Itsemurha-ajatuksista

[untuva]

En edes tajunnut, mitä olin kirjoittanut kunnes luin sen muutamaan kertaan tulkitakseni sitä niin pitkälle kuin itse pystyn. Kummallisia asioita sitä paljastaa ettei todeksi voisi uskoa. Olen halunnut salata asian muilta ja itseltänikin, paitsi nyt tiedän mistä on kyse. Lapset pystyvät kuvittelemaan kaikenlaista sellaista, mikä ei välttämättä edes pidä paikkaansa: lapsi uskoo siihen kuitenkin itse; minä olin vakavissani ja tosissani. Tulostan näitä tekstejä terapeutilleni.

[untuva]

Isä meinasi hukkua eilen, tippui kalaverkkoa käsitellessään veteen. Kuolema olisi ollut varma, jos hän ei olisi pystynyt ponnistamaan takaisin veneeseen: kaksi kylkiluuta murtui nousussa. Äiti ilmoitti asiasta minulle, muttei kertonut isän kuolleen. En uskaltanut kysyä kuoliko hän. Minulla oli vahva tunne, että jos hän kuoli sittenkin. Oudointa tässä oli Se, että vaikka äiti ei ilmoittanut kuolleen niin silti menin epäilemään ja hän oli vielä kertonut että isä pääsi ponnistamaan takaisin veneeseen. Aikoinaan, kun setäni kuoli, sanoin isälle, että soitetaan sedän puhelimeen, että jos Se vastaisikin, olin jo 14 silloin: isä suuttui että ei ne omaiset valehtelekaan, no sitten uskoin asian. Setä ei ollut edes millään tavoin läheinen; nähnyt häntä 4 kertaa elämäni aikana. No, mutta puhuin isän kanssa tänään puhelimessa, pakko siis uskoa että isä onkin elossa. Olen tässä pohdiskellut sitä onko isäni valehdellut silloin aikanaan kun luulin, että äitini kuoli, että äiti olisi kuollut: sikamainen temppu, jos hän on niin tehnyt. Hänhän tappeli siellä autossa minunkin kanssa, olisiko hän halunnut kostaa siten.

[Kahvi]

En edes tajunnut, mitä olin kirjoittanut kunnes luin sen muutamaan kertaan tulkitakseni sitä niin pitkälle kuin itse pystyn. Kummallisia asioita sitä paljastaa ettei todeksi voisi uskoa. Olen halunnut salata asian muilta ja itseltänikin, paitsi nyt tiedän mistä on kyse. Lapset pystyvät kuvittelemaan kaikenlaista sellaista, mikä ei välttämättä edes pidä paikkaansa: lapsi uskoo siihen kuitenkin itse; minä olin vakavissani ja tosissani. Tulostan näitä tekstejä terapeutilleni.

Hyvä, että kirjoittelet ja varsinkin kerrot näistä terapeutillesi. Näin ne mielen solmut pikkuhiljaa aukenee.

[untuva]

Olen päässyt tuon riita-asian käsittelyssä todella pitkälle etenkin tämän foorumin tapahtumien ansiosta: olen päätellyt asioita. Olen päässyt kiinni siitä, mitä autossa koskeva riita kosketti: minua; kyse oli minusta. Osallistuin riitaan, riita kosketti minua. Äiti yritti puolustaa ja siten auttaa minua, isä taas ei puolustanut minua ja äiti ei olisi saanut hänen mielestään puolustaa minua. Minä yritin puolustaa itseäni isälle ja puolustaa äitiä siinä, missä äiti yritti puolustaa minua. Se, että riita kosketti minua on ollut minulle liian kova paikka myöntää, että minä olin itse kyseessä. Tappeluista on seurannut haluttomuus osallistua, jos en osallistu, kyse ei ole minusta; helppo kieltää oma syyllisyys.

[Pinja]

Tänään ahdisti ihan kamalasti autossa, heti kun pääsin ulos niin ahdistus lieveni.

[Pinja]

Tänään pystyin nimeämään syyllisyydentunteen, joka liittyy siihen, että jos en tee niin kuin joku muu tahtoo. Huomaamattani regoin niin, että kun koin syyllisyyttä niin syytinkin toista henkilöä tai puolustauduin.

[Pinja]

Taas olin automatkalla, mutta matka meni paremmin kuin mitä eilen; eilen en kontrolloinut. Vaikka en ollut kuskina kontrolloin jonkin verran ettei kuski aja jonkun päälle tai joku aja meidän auton päälle; kontrollointi auttoi ahdistusta pois. Uskon, että pikkuhiljaa uskallan jättää kontrolloinnin yhä vähemmälle.

[Pinja]

Allejäämisen pelkoa on.

[Pinja]

Olin silloin kolmevuotiaana niin lapsellinen, että minulla oli sellainen uskomus, että jos äiti kuolee niin minäkin kuolen. Kuolin takapenkillä silmänräpäyksessä heti äidin perään. Oikeestihan minä en kuollut eikä äitikään, mutta se oli pienen lapsen kuvitelmaa ja uskomusta, kun en nähnyt jäikö äiti alle, kun en uskaltanut katsoa. Uskoin katsomatta, että jäi.

[Pinja]

Nyt olen saanut ns. seinät pystyyn. Olen etsinyt muutoskohtaa käyttäytymisessäni. Autossa en kerinnyt muuttamaan tahtoani tai sitten ehdin viimemetreillä mutta se ei enää mitään auttanut, tapahtuman jälkeen muutin tahtoani. Seuraavissa elämäntilanteissa, kun on tullut sellainen tilanne vastaan, jossa toinen henkilö on ollut minun kanssani erimieltä niin olen muuttanut tahtoni toisen tahdon mukaiseksi, sitten tapahtuman jälkeen olen jälleen muuttanut tahtoani aiemmasta tahdosta toiseksi. Syntyy ristiriita, jonka uskon aiheuttaneen ahdistusta ja sekavuuttakin.

[Pinja]

Yritin yöllä itse purkaa yllä kertomaani; keksiä miksi minä toimin juuri noin ja että miksi se toiminta on mennyt tuollaiseksi. Sain annettua kaikenlaisia selityksiä, mutta en tiedä mikä sitten on oikea, no se selviää todennäköisesti huomenna terapiassa. Tilanne meni niin hankalaksi yöllä, että kun keksin jonkun syyn niin ajatus ei meinannut toimia vaan unohdin mitä olin juuri ajatellut, ja sitten seuraavaksi tilanne meni niin vaikeaksi, että oli pakko pakottaa itseni olemaan ajattelematta asiaa. Pelkäsin, että tuhoudun täysin ja mieleni kuolee, jos yritän purkaa tilannetta pidemmälle kuin meinaan sietää. Jätin asian sikseen, ja en ole tänään enää pyöritellyt asiaa, kun en siitä näytä yksin selviävän ilman tuota pelkoa. Eilen kuitenkin sitten tapahtui ihmeellinen muutos, en syönyt sänkyyn mentyäni enää mitään; en ole vuosiin kyennyt vastaavaan, koska on ollut niin sietämätön olo, että on ollut pakko syödä jotakin hirvittävän olon sietämiseksi. Onnistuminen toi tosi hyvän mielen ja luottoa siihen, että pystyn pitämään päätöksiä, mieli ei muutu yhtenään. On tuntunut tosi helpolta syödä vähän tässä ihan parin viime viikon ajan, autoasian ilmitulo on vaikuttanut asiaan. Aiemmin ollut vaikeuksia syödä normaalia vähemmän; mahdottomuus, nyt se on kuin leikkiä. Olen elänyt niin vaikeissa tunteissa, että nämä tunteet mitkä minulla nyt on autoasian selvittelyn jälkeen eivät ole voimakkuudeltaan mitään verrattuna ennen selville tuloa. Alussa, kun asia tuli mieleen olin katastrofi tunteissa, tuntui suoraan sanottuna perkeleelliseltä niin ettei tiennyt mitä tekisi, kun oli niin huono olo -mahdoton olo. Tunteet tuntuivat sekavilta ja niitä oli vaikea erottaa toisistaan, yksi kamala ahdistusmöykky ja jatkuva pahaolo ja tuskaisuus. Nyt kokemani tunteet ovat suurilta määriltään ollut hyvin lieviä: ihmettelen sitä, että onko tämä totta, että ihmiset tuntevat monet tunteet näin lievinä kuin minä nyt tunnen; pelko on ollut tunteista voimakkain. Mietityttää onko tämä normaalia. Tosi outo, vieras juttu. Olen päässyt jo tosi hyvin balanssiin, epävakaus alkaa pian olemaan mennyttä.

[Pinja]

Nyt olen käsitellyt tuota mielenmuuttamisteemaa sovinnon osalta: isä pakotti antamaan periksi ajamalla äidin yli (luulin ajaneen). Halusin antaa periksi ettei isä ajaisi äidin yli, mutta kun luulin niin käyneen niin halusin perua sovintoni ja kaduin, että olin mennyt antamaan periksi; olisi tehnyt mieli kiristää isää, koska hän kiristi minua: en hyväksy sitä, että minua pakotetaan sovintoon: pakotetaan antamaan periksi. Olin ovela. Sain PP:ian lakkoketjusta idean käsitellä sovintoteemalla; tajusin sitä kautta periksiantamisen. Tuskin olisin tajunnut asiaa muuten, ei olisi varmaan tullut mieleen muuten. Jess!, ihanaa.

[Pinja]

Periksiantamisesta tuli minulle sairaan pelottava asia, hirvittävän ahdistava ja sekoamispisteeseen johtava.

[Pinja]

Isän olisi pitänyt palkita periksiantamisesta; ns. Äidin tappo ei ole palkkio, eikä sen jälkeen pysty millään riittävästi palkitsemaan; äitiä ei voita mikään, siksi kyseessä oli pakottaminen periksiantamiseen eikö oma haluni. Jos taas isäni olisi pois ottanut minulta riitaa aiheuttaneen karkin niin, että olisin halunnut antaa periksi ja olla syömättä sen karkin niin riidanlopetus olisi ollut karkin syöntiä parempi, jolloin olisi ollut palkitsevaa antaa periksi ja kyse olisi ollut halusta. On ollut pakko antaa periksi, koska isä ei ole suostunut muuttamaan tahtoaan.

[Pinja]

Nyt olen päässyt siihen tulokseen, että oli yhdentekevää pidinkö karkin vai en, koska mielenmuutokseni siihen, että en haluakaan sitä karkkia syödä loppuun ei muuttanut isän mieltä äidin päälle ajosta. Minulle on tullut myöhemmin ongelmaa siten, että kun isä ei halunnut, että syön karkkia ja itse tahdoin: koin että isä yritti pakottaa minua kannalleen väkisin, sitten olin muuttavani mieltä etten syökään sitä karkkia ja että minun olisi pakko antaa periksi karkin suhteen; pidin kuitenkin edelleen varsinaisesta tahdostani mielessäni kiinni; tahdoin karkkia. Tulee tahtopaini; tahto menee äärimmilleen: olisi pakko luovuttaa tahto, mutta olisi myös pakko pitää omasta (alkuperäisestä) tahdosta kiinni. Olisi ollut pakko antaa periksi toisen tahdolle ja toisaalta pakko pitää omasta tahdostaan kiinni.

[Pinja]

Aiheutuu valinnanvaikeus.

[Pinja]

Terapeutti totesi, että mulla on vaikeuksia puntaroida (vertailla) asioita ja nähdä mikä on kannattavaa ja mikä ei; teen hätäisesti päätöksiä. Arviointikyky mättää, mikä on näkynyt myös käytöksessäni tällä foorumilla.