"Pahan kukat"

[Psykopatologia]

"Pahan kukat"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pahan_kukkia

[Psykopatologia]

http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirja ... kat/977555

Charles Baudelaire - Pahan kukat

HANNU WAARALA
04:00

Suom. Antti Nylén. Sammakko 2011. 495 s.

Ranskalaisen runoilijaneron Charles Baudelairen (1821 - 1867) runoteos Pahan kukat ilmestyi ensi kerran täydellisessä asussaan vuonna 1861. Baudelairen teos merkitsi kuitenkin vasta myöhemmin vallankumouksellista käännettä, uutta ilmaisullista paradigmaa runouden ja kirjallisuuden historiassa.

Pahan kukat käänsi moraaliset asetelmat, hyveen ja paheen suhteet ylösalaisin. Se romautti kertaheitolla ylevän retoriikan todellisiin, inhimillisten halujen ja viettien lihallisiin asentoihin ja yhteyksiinsä.

Baudelaire toi runoudessaan ja esseistiikassaan tietoisuuteen uudella tavalla modernin urbaanin ihmisen ristiriitaisuuden; maailmallisen ja hengellisen yhteentörmäykset, yksilön kaipuun ja massan välisen taistelun jatkuvana kamppailuna.

Pahan kukat profetoi kaukonäköisesti sekä kielen että todellisuuden piileviä ristiriitoja, niin yksilöllisyyden kriisiä kuin massayhteiskunnan tulevaa, väkivaltaista historiaakin. Suomentaja Antti Nylénin tulkinnat Baudelairen runoudesta nostavat esille näitä uuden elämyksellisyyden moderneja, ristiriitaisia polkuja ja näköaloja.

Nylén jäljittää Baudelairen runouden välittämän tunteen sisäistä todenkaltaisuutta. Puhtaaseen mitallisuuteen perustuva suomennos sitoisi Baudelairen ilmaisun liiallisessa määrin romantillisiin mielikuviin, usein puhtaaseen virtuositeettiin sisällön kustannuksella. Nyt ilmennetään, profetoidaan modernin kokemuksen ristiriitoja, uusien elämänmuotojen ja tulevan ihmiskuvan syntyä.

Nylénin mukaan Baudelairen runouden jatkumo, teemojen ja variaatioiden synteesi, näyttäytyy parhaiten säe säkeeltä avautuvassa, jatkuvassa lukutavassa. Baudelairen runouden kokonaisvaltaisuus, tiheä kielen visionäärisyys ja kaikkien aistien kiinteä vuorovaikutus, on lukijan kohdattava tunteiden tasolla ristiriitana.

Nylénin uusien suomennosten ansiosta voi nähdä Pahan kukkien edeltävän postuumina julkaistun proosarunojen valikoiman, Pariisin ikävän allegorisia teemoja. Ylevän seurustelu banaalin ja alhaisena pidetyn kanssa tuottaa aivan uuden, dynaamisen suhteen kieleen runouden materiaalina.

Urbaanin elämän moderni maalari laittaa antiikin ja kristinuskon myytit uusiin yhteyksiinsä, perisynti joukkosielun puristuksessa synnyttää uudenlaista hengellistä kaipuuta ja kapinaa. Tähän maallistuneeseen näkyyn runous vastaa omalla aistillisella ja kumouksellisella tavallaan.

Köyhä prostituoitu

Baudelairen kohtalokkuus on raamatullista, vanhatestamentillista laatua, mutta aina kapinoitsijan näkökulmasta. Saatana häivähtää kauneuden varjossa ja on enkelien välttämätön vastapeluri.

Ihminen on kahden maailman kansalainen, ruumiin ja sielun ristiriidan olennoituma.

Baudelairen uskonnollisuus on hengen ristiriitaa, kaipuuta ruumiin ja hengen dialogin välillä. Baudelairen runouden sielu on usein feminiininen, maskuliinisen kaipuun kohde, köyhä prostituoitu, maailmallisten ja pyhien ristiriitojen läpitunkema.

Nyt julkaistu lyhentämätön suomennos sisältää ranskankielisen rinnakkaistekstin ja ja selitysosan. Tämä kaikki on enemmän kuin pelkkä kulttuuriteko sekä suomentajalta että kustantajalta. [PP:n lihavointi]
_________________

http://fi.wikipedia.org/wiki/Charles_Baudelaire (1821 - 1867; 46)

[Psykopatologia]

Pahan kukat = Les Fleurs du mal
Baudelaire, Charles

Kääntäjä: Nylen, Antti
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Sammakko
ISBN: 9789524831499
EAN: 9789524831499
Julkaisuvuosi: 201110
Kieli: mul
Asu: Sidottu, kovakantinen
Sivumäärä: 495
Hinta: 29,90 25,42
Saatavuus: Tilattavissa
Toimitusaika: 2 - 3 työpäivää
Luokka: 822 Suomenkieliset runo

Kävinkin tänään Akateemisessa mutta en tiennyt tuosta, kun sähköaivo ei ollut mukana.

Pää kaupunkilaisten kannattaa ensin tilata netistä ja sitten noutaa itse (25,42).

[Psykopatologia]

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kirja ... SI1KU02vst

KIRJAT

Kirjallisuus hyvän ja pahan hampaissa

Baudelairen esteettiset ihanteet ovat usean nykysuuntauksen takana
Uusi suomennosvalikoima paljastaa kiihkeän vastarannan kiisken

Julkaistu: 17.2.2002 lehdessä osastolla Kulttuuri

Charles Baudelairen vuonna 1857 ilmestynyt runoteos Les fleures du mal (Pahan kukat) joutui hyveellisyyttä vaativan sensuurin hampaisiin. Siitä vaadittiin poistettaviksi "kadotettuja naisia" eli lesboja kuvaavat runot, ja tekijä tuomittiin "yleisen moraalin halventamisesta" 300 frangin sakkoihin.

Ja kuten sensuuritapauksissa yleensä käy, skandaalin ansiosta myös pahan kukat tuoksuivat pian entistäkin viettelevämmin. Jo 1865 Baudelaire sai harmikseen huomata, että hänen ympärilleen oli muodostunut pinnallisten jäljittelijöiden ja väärinymmärtäjien koulukunta, joka otti pahuuden ylistämisen ohjelmakseen.

Tuon suuntauksen merkittävin saavutus on surrealisteja innoittanut runouden outolintu, Lautréamontin kreivin Maldororin lauluja.

Charles Baudelaire (1821 - 1867) oli nimittäin kaikkea muuta kuin koulukuntamestari, eikä hän suinkaan ihannoinut pahuutta. Nyt suomennettu esseeproosan valikoima Modernin elämän maalari ja muita kirjoituksia paljastaa kiihkeän vastarannan kiisken, poleemisen taideteoreetikon, joka ensimmäisten joukossa tuo kritiikkiin kysymyksen estetiikan ja etiikan suhteesta.
(- -)

[Psykopatologia]

K I R J A T
Charles Baudelaire. Pahan kukat (Les Fleurs du mal). Suomeksi tulkinnut Antti Nylén. Sammakko. 495 s. 29 e.

Pahan kukat versovat villeinä

Ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan suomennettu Baudelaire-klassikko on hieno saavutus niin kääntäjältään kuin kustantajaltaankin.

Kuisma Korhonen

Ensimmäinen reaktio: näin pitää kirjoja tehdä!

Antti Nylénin kääntämä ja Sammakon kustantama Charles Baudelairen Pahan kukat – Les Fleurs du mal huokuu jokaiselta sivultaan rakkautta kirjanteon parhaisiin perinteisiin. Liki viisisataasivuinen opus on kovissa kansissaan ja tyylikkäissä kansipapereissaan bibliofiilin unelma.

Pahan kukat on nyt ensimmäistä kertaa saatavilla kokonaisuudessaan, siinä muodossa kuin Baudelaire vuonna 1861 julkaisemassaan toisessa laitoksessa halusi sen ilmestyvän.

Kirja on kaksikielinen, kuten runokäännösten pitäisi aina olla. Vasemmalla puolella on alkuperäinen runo, oikealla käännös.

Tekstien jälkeen tulevat oppineet selitykset ja huomautukset, jälkilauseessa taas kerrotaan tiiviisti mutta tarkasti teoksen ja käännöksen taustasta. Kirjallisuusluettelo ja niin alkutekstien kuin käännösten aakkosellinen hakemisto viimeistelevät työn.

Lopullisena sinettinä bibliofiilisen hedonismin laukaisijaksi on kirjan selkämykseen punottu kaksi kullanväristä silkkinauhaa kirjanmerkeiksi, kuin joissain vanhoissa raamatuissa tai ranskalaisen Plejadit-sarjan opuksissa. Niitä sivellessään lukija ei voi kuin hymistä mielihyvästä – tätä nautintoa eivät sähkökirjojen kuluttajat koskaan tule kokemaan!

Joten – tässäkö se nyt on? Se kauan odotettu lopullinen Baudelaire-suomennos? Vai voiko sellaista olla olemassakaan?

Tähän asti suomalaisten on ollut tyytyminen lähinnä Yrjö Kaijärven kääntämään valikoimaan Pahan kukkia (1962), jonka haukkuminen on pitkään kuulunut asiaan niin runouden ammattilaisten kuin amatöörienkin parissa.

Valikoimaan pääsi aikanaan vain noin puolet alkuteoksen runoista. Pyrkiessään urheasti säilyttämään runojen mitan ja riimin Kaijärvi päätyi usein vanhahtaviin sanoihin, sanalyhennyksiin ja vaikeasti hahmottuviin lauserakenteisiin.

Oppineita viittauksia, merkityksiä ja vivahteita jäi pois. Tämä kaikki hämärsi ja pehmensi alkutekstin merkitystä ja lukuelämystä.

Kaijärven suomennoksen lisäksi Nylén listaa kirjallisuusluettelossaan myös yksittäisiä Baudelaire-suomennoksia Kailaasta ja Sarkiasta V. A. Koskenniemeen, L. Onervaan ja Aale Tynniin. Näiden joukossa on muutama helmi – esimerkiksi Koskenniemen versio Kissasta säteilee aistillisuutta, jota hänen omista runoistaan on turha etsiä.

Baudelairen sommittelemaa kokonaisuutta ei kukaan ole kuitenkaan rohjennut suomentaa, siitä huolimatta että kyseessä on kenties tällä hetkellä maailmankirjallisuuden kuuluisin ja useimmin siteerattu runokokoelma. Nyt ilmestynyttä kirjaa voi sikäli pitää todellakin kulttuuritekona – suomenkieliselle lukijalle on avattu yksi länsimaista runoutta syvällisimmin muovanneista teoksista.

Lopullisena Baudelaire-suomennoksena Nylén ei kuitenkaan omia Pahan kukkiaan näe. Versiotaan hän kutsuu vaatimattomasti "ensiavuksi", joka paikkaa pahinta puutetta ja jonka hän toivoo inspiroivan uusia käännöksiä, uusia lähestymistapoja.

Baudelaire näki loputtomasti vaivaa täyttääkseen ranskalaisen runouden perinteisten runomittojen ja riimikuvioiden vaateet. Tästä huolimatta hänen runonsa tuntuvat lähes suorasanaisilta – mitan vaatimukset täyttyvät kuin varkain, ilman väkinäisiä lauserakenteita tai hämäriä runollisuuksia.

Luontevuudessaan ne ovat, ehkä joitain nuoruudenrunoja lukuun ottamatta, vastakkaisia esimerkiksi häntä seuranneen Mallarmén hämäryyden estetiikalle.

Baudelairen runojen näennäisen vaivattomuuden kääntäminen suomeksi ei ole helppoa. Haaste ei ole niinkään Baudelairen silloin tällöin viljelemissä harvinaisissa sanoissa tai viittauksissa – näihin löytää kyllä nykyaikana tietoa niin kommentoiduista editioista kuin googlaamallakin – vaan muodon ja sisällön keskinäisen suhteen tavoittamisessa.

Nylén on omissa ratkaisuissaan halunnut erottautua aiemmasta Baudelaire-käännösten perinteestä. Mitta ja riimi on hylätty. Paino ei muutenkaan ole muodossa, vaan sisällössä – runojen lauseiden ilmaisemassa argumentissa.

Käännökset on levitetty sivulle modernistisen vapaamittaisen runon perinteiden mukaan, rikkoen niin alkuperäisten säkeiden kuin säkeistöjenkin rajat. Usein pitkiä rivejä on jaettu useammalle riville niin, että käännös on kapeampi ja pitempi kuin alkuteksti. Syyssonettikaan ei muodoltaan enää paljoa sonettia muistuta.

Ratkaisuja on helppo perustella. Ensinnäkin kaksikielisessä laitoksessa alkutekstin rytmi, mitta ja sointu ovat auttavastikin ranskan ääntämystä osaaville jatkuvasti näkyvillä. Mitan ja riimin hylkääminen lauseiden oman rytmin hyväksi auttaa lukijaa tavoittamaan runon sisällön.

Ja myönnetään asian inhimillinenkin puoli: mittaan ja riimiin kääntäminen olisi näin laajan kokoelman kohdalla helposti vienyt ihmisiän.

Mutta on ratkaisuilla väistämättä varjopuolensakin.

Nylén toteaa jälkisanoissaan, että Pahan kukkia on luettu niiden tunnesisällön, ei niiden muodon vuoksi. Kenties, mutta kyllä monet lukijat ovat rakastuneet myös Baudelairen kielen musiikkiin – sanojen sointiin ja rytmiin, joita ilman runojen itsesääli ja maailmaninho jäävät helposti itsetarkoituksellisen provosoivaksi ja itseään toistavaksi.

Nylén on omilla esseekokoelmillaan todistanut kuuluvansa prosaistina maamme ykköskaartiin, mutta runous ei ole hänelle yhtä tuttua aluetta.

Vapaamittaisissa käännöksissään hän tavoittelee modernistisen runouden mukaista visuaalista rytmiä, mutta tulos on silti joskus hieman – niin, proosallinen. Ja kenties alkutekstiä totisempi – riimin ja mitan hallinta kun tuovat Baudelairen alkutekstissä synkeään tematiikkaan tiettyä estetisoitua etäisyyttä ja keveyttä, leikkisyyttäkin.

Joskus Nylén tuntuu myös hieman alleviivaavan tulkintaansa. Avainkohdiksi ymmärrettyjä lauseita on irrotettu säkeistöistä ja virkkeistä omiksi, irralleen asemoiduiksi lauseikseen ikään kuin niiden painoarvo ei muuten tulisi tarpeeksi hyvin ilmi. Varmasti ranskan laitoksilla tullaan joissain kohdin napisemaan sanojen merkityksestä tai lauseen viittaussuhteiden tulkinnasta.

Käännöksestä syntyvä keskustelu kuuluu kuitenkin asiaan. Pääasiaa ne eivät tule himmentämään: Pahan kukkien suomennos on vaikuttava saavutus. Baudelairen tunneilmaisu tulee lähelle lukijan ihoa, runojen ajatussisältö nousee esiin kirkkaana ja vakuuttavana, eikä lukijan kykyä tunnistaa oppineita viittauksia aliarvioida.

No, ehkä muutama viite lisääkin ei tässä mielessä olisi ollut pahitteeksi, kaikki meistä kun eivät ole Nylénin tavoin kotonaan katolisessa perinteessä. Vai kuinka moni lukija tuntee sanan 'skapulaari'?

Siinäkin nyt ilmestyvä laitos täyttää julkilausutun tehtävänsä, että se saa haaveilemaan uusista, vaihtoehtoisista suomennostavoista – vaikka käännöksistä, joissa kielen materiaalisuuteen olisi jälleen kiinnitetty entistä enemmän huomiota.

Lisää aiheesta:
Paras opas runouden ihmeelliseen maailmaan
Aave
Le revenant

Tulosta juttu Tallenna lehtihyllyyn
Arkistohaku tästä aiheesta:
Sonnevia on suomennettukin 26.02.2006
Finlandia-hymni sopii urheilujuhlaan 18.05.2011
____________________________________________________________________________________________________________________________________
Tilaa Hesari ja digilehti arkistoineen!
____________________________________________________________________________________________________________________________________
Kannattaako tehdä uudelleen?03.11.2007

[Psykopatologia]

http://www.hs.fi/verkkolehti/kulttuuri/ ... 5269931861

K O M M E N T T I

Paras opas runouden ihmeelliseen maailmaan
Kuisma Korhonen hs.kulttuuri@hs.fi Kirjoittaja on kirjallisuustieteen professori Oulun yliopistossa.

Charles Baudelaire (1821 – 1867) nauttii edelleen ympäri maailman suosiota niin nuorten hehkuvasilmäisten runoilijoiden kuin
rappiolla leikittelevien rock-tähtienkin parissa. HIM-yhtyeen keulakuva Ville Valokin on tatuoinut Baudelairen kuvan käteensä,
Timo K. Mukan ja Charles Bukowskin seuraksi.

Miten tämä sonettimuotoa ja myöhäislatinalaisia runoilijoita rakastanut ja modernia demokratiaa vihannut ranskalainen
1800-luvun runoilija on saavuttanut kulttiasemansa?

Ensinnäkin Baudelairessa ruumiillistui kapinallisen taiteilijan myytti. Nautinnonhalu, viehtymys äärimmäisiin tunteisiin,
taipumus provokaatioon, hankaluudet virkavallan kanssa – mutta myös tietty androgyyniys, herkkyys ja haavoittuvuus –
yhdistävät Baudelairen hahmon vaikkapa Jim Morrisonin kaltaisiin rock-ikoneihin.

Ja vaikka nuorena rakennettu dandyn hahmo vuosien varrella rähjääntyikin varojen puutteen, syfiliksen ja päihteiden myötä,
hänen moniin valokuviin ikuistettu katseensa säilyi loppuun asti uhmakkaana ja haastavana.

Pahan kukkien runoihin ensi kertaa tutustuvaan nuoreen lukijaan vetoavat todennäköisesti sen goottilaiset piirteet, leikki
rappion ja pahuuden teemojen kanssa. Päihteet, erotiikka ja mätänevät raadot vetoavat nuoriin poikiin siinä missä
Black Sabbathin riffit tai örinähevin kasvomaalaukset.

Mutta kiintymys Pahan kukkiin jää jäljelle senkin jälkeen, kun pentagrammit ovat haalistuneet ja pahin narsismi taittunut.
Baudelairen runoudessa on syvempiäkin tasoja kuin toisinaan infantiililta tuntuva lukijan provosointi.

Tunteiden skaala vaihtelee vihasta rakkauteen, tylsistymisestä hurmioon, katkeruudesta sovintoon. Ne paljastavat lukijalle
sellaisiakin tunne-elämän ulottuvuuksia, joista tämä itse ei välttämättä ole tietoinen.

Runojen välittämä ihmiskuva on pohjimmaltaan laajempi ja syvempi kuin mitä joidenkin runojen pakkomielteinen narsismi
antaisi ensilukemalla aavistaa. Leikki pahuuden kanssa jää lopulta sen myötätunnon varjoon, jota runoissa osoitetaan
yhteiskunnan vähäosaisille: prostituoiduille, mustalaisille, vanhoille naisille, kerjäläisille, hirtetyille.

Kärsivällisimmille lukijoille paljastuu aikaa myöten myös Baudelairen kiistämätön mestaruus runoilijana. Kuvasto on rikasta
ja monipuolista, yllättävät ja epäsovinnaiset vertaukset luovat uudenlaisia kytköksiä eri aistien ja elämänalueiden välille.

Runojen tempo vaihtelee hengästyneistä, huudahdusmaisista vuodatuksista hitaisiin, pitkävirkkeisiin kaariin. Sanojen sointi
on jo itsessään musiikkia.

Kaikki aistit ovat runoissa edustettuina – harva runoilija on kirjoittanut niin mieleen jäävästi tuoksuista tai vaikkapa
rakastetun syljestä kuin Baudelaire.

Pahan kukat uudisti runouden kuvastoa, toi siihen niin uudenlaista aistillisuutta kuin naturalistista paljauttakin. Baudelairen
hahmo on siinä modernin yhteiskunnan tulkki, urbaanin Pariisin elämän lumoama ja kauhistuttama yksinäinen kulkija.

Samalla runot ovat syvällä kiinni perinteessä – vaikka runossa kuvattaisiin hirtetyn suolia, pysyy perinteinen aleksandriinimitta
rikkumattomana; vaikka messu olisi osoitettu Saatanalle, on sen muoto ja sisältökin oleellisesti sama kuin katolisessa perinteessä.

Pahan kukat on silta romantiikan ja modernismin välillä. Ja ehkä myös paras kuviteltavissa oleva nuoren henkilön opas runouden
ihmeelliseen maailmaan.
__________________________

tai vaikkapa rakastetun syljestä
Jo tuo osoittaa, että kyseessä on suuri runoilija.

Lisää aiheesta:
Pahan kukat versovat villeinä
Aave
Le revenant

Tulosta juttu Tallenna lehtihyllyyn
Arkistohaku tästä aiheesta:
Runous maksaa 40 senttiä / gramma 09.05.2010
Runoilija vie elämän salaisuuden äärelle 20.02.2011
Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä?17.05.2008

[Psykopatologia]

A a v e
Suomeksi tulkinnut Antti Nylén.

Kuin enkeli pedonkiilto silmissään tulen
vuoteeseesi, ääneti
yhä uudestaan
yön varjoissa viereesi hiivin.

Kuutamonkylmästi sinua
suutelen, tumma
naiseni – ihoasi
hivelen kuin haudalla luikertava käärme.

Ja kun kalmanvalju aamu sarastaa,
on vierelläsi tyhjää.
Iltaan saakka
kylmää hohkaa
paikka jossa makasin.

En hellyydellä, kuten jotkut, vaan
kauhulla
valloitan
sinut ja sinun viattomuutesi.


Le revenant

Comme les anges à l'oeil fauve,
Je reviendrai dans ton alcôve
Et vers toi glisserai sans bruit
Avec les ombres la nuit;

Et je te donnerai, ma brune,
Des baisers froids comme la lune
Et des caresses de serpent
Autour d'une fosse rampant.

Quand viendra le matin livide,
Tu trouveras ma place vide,
Où jusqu'au soir il fera froid.
Comme d'autres par la tendresse,
Sur ta vie et sur ta jeunesse,
Moi, je veux régner par l'effroi.

Lisää aiheesta:
Pahan kukat versovat villeinä
Paras opas runouden ihmeelliseen maailmaan
Le revenant

Tulosta juttu Tallenna lehtihyllyyn
Arkistohaku tästä aiheesta:
Suutelen peukaloani, madame 05.02.2006
Suuteleminen on naisille monin tavoin tärkeää 25.09.2007
Rakkauden naamio hämmentää 31.05.2011

[Psykopatologia]

Ainakin Akateemisesta loppu (kun soitin tilauksestani); harvinaista runokirjalta.
Ja Sammakko ei ole kovin suuri kustantamo. En viikonloppua tulee; iso tilaus
on vetämässä. Piti jo lauantaina ostaa, mutta unohdin.

[Psykopatologia]

-

[Psykopatologia]

Ette voi arvata, miksikä B. nimeää pahimman "pedon".

Kerron huomenna.

[Psykopatologia]

Se on Ikävystyminen. (- -)

[Psykopatologia]

Se on Ikävystyminen. Tahaton kyynel silmäkulmassaan
se unelmoi mestauslavoista,
polttelee vesipiippuaan -
tunnethan sinäkn sen, lukija,
hienohipiäisen hilviömme,
kaksinaamainen lukija - kaltaiseni - veljeni!