Kuutar kirjoitti:Saako olla masentunut, jos tykkää olla?

Mirri kirjoitti:Kuutar kirjoitti:Saako olla masentunut, jos tykkää olla?
Mikä estäisi?
Ei ole ollenkaan pakko viedä itseään hoitoon, jos tykkää masentuneesta olotilastaan. Pakkohoitoon joutumisesta ei ole pelkoa, ja tuskin mikään velvoittaa menemään lääkäriin, jos itse ei halua.
Kysymyksesi on kummallinen ottaen huomioon, ettei taida olla depressiota sairastavia, jotka tykkäisivät sairaudestaan ja viihtyisivät sen kanssa.
Kyllästynyt kirjoitti:Mielestäni masennus tarkoittaa oloa/tilaa jota ihminen itse ei pidä miellyttävänä tai siihen pyri, ja siksi pidänkin kysymystäsi oksymoronina.
Kuutar kirjoitti:Mirri kirjoitti:Kuutar kirjoitti:Saako olla masentunut, jos tykkää olla?
Mikä estäisi?
Ei ole ollenkaan pakko viedä itseään hoitoon, jos tykkää masentuneesta olotilastaan. Pakkohoitoon joutumisesta ei ole pelkoa, ja tuskin mikään velvoittaa menemään lääkäriin, jos itse ei halua.
Kysymyksesi on kummallinen ottaen huomioon, ettei taida olla depressiota sairastavia, jotka tykkäisivät sairaudestaan ja viihtyisivät sen kanssa.
Kysymys olikin siitä, missä menee normaalin alakulon ja varsinaisen lievän masennuksen raja.
Kuutar kirjoitti:Kyllästynyt kirjoitti:Mielestäni masennus tarkoittaa oloa/tilaa jota ihminen itse ei pidä miellyttävänä tai siihen pyri, ja siksi pidänkin kysymystäsi oksymoronina.
Eihän ihminen lähtökohtaisesti "pyri" mihinkään tunnetilaan.
Kyllästynyt kirjoitti:Kuutar kirjoitti:Mirri kirjoitti:Kuutar kirjoitti:Saako olla masentunut, jos tykkää olla?
Mikä estäisi?
Ei ole ollenkaan pakko viedä itseään hoitoon, jos tykkää masentuneesta olotilastaan. Pakkohoitoon joutumisesta ei ole pelkoa, ja tuskin mikään velvoittaa menemään lääkäriin, jos itse ei halua.
Kysymyksesi on kummallinen ottaen huomioon, ettei taida olla depressiota sairastavia, jotka tykkäisivät sairaudestaan ja viihtyisivät sen kanssa.
Kysymys olikin siitä, missä menee normaalin alakulon ja varsinaisen lievän masennuksen raja.
Minun on vaikea kuvitella, että joku olisi vapaaehtoisesti ja mielellään alakuloinenkaan.
Kyllästynyt kirjoitti:Kuutar kirjoitti:Kyllästynyt kirjoitti:Mielestäni masennus tarkoittaa oloa/tilaa jota ihminen itse ei pidä miellyttävänä tai siihen pyri, ja siksi pidänkin kysymystäsi oksymoronina.
Eihän ihminen lähtökohtaisesti "pyri" mihinkään tunnetilaan.
Minun mielestäni pyrkii.
Liikunnalla ja harrastuksillakin pyritään vaikuttamaan omaan tunnetilaan.
Kuutar kirjoitti:Mirri kirjoitti:Kuutar kirjoitti:Saako olla masentunut, jos tykkää olla?
Mikä estäisi?
Ei ole ollenkaan pakko viedä itseään hoitoon, jos tykkää masentuneesta olotilastaan. Pakkohoitoon joutumisesta ei ole pelkoa, ja tuskin mikään velvoittaa menemään lääkäriin, jos itse ei halua.
Kysymyksesi on kummallinen ottaen huomioon, ettei taida olla depressiota sairastavia, jotka tykkäisivät sairaudestaan ja viihtyisivät sen kanssa.
Kysymys olikin siitä, missä menee normaalin alakulon ja varsinaisen lievän masennuksen raja.

saara kirjoitti:Miksei lievästikin masentunut saisi pyytää lääkitystä, mikäli se auttaa tilapäiseen toimintaa lamauttavaan alavireisyyteen? Mielstäni ihmisellä on oikeus lääketieteen sallimin keinon helpottaa oloaan ja pärjäämistään.
Lievissä masennuksissa lääkkeiden teho ei Seikkulan mukaan ole juuri lumelääkettä parempi.
Lääkkeiden käyttö ei ole ainoastaan tehotonta, vaan pahimmillaan haitallista, Seikkula sanoo.
saara kirjoitti:Miksei lievästikin masentunut saisi pyytää lääkitystä, mikäli se auttaa tilapäiseen toimintaa lamauttavaan alavireisyyteen? Mielstäni ihmisellä on oikeus lääketieteen sallimin keinon helpottaa oloaan ja pärjäämistään.

Ryysy kirjoitti:Voiko serotoniinisysteemi päässä jäädä lääkkeistä riippuvaseksi? Kuulin, että joillakin aivot eivät tuota serotoniinia enää jossakin vaiheessa, kuten kahdenkymmenen lääkesyöntivuoden jälkeen, ja vieläpä, että serotoniinin voisi muka mitata verestä. Mutten tiedä onko tosi. Tietääkö joku?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa