Väitös: Masennuspotilaita ei lääkitä riittävästi

[Psykopatologia]

Otan taas kaksi kappaletta mukaan, jos joku muukin haluaa.

[ritalin]

Akuutissa kusetettiin taas katsojia sata-nolla, koska siinä ei eroteltu sitä asiaa, milloin masennuslääkkeitä tulisi käyttää. Eli, jos sä katkaiset jalkas ja sua ottaa päähän, kun joudut saikulle, niin oikea hoito ei ole masennuslääkkeet ja sitten mietiskely siitä, pitäisikö sen rinnalle saada myös terapiaa.
Masennuslääkehoito on paremminkin sellainen, mikä pitäisi ottaa käyttöön niillä henkilöillä, joille terapia ei yksin riitä. Akuutissa lähestymistapa aiheeseen oli jo lähtökohtaisesti lääkkeille huoraava sikäli, että asetelma oli siinä käännetty täysin väärinpäin, kun puhuttiin siitä, kuinka "lääkkeet eivät yksin riitä". Jo se, että sellaista asiaa joudutaan käsittelemään, että "lääkkeet eivät yksin riitä", on merkki siitä, että kaikki mahdollinen on mennyt ja tehty päin persettä kaikilla tasoilla, lääkekehityksestä lääkemarkkinointiin ja mielenterveyshoidosta tiedotusväleineiden aiheisiin. Lievemmissä tapauksissa ei tarvita terapiaa, eikä lääkehoitoa.

Lääkehoidon lieveilmiönä on katastrofi, missä bimboakat lukevat iltapäivälehdistä lasten mielenterveysongelmien kasvusta ja vievät kolmivuotiaita lapsiaan psykiatrille, koska lapsi ei tänään syönyt omenasosetta... sitten lyödään lapselle masennuslääkkeet mukaan. Itse kutsun tällaista nykyaikaista lähestymistapaa mielenterveyshoitoon "oleskeluyhteiskunnaksi".

[Kuutar]

Tutkijat pohtivat nyt sitä, voidaanko erilaisiin muihinkin ongelmiin vaikuttaa, jos aivojen muovautuvuus avataan lääkkeillä uudelleen. Tiedetään esimerkiksi, että fobioihin terapia auttaa jonkin aikaa, pelkkä masennuslääke ei lainkaan. Jos molempia yhdistellään, on vaikutus pitkäaikainen. Castrénin ryhmän tutkimuksissa esimerkiksi hiirillä toteutettu pelkoaltistushoito vaikutti niissä vain lyhyen aikaa.
– Hiirillä sen teho oli lyhytaikainen. Toisaalta masennuslääkkeet eivät vaikuttaneet tähän pelkoreaktioon juuri millään lailla. Mutta silloin kun nämä kaksi yhdistettiin, saatiin pitkäaikainen pelkoreaktion häviäminen tällä masennuslääkkeen ja altistushoidon yhdistelmällä, selostaa Castrén.

Professori Castrénin mukaan masennuslääkkeet vaikuttavat itse asiassa varsin tehokkailta.
– Näyttäisi siltä, että masennuslääkkeet voisivat tehota moniin muihinkin sairauksiin – ei pelkästään masennukseen ja ahdistukseen, joihin niitä pääasiassa nyt käytetään, vaan aika laajasti myös muihin neurologisiin tiloihin.

Epäilen paljon tuota aivojen muovautuvuusteoriaa, ei pidä paikkaansa ainakaan kaikkien kohdalla. Oma SSRI-lääkekokemukseni oli, että lääke vain turrutti kaikki tunteet, teki tunteettomaksi ja välinpitämättömäksi. Vaikutus oli kaikkea muuta kuin sellainen, että olisi vastaanottava oppimaan uutta. Tuossa Castrenin mainitsemassa kokeessa todettiin, ettei lääke vaikuttanut yksinään lainkaan, ei hiiriin eikä ihmisiin. Terapialla kuitenkin tiedetään ihmisten kohdalla saadun hyviä tuloksia, minusta hiirten altistushoitoa ei oikein voi verrata ihmisen psykoterapiaan, kun ihmisen ongelmien taustalla voi olla niin paljon asioita, joita on tärkeää käsitellä myös keskustelemalla.

[Kuutar]

Terapian ja lääkityksen yhteistarve voisi selittää myös sitä, miksi masennuslääkkeet eivät joskus näytä vaikuttavan masennukseen lainkaan. Jos masentuneen ympäristö ja elämäntilanne eivät muutu, pelkkä lääkehoito ei vielä paranna. Onko masennuslääkkeiden runsaassa käytössä tehty virhe?

– Sitä on vaikea sanoa virheeksi, koska monet potilaat niistä hyötyvät. Mutta masennuslääkkeistä voitaisiin saada enemmänkin irti, jos niiden käyttöön lisättäisiin kuntoutus – joko psykoterapia tai muun tapainen kuntoutus, toteaa Eero Castrén.

Ei psykoterapiakaan aina muuta ihmisen elämän olosuhteita. Esimerkiksi kiusattu voidaan ohjata kouluterveydenhoitoon, mutta ei hänen sairaaksi leimaaminen lopeta kiusaamista. Monia asioita jotka ovat konkreettisia ongelmia ihmisen elämässä ja ihmisyhteisöissä, leimataan yksilön aivosairaudeksi. Suomen Kuvalehdessä kerrottiin, ettei vakava masennus ole lisääntynyt, vaikka lääkkeiden käyttö onkin.

Turun yliopiston pitkäaikaisen psykiatrian professorin Raimo K. R. Salokankaan mielestä vakavien masennustapausten määrä ei välttämättä ole kasvussa. Masennustapaukset ovat ehkä lisääntyneet asteikon lievemmässä päässä.

Masennuslääkkeiden käyttöä on arvostellut voimakkaasti amerikkalaisen Harvardin yliopiston tutkija Irving Kirsch. Hänen mukaansa lumelääkkeiden ja masennuslääkkeiden vaikutusten välillä ei ole merkittäviä eroja. Kirschin mukaan lääkkeitä syövät ihmiset tuntevat vointinsa paremmaksi, mutta se ei johdu lääkkeen kemiallisista ainesosista vaan lumevaikutuksesta.

Kirsch perustaa väitteensä vuonna 2008 tekemäänsä meta-analyysiin, jossa hän vertaili 35:tä eri kliinistä tutkimusta masennuslääkkeiden ja lumelääkkeiden tehosta. Tutkimuksissa oli mukana yli 5 000 henkilöä. Tulosten mukaan lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa lumelääkkeellä oli yhtä suuri vaikutus kuin masennuslääkkeellä. Ainoastaan vakavassa masennuksessa lääkkeet vaikuttivat tehokkaammin.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... ita-liikaa

Heikot tulokset masennuslääkkeillä voivat selittyä sillä, ettei suuri osa potilaista ole kuin lievästi masentuneita. Usein osoittautuu näin muidenkin lääkkeiden suhteen, että lääkkeitä ei kannata määrätä lieviin oireisiin tai ennaltaehkäisevästi, koska haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.

[Hilppa]

- -

Epäilen paljon tuota aivojen muovautuvuusteoriaa, ei pidä paikkaansa ainakaan kaikkien kohdalla. Oma SSRI-lääkekokemukseni oli, että lääke vain turrutti kaikki tunteet, teki tunteettomaksi ja välinpitämättömäksi. Vaikutus oli kaikkea muuta kuin sellainen, että olisi vastaanottava oppimaan uutta. Tuossa Castrenin mainitsemassa kokeessa todettiin, ettei lääke vaikuttanut yksinään lainkaan, ei hiiriin eikä ihmisiin. Terapialla kuitenkin tiedetään ihmisten kohdalla saadun hyviä tuloksia, minusta hiirten altistushoitoa ei oikein voi verrata ihmisen psykoterapiaan, kun ihmisen ongelmien taustalla voi olla niin paljon asioita, joita on tärkeää käsitellä myös keskustelemalla.

Kuinka kauan aikaa kokemuksestasi on kulunut?

[Mirri]

Lääkehoidon lieveilmiönä on katastrofi, missä bimboakat lukevat iltapäivälehdistä lasten mielenterveysongelmien kasvusta ja vievät kolmivuotiaita lapsiaan psykiatrille, koska lapsi ei tänään syönyt omenasosetta... sitten lyödään lapselle masennuslääkkeet mukaan. Itse kutsun tällaista nykyaikaista lähestymistapaa mielenterveyshoitoon "oleskeluyhteiskunnaksi".

Ritalin, käyttämäsi ilmaisu on asiaton, provosoiva ja loukkaava. Voisitko siivota viestiäsi ja etsiskellä lihavoimani sanan kohdalle jonkin asiallisen ja vähemmän seksistisen ilmaisun?

[Mirri]

Mielestäni Eero Castren tuo hyvin esille sen tärkeän tosiasian, ettei psykoterapia ole läheskään ainoa depression kuntoutusmuoto; ihminen voi jopa kuntoutua täysin ilman psykoterapiaa:

Terapian ja lääkityksen yhteistarve voisi selittää myös sitä, miksi masennuslääkkeet eivät joskus näytä vaikuttavan masennukseen lainkaan. Jos masentuneen ympäristö ja elämäntilanne eivät muutu, pelkkä lääkehoito ei vielä paranna. Onko masennuslääkkeiden runsaassa käytössä tehty virhe?
– Sitä on vaikea sanoa virheeksi, koska monet potilaat niistä hyötyvät. Mutta masennuslääkkeistä voitaisiin saada enemmänkin irti, jos niiden käyttöön lisättäisiin kuntoutus – joko psykoterapia tai muun tapainen kuntoutus, toteaa Eero Castrén.
Tässä piilee kuitenkin hoidollinen ristiriita. Valitettavan usein masennuslääkitys jää ainoaksi masennuksen hoidoksi. Terapiaa kun ei ole saatavilla riittävästi kaikille sitä tarvitseville. Castrén pohtii, miksi masennuslääkkeet toisaalta tehoavat toisinaan myös ilman rinnalla kulkevaa terapiaa.
– Niillä saattaa olla masennukseen suoraan vaikuttavaa tehoa. Toisaalta on hyvin mahdollista, että osa potilaista – jos heillä on perhe tai sosiaalisia suhteita – pystyvät itse itseään kuntouttamaan, vaikka he eivät varsinaisesti mitään psykoterapiaa saakaan. Silloin muovautuvuusvaikutuskin saattaa itse asiassa olla masennuksen paranemisen taustalla, vaikka sitä ei ole annettu varsinaisesti järjestelmällisenä hoitona, pohtii Castrén.

Ehkä pitäisi puhua enemmän depressiopotilaiden kuntouttamisesta, ei pelkästään lääkehoidosta ja/tai psykoterapiasta depression hoitomuotoina. Lääkehoito kyllä voi oikein hyvin toimia pohjana, jotta kuntouttaminen ja kuntoutuminen on mahdollista. Voi olla, että ilman toimivaa lääkitystä vakavasti sairas depressiopotilas ei kykenisi kuntouttamaan itseään millään lailla; ehkä hän ei kykenisi myöskään käymään psykoterapiassa ja hyötymään siitä.

[Hermes]

Tutkijat pohtivat nyt sitä, voidaanko erilaisiin muihinkin ongelmiin vaikuttaa, jos aivojen muovautuvuus avataan lääkkeillä uudelleen. Tiedetään esimerkiksi, että fobioihin terapia auttaa jonkin aikaa, pelkkä masennuslääke ei lainkaan. Jos molempia yhdistellään, on vaikutus pitkäaikainen. Castrénin ryhmän tutkimuksissa esimerkiksi hiirillä toteutettu pelkoaltistushoito vaikutti niissä vain lyhyen aikaa.
– Hiirillä sen teho oli lyhytaikainen. Toisaalta masennuslääkkeet eivät vaikuttaneet tähän pelkoreaktioon juuri millään lailla. Mutta silloin kun nämä kaksi yhdistettiin, saatiin pitkäaikainen pelkoreaktion häviäminen tällä masennuslääkkeen ja altistushoidon yhdistelmällä, selostaa Castrén.

Professori Castrénin mukaan masennuslääkkeet vaikuttavat itse asiassa varsin tehokkailta.
– Näyttäisi siltä, että masennuslääkkeet voisivat tehota moniin muihinkin sairauksiin – ei pelkästään masennukseen ja ahdistukseen, joihin niitä pääasiassa nyt käytetään, vaan aika laajasti myös muihin neurologisiin tiloihin.

Epäilen paljon tuota aivojen muovautuvuusteoriaa, ei pidä paikkaansa ainakaan kaikkien kohdalla. Oma SSRI-lääkekokemukseni oli, että lääke vain turrutti kaikki tunteet, teki tunteettomaksi ja välinpitämättömäksi. Vaikutus oli kaikkea muuta kuin sellainen, että olisi vastaanottava oppimaan uutta. Tuossa Castrenin mainitsemassa kokeessa todettiin, ettei lääke vaikuttanut yksinään lainkaan, ei hiiriin eikä ihmisiin. Terapialla kuitenkin tiedetään ihmisten kohdalla saadun hyviä tuloksia, minusta hiirten altistushoitoa ei oikein voi verrata ihmisen psykoterapiaan, kun ihmisen ongelmien taustalla voi olla niin paljon asioita, joita on tärkeää käsitellä myös keskustelemalla.

Tuo Castrenin ja muiden ehdottama muovautuvuusteoria voi olla jonkin verran totta ja voi selittää osaksi sen, että miksi masennuslääkkeet eivät ole juuri plaseboa tehokkampia lievässä tai keskivaikeassa masennuksessa. Vaikeasti masentuneille ihmisille ryhmänä (ei kaikille) masennuslääkkeiden tehosta on saatu jonkinlaista näyttöä, mutta sekin on lopulta aika lievää ja pidemmät tutkimukset voivat viitata siihen, että edes vaikeasti masentuneet eivät vuosien jälkeen ole hyötyneet siitä lääkkeestä ja mahdollisesti he voivat vuosien jälkeen huonommin kuin jos he eivät olisi koskaan aloittaneet lääkitystä.

Joka tapauksessa, liittyen tuohon aivojen muovautumiseen, niin minusta se on kuitenkin hyvä asia, että yritetään oikeasti miettiä, millä tekniikalla lääkkeet auttavat, jos auttavat, ja milloin niitä kannattaa käyttää. Yksinkertaiselle serotoniiniteorialle nauravat nykyään kissat ja hiiretkin. Esimerkiksi lääkkeen, joka toimii tavallaan päinvastoin kuin SSRI-lääkkeet, on havaittu olevan yhtä tehokas masennuksen hoidossa. Mitä ne lääkkeet oikeasti tekevät?

Castren itse kirjoittaa Duodecimissä: http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... s=duo98253

"Italialaiset yhteistyökumppanimme osoittivat samanaikaisesti, että rotan varhaisvaiheesta asti kiinni olleen silmän näkö voidaan palauttaa aikuisiässä myös siten, että eläin siirretään virikkeettömästä häkistä virikkeelliseen ympäristöön, jossa sillä on paljon tutkittavaa ja juoksupyörä liikuntaa varten ja parempi silmä samanaikaisesti suljetaan (Sale ym. 2007). Näyttää siis siltä, että runsasvirikkeinen ympäristö lisää näköaivokuoren plastisuutta samassa määrin kuin fluoksetiini virikkeettömässä häkissä."

"Eräissä eläinmalleissa stressin on havaittu vähentävän joidenkin hermoston kasvutekijöiden määrää, ja pitkäaikainen masennuslääkehoito lisää aivoperäisen neurotrofisen tekijän (BDNF) ja eräiden muiden kasvutekijöiden määrää ja signalointia aivoissa (Duman ym. 1997, Castrén ym. 2007). "

Se on minusta ihan uskottavaa, että tavallaan jatkuva stressi vähentää tuon BDNF:n määrää, tai se tavallaan "kulutetaan loppuun". Ehkä osalla vakavasti masentuneista on sellainen tilanne, että on tavallaan päänsä sisällä jumissa negatiivisissa keloissa ja positiivisempien kelojen tai hermokytköksien luonti vain ei onnistu johtuen esimerkiksi jatkuvasta stressistä, huonosta kunnosta, loppuun kulutetusta BDNF:stä ja niin edelleen.

Tulehdus ja siihen liittyvät kehossa liikkuvat kemikaalit kuten TNF-α ja interleukin 6 voivat joidenkin tuoreempien teorioiden mukaan liittyä joidenkin ihmisten masennukseen. Pitkäaikainen stressi voi tavallaan kuluttaa BDNF:n loppuun, tulehdukseen liittyvät TNF-α, jne, voivat aiheuttaa BDNF:n lisääntymistä ja niin edelleen. Nyt on uusia tutkimuksia, että SSRI (ja luultavasti moni muukin masennuslääke) voi lisätä noiden TNF-α:n ja muiden tulehdukseen liittyvien molekyylien määrää esimerkiksi otsalohkossa mutta ei yleisesti kehossa. Monessa paikassa lukee nykyään, että SSRI:t ovat ehkä tulehdusta ehkäiseviä, mutta jotenkin tuo alkaa kuulostaa toisenlaiselta. Tulehduslääkkeet voivat vähentää SSRI-lääkkeiden tehoa:

http://newswire.rockefeller.edu/2011/04 ... pressants/

Eli johtuuko se SSRI-lääkkeiden vähäinen teho tosiaan siitä, että ne jotenkin aiheuttavat tulehdusta muistuttavan tai itse tulehduksen aivoihin? Joka tapauksessa ne siis näyttävät lisäävän noita tulehdukseen liittyviä kemikaaleja kuten TNF-α, ja tuo voi vapauttaa aivojen käyttöön ne loputkin BDNF:t. Tulehduslääkkeet juuri estävät noiden tulehdukseen liittyvien kemikaalien kuten TNF-α syntymisen ja nyt tuossa tutkimuksessa on huomattu, että tulehduslääkkeet vähentävät masennuslääkkeiden tehoa. Mitä ne lääkkeet oikeasti tekevät?

Jos uskotte tuohon BDNF/muovautuvuusteoriaan, niin arvatkaa mikä on tehokas tapa nostaa BDNF:n määrää? Säännöllinen aerobinen liikunta. Sen lisäksi teorian mukaan pitää tietysti muovata niitä aivoja parempaan suuntaan. Aikaisemmin joku kirjoitti, että yhdistetty lääkkeiden käyttö sekä terapia on tehokkain hoito. Minä yritän käydä säännöllisesti rämpimässä metsässä tunnin verran joka päivä (lisää esimerkiksi BDNF:ää ja varmaankin muita hyviä kemikaaleja aivoissa) ja siellä sekä sen jälkeen teen itämaisen kaltaisia harjoituksia (zen, jooga, chi kung), jotka voivat juuri suoraan hitaasti mutta pysyvästi muokata aivojen ratoja ja kytköksiä, luullakseni minulla paremmin kuin mikään psykoanalyysi muokkaisi. Vastaavalla tavalla yritän myös muokata aivojani ihan normaalissa elämässä ja esimerkiksi ihan normaali töissäkäynti ja säännöllisempi elämä voivat auttaa ja muokata hermoston toimintaa. Eli olen tavallaan löytänyt itselleni todennäköisesti paremmin toimivan systeemin, joka ei perustu lääkkeisiin tai terapiaan, mutta tavallaan perustuu ihan samankaltaiseen päättelyyn kuin mitä Castren käytti.

[Riidankylväjä]

Hakkarainen haki huvikseen sairaslomaa masennuksen takia.

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps) paljasti eduskunnan täysistunnossa hakeneensa sairauslomaa keksityn depression takia.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013032 ... 2_uu.shtml

[Hermes]

Vielä kommentteja tuohon alkuperäiseen tutkimukseen liittyen.

Esimerkiksi Kirsch väittää, että masennuslääkkeistä ei ole hyötyä plaseboon verrattuna lievästi tai keskivaikeasti masentuneilla potilailla. Vakavasti masentuneilla ihmisillä lääkkeistä voi olla jonkinlaista hyötyä, mutta sitäkin hyötyä on liioiteltu valtavasti ja lisäksi ei ole tarpeeksi pidemmän ajan (useampien vuosien) tutkimuksia siitä, että oliko se hoito lopulta hyödyllistä. Tähän tutkimukseen on valikoitu juuri se joukko ihmisiä, joille voisi odottaa jonkinlaista hyötyä SSRI-lääkkeistä. Esimerkiksi skitsot ja bipot seulottiin jo aluksi pois. Tutkittavien ryhmään jäi vain tosiaan ne vakavasti masentuneet henkilöt, joilla masennus oli toistunut noin kolme kertaa, tms (en nyt jaksa tarkistaa, että mitkä ne tarkat määritykset ovat.) Eli kyseessä on juuri se ryhmä, jolla SSRI-lääkkeistä voisi nähdä edes jotain hyötyä.

Irinan tutkimuksessa on tosiaan jaettu tuon SSRI-lääkkeisiin mahdollisesti parhaiten toimivat henkilöt kahteen eri ryhmään, niihin jotka toimivat psykiatrien määräysten mukaan ja niihin jotka eivät toimineet niin. Hän ei kuitenkaan kerro missään vaiheessa väitöskirjassaan, että kumpi ryhmä lopulta pärjäsi paremmin. Jos hän olisi löytänyt sieltä sellaisen korrelaation, että ylläpitohoidosta "kieltäytyneet" voivat lopulta selvästi huonommin, niin siitä olisi varmastikin kirjoitettu kissan kokoisin kirjaimin. Nyt sitä ei vain mainita, että kumpi ryhmistä lopulta pärjäsi paremmin.

Koko tutkimuksessa siis jahdataan sitä, että miten hyvin potilaat sopeutuivat psykiatrien ja Suomen virallisen tahon määräyksiin, ei sitä että kannattiko sopeutua.

Esimerkiksi yhdessä kohdassa tuota tutkimusta kerrotaan, että ainoa itsenäinen tekijä hoitomyönteisyyteen oli se, että miten positiivinen asenne/kokemus potilaalla oli masennuslääkitykseen siinä hoidon alussa. Ehkä nuo potilaat olivat juuri niitä, jotka oikeasti kokivat hyötyvänsä lääkkeestä? Muut lopettivat lääkkeensä omasta tahdostaan ja vastoin virallisia määräyksiä. Missään ei kuitenkaan mietitä sitä, että oliko se hyvä vai huono juttu, että potilaat eivät seuranneet virallisia ohjeita. Luulen, että Irinakin on pyöritellyt noita taulukoitaan aika pitkään, jotta sieltä löytyisi joku tuollainen todiste sen puolesta, että kannattaa olla hoitomyöntyväinen. Kun sellaista ei ole löydetty, niin parempi jättää koko aihe pois väitöskirjasta.

Hänellä on siis hallussaan taulukko noista ihmisistä eri vuosien varrelta ja hän on luokitellut ihmiset viralliseen hoitoon "sopeutuneisiin" ja "sopeutumattomiin", mutta hän ei kerro sitä, että kumpi ryhmistä lopulta pärjäsi paremmin. Miksi hän ei kerro sitä?

Siinä tutkimuksessa mainittiin esimerkiksi erilaisia tekijöitä, jotka liittyivät esimerkiksi työkyvyttömyyteen tai eläkkeeseen (tms). Niissä tekijöissä ei mainittu sanallakaan, että hoitokielteisyys tai ylläpitolääkityksestä kieltäytyminen liittyisi tuohon asiaan. Tutkimuksessa sanotaan esimerkiksi, että hoitomyönteisien ihmisten joukossa oli enemmän axis 3 -tyyppisiä ongelmia. Toisessa kohdassa sanotaan, että axis 3 -tyyppiset ongelmat liittyivät työkyvyttömyyteen, tms. Voiko noista sanoista päätellä, että masennuslääkkeet aiheuttivat työkyvyttömyyden? Ei voi. Mutta Irinan jutuistakaan ei voi päätellä juuri muuta kuin että suuri osa ihmisistä ei toimi virallisten Suomen ja psykiatrien sääntöjen mukaan.

Jos kerran "hoitomyöntyvyyteen" liittyi lähinnä se, että miten hyvin potilas suhtautui hoitoon sen alkuvaiheessa (hänen alettuaan syödä lääkettä), niin millä logiikalla voidaan päätellä, että niille hoidosta kieltäytyneillekin potilaille pitää väkisin syöttää lääkettä? Luullakseni tuon yhden potilasryhmän myöntyvyys perustui juuri siihen, että he kokivat saavansa lääkkeestä jotain hyötyä. "Hoitokielteiset" itse päättivät, että siitä ei ole tarpeeksi hyötyä tai lääke ei toiminutkaan. Irinan logiikan mukaan heille pitää kuitenkin väkisin tunkea lääkettä kurkusta alas, koska niin sanotaan kansallisissa oppaissa.

[Kuutar]

- -

Epäilen paljon tuota aivojen muovautuvuusteoriaa, ei pidä paikkaansa ainakaan kaikkien kohdalla. Oma SSRI-lääkekokemukseni oli, että lääke vain turrutti kaikki tunteet, teki tunteettomaksi ja välinpitämättömäksi. Vaikutus oli kaikkea muuta kuin sellainen, että olisi vastaanottava oppimaan uutta. Tuossa Castrenin mainitsemassa kokeessa todettiin, ettei lääke vaikuttanut yksinään lainkaan, ei hiiriin eikä ihmisiin. Terapialla kuitenkin tiedetään ihmisten kohdalla saadun hyviä tuloksia, minusta hiirten altistushoitoa ei oikein voi verrata ihmisen psykoterapiaan, kun ihmisen ongelmien taustalla voi olla niin paljon asioita, joita on tärkeää käsitellä myös keskustelemalla.

Kuinka kauan aikaa kokemuksestasi on kulunut?

Monia vuosia, mitä sitten?

[Kuutar]

Lääkehoidon lieveilmiönä on katastrofi, missä bimboakat lukevat iltapäivälehdistä lasten mielenterveysongelmien kasvusta ja vievät kolmivuotiaita lapsiaan psykiatrille, koska lapsi ei tänään syönyt omenasosetta... sitten lyödään lapselle masennuslääkkeet mukaan. Itse kutsun tällaista nykyaikaista lähestymistapaa mielenterveyshoitoon "oleskeluyhteiskunnaksi".

Ritalin, käyttämäsi ilmaisu on asiaton, provosoiva ja loukkaava. Voisitko siivota viestiäsi ja etsiskellä lihavoimani sanan kohdalle jonkin asiallisen ja vähemmän seksistisen ilmaisun?

Minusta se oli erinomainen ilmaus. En samaista itseäni tuohon.

[Mirri]

Kuutar, millä tavoin erinomainen ilmaus; mikä nimittelevästä ja halventavasta ilmaisusta teki mielestäsi erinomaisen?

[Psykopatologia]

p. 3

Supervised by

Professor Erkki Isometsä, M.D., Ph.D.
Department of Psychiatry, University of Helsinki
Department of Mental Health and
Substance Abuse Services
National Institute for Health and Welfare

Adjunct professor Tarja Melartin, M.D., Ph.D.
Department of Psychiatry, University of Helsinki
Department of Mental Health and Substance Abuse Services
National Institute for Health and Welfare

Reviewed by

Professor Hannu Koponen , M.D., Ph.D.
Institute of Clinical Medicine, Faculty of Heath Sciences, University of
Eastern Finland

Professor Jyrki Korkeila, M.D., Ph.D.
Department of Psychiatry, University of Turku

Opponent
Professor Matti Joukamaa, M.D., Ph.D.
School of Health Sciences, University of Tampere

Merkillinen käytäntö: kaikille on merkitty Ph.D.

[Kuutar]

Kuutar, millä tavoin erinomainen ilmaus; mikä nimittelevästä ja halventavasta ilmaisusta teki mielestäsi erinomaisen?

Asiayhteys. Sanalla tarkoitettiin minun tulkintani mukaan vanhempaa, jolla ei ole riittävästi arvostelukykyä eikä kasvatustaitoja, joten hän menee shoppailemaan lääkäriltä lapselleen psykiatrisen diagnoosin normaalin arjen pienen ongelman vuoksi.

[Mirri]

Eli vanhemmat, joilla ei ole riittävästi arvostelukykyä eikä kasvatustaitoja, ovat bimboakkoja. Aika idioottimainen ajatus.
Toinen vähintään yhtä idioottimainen ajatus on, että vanhemmat kävisivät lääkäreiltä shoppailemassa lapsilleen psykiatrisia diagnooseja. Ainakaan Suomessa tuollaista tuskin tapahtuu ja tehdään; suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä valvontoineen ei salli mitään diagnoosishoppailuja, eikä etenkään alaikäisten kohdalla.

[Psykopatologia]

p. 3

Supervised by

Professor Erkki Isometsä, M.D., Ph.D.
Department of Psychiatry, University of Helsinki
Department of Mental Health and
Substance Abuse Services
National Institute for Health and Welfare

Adjunct professor Tarja Melartin, M.D., Ph.D.
Department of Psychiatry, University of Helsinki
Department of Mental Health and Substance Abuse Services
National Institute for Health and Welfare

Reviewed by

Professor Hannu Koponen , M.D., Ph.D.
Institute of Clinical Medicine, Faculty of Heath Sciences, University of
Eastern Finland

Professor Jyrki Korkeila, M.D., Ph.D.
Department of Psychiatry, University of Turku

Opponent
Professor Matti Joukamaa, M.D., Ph.D.
School of Health Sciences, University of Tampere

Merkillinen käytäntö: kaikille on merkitty Ph.D.

http://en.wikipedia.org/wiki/Doctor_of_Medicine
http://en.wikipedia.org/wiki/MD/PhD

Luultavasti tarkoittaa, että lääkäri (M.D.) on myös väitellyt (Ph.D.) eli on myös tutkinto-tohtori.

[Kuutar]

Eli vanhemmat, joilla ei ole riittävästi arvostelukykyä eikä kasvatustaitoja, ovat bimboakkoja. Aika idioottimainen ajatus.
Toinen vähintään yhtä idioottimainen ajatus on, että vanhemmat kävisivät lääkäreiltä shoppailemassa lapsilleen psykiatrisia diagnooseja. Ainakaan Suomessa tuollaista tuskin tapahtuu ja tehdään; suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä valvontoineen ei salli mitään diagnoosishoppailuja, eikä etenkään alaikäisten kohdalla.

Toivottavasti tätä ei vielä Suomessa yleisesti tapahdu, USA:ssa on tiettävästi jo aika yleistä.
Suomessakin on kyllä arvostelukyvyttömiä vanhempia, äärimmäisenä esimerkkinä on murhatun Eerikan isä. Hän oli vienyt tytön terveydenhuollon tutkittavaksi, koska väitti tytöllä olevan " lukuisia käytöshäiriöitä." Eerika todettiin terveeksi. Miksei kellään tullut terveydenhuollossa mieleen tarkistaa tytön kotiolosuhteita? Ei taida kuitenkaan suomalainenkaan järjestelmä valvoa asioita kovin hyvin. Iltalehden mukaan isä väitti saaneensa neuvoja ravitsemusterapeutilta:

Eerikan pakkosyöttämistä isä selittää oudosti kierrellen.

-Ravitsemusterapeutilta tuli sellainen määräys, että ruokailu pitäisi mennä 20 minuutissa. Kun se ruokailu kesti hyvin kauan, äitipuoli oli sitä mieltä, että Eerika oli kapinoinut häntä vastaan.

http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013030516746676_uu.shtml

Näin tämä pahoinpitelijä-murhaaja -isä selitti tekemisiään. Todellisuudessa hän ja Laamanen pahoinpitelivät tyttöä kasvatuksen nimissä ja vielä kuvasivat kaiken videolle. Tämänkaltaiset vanhemmat voivat valitettavasti hämätä terveydenhuoltoa ja kun onnistuvat saamaan lapselle diagnoosin, voivat selittää omat tekonsa lapsen sairaudella.
Useimmiten ei sentään ole onneksi näin kauheista tapauksista kyse.

Niissäkin tapauksissa, joissa vanhempi vain tyhmyyttään tai ymmärtämättömyyttään kuvittelee lapsellaan olevan jotain psykiatrisen sairauden oireita, voi silti saada hänelle elinikäisen psykiatrisen diagnoosin, ellei vanhemman kykyä vanhemmuuteen tutkita.

[Kuutar]

Lääkärit saisivat joskus tehdä tutkimuksen, jossa he kokeilisivat masennuslääkkeitä itseensä muutaman kuukauden ajan. Uskon että monilla lääkäreillä on itsellään vääriä mielikuvia masennuslääkkeiden vaikutuksista.

Jos lääkäri ei sairasta masennusta, mitä hyötyä tuollaisesta "tutkimuksesta" olisi?

Silloin hän ymmärtäisi miltä tuntuu niistä monista potilaista, joille määrätään masennuslääkkeitä, vaikka he eivät sairasta masennusta. Lääkäri tajuaisi, että SSRI-lääkkeiden vaikutukset eivät ole samanlaisia muihin ihmisiin kuin masentuneisiin. Ehkä hän myös vaivautuisi tutkimaan muitakin psyykkisiä ongelmia ja kehittämään niihin hoitoja, nyt puhutaan mediassakin enimmäkseen vain masennuksesta.

[Kuutar]

Pakotetaanko syöpäsairaatkin nykyisin syömään masennuslääkkeitä, kuten ritalin toi esille?..

Tuosta Kuuttaren lauseesta saa äkkiseltään sen käsityksen, että Ritalin olisi jotenkin luotettavasti esittänyt, että syöpäsairaatkin (!) pakotettaisiin käyttämään masennuslääkkeitä?!?!

... Niin, olennaista on se, että sinulla on alun perin ollut noin huono olo. Valitettavasti lääkärit eivät aina välitä siitä, mitä potilas itse kertoo omasta voinnistaan, vaikka masennus on sairaus, jota ei edes voi muulla tavoin arvioida, kuin potilaan haastattelulla.

Niinpä, mutta oma kokemukseni ei tue sinun, Hermeksen ja Ritalinin väitettä siitä, että lääkärit kirjoittaisivat masennuslääkkeitä liian herkästi.

Minun ja tuntemieni ihmisten kokemukset tukevat. Kokemukseni ja tuttujeni kokemusten mukaan aivan ensimmäiseksi lääkäri kirjoittaa masennuslääkereseptin, kun ihmisellä on jotakin mt-ongelmia tai psyykkisiksi tulkittuja oireita. Olen tästä kuullut myös naapuripalstalla.

Ihmettelen todella, miten sinun kohdallesi on sattunut niin lääkevastainen lääkäri. Lääkintöneuvos Sipilän mukaan masennusta diagnosoidaan liikaa:

Sipilän mukaan lääkkeiden käytön kasvu johtuu siitä, että nykyään masennusdiagnoosi annetaan liian helposti.

– Masennusta nähdään vähän kaikkialla. Mielipahasta, surusta ja alakuloisuudesta aloitetaan hyvin herkästi masennuslääkitys, näin ei tehty ennen. Masennus ei ole lisääntynyt, mutta masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt hurjasti. Samoin muu masennuksen hoito on lisääntynyt.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... 02/1714273