Perkeleellinen olotila

[untuva]

En tiedä mitä tekisin. On niin kauhean pahaolo. Tuskainen, sietämätön olo. Käytän Seroquel 750 mg:aa. En hyväksy itselleni enää lisälääkityksiä, vaikka olen selkeästi sellaisen tarpeessa. Ihan perkelettä, kun ei voi ottaa mitään lisälääkityksiä, kun pelkään sivuvaikutuksia. Vaikka en ole masentunut jokin masennuslääkekin voisi auttaa tai ahdistuslääke. Vihaan lääkkeitä, kun niistä on niin vaikea päästä eroon. Se olisi äidillenikin kauhistus, jos tähän jotakin lisäisin, kun hän on niin lääkevastainen; tämän lääkityksen mikä minulla nyt on niin on hyväksynyt hyvin. Psykiatrille on niin helvetin vaikea saada aikojakin nopeasti. Lähden kaiken lisäksi ensi viikolla lomailemaan. Pitääkö elämän olla kärsimystä, enkö ole jo tarpeeksi kärsinyt. En edes yhtään tiedä mikä olisi oikea lisälääke tähän. Onko jollakin edottaa jotakin itselle toiminutta lääkettä? Mä en halua lihoa, joten jokin sellainen joka ei ala lihottaa. Sekoan kohta SAATANA. Puhuin tänään terapiassa eilen puhumistani itsemurha-ajatuksista, terapeutti sanoi sen johtuvan sietämättömästä olostani, no kysyin sitten että minkä takia se itsemurhafiilis tulee vain silloin, kun olen jollakin korkealla paikalla, mistä pystyy hyppäämään alas niin hän sanoi siihen, että mulla on kokoajan sietämätön olo, mutta en sitä huomaa niin hyvin. Ja nyt se sietämätön olo sitten tullut ihan näkyväksi pitkin päivää. Pitikö hänen mennä paljastamaan se. Terapian jälkeen paljastui vielä toi juttu, kun luulin äidin kuolleen, enkä ole päässyt siitä asiasta vielä terapiaan puhumaan kuin vasta torstaina. Se on liian vaikea asia minulle tämän kaiken päälle, että olo on nyt vielä sietämättömämpi. Pitikin saada se asia palautettua mieleen: ei olisi vielä tässä vaiheessa tarvinnut, kun on ollut muutakin niin vaikeaa käsiteltävää. Olen tällä hetkellä kaiken lisäksi lopettelemassa tätä mun ainoaa lääkitystä, tosin tosi hitaasti. Haluan eroon lääkkeistä.

[untuva]

En ole kylläkään nukkunut tänä yönä, olo on kuitenkin helpottanut jo niin ettei välillä tunnu ahdistusta ollenkaan.

[Mirri]

Ei kuulosta järkevältä haluta eroon lääkkeistä, kun ilmeisesti kuitenkin tarvitsisit lääkityksen. Kuten sanoit, jokin depressiolääke Seroquelin rinnalla voisi auttaa ahdistuneisuuteesi. Ja kuinkahan paljon Seroquelin alasajo lisää oireiluasi; mitä tarpeellisempi lääke se on sinulle sitä varmemmin menet huonoon kuntoon vähentäessäsi sitä.

Oletan sinun olevan täysi-ikäinen, joten äidilläsi ei ole mitään sananvaltaa lääkitykseesi; se on sinun ja hoitavan tahon asia. Älä anna äitisi vaikuttaa lääkehoitoosi, jos ja kun tarvitset niitä voidaksesi paremmin. Psykoterapiakin on niin vaativa prosessi, että senkin onnistuminen voi tarvita lääkehoitoa tuekseen, jottet sen aikana sairastuisi pahemmin.
Mahtaako psykoterapeuttisi tietää sinun olevan lopettelemassa lääkitystäsi? Vai onko hän peräti lääkevastainen ja rohkaisee sinua luopumaan lääkkeistä?

[untuva]

Ei kuulosta järkevältä haluta eroon lääkkeistä, kun ilmeisesti kuitenkin tarvitsisit lääkityksen. Kuten sanoit, jokin depressiolääke Seroquelin rinnalla voisi auttaa ahdistuneisuuteesi. Ja kuinkahan paljon Seroquelin alasajo lisää oireiluasi; mitä tarpeellisempi lääke se on sinulle sitä varmemmin menet huonoon kuntoon vähentäessäsi sitä.

Oletan sinun olevan täysi-ikäinen, joten äidilläsi ei ole mitään sananvaltaa lääkitykseesi; se on sinun ja hoitavan tahon asia. Älä anna äitisi vaikuttaa lääkehoitoosi, jos ja kun tarvitset niitä voidaksesi paremmin. Psykoterapiakin on niin vaativa prosessi, että senkin onnistuminen voi tarvita lääkehoitoa tuekseen, jottet sen aikana sairastuisi pahemmin.
Mahtaako psykoterapeuttisi tietää sinun olevan lopettelemassa lääkitystäsi? Vai onko hän peräti lääkevastainen ja rohkaisee sinua luopumaan lääkkeistä?

Tällä hetkellä olen keskeyttänyt lääkevähennyksen juuri sen takia, että on näyttänyt siltä, että ei uskalla yhtään nyt vähentää enempää. En tiedä psykoterapeutin kantaa lääkitysmyönteisyydestä. Hän kyllä tietää vähentelyistäni. Ahdistuskin on yksi tunne muiden joukossa, jos se ei nyt ihan kokoajan ole päällä vaan välillä niin se on normaali tunne ihan terveellekin ihmiselle; vai onko? Olen itse lisälääkevastainen tällä hetkellä, yritän pärjätä mahdollisimman vähällä lääkityksellä. Huonoja oloja täytyy sietää ja oppia sietämään.

[Maaria]

Mulla on ollut kokemusta siitä, kuinka olo muuttuu todella vaikeaksi,kun
olen vähentänyt lääkkeitäni.
Nyt aattelen, että olkoon mitä tahansa lääkkeitä ja mitä määriä (melkein) tahansa,
kunhan olo on siedettävä, muutenhan elämältä on puhti pois.