Kahvi kirjoitti:Kyllä se minullakin on samansorttista kuin Mirrillä: pahinta on se ajatus hammaslääkäriin menemisestä kuin itse hammaslääkärikäynti. Itse olen ratkaissut asian niin, että en ajattele asiaa vaan menen vaan lekurille silloin kun aika on.
Viime viikolla paikattiin yksi reika ja olipa sekä helppo että nopea operaatio - ainakin verrattuna juurihoitoon. Kerroin hammaslääkärikammosta -niinkuin teen aina- ja kyllähän se otettiin huomioon. Mm minulle kerrottiin koko ajan mitä tehdään seuraavaksi ja varmistettiin puudutuksen riittävyys pariinkin kertaan.
Luulen, että minäkin joudun opettelemaan uusia toimintatapoja vastaisuuden varalle, koska viime vuosina suhteettomuuksiin paisunut hammaslääkäripelkoni alkaa olla todellinen ongelma. Ja surkuhupaisinta tässä on, ettei minulla - tietääkseni - ole mitään kauhukokemuksia hammaslääkäristä, ja tämä dramaattinen hammaslääkäripelkoni on vasta viime vuosina esille putkahtanut ongelma. Yhdistän asian kyllä elämässäni vallitsevaan 'krooniseen' kovaan stressiin sekä pitkäaikaiseen depressioon, joka jatkuessaan kuluttaa voimia aiheuttaen vuosi vuodelta lisääntyviä ja kummallisilla tavoilla ilmeneviä oireita - kuten nyt tämä pintaan putkahtanut hammaslääkärikammo.
Hammaslääkärivisiittini oli sillä tavoin poikkeuksellinen ja merkittävä, että hammaslääkärini kenties tietämättään auttoi minua pääsemään perille esille nousseen hammaslääkäripelkoni syistä. Kerroin hänelle, että olen hämmästyksekseni ikääntymisen myötä törmännyt hammaslääkäripelkoon, joka minulle on uusi ja ennen kokematon asia. Ja että tahdon ilman muuta puudutuksen, koska en enää nykyisin uskalla antaa paikata ilman puudutuksen tuomaa turvaa kipua vastaan.
Siitä hammaslääkärini intoutui kertomaan, että ikääntymisen myötä hampaiden kipuherkkyys oikeastaan vähenee. Kertoili jotakin juurista, mutten tajunnut siitä asiasta tuon taivaallista. Hän kuitenkin moneen kertaan painotti, että lasten kohdalla olisi tosi tärkeää saada heidät suostumaan puudutuspiikkeihin, koska lasten hampaiden paikkailu on paljon tuskallisempaa kuin sama homma aikuisten purukalustossa. Tämä taas liittyy jotenkin juuristoon, ja etenkin maitohampaiden juuriin. Ymmärsin asian jotenkin niin, että lasten hampaistossa kipua aistivaa pinta-alaa on paljon enemmän kuin myöhempinä vuosina, ja etenkin verrattuna ikäihmisten hampaistoon juurineen.
Olen aina ollut sitä mieltä, ettei minulla ole elämäni varrella mitään kauhukokemuksia hammaslääkäreistä, vaikka paikkailtu on ja ilmeisesti juurihoidettukin joskus kasvuvuosinani jokin hammas - ja menneinä vuosikymmeninä aina ilman puudutuksia, kuten silloin oli tapana tehdä. Olen lapsesta lähtien ollut hammaslääkärin ihannepotilas, 'urhoollinen' ja 'reipas'... Muistan hyvin, että noin minua aina kasvuvuosinani kiiteltiin hammaslääkärikäyntien yhteydessä. Ja nyt nykyaikainen hammaslääkärini kertoi, että hänen mielestään lapset pitäisi ehdottomasti puuduttaa paikkausten yhteydessä, jottei heille syntyisi traumoja - koska lapset joutuvat kokemaan paikkausten yhteydessä paljon suurempaa kipua aikuisiin verrattuna.
Aivan kuin olisin esiin putkahtaneen hammaslääkäripelkoni kanssa pudonnut jonnekin menneisyyteen ja pintaan onkin noussut jokin menneisyyden trauma, vuosikymmeniä sitten hammaslääkärin tuolissa saatu; suojamuurit romahtaneet ja aikuisen ihmisen järjellinen kontrolli itsehillintöineen ja psyykkauskykyineen pettänyt.
'Lepertelevä' hammaslääkärini osui taitavalla toiminnallaan käsittääkseni asian ytimeen; suoraan juureen ja hermoon...