Professori rahoitti opintoja imitoimalla
Paavo Antero Seppänen, s. 24.6.1924 Kauhava, k. 17.1.2013 Espoo (88)
Sosiologian professori Paavo Seppänen kuoli Espoossa 88 vuoden iässä 17. tammikuuta 2013.
Hän oli syntynyt Sulkavalla 24. kesäkuuta 1924.
Sosiologina Seppänen sijoittui siihen sosiologian murroskauteen, joka 1950-luvun lopulla ja
1960-luvun alussa muutti tieteenalansa suuntaa kohti modernia amerikkalaisvaikutteista
sosiologiaa ja kiinnostui ristiriidoista ja niiden säätelystä.
Seppäsen väitöskirjassa Tehdas ja ammattiyhdistys (1958) osoitettiin, että tyytymättömät
työntekijät ovat hyviä työntekijöitä; he ovat aktiivisen kriittisiä.
Seppäsellä ei ollut lapsuudessaan mahdollisuutta käydä oppikoulua, mutta hän suoritti sen
yksityisesti kahdessa vuodessa Mikkelin yhteiskoulussa. Seppäsestä tuli ylioppilas 1951
Sulkavan kunnan verotussihteerin toimen ohessa. Työura oli alkanut 14-vuotiaana myymälä-
apulaisena ja varastonhoitajana.
Hän myös osallistui jatkosotaan Itä-Syvärin ja Aunuksen kannaksen rintamalla ja kävi upseeri-
koulun 20-vuotiaana.
Seppänen valmistui Helsingin yliopistosta pääaineenaan sosiaalipolitiikka. Opiskelunsa hän
rahoitti muun muassa esiintymällä imitaattorina.
Väitöskirjan jälkeen Seppänen hoiti eri korkeakouluissa sosiologian professorin tehtäviä,
kunnes vuonna 1969 hänestä tuli Helsingin yliopiston sosiologian professori. Tässä virassa
hän toimi vuoteen 1988 asti.
Hänen tutkimusaiheensa vaihtelivat yhteiskunnan muutoksesta, yhteiskuntasuunnittelusta
ja työelämän ongelmista kirkkoon ja uskontoon sekä urheiluun.
Seppäsen toisen keskeisen yliopistollisen toiminta-alan, hallinnon, keskeiset vuodet sijoittuivat
nekin murrosaikaan. Hän oli Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan dekaanina
poikkeuksellisen pitkään (1974 - 1984) ajanjaksona, johon sijoittuivat taistolaisen opiskelija-
liikkeen aktiivisimmat vuodet.
Seppänen joutui kokemaan sen ylilyönnit raskaasti, kenties enemmän kuin kukaan muu.
Asiantuntijana ja keskustelijana Seppäsen ominta alaa olivat työelämä ja urheilu. Vuonna 1967
hän esitti yleistä kuuden tunnin työpäivää ja 36 tunnin työviikkoa siten, että koneet ja tilat
olisivat viikon aikana käytössä kuusi 12 tunnin jaksoa. Työmarkkinaosapuolet vierastivat
Seppäsen mallina tunnettua ideaa, mutta myöhemmin sitä on sovellettu eri yrityksissä.
Vuonna 1971 hänet kutsuttiin riitaisten urheilujärjestöjen yhdistämistä varten perustetun
Urheilun neuvottelukunnan puheenjohtajaksi, mutta eheytysyritys ei tuottanut tulosta.
Hän itse oli ollut aktiivinen ja monipuolinen urheilija. Aikanaan hänellä oli Suur-Savon piirin
ennätys kymmenottelussa. Jäätyään eläkkeelle Seppänen kirjoitti laajimmat tutkimuksensa,
Sulkavan historian ensimmäisen osan vuoteen 1860 ja toisen osan Hannu Soikkasen kanssa
(vuodet 1860 - 2000). Ystävykset vaihtoivat rooleja siten, että sosiologi Seppänen käsitteli
menneitä vuosisatoja, ja yhdessä he kirjoittivat uudemmista ajoista.
Risto Alapuro
Tapani Valkonen
Kirjoittajat ovat Paavo Seppäsen kollegoita ja ystäviä.
