Mielipidevankina Suomessa?

[Riidankylväjä]

"Saimme tietää, että Hämeenlinnan keskussairaalaan on pakkohoitoon suljettuna Riihimäeltä kotoisin oleva mies, jonka väitetään joutuneen tuolle suljetulle psykiatrian hoito-osastolle vain hänen kansalaisaktivismin, mielipiteidensä sekä aktiivisen nettikirjoittelunsa takia. Väite mielipidevangiksi joutumisesta Suomessa on kovan luokan uutinen, mutta kun tätä mahdollisuutta vakuuteltiin useasta suunnasta, päätimme itse lähteä tapaamaan Teemua Hämeenlinnaan, selvittää tapausta eteenpäin, ja aivan aluksi haastatella häntä itseään."

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=140

[deontti]

Kaikkihan on aina mahdollista. Olisi kiva tietää totuus. Se on mahdollista, että Teemulla oli oikeasti paranoidinen psykoosi, ja hänen pakkohoidossa pitämiselleen oli/on hyvät syyt, mutta myös se on mahdollista, että Teemu on pakkohoidossa mielipiteidensä ja kansalaisaktivisminsa vuoksi.

Itse uskon, että totuus löytyy siitä välistä. Tämä on siis vaan mun omaa mielikuvaa, en osaa perustella sitä mitenkään järkevästi, näin vain tuon jutun perusteella kuvittelen käyneen:
Teemu on tosiaan huumattu laivalla, ja outo käytös on ymmärretty väärin. Teemu on vaikuttanut myöhemminkin sairaalassa oudolta, joten tarkkailua ja diagnoosia on pidetty soveliaana. Uskon että kyseessä on siis suuri väärinymmärrys, Teemu ei ole oikeasti sairas vaikka hän siltä vaikuttaa, mutta häntä ei myöskään pidetä mielipidevankina. Aluksi huumattuna oleminen, myöhemmin psyykenlääkkeet ja järkytys pakkohoidossa olosta on varmasti tehnyt Teemusta eri tavalla käyttäytyvän kuin normaalisti. Teemun puheet siitä, että kyseessä on hänen pitämisensä pakkohoidossa mielipiteidensä ja aktivisminsa vuoksi, vain aiheuttavat sairaalan henkilökunnalle lisää syitä, hyviä kriteerejä, pitää Teemua todellakin paranoidisena. Lisäksi uskon siihen, että SUPO on todellakin terkkaillut Teemua, koska olen ymmärtänyt, että Suomessa SUPO tosiaankin tarkkailee aktivisteja, mm. eläinoikeusaktivisteja. Mutta en usko, että lääkärit on millään tavalla mukana missään salaliitossa, eli että Teemu olisi jokin mielipidevanki.

[minätäällä]

Deontin kanssa samaa mieltä. Huumaamisen aiheuttama sekavuus sai epäilemään psykoosia. Tarkkailtavaksi ja pakkohoitoon toimittaminen ovat erittäin traumaattisia kokemuksia, jotka aiheuttavat sellaisina ihan luonnollisia reaktioita, jotka sitten voidaan ihan hyvin niin haluttaessa tulkita myös psykoottisiksi. Puheet mielipiteiden takia vangitsemisesta vain pahentavat tilannetta. Voitaisiin kai ajatella, että "hoito" aiheutti paranoidista ajattelua.

[Riidankylväjä]

Luulen, että maallikon on vaikea erottaa paranoidista psykoosia, koska olen ymmärtänyt, että paranoidinen käyttäytyy muilla elämänalueilla täysin normaalisti. Harhaluulotkin voivat olla sellaisia, että voisivat periaatteessa olla mahdollisia.

Tietysti paranoidiselle itselleenkin pakkohoitomääräys on varmaankin aika hämmentävä juttu, koska hän ei itse hoksaa itsessään mitään ongelmaa.

http://joukopiho.puheenvuoro.uusisuomi. ... apauksessa

http://www.facebook.com/teemujazz?sk=wall

En nyt kuitenkaan usko, että mikään virallinen taho olisi kiinnostunut tällaisesta yksittäisestä kansalaisaktivistista.

Jos hänet olisi huumattu, se olisi selvinnyt huumetestillä.

PS. Ei hätää hänellä näytti olevan facebook kaverina mm. psykiatri Ilkka Taipale.

Teemun blogi
http://nwohavaintoja.blogspot.com/

[Riidankylväjä]

"PARANOIAPOTILAAN ELÄMÄ ON
KUIN SALAPOLIISIROMAANI

Terve epäluulo pelastaa monelta tyhmyydeltä. Mainostajien lupausten epäileminen osoittaa tervettä järkeä eikä kilpailevan yrityksen motiiveihin aina kannata luottaa. Joskus epäluuloisuus kääntyy kuitenkin sairaudeksi – vainoharhaisuudeksi eli paranoiaksi. Silloin potilas alkaa kokea ympäristössään mitä omituisempia asioita. "

http://yle.fi/akuutti/arkisto2003/040203_b.htm

[minätäällä]

Mikä on "normaalin", terveen, keskivertoihmisen reaktio ihmisoikeuksien vakavaan riistoon, mm. vapauden menetykseen ilman oikeudenkäyntiä ja tutkintaa määräämättömäksi ajaksi, pakkolääkitykseen, joka johtaa kaikkien tunteiden latistumiseen, siihen, että leimataan toisille vaaralliseksi (=potentiaaliseksi rikolliseksi), siihen, että kuin pahimmassa diktatuurissa milloin tahansa voivat noutajat olla ovellasi, siihen, ettei sinua kuunnella ja tulkitaan tahallaan väärin, siihen että käytännössä "tuomio" perustuu koko tarkkailuajalta lähihoitajien satunnaisiin muistiinpanoihin, kun sinut on ensin leimattu mielisairaaksi, ja koko aikana tapaat psykiatria vain pari kertaa ja noilla kerroilla psykiatri provosoi tahallaan sadakseen diagnoosin tehtyä? Miten tuohon kaikkeen normikansalainen suhtautuu? Vaikea varmaan kuvitella ilman omaa kokemusta.

[Riidankylväjä]

Kyllä se olisi varmasti hyvin ahdistava kokemus kenelle tahansa. Jossain todellisessa diktatuurissa on siinä mielessä "helpompaa", että pidätetty todennäköisesti arvaa pidätyksen syyn. Tosin Itä-Saksassa monille selvisi ilmiantaja ja pidätyksen syy vasta kommunismin romahduksen jälkeen.

[Psykopatologia]

Kaikkihan on aina mahdollista. Olisi kiva tietää totuus. Se on mahdollista, että Teemulla oli oikeasti
paranoidinen psykoosi, ja hänen pakkohoidossa pitämiselleen oli/on hyvät syyt, mutta myös se on mahdollista,
että Teemu on pakkohoidossa mielipiteidensä ja kansalaisaktivisminsa vuoksi. (- -)

Ei ole mahdollista. Epäselvää on kuitenkin se, miksi hän on yhä suljetulla.

[minätäällä]

En minäkään usko, että mielipiteiden tai kansalaisaktivismin vuoksi olisi hoidossa. Mutta huumaamisen takia "hoitoon" jouduttuaan sitten keksi sen selitykseksi eli pakkohoitoon joutuminen ehkä aiheutti hänellä sitten tuollaista paranoidista ajattelua. Ihmiselle on aika tavallista selittää kielteiset kokemukset joidenkin pahantahtoisten toisten ihmisten aikaansaannoksiksi. Vaikkapa Paranoid Thoughts googlaamalla löytyy ihan tieteellisesti tutkittua tilastotietoa.

Kun hän ei luovu ajatuksesta, ei pääse poiskaan. Varmaan lisätään sitten vain jo vahvaa lääkitystä, kunnes "tehoaa".

[Psykopatologia]

Vaikkapa Paranoid Thoughts googlaamalla löytyy ihan tieteellisesti tutkittua tilastotietoa.

Tuskin löytyy.

[Riidankylväjä]

Eikös sanota, että tuommoisessa äkillisessä psykoosissa ennuste on hyvä? Mikäli kyse on psykoosista.

[Psykopatologia]

Kyllä, mutta ei ole tietoa "äkillisyydestä".

[Kuutar]

Terve ihminen ei joutune pakkohoitoon, mutta tarkkailujaksolle muutamaksi päiväksi hän voi aiheetta joutua. Olen miettinyt sitä, ottaako lääkäri aina tarkkailujaksolle ihmisen, josta joku toinen esittää mielisairaudesta todistavia väitteitä, vaikka hänessä ei olisi havaittavissa mitään psykoottisuutta?
Jos esimerkiksi naapurinsa musan kuunteluun kyllästynyt naapuri keksii leimata toisen hulluksi, tai itse vainoharhainen, naapureitansa kyttäävä naapuri tekee jostain toisesta asukkaasta ilmoituksen: " Se on hullu harhainen tyyppi, joka vainoaa", niin ketä lääkäri uskoo, ja millä perusteella?

Millä tavalla sinulle Psykopatologia, tulisi hulluksi väitetyn vastata, jotta antaisit hänelle terveen paperit?

[Psykopatologia]

En osaa sanoa.

[minätäällä]

Tuolla Paranoid Thoughts sivustolla kerrotaan ainakin viidestä USA:ssa, Britanniassa ja Ranskassa tehdystä tutkimuksesta, joissa selvitettiin paranpoidisten ajatusten yleisyyttä. Lisää tuloksia olisi ollut testissä Assess Your Paranoia, mutta se näköjään toimii vain Internet Explorerilla.

Wikipediassa on mielenkiintoista tietoa siitä, miten tahdosta riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon määrämisen edellytysten, kriteerien, voidaan tulkita täyttyvän. Sivu löytyy googlaamalla Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito.

Mielisairaudeksi voidaan tuon mukaan katsoa myös vakava masennus. Tarkkailuun lähettämiseen riittää pelkkä epäilys pelkästään toisenkäden tietojen perusteella. Tutkiva lääkäri ei tavallisesti ole psykiatri. Mitään omaa tutkimushavaintoa ei tarvita perusteluksi käytännössä.

Osastolla potilas ei vieläkään välttämättä tapaa psykiatria tai ylipäätään ketään lääkäriä koko jakson aikana. Tarkkailu tarkoittaa siis lähihoitajien satunnasesti tekemiä kirjauksia. Jakson päätteeksi sitten lääkäri voi halutessaan provosoimalla saada aikaan reagoimista, jonka voi sitten tulkita sairauden oireeksi, kun jättää oman provosointinsa mainitsematta.

Hoitoon toimittamatta jättämisen voidaan katsoa olennaisesti pahentavan mielisairautta, jos potilaalla ei ole käytössä säännöllistä neuroleptilääkitystä, vaan esimerkiksi oman hoitavan psykiatrinsa määräyksen mukainen lääkitys tarvittaessa, kuormittavimpina aikoina. Potilas voidaan leimata lääkekielteiseksi, vaikka tämä olisi noudattanut oman psykiatrinsa määräämää lääkitystä kymmeniä vuosia. Potilas voidaan leimata sairaudentunnottomaksi, vaikka tämä kertoo olevansa mt-syistä eläkkeelläkin ja käyvänsä omalla kustannuksellaan jo viidettä vuotta psykoterapiassa.

Potilaan voidaan katsoa vakavasti vaarantavan muiden henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta, jos käy ilmi, että hän on mt-ongelmista kärsivä yksinhuoltaja. Tällöin hoitajan on tehtävä lain mukaan lastensuojeluilmoitus ja selvityspyyntö siitä, voidaanko lapsen kasvun ja kehityksen katsoa vaarantuvan.

Täysin riippumatta muiden mielenterveyspalvelujen tiiviydestä ja asiantuntemuksen tasosta voidaan aina päätyä sille kannalle, että vain osastohoito on riittävää hoitoa.

[minätäällä]

Psykopatologia sanoi tuossa edellä, ettei Teemun tapauksessa ole tietoa äkillisyydestä. Kyllä minusta on, jos sukulaiset ja ystävät todistavat, ettei mitään aiempia ongelmia ole koskaan ollut, ei töissä eikä armeijassakaan. Ei kai kenenkään sentään tarvitse aina varalta pitää mukanaan puolta vuotta tuoreempaa lääkärinlausuntoa psyykkisestä terveydestään?

Teemun diagnoosiksi näytettäneen kaavailtavan skitsofreniaa, kun häntä pidetään osastolla noin pitkään. Pelkkä osastolla olo voidaan katsoa oireiden jatkumisen ja keston mitaksi. Mitään säännöllistä, systemaattista voinnin ja paranemisen seurantaa ja kirjaamista ei meillä ohjeista huolimatta ollut, eikä lääkäritapaamisia. Saattoi mennä viikko, ettei potilaasta kirjattu juuri mitään jotain satunnaista kaupassakäyntiä lukuunottamatta. Silti sitten voidaan väittää oireita esiintyneen osastolla olon ajan. Hoitajien kirjauksia todisteeksi väitteelle ei tarvitse valvovan viranomaisen pyynnöstä huolimatta toimittaa aluehallintovirastoon, ja siellä tyydytään tekemään päätös ilman tarvittavia papereita.

[Kuutar]

minätäällä:

Mielisairaudeksi voidaan tuon mukaan katsoa myös vakava masennus. Tarkkailuun lähettämiseen riittää pelkkä epäilys pelkästään toisenkäden tietojen perusteella. Tutkiva lääkäri ei tavallisesti ole psykiatri. Mitään omaa tutkimushavaintoa ei tarvita perusteluksi käytännössä.

Onkohan noin? En kyllä aivan usko, sillä lain mukaan lääkärin on tehtävä alkuhaastattelu. Osastolla viimeistään pitäisi tavata psykiatri.

http://therapiafennica.fi/wiki/index.ph ... hete_M1.29

Mielenterveyslain mukaan hoitoon määräämisen edellytysten selvittämiseksi lääkäri laatii potilaasta tarkkailulähetteen. Sen tulee olla tehty aikaisintaan kolme päivää ennen tarkkailuun lähettämistä tehdyn henkilökohtaisen tutkimuksen perusteella.

Tarkkailulähetteen tulee sisältää perusteltu kannanotto hoitoon määräämisen edellytyksistä. Perusterveydenhuollon lääkäriltä ei kuitenkaan edellytetä samantasoista psykiatrista asiantuntemusta kuin psykiatrisen sairaalan lääkäriltä eikä hänen käytössään ole yhtä laajoja tutkimusmahdollisuuksia. Siten tarkkailulähete voidaan kirjoittaa ja tarkkailu sairaalassa aloittaa, jos hoitoon määräämisen edellytykset todennäköisesti täyttyvät. Tarkkailulähetteen kirjoittajalta ei siis edellytetä täten ehdotonta varmuutta diagnoosin, hoidon tarpeen toteutumisen ja muiden vaihtoehtojen riittämättömyydestä, mikä ei kuitenkaan vapauta terveyskeskuslääkäriä velvollisuudesta aina huolellisesti perustella kannanottonsa jokaisen laissa mainitun kolmen edellytyksen, psykoosidiagnoosin, hoidon tarpeen ja muiden vaihtoehtojen riittämättömyyden osalta. Tarkkailulähete, samoin kuin -lausunto ja hoitoonmääräämispäätös on laadittava vahvistetun kaavan mukaista lomakepohjaa käyttäen paperille, ja se on allekirjoitettava, sähköiset lähetteet eivät toistaiseksi kelpaa. Vanhentuneet ja puutteellisesti täytetyt lomakkeet aiheuttavat runsaasti lisätyötä ja vaarantavat paitsi potilaan oikeusturvan, myös lääkärin oikeudellisen aseman.

Kun potilas kuljetetaan tarkkailulähetteen perusteella sairaalaan, hänet tutkii sairaalassa tehtävään määrätty lääkäri, poliklinikan lääkäri tai päivystävä lääkäri. Hän tekee lääkärintoimen harjoittajana ja hänelle virassaan annetun tehtävän mukaisesti itsenäisen ratkaisun siitä, toteutuvatko hoitoon määräämisen edellytykset todennäköisesti. Mikäli hän havaitsee potilasta tutkiessaan ja käytettävissään olevia taustatietoja punnitessaan, että tilanne aivan ilmeisesti on toinen kuin mitä tarkkailulähetteessä on esitetty, hän voi päätyä myös olemaan ottamatta potilasta sairaalaan.

Mutta:

Tällaisessa tilanteessa tulisi kuitenkin käyttää erittäin suurta harkintaa: kun potilas on huolellisesti tutkittu terveyskeskuksessa, sairaalalla ei yleensä sisäänottovaiheessa ole oleellisia uusia tietoja, jotka antaisivat aihetta poiketa perusterveydenhuollon lääkärin ehdottamasta tarkkailuun ottamisesta, mikäli sisäänottovaiheeseen ei panosteta erityisen paljon psykoosityöryhmän voimin.

Minusta tuo on kyseenalaista. Täytyyhän heidän nyt tutkia, onko hoidon jatkamiselle aihetta.

Psykopatologia tai joku, mitä tarkkailujaksolle lähettävä lääkäri kysyy potilaalta?

[Kuutar]

Suomen käytäntöihin näyttää lakimiestenkin mukaan liittyvän ongelmia:

Myös Omaiset mielenterveystyön tukena -keskusliitto on esittänyt, että pakkohoitoon lähettämisen tulisi olla yksinkertaisempaa, jotta omaisten kuormitus vähenisi.

Ymmärrän omaishoitajien taakan, mutta pitää muistaa, ettei kaikilla ole huolehtivia omaisia. Joidenkin omaiset voivat olla henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisia, ja suorastaan syypäitä potilaan sairastumiseen. Omainekin on sitäpaitsi maallikko, ei toisen terveys voi eikä saa olla hänen arviointiensa varassa.

Suomessa psykiatrisessa laitoshoidossa on vuosittain noin 32 000 potilasta, josta kolmannes eli noin 10 000 on tahdostaan riippumattomassa hoidossa. Väestöön suhteutettuna Suomessa on eniten pakkohoitoa Euroopassa. Jo nyt pakkohoitoa on täällä lähes kaksi kertaa enemmän kuin Ruotsissa ja yli kuusi kertaa enemmän kuin Tanskassa. Mielenterveyden keskusliiton mukaan ongelmana on, että ihmiset eivät pääse halutessaan hoitoon. Tällöin he menevät niin huonoon kuntoon, että ainoaksi ratkaisuksi nähdään pakkohoito.

Omaiset mielenterveystyön tukena -keskusliitto tukee lakimuutosta, jonka mukaan pakkohoitopäätöksiä ei tulisi tehdä ruuhkaisissa tuomioistuimissa. Potilaan oikeusturvakeinot ovat Mielenterveyden keskusliiton mukaan kuitenkin jo nykytilanteessa heikot ja jopa näennäiset. Hoitoon tarkkailusta ei voi valittaa, Hallinto-oikeudessa valitus voi kestää kauemmin kuin potilas on pakkohoidossa, potilasta ei kuulla eikä suullisia käsittelyjä järjestetä. Potilaalla ei myöskään ole mahdollisuutta saada korvausta tai hyvitystä, vaikka Hallinto-oikeus kumoaisi hoitoon määräämispäätöksen. Pakkohoitopäätösten siirtäminen pois tuomioistuimista helpottaisi oikeuslaitoksen ruuhkaa, mutta vaarantaisi vakavasti potilaan oikeusturvan.

http://www.lakimiesuutiset.fi/node/465

[minätäällä]

Kuutar, minä tiedän vuoren varmasti, miten minun kohdallani toimittiin. Minulla on kaikki dokumentit, omat lähetteeni, potilaspaperini, lääkärien (osastonlääkärin, ylilääkärin, hallintoylilääkärin) hallintokanteluun ja valitukseen kirjoittamat vastineet sekä kantelun päätös kirjallisina itselläni.

Tk-lääkäri kirjaa paperille toisenkäden tiedot ja kolme raksia ruutuun sen kummemmin juuri kyselemättä, kuuntelematta ja kyseenalaistamatta. Omia havaintoja perusteluina ei käytännössä näköjään tarvita, vaikka lain mukaan ne pitäisi kirjata. Päivystävä lääkäri ei ole psykiatri ja kirjaa samat "tiedot" uudelleen paperille. Koko shown varastaa paikalle saapunut psykiatrinen sairaanhoitaja, joka esittää vääriä väitteitä liukuhihnalta kuin yleinen syyttäjä. Lääkäri tuskin saa suunvuoroa. Tässäkin vaiheessa, siis tarkkailupäätökseen, riittää pelkkä epäilys (=toisen käden tieto).

Osastolla tarkkailuaikana ei potilas vieläkään tapaa psykiatria ennen kuin tämän on aika tehdä hoitajien satunnaisesti kirjaamien merkintöjen ja lyhyen tapaamisen perusteella päätös kotiuttaa tai jatkaa hoitoa. Jos olet jo ennen tätä tapaamista kirjallisesti potilasrekisteritrietojen oikaisupyynnössä arvostellut psykiatrin käyttämää terminologiaa ja vaatinut muuttamaan epäselvää lääkitysmerkintää, eivät välit ole kovin sydämelliset tuossa tärkeässä tapaamistilanteessa. Pari todella keljua provosoivaa ilmoitusta lääkärin puolelta ja potilaan normaali reagointi voidaan sitten kirjata sairauden oireena ja hoidon jatkamispäätös tehdä. Siihen sitten suurin piirtein loppuukin meillä ainakin lääkärin osuus hoidosta. Potilaan pois lähtiessä hän kirjoittaa reseptin ja kertoo, mitä on kaavaillut diagnoosiksi. Lakisääteistä epikriisiäkään hän ei hoidosta kirjoita kenestäkään potilaasta. Siihen sentään sitten puututtiin jo.

Osastolla ollessakaan säännöllistä, päivittäistä voinnin seurantaa ja rekisteröintiä ei tapahdu, eikä lääkäriä enää tapaa ennen kuin poispäästessään. Ja suunniteltu poispääsykin voi lainvastaisesti noin vain viivästyä vielä viikolla lääkärin sairausloman takia.

Meillä tahdonvastaisen hoidon päätöksiä tehdään ihan tutkitustikin keskimääräistä enemmän.

Kuutar, olen tästä kirjoittanut kahdella mt-palstalla jo niin monta kertaa aiemmin, etten enää jatka aiheesta. Sinä et silloin kai vielä lukenut palstoja. Tein asiasta hallintokantelun ja olen saanut päätöksen. Ei ole mitään hyötyä enää puida asiaa yhä uudelleen mt-palstoilla ja on mahdotonta ilman potilasasiakirjoja täällä todistaa kenellekään kertomansa todeksi.

Vielä lisäys tuosta Teemusta ja otsikon oikeasta aiheesta: Hänen kyllä kannattaisi ehdottomasti lopettaa kiireen vilkkaa kaikki puheet mielipidevankina olosta, ellei halua skitsofreniadiagnoosia. Olikos se sairauden keston kriteeri skitsofreniassa kuusi kuukautta? Ja tyypillisten skitsofreniaoireiden kesto kuukauden? Ehkä vielä ehtisi välttyä tuolta diagnoosilta, jos kotiutuisi pikapuoliin.

[Regressiivimies2]

Tässä oma lyhyt näkemykseni asiasta: Skitsotypaalinen persoonallisuushäiriö, joka on puhjennut täyteen sairaudentunnottomaan skitsofreniaan. Tämä on toki nopea pintatulkinta ja ymmärrän toki tällaisten leimojen heittelyn ongelmallisuuden maallikkona olessa. Mutta haluan myös tuoda esille tämän idean: Laivamuusikon työhön liittyy melko varmasti jonkinsorttista stressiä toimeentulosta ja epäsäännöllisyyttä nukkumisen suhteen.

Ei tarvi muuta ku taipumusta "skitsouden" suuntaan ja sopivan elämäntilanteen, niin kyllä se normaali kahvikin saattaa laukaista sekoomuksen. Ei tästä enempää nyt, lääkkeet tipahduttaa mut ihan justiinsa.