Kirjoittaja Biancaliina » 24.04.2010 16:18
En tiedä kuinka yleistä, toivottavasti ei kovinkaan.
Meillä oli palaveri psyk.polilla, en ole käynyt, enkä vielä käy, varsinaisessa psykoterapiassa.
Niin siitä palaverista; hoitajani ilmoitti, ettei jatka kanssani, hoitosuhde päättyy.
Eli kun ehkä toukokuussa aloitan kunnallisen psykoterapian, niin terapeutiksi tulee eri ihminen. (Hoitajani myös psykoterapeutti).
Palaverissa johtava ylilääkäri (palvelupäällikkö), psykiatri ja hoitaja painottivat kaikki, ettei hoitosuhde lopu missään nimessä seinään. Että vähitellen ja joskus kuulemma vie kauankin. Minulla on ollut vuosi aikaa mietiskellä sitä, että hoitosuhde voi päättyä, koska aloitan psykoterapian toisen ihmisen kanssa. Vuoden olen hautonut ajatusta.
Tästä vuoden mietiskelystä huolimatta, oli suht kova kolaus kuulla hoitajan yht äkkiä ilmoittavan: "Minä en aio jatkaa kanssasi". Aiemmin oli puhetta, että voin jatkaa myös hänen kanssaan. Niin, mutta sitten huomasin, etten tuntenutkaan oloani hylätyksi. En luottanut hoitajaani, meillä oli riitoja, huusin ja mollasin, pelkäsin tulevani hylätyksi ja vaadin ihan älyttömiä juttuja jatkuvasti.
En tiedä olisinko aiemmin "kestänyt" tämän hoitosuhteen lopetusta, sitä että hoitaja lopettaa sen, enkä minä.
Nyt tuntuu, että olen valmis päättämään hoitosuhteen. Käyn vielä hetken tällä hoitajalla.
Tuntuu kuin "erillisyyden" tunne lisääntyisi ja ihan kuin tavallaan päästäisin irti "äidistäni", vaikkei hoitaja ole tietystikään äitini. Oloni on itsenäisempi. Tai siis olen itsenäinen. En tunne itseäni avuttomaksi ja jollain tapaa riippuvaiseksi, kuten aiemmin. Lisäksi, "hassua", nyt voin todeta, että luotan hoitajaani. Ymmärrän miksei vaatimuksiani toteutettu =)
Hyvillä mielin päättyy hoitosuhde, ei pahaa makua...