneiden joukkoon kuuluva ryhmä voisivat olla rikkaat perijät, joiden ei ole pakko tehdä töitä.
He eivät näy työllisten eivätkä työnhakijoiden rekistereissä.

Luokkaeroja tutkinut sosiologian professori Jani Erola Turun yliopistosta sanoo, että perityn omaisuuden
varassa eläviä on hyvin vähän. Vaikka suvulta siirtyy rahaa, moni hankkii silti ammatin ja käy työssä.

"Onko heitä tuhattakaan", Erola pohtii.

Yhden varakkaan työtä tekemättömien joukon hän keksii. Iän karttuessa joillekin on saattanut kertyä omaisuutta,
esimerkiksi sijoitusasuntoja. Vuokratuotoilla tai osingoilla tulee toimeen, vaikka jäisi töistä pois ennen virallisia
eläkevuosia.

"Ei heitäkään kymmeniä tuhansia ole", Erola arvelee.

Myös oman yrityksen myynti voi tuoda varallisuutta, joka mahdollistaa työstä pois jäännin. Jos perheellä on varaa,
puolisot voivat jäädä yhtä aikaa eläkkeelle, vaikka nuoremmalla olisi eläkeikään vuosia.

Entä selittävätkö kotirouvat työvoiman ulkopuolella olevien suuren määrän?

Eivät, professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksesta sanoo.

"Maaseudulla naiset ovat aina tehneet työtä, ja sodan aikana naiset hoitivat kotirintamalla työt. 1960- ja 70-
luvuilla loputkin kotirouvat lähtivät töihin. Kun rakennettiin hoivaan perustuvaa hyvinvointiyhteiskuntaa,
naisia tarvittiin sairaaloihin ja päiväkoteihin."

"Sen jälkeen on pidetty itsestään selvänä, että naiset hankkivat ammatin ja käyvät töissä."

Sitä, kuinka paljon naisia jää nykyään kotiin lasten kasvettua, ei Jokinen pysty sanomaan.

Sen sijaan näyttää siltä, että "kotirouvuus" on Suomessa etnistymässä.

Työssäkäyntitilastojen mukaan vuonna 2010 avio- tai avoliitossa eläviä naisia, jotka eivät kuuluneet työvoimaan,
oli 58 300. Heitä oli kolmanneksen vähemmän kuin 20 vuotta aiemmin.

Naisista oli syntyperältään suomalaisia 46 600 ja ulkomaalaisia 11 700. Kahdessa vuosikymmenessä syntyperältään
suomalaisten määrä on lähes puolittunut ja ulkomaalaisten naisten määrä nelinkertaistunut.

"Meillä on maahanmuuttajataustaisia perheitä, joiden kulttuuriin kuuluu, että nainen hoitaa kotia ja mies elättää
perheen. Vaikka perheet omaksuvat täkäläisiä tapoja, osa perinteistä pysyy kauan", professori Kimmo Jokinen sanoo.

Yksi työvoiman ulkopuolella oleva, tilastoissa näkymätön ryhmä on osa asunnottomista.

Kehittäjä Jani-Juhani Helakorpi Sininauha-Asunnoista sanoo, että useimmat työikäiset asunnottomat tai
erilaisissa tukiasunnoissa elävät saavat eläkettä tai toimeentulotukea. Pelkän toimeentulotuen varassa elävistä
moni kuulu joukkoon muut työvoiman ulkopuolella olevat.

Helsingin kaupungin ylläpitämän Hietaniemenkadun palvelukeskuksen asiakkaista arviolta kolmannes saa toimeentulotukea.

"Pitkään asunnottomuuteen liittyy usein monia ongelmia. Henkilö voi pudota yhteiskunnan ulkopuolelle. Vaikea silloin on
käydä työssä tai edes kelvata työnhakijaksi", kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä Tilastokeskuksesta sanoo.

Muiden työvoiman ulkopuolisten ryhmään kuuluu siis vailla työnhakijastatusta, opiskelupaikkaa tai työtä olevia nuoria,
asunnottomia, pääomatuloilla tai muulla varallisuudella eleleviä tai puolison elättämiä ihmisiä.

Ovatko siinä kaikki?

Professori Jani Erola arvelee, että tilastoissa näkyy haamuina myös ulkomailla oleskelevia suomalaisia. He voivat olla
esimerkiksi työkomennukselle lähtevien työntekijöiden puolisoita.

"Yhteys Suomeen halutaan ehkä pitää, vaikka tarkoitus on pysyä ulkomailla kauankin."

Pekka Myrskylä Tilastokeskuksesta arvelee, että työvoiman ulkopuolella on myös harmaan talouden työntekijöitä,
esimerkiksi pikkurikollisia, joista ei jää merkkiä verottajalle. Joukossa voi olla myös tulottomia taiteilijoita ja yrittäjiä.

"Voi myös olla fyysisesti tai psyykkisesti sairaita ihmisiä, jotka eivät pysty hoitamaan asioitaan. He eivät kuitenkaan
ole niin sairaita, että pääsisivät eläkkeelle."

Perhetutkija Kimmo Jokinen uskoo, että maaseudulla on yhä vanhempien nurkkiin jääneitä nuoria miehiä,
joita ennen kutsuttiin peräkammarin pojiksi.

"Kaikki he eivät ole töissä, koulussa tai aina kortistossakaan."
_

[Riidankylväjä]

Eikö vapaassa maassa saisi olla missä haluaa?

Vai elämmekö ylipäätään vapaassa maailmassa?

[Riidankylväjä]

Tuossa jutussa nähdään miten ihmisen vapaa tahto toteutuu. Meillä on todella kapea siivu, jossa voimme toteuttaa vapaata tahtoamme. Suurta osaa tahdostamme ohjaa virkamiehet ja loppua muut tekijät. Itselle ei jää mitään.

[ve e]

Syrjäytymiseen perehtynyt kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä Tilastokeskuksesta sen sijaan tunnistaa
heistä heti 32 000, siis neljäsosan. He ovat syrjäytyneitä nuoria, jotka eivät opiskele, käy töissä, eivätkä
ole työttömiä työnhakijoita.

"Heitä ei näy missään tilastossa."

Tässä joukossa, jota yhteiskunnallisessa keskustelussa usein kutsutaan syrjäytyneeksi, on nuoria, joiden
koulutie on jäänyt peruskouluun tai jo peruskoulu on jäänyt kesken. Tie jatkokoulutukseen ja töihin on
katkennut.

"Heitä ei hyväksytä työnhakijoiksi, jos koulut ovat jääneet kesken tai he eivät ole hakeneet peruskoulun
jälkeen jatkokoulutukseen, mitä viranomaiset edellyttävät", Myrskylä sanoo.

Sellainen tuli mieleen, että aika paljon pidettäneen edelleen pääsykokeisiinlukuvuosia lukion jälkeen. Silloin ei olla opiskelijoita, töissäkäyviä eikä syrjäytyneitä. Ei kuulosta, että he olisivat Myrskylän luvussa mukana. He voivat olla erittäinkin hyväosaisia. Esim. veljeni taisi viettää tuollaisen vuoden ennen oikeustieteelliseen pääsyään. Nykyisin hän on tosiaan erittäin hyväosainen, jos taloudellisesti mitataan.

Ite oon ollut peräkammarin poikanakin, jee jee. En nauttinut tuolloin sosiaalitukea enkä sairaspäivärahaa, tai opiskellut. Sittemmin olin määräaikaisena eläkeläisenä, tai kuntoutustuella, kun minut sitten sellaiselle opastettiin. Nykyisin en maksa yhteiskunnalle mitään erityistä tukien muodossa, ja maksan jopa veroja. En sitä oikein haluaisi lopettaa. Ei sillä, että pitäisin sitä minään ihmisyyden mittana, mutta voi melkein olla, että kokonaisuutena arvioituna niin pääsee helpommalla. Tai en tiedä. Mieli voi muuttua.