http://www.hs.fi/verkkolehti/kulttuuri/ ... 5269931861K O M M E N T T I
Paras opas runouden ihmeelliseen maailmaanKuisma Korhonen hs.kulttuuri@hs.fi Kirjoittaja on kirjallisuustieteen professori Oulun yliopistossa.
Charles Baudelaire (1821 – 1867) nauttii edelleen ympäri maailman suosiota niin nuorten hehkuvasilmäisten runoilijoiden kuin
rappiolla leikittelevien rock-tähtienkin parissa. HIM-yhtyeen keulakuva Ville Valokin on tatuoinut Baudelairen kuvan käteensä,
Timo K. Mukan ja Charles Bukowskin seuraksi.
Miten tämä sonettimuotoa ja myöhäislatinalaisia runoilijoita rakastanut ja modernia demokratiaa vihannut ranskalainen
1800-luvun runoilija on saavuttanut kulttiasemansa?
Ensinnäkin Baudelairessa ruumiillistui kapinallisen taiteilijan myytti. Nautinnonhalu, viehtymys äärimmäisiin tunteisiin,
taipumus provokaatioon, hankaluudet virkavallan kanssa – mutta myös tietty androgyyniys, herkkyys ja haavoittuvuus –
yhdistävät Baudelairen hahmon vaikkapa Jim Morrisonin kaltaisiin rock-ikoneihin.
Ja vaikka nuorena rakennettu dandyn hahmo vuosien varrella rähjääntyikin varojen puutteen, syfiliksen ja päihteiden myötä,
hänen moniin valokuviin ikuistettu katseensa säilyi loppuun asti uhmakkaana ja haastavana.
Pahan kukkien runoihin ensi kertaa tutustuvaan nuoreen lukijaan vetoavat todennäköisesti sen goottilaiset piirteet, leikki
rappion ja pahuuden teemojen kanssa. Päihteet, erotiikka ja mätänevät raadot vetoavat nuoriin poikiin siinä missä
Black Sabbathin riffit tai örinähevin kasvomaalaukset.
Mutta kiintymys Pahan kukkiin jää jäljelle senkin jälkeen, kun pentagrammit ovat haalistuneet ja pahin narsismi taittunut.
Baudelairen runoudessa on syvempiäkin tasoja kuin toisinaan infantiililta tuntuva lukijan provosointi.
Tunteiden skaala vaihtelee vihasta rakkauteen, tylsistymisestä hurmioon, katkeruudesta sovintoon. Ne paljastavat lukijalle
sellaisiakin tunne-elämän ulottuvuuksia, joista tämä itse ei välttämättä ole tietoinen.
Runojen välittämä ihmiskuva on pohjimmaltaan laajempi ja syvempi kuin mitä joidenkin runojen pakkomielteinen narsismi
antaisi ensilukemalla aavistaa. Leikki pahuuden kanssa jää lopulta sen myötätunnon varjoon, jota runoissa osoitetaan
yhteiskunnan vähäosaisille: prostituoiduille, mustalaisille, vanhoille naisille, kerjäläisille, hirtetyille.
Kärsivällisimmille lukijoille paljastuu aikaa myöten myös Baudelairen kiistämätön mestaruus runoilijana. Kuvasto on rikasta
ja monipuolista, yllättävät ja epäsovinnaiset vertaukset luovat uudenlaisia kytköksiä eri aistien ja elämänalueiden välille.
Runojen tempo vaihtelee hengästyneistä, huudahdusmaisista vuodatuksista hitaisiin, pitkävirkkeisiin kaariin. Sanojen sointi
on jo itsessään musiikkia.
Kaikki aistit ovat runoissa edustettuina – harva runoilija on kirjoittanut niin mieleen jäävästi tuoksuista tai vaikkapa
rakastetun syljestä kuin Baudelaire.
Pahan kukat uudisti runouden kuvastoa, toi siihen niin uudenlaista aistillisuutta kuin naturalistista paljauttakin. Baudelairen
hahmo on siinä modernin yhteiskunnan tulkki, urbaanin Pariisin elämän lumoama ja kauhistuttama yksinäinen kulkija.
Samalla runot ovat syvällä kiinni perinteessä – vaikka runossa kuvattaisiin hirtetyn suolia, pysyy perinteinen aleksandriinimitta
rikkumattomana; vaikka messu olisi osoitettu Saatanalle, on sen muoto ja sisältökin oleellisesti sama kuin katolisessa perinteessä.
Pahan kukat on silta romantiikan ja modernismin välillä. Ja ehkä myös paras kuviteltavissa oleva nuoren henkilön opas runouden
ihmeelliseen maailmaan.
__________________________
tai vaikkapa rakastetun syljestäJo tuo osoittaa, että kyseessä on suuri runoilija.
Lisää aiheesta:
Pahan kukat versovat villeinä
Aave
Le revenant
Tulosta juttu Tallenna lehtihyllyyn
Arkistohaku tästä aiheesta:
Runous maksaa 40 senttiä / gramma 09.05.2010
Runoilija vie elämän salaisuuden äärelle 20.02.2011
Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä?17.05.2008