Liittyykö Aspergerin oireyhtymä koulusurmiin?

[Kuutar]

Autismi on psykoottista, Asperger ei.

Ei ole kyseessä psykoottisuus, mutta mikä on sinun motiivisi disinformaation levittämiseen?
Uskon sinun tietävän kyllä, että autismi on kehityshäiriö, jos nyt puhutaan siitä varsinaisesta synnynnäisestä autismista. Autismi ei siis ole psykoottisuutta, koska autisti ei ole menettänyt todellisuudentajua, joka hänellä aiemmin olisi ollut, vaan hänellä on aina ollut synnynnäinen vamma aivojen toiminnassa.

[Psykopatologia]

Autismi on laaja-alainen kehityshäiriö ja orgaaninen psykoosi (vaikeimmissa muodoissaan).

[Psykopatologia]

AS on biologisuus- ja neurologisuusmaineensa vuoksi korkean statuksen diagnoosi verrattuna
moniin muihin psykiatrisiin diagnooseihin. ADHD:t ym. kuuluvat ainakin osin samaan kategoriaan.
Usein ihmiset mieltävät nämä neurologisiksi, ei psykiatrisiksi diagnooseiksi. Sen takia niitten ei
ehkä koeta implikoivan tahdon sairautta samassa määrin kuin muitten diagnoosien. Ei voisi olla
toisenlainen, jos on neurologinen vika.

Eräs ulkomaalainen autisminkirjoon erikoistunut psykiatri kertoi jossain, että heille tulee AS:n suhteessa
myönteisen statuksen vuoksi paljon ASsiudestaan vakuuttuneita, itse asiassa persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä,
joitten haarukoimiseen hän on kehitellyt omia pikamenetelmiään. Yksi oli ihan vaan sellainen, että hän kesken
keskustelun jää hetkeksi tuijottamaan toista "merkitsevän" näköisesti. ASsille (tai high functioning -autistille)
tuollainen ei merkitse yhtään mitään; persoonallisuushäiriöinen taas herkästi lukee moiseen loukkaavia merkityksiä,
ja voi reaktiollaan paljastaa itsensä.

Autisminkirjoisten pitäisi kai periaatteessa olla melkein sokeita kaikenlaiselle enemmän tai vähemmän
hienovireiselle sosiaaliselle "nöyryyttämiselle". Vain asiasisällöillä on merkitystä. Sillä mitä seurauksia
on asiasisältöihin nähden. Näin ajatteli minusta ainakin tämä yksi ulkomaalainen psykiatri.

Kuulostaa hyvin epätieteelliseltä toimintatavalta tuollainen persoonallisuushäiriön pikadiagnosointi tai
aspergerin poissulkeminen noin vähäisillä perusteilla. Kyllä ihminen pitäisi tuntea kunnolla, ennen kuin
alkaa väittämään jotain hänen koko persoonallisuudestaan. Moni ei esimerkiksi tuohon tuijotukseen
kommentoisi mitään, vaikka huomaisikin sen, koska tahtoo olla kohtelias vieraalle ihmiselle, persoonallisuus-
häiriöinenkin voisi olla kohtelias vieraalle. Potilas voisi myös tulkita tuijotuksen niin, että lääkäri on kai
syventynyt omiin ajatuksiinsa, pohtii nyt jotakin, kun tuolla tavoin tuijottaa. Lääkärit usein tarkastelevat
potilasta katseellaan, ei siinä edes ole sinänsä mitään ihmeellistä.

Aiemmin esitit projektiiviset tekniikat epätieteellisinä, nyt haastattelun.

Jos testejä ei käytetä. sitä enemmän lääkärin täytyy turvautua haastattelussaan erilaisiin "kikkoihin" yms.

[Psykopatologia]

Re: Terapia voisi ehkäistä osan psykooseista
Kirjoittaja Psykopatologia » 26.01.2013 20:30 viewtopic.php?f=8&t=8327&hilit=kahn&start=30

Kuutar kirjoitti:
Psykopatologia kirjoitti:
Rorschach, Kahn, WAIS, MMPI & Lüscher ym.

Järkyttävän huono idea. Moni jäisi sitten ilman tarpeellista terapiaa noiden epätieteellisten menetelmien vuoksi,
monesta tehtäisiin ihan vääriä tulkintoja, ja psykologit voisivat ottaa vapauksia tulkita testejä tahallaan niin,
että potilas määritellään terapiaan epäkelvoksi, jotta kunta säästää kustannuksia.

Psykopatologia
Miten sitten tulisi valita (kun kerran kaikille ei suoda psykoterapiaa)?

[Psykopatologia]

Re: K i r j a h a n k i n t a n n e (ym.)

Feinstein, Adam (2010): History of Autism, A. Conversation with the Pioneers.
West Sussex, UK (etc.): Wiley - Blackwell. - xv + 381 p.
(Akateemisessa 51,95 -> 25,95 -> 15,57)

[Kuutar]

AS on biologisuus- ja neurologisuusmaineensa vuoksi korkean statuksen diagnoosi verrattuna
moniin muihin psykiatrisiin diagnooseihin. ADHD:t ym. kuuluvat ainakin osin samaan kategoriaan.
Usein ihmiset mieltävät nämä neurologisiksi, ei psykiatrisiksi diagnooseiksi. Sen takia niitten ei
ehkä koeta implikoivan tahdon sairautta samassa määrin kuin muitten diagnoosien. Ei voisi olla
toisenlainen, jos on neurologinen vika.

Eräs ulkomaalainen autisminkirjoon erikoistunut psykiatri kertoi jossain, että heille tulee AS:n suhteessa
myönteisen statuksen vuoksi paljon ASsiudestaan vakuuttuneita, itse asiassa persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä,
joitten haarukoimiseen hän on kehitellyt omia pikamenetelmiään. Yksi oli ihan vaan sellainen, että hän kesken
keskustelun jää hetkeksi tuijottamaan toista "merkitsevän" näköisesti. ASsille (tai high functioning -autistille)
tuollainen ei merkitse yhtään mitään; persoonallisuushäiriöinen taas herkästi lukee moiseen loukkaavia merkityksiä,
ja voi reaktiollaan paljastaa itsensä.

Autisminkirjoisten pitäisi kai periaatteessa olla melkein sokeita kaikenlaiselle enemmän tai vähemmän
hienovireiselle sosiaaliselle "nöyryyttämiselle". Vain asiasisällöillä on merkitystä. Sillä mitä seurauksia
on asiasisältöihin nähden. Näin ajatteli minusta ainakin tämä yksi ulkomaalainen psykiatri.

Kuulostaa hyvin epätieteelliseltä toimintatavalta tuollainen persoonallisuushäiriön pikadiagnosointi tai
aspergerin poissulkeminen noin vähäisillä perusteilla. Kyllä ihminen pitäisi tuntea kunnolla, ennen kuin
alkaa väittämään jotain hänen koko persoonallisuudestaan. Moni ei esimerkiksi tuohon tuijotukseen
kommentoisi mitään, vaikka huomaisikin sen, koska tahtoo olla kohtelias vieraalle ihmiselle, persoonallisuus-
häiriöinenkin voisi olla kohtelias vieraalle. Potilas voisi myös tulkita tuijotuksen niin, että lääkäri on kai
syventynyt omiin ajatuksiinsa, pohtii nyt jotakin, kun tuolla tavoin tuijottaa. Lääkärit usein tarkastelevat
potilasta katseellaan, ei siinä edes ole sinänsä mitään ihmeellistä.

Aiemmin esitit projektiiviset tekniikat epätieteellisinä, nyt haastattelun.

Jos testejä ei käytetä. sitä enemmän lääkärin täytyy turvautua haastattelussaan erilaisiin "kikkoihin" yms.

Projektiivisten testien käyttö pitäisi mielestäni kieltää, eivät ne mittaa niitä asioita, joita niiden väitetään mittaavan. Autismia ei edes tunnettu silloin kun nuo testit kehitettiin ja niiden validiteetti on tutkimusten mukaan heikko. ( olisin laittanut linkin Lauri Nummenmaan tekstiin, mutten löydä googlella)

Juuri tuollainen kikkojen käyttö on mielestäni typerää ja vanhanaikaista psykoanalyttisessa tutkimustavassa. Minusta sitä tiedostamattoman merkitystä liioitellaan, varsinkin hoidon onnistumisen kannalta. Voihan sitä leimata ihmisiä vaikka miksi ja kaivella jotain merkityksiä toisten sanomisista vaikka loppuelämän, mutta mitä hyötyä siitä on sille potilaalle? Jos hoidosta halutaan tuloksia, lähtökohta pitäisi olla se, että autetaan ihmistä niissä ongelmissa, joihin hän tulee apua hakemaan. Sekin on mielestäni typerä oletus tai asenne, että analyytikon mielestä potilaan ongelma ei "tietenkään" voi olla se, mihin hän sitä apua hakee.( tällaistakina asennetta voi joillain lääkäreillä olla) Toki joku persoonallisuushäiriöinen kuten narsistinen, voisi valehdella, mutta he ovat vähemmistö potilaissa. Suurin osa vapaaehtoisesti hoitoa hakevista on masentuneita ja erilaisista neurooseista kärsiviä.

[Psykopatologia]

Itse olen tehnyt Ro:ta luultavasti toiseksi eniten Suomessa,
ja olen todennut metodin hyödyn arvokkaaksi.

[Psykopatologia]

Vain Rutaselle.

[Mirri]

Häviätkö Mattlarille?

Pieni kevennys, kohdalleni osuneen sukunimen innoittamana...

Marja Mattlar upeine tulkintoineen:
http://www.youtube.com/watch?v=9IdxOGgR35Q
http://www.youtube.com/watch?v=3YLJcRlg08c
http://www.youtube.com/watch?v=ekonjxqzTqQ

[Kuutar]

Itse olen tehnyt Ro:ta luultavasti toiseksi eniten Suomessa,
ja olen todennut metodin hyödyn arvokkaaksi.

Mitä vastaat tähän kritiikkiin:

( lainaus Lauri Nummenmaa Psykologi 3/2005)

" Sekä vanhoja että uusia Ro:n normeja noudattavalla psykiatrilla on huomattavan suuri riski luokitella monet psyykkisesti terveet ihmiset sairaiksi. On myös huolestuttavaa, että suuri osa Comprehensive Systemin lähdekriikistä on " julkaisemattomia käsikirjoituksia Rorschach Workshopeista", eikä suinkaan vertaisarvioinnin läpikäyneitä tieteellisiä tutkimusmetodeja."

" Koska kyseinen testi toimii epäsystemaattisesti, sen avulla tehdään paljon vääriä positiivisia diagnooseja eikä sen käyttäminen paranna oleellisesti päätöksentekoa."

[Mirri]

Loukkaat Suomen Ro gurua. Timpurikin sen tietää!

En sentään laittanut kevennykseksi mitään silmille hyppäävää pilapiirrosta, kuten tällä foorumilla on tapana...

[Riidankylväjä]

http://mox.ingenierotraductor.com/2012/ ... l-for.html

[ve e]

Projektiivisten testien käyttö pitäisi mielestäni kieltää, eivät ne mittaa niitä asioita, joita niiden väitetään mittaavan. Autismia ei edes tunnettu silloin kun nuo testit kehitettiin ja niiden validiteetti on tutkimusten mukaan heikko. ( olisin laittanut linkin Lauri Nummenmaan tekstiin, mutten löydä googlella)

Sikäli kun ne ovat nykyistä diagnostisten kriteerien järjestelmää vanhempia, sellaisia asioita kuin "autistius," "ADHD" tai "sekamuotoinen persoonallisuushäiriö" todellakin mitannevat paremmin kyselyt, jotka hakevat nimenomaan noitten diagnoosikategorioitten määrittelyssä käytettyjä käyttäytyimisen ja kokemisen piirteitä. (Kai tällaisia testejä on?)

Ei projektiivisten testien käyttökelpoisuutta toisaalta pitäisi sitten arvioidakaan niitten reliabiliteetin diagnostisten kategorioitten jäsenten tunnistamisessa perusteella. Koska yhteys siitä, mitä niillä mitataan, siihen, mitä diagnostisten kategorioitten jäsenyyteen liitetään, on paljon monimutkaisempi kuin nykykategorioitten perusteella laadituissa testeissä. ((Siihen tulee väistämättä mukaan ikään kuin kahdenlaisia reliabiliteettiongelmien lähteitä -- ensimmäiset liittyen mittaustilanteeseen, ja toiset liittyen mittaustulosten tulkintaan diagnostisen kategorian valinnan suhteen.))

Projektiivisten testien reliabiliteetti voi periaatteessa olla ihan ok haettaessa sitä, mitä hakemaan testit on laadittu.

Pitäisi oikeastaan etsiä tuo Nummenmaan juttu jostain.

[ve e]

Tulihan siitä vähän mutkainen.

[ve e]

Tietty!

[Psykopatologia]

Projektiivisten testien käyttö pitäisi mielestäni kieltää, eivät ne mittaa niitä asioita, joita niiden väitetään mittaavan.
Autismia ei edes tunnettu silloin kun nuo testit kehitettiin ja niiden validiteetti on tutkimusten mukaan heikko.
( olisin laittanut linkin Lauri Nummenmaan tekstiin, mutten löydä googlella)

Sikäli kun ne ovat nykyistä diagnostisten kriteerien järjestelmää vanhempia, sellaisia asioita kuin "autistius," "ADHD"
tai "sekamuotoinen persoonallisuushäiriö" todellakin mitannevat paremmin kyselyt, jotka hakevat nimenomaan
noitten diagnoosikategorioitten määrittelyssä käytettyjä käyttäytyimisen ja kokemisen piirteitä. (Kai tällaisia testejä on?)

Ei projektiivisten testien käyttökelpoisuutta toisaalta pitäisi sitten arvioidakaan niitten reliabiliteetin diagnostisten
kategorioitten jäsenten tunnistamisessa perusteella. Koska yhteys siitä, mitä niillä mitataan, siihen, mitä diagnostisten
kategorioitten jäsenyyteen liitetään, on paljon monimutkaisempi kuin nykykategorioitten perusteella laadituissa testeissä.
((Siihen tulee väistämättä mukaan ikään kuin kahdenlaisia reliabiliteettiongelmien lähteitä -- ensimmäiset liittyen mittaus-
tilanteeseen, ja toiset liittyen mittaustulosten tulkintaan diagnostisen kategorian valinnan suhteen.))

Projektiivisten testien reliabiliteetti voi periaatteessa olla ihan ok haettaessa sitä, mitä hakemaan testit on laadittu.

Pitäisi oikeastaan etsiä tuo Nummenmaan juttu jostain.

Puhutaan kai kernaammin validiteetista kuin reliabiliteetista. vee n: mainitsemat uudet "testit" eivät ole testejä
vaan strukturoituja kyselyitä.

Nykyisiin diagnooseihin pääseminen ei edellytä spesifien kyselyiden esittämistä. Kliinikko voi "kääntää" testaus-
ja haastattelu-tiedot ICD- tai DSM-kielelle. Psykologi voi esittää lausunnossaan tutkittavasta sekä psykodynaamisen
kuvauksen että formaaliset diagnoosit. 1992 - 1995 saatoin laittaa lausuntoon diagnoosit 1) ICD-9:n, 2) ICD-10:n ja
3) DSM-III-R:n mukaan.

[Psykopatologia]

Itse olen tehnyt Ro:ta luultavasti toiseksi eniten Suomessa,
ja olen todennut metodin hyödyn arvokkaaksi.

Mitä vastaat tähän kritiikkiin:
( lainaus Lauri Nummenmaa Psykologi 3/2005)

"Sekä vanhoja että uusia Ro:n normeja noudattavalla psykiatrilla on huomattavan suuri riski luokitella monet
psyykkisesti terveet ihmiset sairaiksi. On myös huolestuttavaa, että suuri osa Comprehensive Systemin lähde-
kriikistä on " julkaisemattomia käsikirjoituksia Rorschach Workshopeista", eikä suinkaan vertaisarvioinnin
läpikäyneitä tieteellisiä tutkimusmetodeja."

"Koska kyseinen testi toimii epäsystemaattisesti, sen avulla tehdään paljon vääriä positiivisia diagnooseja eikä
sen käyttäminen paranna oleellisesti päätöksentekoa."

(Nummenmaa ei näköjään osaa suomea.)
Ei pidä tukeutuakaan Ro-normeihin, joita ei oikeastaan olekaan (pitävästi).

Comprehensive Systemin työt ovat "sisäänlämpiäviä".

Rorschachin avulla tehdään monenlaisia vääriä päätelmiä eri suuntiin.

[Psykopatologia]

En pysty arvioimaan.

[Psykopatologia]

Voiko noin joku edes ajatella?!

[Psykopatologia]

psykologinen testaus,

psykologisiin (psykologin) testauksiin (tutkimuksiin) kuuluu

1) testien tekeminen;
2) kliininen haastattelu & asiakirjat;
3) testien pisteytys;
4) tulosten tulkinta;
5) psykologinen persoonallisuus-teoria ja
6) tulosten raportointi (suullinen ja/tai kirjallinen, so. lausunto).

Vaikein osa on (4) tulosten tulkinta, jossa psykologi pyrkii "risristiin-validoimaan"
(1 & 3) testaus- ja (2) haastattelu-tietoja jonkin (5) persoonallisuus-teorian puitteissa
ja (2) yhteistyössä tutkittavan kanssa. - Testaaminen on soveltavan ja kliinisen
psykologian ominta aluetta.

Lapinlahden "koulukunnan" käytäntö on aloittaa tutkimus (useimmiten) Rorschachilla heti,
kun tutkittavan olennainen vaiva on tullut haastattelussa esiin ja kun yhteistyösuhde on varma.
Tähän kuluu aikaa lyhimmillään n. 15 minuuttia. Täten psykologi lähtee testaamaan suhteellisen
"sokeana" ja käy tutkittavan kanssa muita tietoja läpi eri testien välillä ja perusteellisemmin
vasta, kun testit on tehty.

Tavallisempaa on, että psykologi ensin keskustelee tutkittavan kanssa pari tuntia ja vasta sitten
ryhtyy testaamaan. - Lapinlahden otteessa ideana on se, että tutkittavan persoonallisuuden
dynamiikka tulee selvemmin esiin eikä (ikään kuin) neutraloidu "turhaan" alku-haastatteluun.