Kirjoittaja Psykopatologia » 17.04.2010 15:36
.
D e f e n s s i t. & .h ä i r i ö t
d e f e n s s i t
(Britanniassa defense, Yhdysvalloissa defence), minän suojautumiskeinot, -mekanismit, defenssi-dynamismit; signaali-ahdistuksen mobilisoimia automaattisia ja tiedostamattomia pääosin intrapsyykkisiä prosesseja, jotka suojaavat minuutta ahdistuneisuuden, häpeän ja syyllisyyden yms. kokemuksilta ("sopimattomat" ajatukset, tunteet, muistot yms.).
Päädefenssejä ovat (yleinen) regressio eli taantuma (eri muodoissaan) sekä (primitiivisyys-järjestyksessä) kieltäminen, introjektio & projektio, tyhjäksitekeminen, eristäminen (isolaatio), identifikaatio (samastuminen) ja torjunta (repressio). Lisä- tai apu-defenssejä ovat (aakkosjärjestyksessä) mm. acting out, arvonkielto, dissosiaatio (erottaminen), idealisaatio, kompensaatio, projektiivinen identifikaatio, rationalisaatio (lumeperustelu), reaktionmuodotus ja älyllistäminen eli intellektualisaatio (eristämisen variantti). Välillä myös supressio (tukahduttaminen) ja minän rajoitus listataan defensseihin. Siirtymässä (displacement) on defensiivisiä puolia. Sublimaatio on ”onnistunut” defenssi siinä mielessä, että vietti ei salpaudu. Adaptiivinen prosessi on myös regressio egon palveluksessa.
Defenssit ilmenevät tavallisesti kombinoituneina ja yhdessä coping-keinojen kanssa (defenssit & coping = selviytymiskeinot), ja periaatteessa mitä tahansa psyykkistä toimintaa voi käyttää myös defensiivisesti. Ei kuitenkaan ole paikallaan nimetä esimerkiksi joissain erityisissä tilanteissa tapahtuvia mutkikkaita psyykkisiä prosesseja spesifeiksi defensseiksi yhdellä nimikkeellä, koska tällöin voitaisiin muodostaa kymmeniä "uusia" ad hoc -defenssejä, joilla ei ole defenssin ilmaiseman perusprosessin luonnetta.
Psykopatologiassa regressio on aina mukana, mutta tietyt defenssit liittyvät spesifimmin tiettyyn psykoseksuaaliseen vaiheeseen ja tiettyihin häiriöihin. Defenssin käsite tulee psykoanalyysistä. Freud käytti ilmaisua defenssi ensi kertaa vuonna 1894 kirjoituksessaan Die Abwehr-Neuropsychosen (S.E. I: 47). Klassinen teos on Anna Freudin Minän suojautumiskeinot ([1936] 1969). Suomeksi kattavin esitys on Luukkosen (2004) 50+ defenssiä.
defenssien varhaisuus & häiriöt,
luokittelu sen mukaan, milloin defenssit tulevat ihmisen elämään. Varhaisuus korreloi osin defenssien primitiivisyyteen ja psyykkisen häiriön vaikeuteen (paitsi apu-defenssien osalta; niitä kaikkia tässä ei pyritäkään sijoittamaan).
V A R H A I S I M M A T (oraalinen vaihe, 1.+ ikävuosi):
D e f e n s s i t: regressio, kieltäminen, introjektio. projektio. split, acting out (impulsiivisessa mielessä), siirtymä.
H ä i r i ö t: skitsofreeniset psykoosit, skitsofreniformiset psykoosit, skitso-affektiiviset psykoosit, maanis-depressiiviset psykoosit, vaikeammat paranoiat, vaikea päihteiden käyttö, vaikeammat rajatilat.
V A R H A I S E T (anaalinen vaihe, n. 2.– 4.+ ikävuosi):
D e f e n s s i t: tyhjäksitekeminen, eristäminen, reaktionmuodostus, identifikaatio, identifikaatio aggressoriin, projektiivinen identifikaatio (keiniläisillä).
H ä i r i ö t: melankolia, lievemmät paranoiat, lievempi päihteiden käyttö, lievemmät rajatilat, pakkoneuroosit, vaikeammat fobiat, vaikeammat psykosomaattiset häiriöt, pre-falliset konversio-neuroosit, vaikeammat karaktäärihäiriöt.
__________________________________________________________________________________________________________
"Demarkaatiolinja" psykoosin ja neuroosin välillä kulkee (karkeasti ja skemaattisesti) anaalisen vaiheen sisällä:
varhaisempi anaalinen vaihe eli anaalis-sadistinen ekspulsiivinen (ulostus-)vaihe vs.
myöhempi anaalinen vaihe eli anaalis-retentiivinen (säilyttävä) vaihe.
__________________________________________________________________________________________________________
M Y Ö H Ä I S E M M Ä T (fallinen vaihe, n. 5.– 6.+ ikävuosi):
D e f e n s s i t: torjunta.
H ä i r i ö t: lievemmät fobiat, (konversio-)hysteriat, lievemmät karaktäärihäiriöt.
__________________________________________________________________________________________________________
M Y Ö H Ä I S I M M Ä T (latenssista puberteetin ja adolesenssin kautta genitaalisuuteen):
D e f e n s s i t:
”O n n i s t u n e e t”: sublimaatio, kompensaatio, huumori, regressio egon palveluksessa.
”E p ä o n n i s t u n e e t”: päihteiden käyttö, minän rajoitus, askeettisuus, rationalisaatio, älyllistäminen ym.
.