Sateentekijä kirjoitti:Mielestäni ei voi ennakoida, moni tunneryöppy tulee yllättäen ja arvaamatta. minulle ainakin tunteiden hallinta ja käsittely on aina ollut vaikeaa.
Olen ns. tunneihminen, nykyjään sellaista sanotaan epävakaaksi..
What ever.. Tunteet vievät minua, en minä tunteita.
Jos masennun, masennun kokonaisvaltaisesti jopa pienimmästäkin syystä. Sama on ilon kanssa. Saatan pursuta hyvää mieltä ja- oloa, kunnes taas läikähtää yli.
Tasapaksuutta elämään tuovat lääkkeet. En halua sellaista, minä haluan säilyttää tunteeni, haluan ne kokonaan takaisin.
Ehkä lääkitys saa sen aikaan, etten ala jossain väenpaljoudessa yhtäkkiä herkkäilemään tai vihastumaan.Pystyn hoitamaan asiat suht neutraalilla tasolla. Kotiin tullessani sittten purkaudun. Milloin mistäkin syystä. En ole aikoihin itkenyt kunnolla. Eilen ryöppysin suorastaan.
Syytä en pystynyt selvittämään.
Tunteiden käsittely on todella vaikea asia. Yhdessä jonkun asiantuntijan kanssa voi tunnevyyhtejä yrittää purkaa. Omatoiminen tunteitten seulominen on syytä aloittaa varovasti.
Liian syvälle niihin meneminen ei ole hyväksi, ainakaan minulle.
Joskus on parasta antaa vaan tulla täysillä . Ohi se huippu menee ennemmin tai myöhemmin.
Tunteet kuuluvat elämään. Ilman niitä olisimme vain tyhjää kuorta.
Sateentekijä kirjoitti:Silloin kun on kokenut jotain äärimmäisen synkkää , tuskaistakin ja siitä taistellut tavalla tai toisella valoa päin, silloin voi sanoa saavuttaneensa jotain.Voi sanoa osaavansa tuntea!
Pelkällä hyvyydellä ei kukaan kykene elämään.
kiss kirjoitti:Sateentekijä kirjoitti:Silloin kun on kokenut jotain äärimmäisen synkkää , tuskaistakin ja siitä taistellut tavalla tai toisella valoa päin, silloin voi sanoa saavuttaneensa jotain.Voi sanoa osaavansa tuntea!
Pelkällä hyvyydellä ei kukaan kykene elämään.
Olen samaa mieltä! Synkkä musta tyhjyys, pelot, tuskaisuus ja sekoamisen tunne ja siitä ulos pääsy vaikka lääkkeillä,( kun muu ei auta, vaan hautoo itsemurhaa. )
Ulos pääsy aloittaa uudenlaisen arvostuksen itseään kohtaan ja se on hyvin voimaannuttavaa.
Jumaliste, olen mä aika likka, mä selvisin!! Tästälähin pidän huolta, että haen apua ajoissa, koska elämä on ihanaa! Elämän ilon löytyminen vaan viivästyy usein vastoinkäymisten myötä, mutta selvittyään kriisistään vaikka muiden avulla, voi vasta sanoa: minä elän ja olen onellinen!
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa