Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, aikamoista mielipiteidesi - 'asioidesi' - pakkosyöttöä sinulla.
Tuo ei ole pelkkä mielipide vaan selkeä väite/syytös.
Toivon, että perustelet väitteesi/syytöksesi.
Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, aikamoista mielipiteidesi - 'asioidesi' - pakkosyöttöä sinulla.

Mirri kirjoitti:Sanon asiani näin: Kyllästynyt, mielestäni aikamoista mielipiteidesi - 'asioidesi' - pakkosyöttöä sinulla.
Täytyypä kommentoida tätä. Hyvä että kiusaaminen sinun kohdallasi loppui, mutta kyllä tuo myös kuulostaa vähän "standardilänkytykseltä", johon liittyvät neuvot eivät useimmiten toimi.( Tosin tarinasi taisikin olla tarina pelon voittamisesta, eikä niinkään kiusaamisesta.) Kiusaajat valitsevat yleensä uhrikseen itseään heikomman yksilön ja kiusaavat porukalla, jolloin sen yhden on todella vaikea puolustautua altavastaajan asemasta. Asiaa usein pahentaa vielä se, että muu luokkayhteisö antaa kiusaamiselle hiljaisen siunauksensa. Oikein taitavat kiusaajat osaavat manipuloida muiden oppilaiden lisäksi opettajiakin, eikä kukaan usko tai kuuntele kiusattua. Voi myös olla niin, että opettajat tietävät kiusaamisesta, mutta eivät puutu siihen, koska eivät viitsi/jaksa/ tai välitä. Oikeuksiensa puolesta taisteleminen saattaa jopa provoida kiusaajia ja pahentaa kiusaamista. Minun kokemukseni opettajan suhtautumisesta kiusaamiseen oli että: " mä en voi puuttua asiaan, koska mä en oo sun luokanvalvoja, " vaikka kiusaaminen tapahtui hänen oppitunnillaan.Gabriel kirjoitti:Jill kirjoitti:Minä pelkään yksin jäämistä ja läheisten menetystä. Oikeastaan olen elänyt elämäni peläten.
...Pelko on muuntautunut ahdistukseksi ja eräänlaiseksi rauhattomuudeksi. Toisaalta pelkään tuhoavani kaiken mihin kosken, pelkään tunteitani.
Pelkään ihmisiä. En halua sellaiseen työhön, jossa on paljon ihmisiä. Lähinnä pelkään niitä omia tunteita, mitä ihmiset minussa herättävät, enkä oikeastaan ihmisiä. Pelkään oikeastaan kaikkea.
Tästä tulee mieleen pelon kierre, sellainen kurimus joka vain kasvaa ja sitä ei pysty murtamaan.
Kirjoituksestasi tulee tunne, että et ole koskaan noussut pelkoa vastaan konkreettisin toimin. (En tiedä onko näin) Mitä suuremmaksi se pääsee sitä vaikeampi se onn murtaa.
Kerron taas oman tarinan jotta ymmärtäisit mitä tarkoitan. Ekalla luokalla minua kiusattiin koulussa. Ei kaikkien toimesta vaan kolmen muun lapsen toimesta. Minua ruvettiin karttamaan välitunnilla kun kiusaajat aina tuli. Lopulta jäin yksin ja piileskelin koulun takana ym. Joskus myöhästyin jopa tunnilta kun en kuullut kellojen soivan. Yhtenä päivänä kuitenkin mursin sen pelontunteen. Lennätin pääpukarin ketoon ja hän juoksikin karkuun itkien ja kaksi muuta ryntäsi kantelemaan välituntivalvojalle. Jouduin rehtorin puhutteluun, sain rangaistuksen ja kukaan ei uskonut tarinaani. Kukaan ei ollut havainnut minuun kohdistuvaa kiusaamista, mukamas.
Tuo kuitenkin katkaisi kierteen alkuunsa. Havaitsin, että oikeastaan kukaan, ei kukaan, mahda minulle mitään jos tappelen vastaan. Vastaavia tapauksia on nuoruudessa ollut erilaisissa tilanteissa ja olen huomannut, että edelleenkään kukaan ei mahda mitään, kun taistelen oikeuksieni puolesta. Tuo on älyttömän voimaannuttava tunne, se suorastaan huumaa. Tilanteita tulee joskus aikuisenakin ja monenmoista vääntöä on elämässä ollut, mutta en usko, että olisin näin pärjännyt jos en koskaan olisi ottanut tuota ensimmäsitä askelta.
Kaikki eivät tietenkään kykene taistelamaan fyysisesti, eikä useimmat verbaalisestikkaan, silloin täytyy pyytää apua. Pyytäminenkin on rohkeutta. Maailmassa on oikeasti ihmisiä jotka haluaa ja kykenee, jos joku vain älyää pyytää.
Varmaan kuulostaa tämä standardilänkytykseltä, mutta ehkä tässäkin asiassa voi sattuma vaikuttaa ja muuttaa elämän suuntaa.
Kuutar kirjoitti:Täytyypä kommentoida tätä. Hyvä että kiusaaminen sinun kohdallasi loppui, mutta kyllä tuo myös kuulostaa vähän "standardilänkytykseltä", johon liittyvät neuvot eivät useimmiten toimi.( Tosin tarinasi taisikin olla tarina pelon voittamisesta, eikä niinkään kiusaamisesta.)Gabriel kirjoitti:
Varmaan kuulostaa tämä standardilänkytykseltä, mutta ehkä tässäkin asiassa voi sattuma vaikuttaa ja muuttaa elämän suuntaa.
Kuutar kirjoitti:Kiusaajat valitsevat yleensä uhrikseen itseään heikomman yksilön ja kiusaavat porukalla, jolloin sen yhden on todella vaikea puolustautua altavastaajan asemasta. Asiaa usein pahentaa vielä se, että muu luokkayhteisö antaa kiusaamiselle hiljaisen siunauksensa. Oikein taitavat kiusaajat osaavat manipuloida muiden oppilaiden lisäksi opettajiakin, eikä kukaan usko tai kuuntele kiusattua. Voi myös olla niin, että opettajat tietävät kiusaamisesta, mutta eivät puutu siihen, koska eivät viitsi/jaksa/ tai välitä. Oikeuksiensa puolesta taisteleminen saattaa jopa provoida kiusaajia ja pahentaa kiusaamista. Minun kokemukseni opettajan suhtautumisesta kiusaamiseen oli että: " mä en voi puuttua asiaan, koska mä en oo sun luokanvalvoja, " vaikka kiusaaminen tapahtui hänen oppitunnillaan.
Gabriel: Modasitko hiukan sanamuotoja pehmeämmäksi? Kun luin ekan kerran tuli hieman erilainen fiilis. Tämä on parempi. Tuo nyt oli vain yksi esimerkki omasta elämästäni. On muitakin, mutta en näe tarpeelliseksi niitä nyt juuri tässä ketjussa nostaa esille. Olen ehkä siinä mielessä onnekas, että olen pystynyt vastoinkäymiset murtamaan.
Gabriel: Kaikki tämä on totta ja sitä vastaan on todella vaikeä räpistä.
Oma uskoni on, että osa kiusaasista ei tajua aiheuttamaansa tuskaa tai jopa kauhua. Toinen puoli taas tiedostaa sen kauhun ja siirtää esimerkiksi itse kokemaansa pelkoa johonkin heikompaan.
Mun mielestä kiusaaminen ei lopu kieltämällä vaan ne kiusaajat täytyy "parantaa". (Toki täytyy kieltääkkin)
Mikä on se motiivi joka ruookkkii vai puuttuuko toisen asemaan asennoituminen täysin?
Gabriel kirjoitti:... Mun mielestä kiusaaminen ei lopu kieltämällä vaan ne kiusaajat täytyy "parantaa". (Toki täytyy kieltääkkin)
Mikä on se motiivi joka ruookkkii vai puuttuuko toisen asemaan asennoituminen täysin?..
Gabriel kirjoitti:... Näin ne keskusteut menee monesti, musta tuntuu ja mututuntumalla, mutta mielestäni se on ihan oikein koska elämäkin menee niin. Itseasiassa on tutkimuksia tehty, että ihmiset jotka tekee päätökiä, musta tuntuu ja mututuntumalla, ovat myöhemmin tyytyväisempiä päätöksiinsä kuin ne jotka ovat niitä hyvinkin tarkaan eri puolilta punninneet. Eli tunnetta ja intuitiota ei kannata vähätellä vaikka se oliskin "väärä"...
Ryysy kirjoitti:Mullon toi sama. Hoitomuotona SSRI ja iso pino tautikirjallisuutta.
PP voikin kertoa, mihinkä deegeeseen mahtaa kuulua ei-paniikinomainen 'hulluksi tulemisen pelko'.
Lisäys: tämä viesti oli sitten jokin huono vitsi. Vaikka oikeastikin olen kyllä pelännyt 'hulluksi tulemista'... enemmän tietysti nuorempana.
Kuutar kirjoitti:Valitettavan usein on kyse viimeisestä, kiusaajien empatiakyvyttömyydestä. Millä tavalla kiusaajat voi "parantaa", jos he itse eivät koe tehneensä mitään väärää?
Kyllästynyt kirjoitti:
2. Miksi kiusaajat pitäisi "parantaa"? Ei siitä mitään apua ole, että hoetaan ja luennoidaan heille empatiasta. Kiusaaminen loppuu vain sillä, että tehdään kiusaamisesta "kannattamatonta".
Tarkoitan sitä, ettei nykyään - ei aikaisemminkaan - ole kiusaajia rangaistu tavalla jolla olisi heille todellista merkitystä.
Kyllästynyt kirjoitti:Myös jokaisen joka on kiusaamista ollut todistamassa mutta ei ole siihen puuttunut tai sitä ilmiantanut, pitäisi saada rangaistus kiusaamiseen osallistumisesta. Sillä niin kauan kuin "viattomat sivustakatsojat" eivät tee mitään, niin kauan on aivan turha kuvitellakaan kiusaamisen loppuvan tai edes vähenevän!
Kyllästynyt kirjoitti:Muistelen lukeneeni samasta aiheesta artikkelin jossa oli otettu huomioon myös se, että intuition perusteella toimineet eivät halua myöntää olevansa tyytymättömiä hatarien tietojen ja/tai puutteellisen harkinnan seurauksena syntyneisiin päätöksiin vaan selittelevät asiaa parhain päin, koska muutenhan heidän pitäisi (ainakin itselleen) myöntää tehneensä graavejakin virheitä.
Flower kirjoitti:Pystyisitkö muistamaan, mikä artikkeli on kyseessä?
Gabriel kirjoitti:... PS: Jos haluat korjata kirjoitusvirheitäni niin laittaisitko virheet tekstin loppuun erillisenä, älä sotke niitä varsinaisen keskusteltavan asian sekaan.
Gabriel kirjoitti:Muistaakseni sanoin, että en pane pahakseni jos joku niitä korjaa ja on jopa toivottavaa.
En ole pyytänyt korjaamaan...
Kirjoittaja Gabriel » 19.05.2015 11:29
... Missä kohti oli kirjotusvirheitä?...
... Voisitko kopioida koko tekstin tai tekstin osat tähän ja korjata sen?
Boldata väärinkirjoitetut sanat ja vaikka erivärillä osoittaa kielioppivirheet.
Ihan niinku noin vaan opiksi ja ojennukseksi.
Kyllästynyt kirjoitti:1. Se on "kieltääkin" - ei "kieltääkkin".

Kyllästynyt kirjoitti:Gabriel kirjoitti:Muistaakseni sanoin, että en pane pahakseni jos joku niitä korjaa ja on jopa toivottavaa.
En ole pyytänyt korjaamaan...
Kirjoittaja Gabriel » 19.05.2015 11:29
... Missä kohti oli kirjotusvirheitä?...
... Voisitko kopioida koko tekstin tai tekstin osat tähän ja korjata sen?
Boldata väärinkirjoitetut sanat ja vaikka erivärillä osoittaa kielioppivirheet.
Ihan niinku noin vaan opiksi ja ojennukseksi.
Mirri kirjoitti:Kyllästynyt kirjoitti:1. Se on "kieltääkin" - ei "kieltääkkin".
Kyllästynyt, voisitko jo lopettaa tyhjänpäiväisen jankkaamisesi...
Gabriel kirjoitti:Niin siis puhuin tuosta nimenomaisesta tekstistä ja se mitä yllä sanoin pitää paikkaansa...
Gabriel kirjoitti:... Itseasiassa sinulle ei tekisi pahaa lukea kirjoituksiani vaikka iltalukemisena ihan ittekses...
Gabriel kirjoitti:... - Terveisin, itseriittoinen paskiainen.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa