Kyllästynyt:
Sitä ei voi etukäteen tietää, mutta väitteesi siitä että masennuslääkkeiden teho perustuu vain lumevaikutukseen se kyllä kumoaisi.
Masennuslääkkeet ovat keskushermostoon vaikuttavia biokemiallisia aineita, tottakai niillä on vaikutuksia ihmisen elimistöön. Siinä mielessä niiden toimintamekanismia ei voi verrata sokeripilleriin, jonka vaikutukset ovat pelkkää lumevaikutusta. Kuitenkin, jos vertailevissa tutkimuksissa masennuslääkkeen teho ei ole juuri sokeripilleriä tehokkaampi, niin kyllä se jostakin kertoo. Todellisten lääkeaineiden kohdalla ei pitäisi olla merkitystä sillä, uskooko potilas lääkkeesen vai ei, vaan tehoa pitäisi olla myös kaltaiseni skeptisen kohdalla. Esimerkiksi antibiootit tehoavat potilaan uskomisista riippumatta.
Arvelen, että heikot tulokset vertailututkimuksissa johtuvat näistä syistä:
a) Masennuslääkkeitä määrätään ihmisille, jotka eivät niitä tarvitse. Luonnollisesti heillä vaikutukset jäävät korkeintaan lumevaikutuksen tasolle.
b) Ei oteta huomioon ihmisten erilaista genetiikkaa. Geeni voi ratkaista masennuslääkkeen tehon:
Manfred Uhrin johtama tutkimusryhmä huomasi, että masennuslääkkeiden pitoisuudet aivoissa kasvoivat tavallista suuremmiksi hiirillä, joilla niin kutsutun P-glykoproteiini (P-gp) molekyylikuljettimen geeni oli hiljennetty. Seuraavaksi tutkijat selvittivät masennuslääkkeitä syövien koehenkilöiden avulla, liittyivätkö tietyt muodot geenistä lääkkeiden huonoon tehoon. Tällaisia geenimuotoja löytyi 11.
http://www.tiede.fi/uutiset/3141/geeni_ ... keen_tehonc) Serotoniiniteoriaa ei ole koskaan todistettu selittävän masennusta tai muita psykiatrisia sairauksia. SSRI-lääkkeet ovat oireemukaista hoitoa, jotka hoitavat vain oireita. Läheskään aina oireilla ei ole mitään tekemistä serotoniinipitoisuuksien kanssa, eihän niitä yleensä edes mitata ennen hoidon aloittamista. Tätä pidän sikäli erikoisena, jos vertaa vaikkapa verenpaineen hoitoon. Pitäisihän voida mitata, mikä se lähtötaso on, jotta tiedetään, kannattaako lääkehoitoa ylipäätään aloittaa.
Kuutar kirjoitti:Menin hakemaan lääkärin lausuntoa saadakseni terapiaa, jota en silloin saanut. Jos olisin tiennyt etten tulekaan terapiaaa saamaan, en olisi mennytkään...
Kyllästynyt:
On todella surkeaa, että terapiaan pääsevät vain harvat. Luulen, että lääkäritkin tuntevat voimattomuutta ja yrittävät edes lääkereseptejä kirjoittamalla tehdä "jotakin". Vai olisiko parempi vain todeta, ettei voida tehdä mitään?
En ymmärrä miksi sinun pitää käydä tuollaista ristiretkeä masennuslääkkeitä vastaan sillä perusteella, ettet sinä niistä hyötynyt.
En minäkään hyötynyt Seroquelista, mutta en silti uskaltaisi julistaa sen olevan turha tai jopa vaarallinen lääke.
Minä en ole ainut joka käy ristiretkeä mainittua lääkettä ( paroksetiini) vastaan. USA:ssa on nostettu oikeusjuttuja ja siellä oli muutama vuosi sitten jopa protestiliike, jonka nimi oli " Paxil protest."
Paxil on siellä lääkkeen kauppanimi, monet tuohon protestiliikeeseen kuuluneista kertoivat keskustelupalstoilla etenkin vaikeista vieroitusoireista, joita tuon lääkkeen lopettaminen aiheutti.
Lääkeyhtiö sai muuten miljardisakot Paxilin laittomasta markkinnoinnista:
viewtopic.php?f=9&t=6231&p=79537#p79537