HS: Lääkkeet eivät parantaneet

[Hilppa]

Pointti hävisi muun roskani sekaan. Nauttimiskysymyksen toi esiin lääkärini. Minusta tuntui tuolloin vain vastenmielisen kornilta koko kyseinen kysymys, vaikka sinänsä ihan hyvä ajatus punnita sivuvaikutusten merkitys tarkoin, koska pitkäaikaisesta valinnasta kyse. Minulta kyseli kaikesta tarkasti ei niinkään sivuvaikutuksiin takertuen vaan selvittäen tarkasti millaiseksi oloni koen lääkettä nautittuani jo jonkin aikaa. Psykiatrini oli valmis etsimään sopivampaa, jos nykyinen lääkitys ei sopiva. En tiedä kuvaamasi henkilön tilanteesta mitään. En tiedä, kuinka hän on valintaansa päätynyt, kuka on neuvonut, millainen lääkäri ym. vai onko peräti saanut käsityksensä mielialalääkkeistä osin netin pohjalta...

[Psykopatologia]

..., ja graavi ahdistus. ...

En tarkalleen tiedä ymmärränkö oikein, mitä tarkoitat graavilla ahdistuksella.

Olen aiemmin kertonut täällä omasta sairaushistoriastani. (- -)

Nyt olen siinä tilanteessa, että miten tästä eteenpäin. Tyytyäkö kelvolliseen, mutta ei täydelliseen
ja kenties arvaamattomaankin tilaansa vaiko miettiä mahdollisia yksityisiä terapiamahdollisuuksia.
Täysin omakustanteisen terapian suhteen olen hieman skeptinen.

Omakustanteinen toimii keskimäärin paremmin!

Mentaliteetti on selvästi muuttunut 1970-luvulta ja Kela-psykoterapioiden myötä. Ennen vanhaan
ihminen saattoi luopua päivittäisestä tikkukaramellista terapian vuoksi. Nykyään ihminen ostaa
kaksi tikkaria ja pitää luonnollisena yhteiskunnan kustantamaa terapiaa.

[Kuutar]

Pointti hävisi muun roskani sekaan. Nauttimiskysymyksen toi esiin lääkärini. Minusta tuntui tuolloin vain vastenmielisen kornilta koko kyseinen kysymys, vaikka sinänsä ihan hyvä ajatus punnita sivuvaikutusten merkitys tarkoin, koska pitkäaikaisesta valinnasta kyse. Minulta kyseli kaikesta tarkasti ei niinkään sivuvaikutuksiin takertuen vaan selvittäen tarkasti millaiseksi oloni koen lääkettä nautittuani jo jonkin aikaa. Psykiatrini oli valmis etsimään sopivampaa, jos nykyinen lääkitys ei sopiva. En tiedä kuvaamasi henkilön tilanteesta mitään. En tiedä, kuinka hän on valintaansa päätynyt, kuka on neuvonut, millainen lääkäri ym. vai onko peräti saanut käsityksensä mielialalääkkeistä osin netin pohjalta...

Kuutar:

Sinulla oli fiksu lääkäri. Minun lääkärini määräsi ensimmäisellä käynnillä, muutaman minuutin keskustelun jälkeen masennuslääkkeet pakko-oireisiin, eikä kertonut mitään lääkkeestä tai mahdollisista sivuvaikutuksista, ei vaikka kysyin itse. Hän vastasi vain epämääräisesti jotain että "ei yleensä tule mitään.."
Kyseinen lääke aiheutti minulle pahoja haittavaikutuksia ja kuuluin silloin ikäryhmään, jolle kyseistä lääkettä ei suositella ilmenneiden riskien takia.

Tästä lääkkeestä oli kyse http://yle.fi/uutiset/laakeyhtiolle_mil ... ta/6203548 :

Yhdysvalloissa lääkeyhtiö GlaxoSmithKline on tuomittu maksamaan kolmen miljardin dollarin, liki 2,4 miljardin euron sakot. Yhtiö tuomittiin kahden lääkkeen markkinoimisesta tarkoituksiin, joihin niitä ei ollut tarkoitettu.

Syyttäjän mukaan GlaxoSmithKline markkinoi Paxil-nimistä lääkettä laittomasti lasten masennuksen hoitoon vuoteen 2003 saakka. Yhdysvaltalaisviranomaiset eivät olleet koskaan antaneet lupaa lääkkeen käyttöön alaikäisille.

Lasten ja nuorten lisäksi nuorilla aikuisilla on sittemmin ilmennyt samoja haittoja:
Seroxat,( sama kuin Paxil ja Optipar) lääkeinfo:
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m ... NE_SEROXAT

Voit olla alttiimpi näille ajatuksille:

- jos Sinulla on aikaisemmin ollut itsemurha-ajatuksia tai itsesi vahingoittamista koskevia ajatuksia.

- jos olet nuori aikuinen. Tieto kliinisistä lääketutkimuksista on osoittanut, että alle 25-vuotiailla aikuisilla, jotka saivat depressiolääkettä psykiatrisen vaivan hoitoon, on lisääntynyt vaara itsemurhakäyttäytymiseen

Jos koet itsetuhoisia tai itsemurha-ajatuksia missä hoidon vaiheessa tahansa, ota yhteys lääkäriin tai mene heti sairaalaan.

Optiparin tuoteselosteesta,http://www.fimea.fi/laaketieto/valmisteyhteenvedot/humspc joka on siis sama vaikuttava aine, paroksetiini, mutta jolla on eri kauppanimi:

Serotoniinioireyhtymä/ Maligni neuroleptioireyhtymä
Joissakin harvoissa tapauksissa paroksetiinihoidon yhteydessä voi kehittyä serotoniinioireyhtymän tai pahanlaatuisen neuroleptioireyhtymän kaltaisia oireita, erityisesti kun sitä annetaan yhdessä muiden serotonergisten lääkkeiden ja/tai neuroleptien kanssa. Koska nämä oireyhtymät voivat johtaa hengenvaarallisiin tiloihin, paroksetiinihoito on lopetettava, jos tällaisia oireita esiintyy (tilalle on tyypillistä useiden erilaisten oireiden ryppään ilmaantuminen, kuten hypertermia, jäykkyys, myoklonia, autonominen epätasapaino, johon voi liittyä elintoimintojen nopeita vaihteluita,
mielentilan muutoksia mukaan lukien sekavuutta, ärtyneisyyttä, voimakasta agitaatiota, joka etenee deliriumiksi, ja koomaa) ja elintoimintoja tukeva hoito on aloitettava. Paroksetiinia ei tule käyttää yhdessä serotoniinin esiasteiden (kuten L-tryptofaanin, oksitriptaanin) kanssa serotoniinioireyhtymän vaaran vuoksi (ks. kohdat 4.3 ja 4.5).

Myoklonia...Google antoi tällaisen tiedon:

Myoklonus pakkoliike jonka yhteydessä yksittäiset lihasryhmät supistuvat äkillisesti, voimakkaasti ja lyhytaikaisesti, mikä näkyy raajan toistuvina nopeina nykäyksinä tai nytkähdyksinä.

Minulle tuli juuri tuollaisia lihasnytkähdyksiä, sellaisia lieviä kouristuksia lähes heti tuon lääkkeen aloittamisen jälkeen.

[Psykopatologia]

Gravis-sanalla on lainassa monia merkityksiä lauseyhteydestä riippuen.
perusmerkitys on raskas; myös esimerkiksi tärkeä, arvokas ym.

graviter ferre panna pahakseen; gravis vino viinin huumaavana.

Mutta mistä tulee ruokaan liittyvä merkitys graavi siika?

[deontti]

Kerron omista kokemuksistani, mutta nää taitaa olla melko poikkeuksellisia siinä mielessä, että en ole koskaan sairastanut vaikeaa masennusta. Hakeutuessani hoitoon olin kyllä hyvin varma, että sairastin keskivaikeaa masennusta, mutta diagnooseiksi tulikin pitkäaikainen masennus, dystymia, ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, gad. Tunnistan kyllä dystymian hyvin itsessäni ja gadinkin jotenkin. Ajattelen kuitenkin, että mulla oli tuolloin ollut tuota keskivaikeaa masennusta ainakin vuoden ajan, mutta se kyllä lieveni hoitoon hakeutumisen jälkeen alle vuodessa lieväksi masennukseksi.

Silloin kun mä menin ekaa kertaa psykiatrille, (sitä ennen olin tavannut psykologia muistaakseni 3 kertaa), tapaamisen loppupuolella psykiatri kysyi, haluaisinko aloittaa heti masennuslääkityksen, vai miettiä vielä seuraavaan tapaamiseen asti, haluanko reseptin vai en. Halusin ensin miettiä, ja 2 viikon päästä toisella tapaamiskerralla halusin sitten valita lääkkeiden aloittamisen. Psykiatri mainitsi useastakin sivuvaikutuksesta, ja korosti, että alkuoireet saattaa olla rajutkin, mutta usein häviävät ajan kuluessa. Sain reseptin Cipralexiin, aluksi annos nostettiin ripeästi 10mg:aan, sitten vähän ajan kuluttua 15, ja jälleen jonkin ajan kuluttua 20mg:aan (,joka on Cipralexin ohje-maksimiannos, suurempiakin annoksia toki jotkut syövät). En saanut mitään aloitus- tai sivuoireita. Nosto- ja laskuoireita kyllä, mutta hyvin siedettäviä.
Söin 20mg:aa vuoden, jonka jälkeen hitaasti lopetin lääkkeen kokonaan. Siinä vaihessa olinkin sitten jo ollut psykoterapiassa yli puoli vuotta, vajaan vuoden, ja halusin jättäytyä terapian varaan. Mulla lääkkeet ei auttaneet masennukseen oikein ollenkaan, mutta ahdistukseen kyllä. Terapia taas on auttanut todella paljon masennukseen, vaikken nyt 2,5 kelavuoden ja 1,5 omakustannevuoden jälkeen kokoaan parantunut olekaan. Mulla lääkkeet auttoi siis siinä pahimmassa tuskaisuusvaiheessa, ja kun siitä pääsin yli, en usko, että olisin lääkkeiden avulla kovasti enempää edennyt. (Koskaan ei tietenkään voi täysin varmaksi tietää, jospa joku toinen lääke olisi auttanut siihen.) Terapia on mun kohdalla se tärkein pelastus.

Vaikka en ole ollut koskaan vaikeasti masentunut, on tää välillä tuntunut ihan älyttämän tuskaiselta. Lievä, mutta todella sitkeä masennus voi olla hirveä taakka. Vaikka ei esim. ole kokenut itsetuhoisuutta tai ole ollut koskaan niin pahassa kunnossa, että ei pääsisi sängystä ylös, voi tuntua lähes kestämättömältä, kun esim. ei vuosikausiin saa iloa oikein mistään ja saa väsyttävän usein ahdistusitkukohtauksia, ja pelkää tulevaisuuden olevan toivotonta.

Mä olen myös kokenut niin, että mikään ei ole pahempaa kuin ahdistus. Omalla kohdallani olen huomannut, että ensin ahdistus pikkuhiljaa hävisi ja taistelin lähinnä vain masennuksen kanssa. Nyttemmin masennuskin on hävinnyt jo suurelta osalta, ja tilalle on tullut valtava suru. Vaikka 'tehdä surutyötä' tuntuu typerältä kliseeltä, koen ainakin edellistä vuottani määrittäneen nimenomaan sen, että olen tehnyt surutyötä.

[Hilppa]

..
Sama mieltä, mutta kun kokennut sitä pahimpana versiona keskivaikea masennus alkaa tuntua lastenleikilta.

Mielestäni mikään ketjussa esitellyistä diagnooseista ei ole lastenleikkiä enkä ymmärrä, mitä edeltävällä tarkoitat. Sen verran hätääntynyt olo ihmisellä on, olipa kyseessä ahdistuneisuushäiriö tai masennus (, joka aina vakava, kun diagnoosi annetaan, mutta asteita on kolme: lievä, keskivaikea ja vaikea).

Niin, että en kenellekään toivo myöskään yleistyneen ahdistuneisuushäiriön (joka vastannee graavia ahdistusta) ja keskivaikean masennuksen yhdistelmää. Niin epämiellyttävä kokemus oli ja viisi vuotta kesti palautuminen lähelle normaalitilaa. Minkä jälkeen taas pieni relapsi päälle (joka sekään ei ollut mitään lastenleikkiä), mutta josta onneksi kokemuksen myötä oli mahdollisuus selviytyä helpommalla ulos.

[Hilppa]

Pointti hävisi muun roskani sekaan. Nauttimiskysymyksen toi esiin lääkärini. Minusta tuntui tuolloin vain vastenmielisen kornilta koko kyseinen kysymys, vaikka sinänsä ihan hyvä ajatus punnita sivuvaikutusten merkitys tarkoin, koska pitkäaikaisesta valinnasta kyse. Minulta kyseli kaikesta tarkasti ei niinkään sivuvaikutuksiin takertuen vaan selvittäen tarkasti millaiseksi oloni koen lääkettä nautittuani jo jonkin aikaa. Psykiatrini oli valmis etsimään sopivampaa, jos nykyinen lääkitys ei sopiva. En tiedä kuvaamasi henkilön tilanteesta mitään. En tiedä, kuinka hän on valintaansa päätynyt, kuka on neuvonut, millainen lääkäri ym. vai onko peräti saanut käsityksensä mielialalääkkeistä osin netin pohjalta...

Sinulla oli fiksu lääkäri. Minun lääkärini määräsi ensimmäisellä käynnillä, muutaman minuutin keskustelun jälkeen masennuslääkkeet pakko-oireisiin, eikä kertonut mitään lääkkeestä tai mahdollisista sivuvaikutuksista, ei vaikka kysyin itse. Hän vastasi vain epämääräisesti jotain että "ei yleensä tule mitään.."
Kyseinen lääke aiheutti minulle pahoja haittavaikutuksia ja kuuluin silloin ikäryhmään, jolle kyseistä lääkettä ei suositella ilmenneiden riskien takia.

Fiksuudesta: Koen, että tuollaisen pitäisi olla ihan peruskauraa psykiatrin osaamistasolla.

Muutoin kommentoisin, että en itse noissa vastaanottotilanteissa pystynyt hyötymään ja saamaan irti kaikkea hyötyä lääkärin erityisosaamisesta, koska tuolloin olin niin paniikissa ja depression vallassa, että pelkäsinkin lähes kaikkea normaalia sosiaalista kanssakäymistä eli keskustelua. Menin ihan lukkoon, kun kysyttiin asioistani. Onneksi hän kirjasi lausuntoihini ylös niitä lääkevaihtoehtoja, joita myöhemmin yleislääkärit ovat sieltä konsultoineet.

Sivuvaikutuksista: Ei lääkäri niistä etukäteen alkanut pelotella, koska sekin on sellainen asia, mikä voi tulla "placebona" esiin. Jos kaikki sivuvaikutukset käytäisiin lääkettä määrättäessä läpi, potilas alkaisi kiinnittää niihin erityishuomiota ja voisi kokea voimakkaammin sellaisetkin oireet, joita ei muutoin huomaisikaan. Ja toisaalta ovathan ne sivuvaikutukset luettavissa aina lääkepakkauksen mukana tulevassa selosteessa, eikä koskaan voi etukäteen tietää, sattuuko kuulumaan siihen 5-10%:n joukkoon, jotka niitä saavat. Lääkkeet on valitettavasti kokeiltava yksilökohtaisesti. Koskaan ei hyväkään lääkäri voi 100%:n varmuudella tietää, sopiiko joku lääke jollekin vai ei.

[Kuutar]

Hilppa:

Muutoin kommentoisin, että en itse noissa vastaanottotilanteissa pystynyt hyötymään ja saamaan irti kaikkea hyötyä lääkärin erityisosaamisesta, koska tuolloin olin niin paniikissa ja depression vallassa, että pelkäsinkin lähes kaikkea normaalia sosiaalista kanssakäymistä eli keskustelua. Menin ihan lukkoon, kun kysyttiin asioistani. Onneksi hän kirjasi lausuntoihini ylös niitä lääkevaihtoehtoja, joita myöhemmin yleislääkärit ovat sieltä konsultoineet.

Tuokin oli fiksua, että tarjottiin vaihtehtoja lääkitysten suhteen. Minulle ei kerrottu mistään vaihtoehdoista, eikä kirjattu sellaisia. Itse kysyin millainen lääke on, onko sivuvaikutuksia jne., enkä saanut mitään vastauksia.


Hilppa:

Sivuvaikutuksista: Ei lääkäri niistä etukäteen alkanut pelotella, koska sekin on sellainen asia, mikä voi tulla "placebona" esiin. Jos kaikki sivuvaikutukset käytäisiin lääkettä määrättäessä läpi, potilas alkaisi kiinnittää niihin erityishuomiota ja voisi kokea voimakkaammin sellaisetkin oireet, joita ei muutoin huomaisikaan. Ja toisaalta ovathan ne sivuvaikutukset luettavissa aina lääkepakkauksen mukana tulevassa selosteessa, eikä koskaan voi etukäteen tietää, sattuuko kuulumaan siihen 5-10%:n joukkoon, jotka niitä saavat. Lääkkeet on valitettavasti kokeiltava yksilökohtaisesti. Koskaan ei hyväkään lääkäri voi 100%:n varmuudella tietää, sopiiko joku lääke jollekin vai ei.

Minun kohdallani kyseessä oli lääke, jota ei yleisesti ottaen tulisi määrätä lapsille ja nuorille, eikä nuorille aikuisille ilmenneiden riskien ( itsetuhoisuus, aggressiivisuus) vuoksi. Kuuluin tuolloin siihen ikäryhmään, joille kyseistä masennuslääkettä ei suositella.

[Hilppa]

Kiinnostaisi tietää, onko diagnoosien antamisessa tapahtunut systemaattista muutosta viime vuosikymmenien aikana. Nykyisin tuntuu, että masennus annetaan diagnoosiksi hyvin monentyyppiseen häiriöön, vaikka potilas valittaisikin esimerkiksi ahdistuneisuutta. Masennusta on ehkä vaikeampi itse tunnistaa ja sitä asiantuntijat erityisesti tuntuvat tarjoavan diagnoosiksi. Sen sijaan ahdistukseen tehoaa lääkitys ehkä paremmin kuin masennukseen. (Tämä nyt ei suoraan kuulu ketjun aiheeseen, mutta kiinnostavaa mielestäni silti: Myös bipolaaritaudissa mania saadaan hoidettua tehokkaammin tasaajilla, mutta jäljelle voi jäädä vaikeasti tunnistettava sitkeä masennus, johon ei oikein pure lääkitys tai on vaikeampi löytää sopivaa lääkitystä.)

[Hilppa]

Minun kohdallani kyseessä oli lääke, jota ei yleisesti ottaen tulisi määrätä lapsille ja nuorille, eikä nuorille aikuisille ilmenneiden riskien ( itsetuhoisuus, aggressiivisuus) vuoksi. Kuuluin tuolloin siihen ikäryhmään, joille kyseistä masennuslääkettä ei suositella.

Silti oletan, että myös sinun lääkärisi on toiminut tietoisen harkitusti kohdallasi ja toivon niin. Ahdistus ja paniikkihäiriö muodostavat vaikean olotilan, joka pitkään hoitamattomana jatkuessaan voi jopa kroonistua, jolloin sitä voi olla vaikeampi hoitaa. Minä en osaa arvioida enkä voi ottaa kantaa, onko tehty päätös oikea vai väärä, koska en ole lääkäri.

[Kuutar]

Minun kohdallani kyseessä oli lääke, jota ei yleisesti ottaen tulisi määrätä lapsille ja nuorille, eikä nuorille aikuisille ilmenneiden riskien ( itsetuhoisuus, aggressiivisuus) vuoksi. Kuuluin tuolloin siihen ikäryhmään, joille kyseistä masennuslääkettä ei suositella.

Silti oletan, että myös sinun lääkärisi on toiminut tietoisen harkitusti kohdallasi ja toivon niin. Ahdistus ja paniikkihäiriö muodostavat vaikean olotilan, joka pitkään hoitamattomana jatkuessaan voi jopa kroonistua, jolloin sitä voi olla vaikeampi hoitaa. Minä en osaa arvioida enkä voi ottaa kantaa, onko tehty päätös oikea vai väärä, koska en ole lääkäri.

Ei toiminut tietoisen harkitusti, sillä tuota tietoa kyseisen lääkkeen riskeistä ei ollut vielä kansainvälisesti tuolloin tunnustettu. Asiasta oli kuitenkin silloinkin meneillään oikeudenkäyntejä USA:ssa, sekä paljon kyseenalaistavaa ja huolestunutta keskustelua juuri tästä masennuslääkkeestä, mitä minulle määrättiin. Hänen olisi pitänyt olla ajan tasalla aiheesta.
Myöhemmin ilmitulleiden riskien vuoksi lisättiin varoitukset lääkkeen resepteihin, että sitä ei tulisi määrätä tietyille ikäryhmille, ja jos joissain tapauksissa määrätään, pitää seurannan olla tarkkaa. Lääkärini ei olisi seurannut lääkehoitoani millään tavalla, ellen itse olisi ollut aktiivinen. Sinun lääkärisi toimi mielestäni paremmin, kun kyseli esimerkiksi, että millaiseksi olosi koet lääkettä nautittuasi. Minulta ei kysytty mitään olotiloistani.
Lääkärini ei myöskään kysynyt lääkettä määrätessä mitään yleisestä terveydentilastani ja mahdollisista lääkityksen vasta-aiheista, kuten tulisi tehdä.

Mitä tulee ahdistuksen tunteeseen, niin henkilökohtaisesti siedän mieluummin ahdistusta kuin tunteettomuutta, jota masennuslääkitys aiheutti.( sellaista ei ole ollut koskaan muulloin kuin lääkityksen aikana) Ahdistuneisuuteni on aina ollut hetkittäistä ja rajoittunutta, siksi se ei ole minulle ylivoimaista. En ole nytkään millään lääkityksellä, olen kokeillut muutamia muitakin lääkkeitä tuon masennuslääkkeen jälkeen, huonolla menestyksellä. Lääkkeet eivät ole antaneet minulle mitään hyötyä, joten en näe mitään syytä käyttää niitä. Lääkkeen syömisessä on järkeä vain, jos siitä todella saa jotain hyötyä, eikä varmaan kukaan halua syödä lääkettä josta saa haittoja, mutta ei mitään hyvää.

[Psykopatologia]

Viime vuosikymmeninä depressio on vallannut sijaa muilta diagnooseilta,
etenkin masennus(tila), joiksi dystymiatkin herkästi laitetaan.

Muutos lähti käyntiin DSM-III:n myötä (1980-).

[Kuutar]

Viime vuosikymmeninä depressio on vallannut sijaa muilta diagnooseilta,
etenkin masennus(tila), joiksi dystymiatkin herkästi laitetaan.

Muutos lähi käyntiin DSM-III:n myötä (1980-).

Niin ja ongelma on minun maallikkonäkemykseni mukaan siinä, ettei ymmärretä ahdistuksenkin olevan erilainen kokemus eri diagnooseissa. Psykoottisuuteen liittyvä ahdistus on varmaan jotain ihan muuta, kuin neurootikon ahdistus ja yleistynyt ahdistuneisuus varmaan rankempaa, kuin joihinkin asioihin rajoittunut.

[Hilppa]

...Minulta ei kysytty mitään olotiloistani.
...

Olihan tuo selkeästi väärin. Pitäähän joku voinnin seuranta olla niin kauan kuin potilas lääkettä syö.

[Hilppa]

...Mitä tulee ahdistuksen tunteeseen, niin henkilökohtaisesti siedän mieluummin ahdistusta kuin tunteettomuutta, jota masennuslääkitys aiheutti.( sellaista ei ole ollut koskaan muulloin kuin lääkityksen aikana) ...

Jäin miettimään sanojasi siltä kannalta, että ihminen muuttuu koko ajan vanhetessaan. Jonkin verran on viime vuosina tullut lisää tietoa masennuslääkkeiden vaikutuksista nuoriin. Sen sijaan lehtitietojen perusteellaen ole nähnyt tutkimuksia julkaistun pitkäaikaisen käytön vaikutuksista ja myöhemmällä iällä. Itse olen monen asian suhteen huomannut, miten ikä on tuonut muutoksia sekä vointiini että eri asioiden fysiologisten vaikutusten muuttuessa iän myötä.

En esimerkiksi nuorempana (alle 20-v -30-v) juonut koskaan kahvia, koska koin sen aiheuttavan liian voimakasta sydämen lyöntitiheyden kiihtymistä ja tunnetilan kiihtymistä myös. Sitten erikoiskahvien markkinoille tulon myötä totuin pikku hiljaa kahviin, jota nykyisin juon noin kupillisen päivässä. Jossain vaiheessa koin jopa olevani riippuvainen siitä yhdestä kupillisesta. Monia asioita ihminen kokee eri tavoin ja varsinkin eri voimakkuudella elämän eri kehitysvaiheissa. Itseäni tässä vaiheessa hieman pelottaa, miten käyttämäni lääke soveltuu minulle pitkässä juoksussa eli menettääkö tehonsa ja tuoko mahdollisesti uusia nyt ilmenemättömiä haittoja. Mutta toistaiseksi kaikki on mennyt olosuhteisiin nähden oikein hyvin.

Varsinainen sairastumiseni tapahtui varsin myöhäisellä iällä, mutta masennus on ilmeisesti itselläni muhinut jo hyvän aikaa aina lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien. Sitten kun se sairastuminen ja tilapäinen työkyvyn menetys tapahtui niin se olikin sitten rajua menoa se.

[Kuutar]

Hilppa:

Pointti hävisi muun roskani sekaan. Nauttimiskysymyksen toi esiin lääkärini. Minusta tuntui tuolloin vain vastenmielisen kornilta koko kyseinen kysymys, vaikka sinänsä ihan hyvä ajatus punnita sivuvaikutusten merkitys tarkoin, koska pitkäaikaisesta valinnasta kyse. Minulta kyseli kaikesta tarkasti ei niinkään sivuvaikutuksiin takertuen vaan selvittäen tarkasti millaiseksi oloni koen lääkettä nautittuani jo jonkin aikaa. Psykiatrini oli valmis etsimään sopivampaa, jos nykyinen lääkitys ei sopiva. En tiedä kuvaamasi henkilön tilanteesta mitään. En tiedä, kuinka hän on valintaansa päätynyt, kuka on neuvonut, millainen lääkäri ym. vai onko peräti saanut käsityksensä mielialalääkkeistä osin netin pohjalta...

Kuutar:

Sinulla oli fiksu lääkäri. Minun lääkärini määräsi ensimmäisellä käynnillä, muutaman minuutin keskustelun jälkeen masennuslääkkeet pakko-oireisiin, eikä kertonut mitään lääkkeestä tai mahdollisista sivuvaikutuksista, ei vaikka kysyin itse. Hän vastasi vain epämääräisesti jotain että "ei yleensä tule mitään.."
Kyseinen lääke aiheutti minulle pahoja haittavaikutuksia ja kuuluin silloin ikäryhmään, jolle kyseistä lääkettä ei suositella ilmenneiden riskien takia.

Tästä lääkkeestä oli kyse
http://yle.fi/uutiset/laakeyhtiolle_mil ... ta/6203548 :

Yhdysvalloissa lääkeyhtiö GlaxoSmithKline on tuomittu maksamaan kolmen miljardin dollarin, liki 2,4 miljardin euron sakot. Yhtiö tuomittiin kahden lääkkeen markkinoimisesta tarkoituksiin, joihin niitä ei ollut tarkoitettu.

Syyttäjän mukaan GlaxoSmithKline markkinoi Paxil-nimistä lääkettä laittomasti lasten masennuksen hoitoon vuoteen 2003 saakka. Yhdysvaltalaisviranomaiset eivät olleet koskaan antaneet lupaa lääkkeen käyttöön alaikäisille.

Lasten ja nuorten lisäksi nuorilla aikuisilla on sittemmin ilmennyt samoja haittoja:
Seroxat,( sama kuin Paxil ja Optipar) lääkeinfo:
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m ... NE_SEROXAT

Voit olla alttiimpi näille ajatuksille:

- jos Sinulla on aikaisemmin ollut itsemurha-ajatuksia tai itsesi vahingoittamista koskevia ajatuksia.

- jos olet nuori aikuinen. Tieto kliinisistä lääketutkimuksista on osoittanut, että alle 25-vuotiailla aikuisilla, jotka saivat depressiolääkettä psykiatrisen vaivan hoitoon, on lisääntynyt vaara itsemurhakäyttäytymiseen

Jos koet itsetuhoisia tai itsemurha-ajatuksia missä hoidon vaiheessa tahansa, ota yhteys lääkäriin tai mene heti sairaalaan.

Optiparin tuoteselosteesta,
http://www.fimea.fi/laaketieto/valmiste ... dot/humspc
joka on siis sama vaikuttava aine, paroksetiini, mutta jolla on eri kauppanimi:

Serotoniinioireyhtymä/ Maligni neuroleptioireyhtymä
Joissakin harvoissa tapauksissa paroksetiinihoidon yhteydessä voi kehittyä serotoniinioireyhtymän tai pahanlaatuisen neuroleptioireyhtymän kaltaisia oireita, erityisesti kun sitä annetaan yhdessä muiden serotonergisten lääkkeiden ja/tai neuroleptien kanssa. Koska nämä oireyhtymät voivat johtaa hengenvaarallisiin tiloihin, paroksetiinihoito on lopetettava, jos tällaisia oireita esiintyy (tilalle on tyypillistä useiden erilaisten oireiden ryppään ilmaantuminen, kuten hypertermia, jäykkyys, myoklonia, autonominen epätasapaino, johon voi liittyä elintoimintojen nopeita vaihteluita,
mielentilan muutoksia mukaan lukien sekavuutta, ärtyneisyyttä, voimakasta agitaatiota, joka etenee deliriumiksi, ja koomaa) ja elintoimintoja tukeva hoito on aloitettava. Paroksetiinia ei tule käyttää yhdessä serotoniinin esiasteiden (kuten L-tryptofaanin, oksitriptaanin) kanssa serotoniinioireyhtymän vaaran vuoksi (ks. kohdat 4.3 ja 4.5).

Myoklonia...Google antoi tällaisen tiedon:

Myoklonus pakkoliike jonka yhteydessä yksittäiset lihasryhmät supistuvat äkillisesti, voimakkaasti ja lyhytaikaisesti, mikä näkyy raajan toistuvina nopeina nykäyksinä tai nytkähdyksinä.

Minulle tuli juuri tuollaisia lihasnytkähdyksiä, sellaisia lieviä kouristuksia lähes heti tuon lääkkeen aloittamisen jälkeen.