Kansalaissodan alkamisesta 95 vuotta

[Psykopatologia]

Kansalaissodan alkamisesta 95 vuotta 28.1.2013

http://www.nra.fi/ 28.1.- 28.5. 1918

[Riidankylväjä]

Sisällissotaan johti pitkä ja mutkikas tapahtumaketju ja tietysti vallanhimo.

Nykyisenkaltainen konsensuspolitiikka olisi ehkä pystynyt hoitamaan asian ilman sisällissotaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis ... kij.C3.A4t

Sisällissodan juuret ovat 1800-luvulla Suomen suuriruhtinaskunnassa voimistuneessa teollistumisessa, taloudellisen ja poliittisen toiminnan vapautumisessa sekä väestönkasvussa. Ne muuttivat vallinneen sääty-yhteiskunnan rakennetta ja synnyttivät ristiriitoja. Säätyjen sisäinen valta-asetelma muuttui talonpoikien ja porvari­ryhmien vahvistuessa. Merkittävin muutos kuitenkin oli säätyjen ulkopuolisten väestöryhmien, maa- ja teollisuustyöväestön määrän kasvu ja omanarvontunnon nousu, aatteellisina työkaluinaan sosialismi, nationalismi ja myös liberalismi. Suomalainen työväenliike syntyi 1800-luvun lopussa kansan- ja herätysliikkeiden perustalta, henkisten ja aineellisten olojen hitaan mutta vakaan edistymisen myötä. Työväenliike sai fennomanian vaikutuksesta kansallisen luonteen, ja sen läpimurtoa edisti merkittävästi Venäjällä ja Suomessa vuonna 1905 puhjennut suurlakko. Sen jälkeen vuonna 1906 Suomessa tehty radikaali edus­kunta­uudistus ei vähentänyt yhteiskunnallisia jännitteitä, koska Venäjän keisari ja suomalaisten keskinäiset ristiriidat estivät eduskunnan täysipainoisen toiminnan vuosina 1907–1916. Säätyjärjestelmän vaikutus jatkui siten vuoteen 1917 asti, ja Suomen poliittinen järjestelmä oli vakiintumattomassa muutoksen tilassa. Tämä hidasti yhteiskunnallisten uudistusten toteutumista ja jyrkensi työväestön asenteita. Venäläistämiskausien 1899–1916 (sortovuosien) ja suomalaisen kansakunta-ajattelun voimistumisen myötä pyrkimykset Suomen irrottamiseksi Venäjästä sekä myös valtiollisen itsenäisyyden saavuttamiseksi lisääntyivät. Rauhanomaisen vastarinnan ja toiminnan lisäksi maahan syntyi aseellista vastarintaa kannattanut aktivismi ja jääkäriliike sen myötä.[9]

Suomessa juuri ennen venäläistämiskausia vallinneen autonomian palautus ja itsehallinnon laajentaminen sekä lopulta täysimääräisen itsenäisyydenkin toteutuminen olivat lähtökohtaisesti kaikkien puolueiden tavoitteina vuonna 1917. Valtataistelun ja yhteiskunnallisten levottomuuksien vuoksi konservatiivit alkoivat epäröidä sosialistienemmistöisen eduskunnan vallan lisäämistä. Sosiaalidemokraatit puolestaan pyrkivät laajentamaan maan itsenäisyyttä ja kasvattamaan sen avulla, kevään ja alkukesän poliittisten voittojen jatkoksi, sisäpoliittista valtaansa. SDP pyrki asiassa aluksi yhteistyöhön väliaikaisen hallituksen kanssa ja etsi venäläisiltä puolueilta tukea suunnitelmilleen, mutta sai lopulta positiivista vastakaikua ainoastaan V. I. Leninin johtamilta bolševikeilta. Lenin suunnitteli vallankaappausta jo kesällä 1917 ja kannatti sosialistien aikeita, koska ne heikensivät osaltaan väliaikaisen hallituksen asemaa.[32]

Valtalain taustatuki kuitenkin petti, kun bolševikkien tukema sotilaiden ja työläisten vallankaappausyritys Pietarissa päättyi tappioon 16.–18. heinäkuuta 1917. Vallassa säilynyt väliaikainen hallitus vaihtoi johtoonsa Aleksandr Kerenskin eikä hyväksynyt valtalakia, vaan vahvisti sotajoukkoja Suomessa sekä hajotti eduskunnan 31. heinäkuuta. Ennenaikaiset eduskuntavaalit määrättiin järjestettäväksi lokakuussa 1917. Kesällä 1917 Suomi sai Venäjän kannalta uuden merkityksen. Sen lisäksi ja sijasta, että maa oli elintarvikkeiden ja tavarantoimittaja, siitä tuli Pietarin kaupungin sotilaallinen etuvartio, josta ei voitu luopua.[34]

Bolševikit kaatoivat V.I. Leninin johdolla väliaikaisen hallituksen Pietarissa (Petrograd) lokakuun vallankumouksessa 7. marraskuuta 1917. Samaan aikaan Suomen eduskunta ja parlamentaarinen valta olivat pääsemässä uudelleen jaloilleen. Maa oli kuitenkin siinä vaiheessa sisäisesti pahemmin jakautunut kuin maaliskuussa 1917.

Lenin kannusti Suomen sosiaalidemokraatteja vallankumouksen tekemiseen:"Nouskaa, nouskaa viipymättä ja ottakaa valta järjestäytyneen työväestön käsiin."[39][40] Suomen "vastahakoiset vallankumoukselliset" eivät bolševikkien kumouskehotuksia noudattaneet vaan tasapainoilivat eri vaihtoehtojen välissä.

Työväen vallankumouksellinen keskusneuvosto äänesti 12. marraskuuta, Me vaadimme -ohjelman kaaduttuakin, äänin 18–8 vallanottoa vastaan. Keskusneuvosto ja Suomen Ammattijärjestö julistivat 14. marraskuuta Suomeen suurlakon, ja parissa päivässä 85 000 työläistä oli lakossa sekä Etelä-Suomen keskeiset paikkakunnat olivat paikallisten lakkokomiteoiden hallinnassa. SDP oli omaksunut tiukan luokkataistelulinjan.[52][53]

Yleislakon menestys lisäsi voimakkaasti vaatimuksia lopullisesta vallanotosta ja 16. marraskuuta 1917 klo 5 aamulla, vallankumouksellinen keskusneuvosto päätti sittenkin äänin 14–11 aloittaa suomalaisen vallankumouksen. Aloite kumoukseen tuli lähinnä ammattijärjestön ja työväenkaartien riveistä. Toiminnan aloittamista oli kuitenkin lykättävä, koska toimeenpanevaan komiteaan valitut johtajat, komissaarit, kieltäytyivät – ja lopulta vallanotto tyrehtyi äänestyksessä vielä samana päivänä klo 19 äänin 13–12. Suurlakko päätettiin lopettaa 19. marraskuuta klo 24.[54]

Lokakuun vallankumous oli merkittävä tapahtuma myös Suomen itsenäisyyteen johtaneen kehityksen kannalta. Aloite asiassa siirtyi sosialisteilta konservatiiveille, koska valtiollisen riippumattomuuden avulla he toivoivat kykenevänsä vähentämään bolsevikkien vaikutusta maassa ja kontrolloimaan vasemmistoa eduskuntaenemmistönsä turvin. Niinpä 15. marraskuuta 1917 Suomen eduskunta julistautui maassa korkeimman vallan haltijaksi. Maahan muodostettiin 27. marraskuuta P. E. Svinhufvudin johtama porvarillinen senaatti, joka antoi 4. joulukuuta esityksen Suomen itsenäisyysjulistukseksi. Eduskunta hyväksyi julistuksen – äänestyksen jälkeen – 6. joulukuuta 1917.[61] Peilikuvana heinäkuun 1917 valtalakiäänestykseen sosialistit äänestivät joulukuussa porvarillisen senaatin esitystä vastaan ja laativat oman esityksensä itsenäisyysjulistukseksi.[62]
Itsenäisyyslähtöisen historiankäsityksen pohjalta suomalaisille oli suureksi häpeäksi, että itsenäisyydestä jouduttiin äänestämään. Realistisemman historiakäsityksen mukaan tilanne oli vain luonnollinen seuraus aiemmista tapahtumista ja valtataistelusta, jossa itsenäisyyskysymyksestä oli tullut osa suomalaisten sisäistä kiistelyä.

Järjestysvallan ja oman armeijan puuttumisen Suomesta on katsottu olleen yksi ratkaiseva tekijä vuoden 1918 katastrofin synnyssä. Näkemys on osin perusteltu, mutta laajempi, yhteiskunnan hajoamiseen perustuva näkökulma valaisee tapahtumien kehitystä paremmin. Keväällä 1917 Suomessa oli Tokoin senaatti muttei riittävää järjestysvaltaa. Syksyyn mennessä, valtalakiselkkauksen vuoksi, tilanne oli muuttunut päinvastaiseksi: maassa oli, tosin kaksijakoinen, järjestysvalta mutta ei hallitusta, joka olisi voinut sitä käyttää. Vuoden 1917 lopussa hallitusvalta muodostui uudelleen ja Svinhufvudin senaatti pyrki järjestyksen luomiseen. Tämä tapahtui liian myöhään, koska vallan elementit, suojeluskunnat ja punakaartit olivat siinä vaiheessa itsenäisiä valtatekijöitä maassa, ja kun toinen niistä valittiin Suomen viralliseksi armeijaksi syttyi sota.[73]

Vuoden 1917 aikana epäonnistuivat kummankin valtaryhmän sisäiset pyrkimykset yhteiskunnan hajoamisen ja ongelmien kasautumisen estämiseksi sekä uuden rakenteen ja järjestyksen luomiseksi.[79]. Tammikuussa 1918 tilanne kärjistyi (eskalaatio) nopeasti sodaksi, kun sekä valkoisten että punaisten jokainen näkyvä sotilaallinen tai poliittinen toimi johti rintaman toisella puolella vastaliikkeeseen ja mahdollisuus kompromissiin oli jo menetetty. Sotilaalliset valmistelut, erityisesti aseiden hankinta, kiihtyivät molemmin puolin, ja samaan aikaan jyrkät punakaartit haastoivat oikeiston edustajat. Oikeistolainen senaatti sai 12. tammikuuta eduskunnalta valtuudet luoda maahan "luja järjestysvalta", suojeluskuntien avulla. Tämä kiihdytti voimakkaasti työväenkaartien toimia. Osapuolet perustelivat valmistelujaan, erityisesti omille kannattajilleen, puolustautumisella.[80]

Suojeluskuntien johtoon kutsuttiin Carl Gustaf Emil Mannerheim, ja ne julistettiin Suomen senaatin armeijaksi 25. tammikuuta 1918. Tähän punakaartit eivät alistuneet, ja ne olivat vahvistumassa Leninin Pietarista lupaaman aselastin myötä 26.–27. tammikuuta. Sodan luonteinen toiminta alkoi Viipurissa ja muualla Karjalassa 17.–20. tammikuuta, molempien osapuolten aloitteesta. Lopulta, 26. tammikuuta, punakaartit ja työväen järjestyskaartit yhdistyivät Suomen Punaiseksi kaartiksi, ja sen joukot määrättiin liikekannalle 27. tammikuuta 1918 klo 23 lähtien. Etelä-Pohjanmaalla suojeluskunnat alkoivat kenraali Mannerheimin 25. tammikuuta antamalla käskyllä riisua venäläisiä varuskuntia aseista 28. tammikuuta 1918 yöstä alkaen. Suomen sisällissota oli syttynyt.[81]

[Mirri]

Kansalaissodan alkamisesta 95 vuotta 28.1.2013

http://www.nra.fi/ 28.1.- 28.5. 1918

Klikkasin linkin auki ja tyrmistyksekseni siellä sanotaan näin:

95 VUOTTA
VAPAUSSODAN ALKAMISESTA 28.01.1918

(lihavointi minun)

Mikä tämä NRA on? Sivustollaan se esittelee itsensä kovin niukasti:

NRA on kansalaisoikeusjärjestö, jonka tarkoituksena on edistää ampuma-aseiden omistajien oikeusturvaa ja aseiden hallussapito-oikeutta, valistaa turvallista ampuma-aseiden säilytystä sekä turvata ampumaharrastuksen, metsästyksen, asekeräilyn, urheiluammunnan ja maanpuolustustyön jatkuvuus.

Lisäksi selvisi, että kyseinen järjestö kannattaa ainakin perussuomalaisia...

Psykopatologia, oliko laittamasi linkki vapaussota-mainintoineen kannanotto historian tapahtumiin? Minä 'punaisten' jälkeläisenä olen jo miltei takajaloillani ja taisteluasemissa moisen provokaation edessä - silti, vaikken ollenkaan ole unelmoinut elämästä Neuvosto-Suomessa...

Jo aikanaan aikuislukion historian tunneilla opin, ettei kukaan nykyaikainen ja ajattelevainen ihminen puhu vapaussodasta, punakapinasta, eikä välttämättä edes kansalaissodasta niin 'vaarattomalta' kuulostava ilmaisu kuin se onkin - sisällissota on ainoa oikea, sopiva ja neutraali sana. Ja nyt vuonna 2013 silmille läjähtää teksti, jossa muistellaan vapaussodan alkamista...

Mutta joka tapauksessa ihan hyvä hiljentyä muistelemaan vuosikymmenten takaisia tapahtumia; 95 vuotta ei ole pitkä aika, ja tuon ajan lapsina kokeneita ihmisiä elää vielä. Minun iäkäs isoäitini haudattiin toissa kesänä; hän asui pikkutyttönä Tampereella ja traumatisoitui loppuiäkseen neljävuotiaana Tampereen taistelujen keskellä.

[Riidankylväjä]

Nuo NRA:laiset on jotain äärioikeistolaisia asehulluja, ei niistä kannata välittää.

[Psykopatologia]

En osaa ottaa kantaa eri nimityksiin.

On myös sanottu, että ko. sodassa oli kaikkia nimitys-elementtejä.

[Riidankylväjä]

Kaikki sotaan lähtijätkään eivät olleet täysin selvllä mihin oltiin ryhtymässä. Monet lähtivät ajamaan venäläisiä maasta.

Aarnella syynä oli nälkä.
http://www.youtube.com/watch?v=ZjWNE3_hPto

[Riidankylväjä]

Tuossa on aikalaistodistuksia pohjanmaalta

Civil War 1918 1/4
http://www.youtube.com/watch?feature=pl ... _Ro#t=162s

[Mirri]

En osaa ottaa kantaa eri nimityksiin.
On myös sanottu, että ko. sodassa oli kaikkia nimitys-elementtejä.

(lihavointi minun)

Noin on ollut; siksi nimitys sisällissota puoltaa paikkaansa erittäin vahvasti Suomen(kin) historiassa. Silti, vaikka saattaisi tuntua helpommalta ajatella, että täällä ei ole ollut sisällissotaa, vaan jotakin muuta taistelua ja kahakointia; kapinaa, vapaustaistelua, veljessotaa...

Sisällissota on rankka nimitys (tai se voi tuntua rankalta nimitykseltä), mutta juuri siitä silloin 95 vuotta sitten on ollut kysymys. Silloin Suomessa käytiin sotaa - sisällissotaa. Sota kesti vain muutaman kuukauden, mutta sodan lyhyyskään ei muuta nykyisin ymmärrettyä tosiasiaa, että kyseessä oli sisällissota.

[Kokemustuntija]

Vapaussota sanan käytöllekin näen nykyään perusteita.

[Mirri]

Nuo NRA:laiset on jotain äärioikeistolaisia asehulluja, ei niistä kannata välittää.

Ok, hyvä tietää. Kiitos linkeistä.

[Mirri]

Vapaussota sanan käytöllekin näen nykyään perusteita.

Sama juttu; minäkin näen sille perusteita. Silti sitä sanaa ei nykyisin ole järkevää eikä perusteltua käyttää; ei yhtään sen enempää kuin muitakaan sanoja, jotka tuovat esille sisällissodan puolueellisuuden suuntaan tai toiseen.

Vapaussota, luokkasota, veljessota, punakapina, kansalaissota... Kaikki tuollaiset nimitykset 'unohtavat' jonkun sodan osapuolen - tavalla tai toisella. Nyt 95 vuoden jälkeen pitäisi kaikilla olla oikeus muistella vuosikymmenten takaisia tapahtumia voittajineen ja häviäjineen, ja uhreineen. Sisällissota on siihen muisteluun paras mahdollinen sana; sen avulla voidaan antaa oikeus hiljentymiseen, muistelemiseen ja suruun niillekin, jotka tuolloin vuosikymmeniä sitten ovat olleet (tapettavia tai muuten nujerrettavia) vihollisia.

[Kokemustuntija]

Ihme kun Suomi säästyi kommunismilta, suomalaiset kommunistitkin olivat kai 1900-luvulla melko hyvänlaatuista väkeä.