Älyllinen epä rehellisyys

[Riidankylväjä]

Älyllistä epä rehellisyyttä on tuomita sovinistit läpeensä pahoiksi. Moilanenkin unohtaa feministiaatteet makuu kammarissa ja nauttii sovinistista täysin siemauksin.

[Mirri]

Älyllinen epärehellisyys on epärehellisyyttä ajattelussa tai kommunikoinnissa. Esimerkiksi:

Sellaisen näkökulman kannattamista, jonka itse tietää vääräksi tai harhaanjohtavaksi.
Sellaisen asian puolesta puhumista, jota puhuja ei tiedä todeksi, ja jonka todenperäisyyttä ei ole vaivautunut tarpeellisessa määrin selvittämään.
Tietoinen sellaisten asiaankuuluvien seikkojen kertomatta jättäminen, jotka tiedetään oleelliseksi.

Retoriikka on älyllistä epärehellisyyttä, kun sitä käytetään vahvistamaan omaa agendaa tai itselle tärkeitä uskomuksia huolimatta muuta osoittavista todisteista.

(lihavointi Mirrin)

Tuo on pikemminkin tyhmää ja laiskaa epärehellisyyttä.

Gyver, miksi sanot, että laittamasi lihavointi on minun tekemäni?

[Kahvi]

Älyllinen epärehellisyys ilmenee ainakin jonkinverran kaksoisstandardeissa ja kaksinaismoralismissa.

Kaksoisstandaristahan on kysymys silloin, kun esim mies voi tehdä jotain, mitä ei naisen tekemänä hyväksytä (tai päinvastoin). Ainakin tasa-arvon kannalta siihen sisältyy älyllinen epärehellisyys: sukupuolen perusteella ei voi olla niin, että se sukupuoli ratkaisisi onko jokin juttu hyväksyttävä.

Kaksinaismoralismi taas voidaan nähdä niinkin, että esim kieltää muilta sen minkä itselleen sallii. Omataan esim tiukka käsitys yksiavioisuudesta, mutta itse kuitenkin hypitään jatkuvasti aidan väärälle puolelle.

[Psykopatologia]

Leipurin tusina taas on kolmetoista - reilua!

Muinoin jos mitoissa huijasi, pääsi helposti linnaan.

[Psykopatologia]

Tuossa muuten on hyvien ihmissuhteiden salaisuus:

Pyri antamaan enemmän kuin toinen (osaa) odottaa(kaan).

[Lette]

Lapsille opetetaan rehellisyyttä. Lapset uskovat, että vanhemmat ja muutkin
aikuiset ovat rehellisiä, koska he idealisoivat vanhempiaan, opettajiaan ja
muita aikuisia.
Jossain vaiheessa he huomaavat, että asia ei ole näin. Huomasin tämän itse,
kun eräs äitini ystävätär tuli meille kylään ja sanoi asian, jonka tiesin valheeksi.
Valehteleminen oli jossain määrin "järkytys", mutta petyin ennen kaikkea itseeni,
koska olin ollut "hyväuskoinen".
Näin se epärehellisyys opitaan ja hyväksytään. Koulusta muistan, kun myöhästyin
tunnilta, laitoin sen bussin syyksi välttääkseni myöhästymismerkinnän.

[Psykopatologia]

Lapsille pitäisi opettaa kiroilua ja valehtelemista jo liki kehtoiästä.

[Mirri]

Lapsille opetetaan rehellisyyttä. Lapset uskovat, että vanhemmat ja muutkin
aikuiset ovat rehellisiä, koska he idealisoivat vanhempiaan, opettajiaan ja
muita aikuisia.
Jossain vaiheessa he huomaavat, että asia ei ole näin.

Ehkä olisi rehellisempää kertoa lapsille suoraan, ettei rehellisiä ihmisiä ole olemassa, eikä edes rehellisyyden tavoittelu tai rehellisyyteen pyrkiminenkään ole läheskään aina viisasta.

Sitä en usko, että lapsille tarvitsisi mitenkään erityisesti opettaa epärehellisyyttä; pääsääntöisesti ihmiset ovat siinä asiassa luonnonlahjakkuuksia. Voisi riittää ihan se, että opittaisiin ymmärtämään, ettei ole olemassa rehellisiä ihmisiä, vaikka jotkut luulevat niin ja valehtelevat itselleen kuvittelemalla olevansa rehellisyyden perikuvia.

[Kahvi]

Umpirehellisyys ei ehkä tässä raadollisessa maailmassa ole fiksua. Joskus voi olla fiksua "valehdella" esim. niin, että ei kerro ihan kaikkia asiaan liittyviä faktoja - puhua siis puolitotuuksia.

Mutta vaikeahan tuota on lapsille opettaa. Kun moinen vaatii semmoista psykologista pelisilmää, että ei syyllisty suoranaiseen valehteluun mutta ei myöskään pissi toista silmään.

[Psykopatologia]

Olen mennyt pommilla raitsikassa ja jopa valehdellut lipuntarkastajalle.
Säästin 80,00.

[Mirri]

Totta, ei lapsille oikein voida opettaa epärehellisyyttä. Mutta voidaan esim. olla armeliaita lasten keksiessä milloin minkäkinlaisia hätävalheita päästäkseen milloin minkäkinlaisista pinteistä; voidaan osoittaa sellaisen olevan inhimillistä siinä kuin annettaisiin moninkertaisia rangaistuksia - ensin pahanteosta ja päälle vielä hätävalheiden sepittelyistä.

Lasten kasvattaminen 'rehellisyyteen' voi käytännössä olla aika julmaa, kun tavoitellaan jotakin ihannetta, johon aikuisetkaan eivät yllä - eikä ole tarviskaan yltää. Auttaisikohan, jos ei puhuttaisikaan rehellisyydestä/epärehellisyydestä, vaan defensseistä... Ehkä ymmärrettäisiin paremmin, että lapsetkin tarvitsevat suoja- ja puolustautumismekanismeja, joista hätävalheet, puolitotuudet, valkoiset valheet, salaamiset, sun muut ovat hyvin käyttökelpoisia - eivät mitään sellaista, joka aikuisten pitäisi kasvatuksen keinoin kitkeä lapsista pois pelätessään, että jälkikasvusta tulee hirmuisen epärehellisiä valehtelijoita, jos ei erikseen opeteta rehellisyyttä.

[Mirri]

Sinä Mirri et näytä järin suuresti arvostavan totuutta. Miksiköhän tuo ei ole minulle enää yllätys.

Ainakin itseään rehellisinä totuudentorvina pitävät ihmiset ovat toinen toistaan inhottavampia; valehtelevat minkä kerkiävät paitsi itselleen niin myös muille. Ehkä pahinta on, että totuudentorvet luulevat tietävänsä totuuden toisista ihmisistä ja näiden elämästä - sitä sitten kailottavat totuutena ja uskovat siihen kuin pukki sarviinsa.

En tosin usko, että omaan rehellisyyteensä ja totuudellisuuteensa uskovat ihmiset pahuuttaan toimivat niin kuin toimivat; he uskovat omaan totuuteensa hyvin vilpittömästi - pahimmillaan jopa fanaattisesti.

Mutta juu, ajatukseni defensseistä esim. lapsen ns. epärehellisyyden tai valehtelun sijaan voi hyvin olla älyllistä epärehellisyyttä. Silti olen sitä mieltä, ettei perinteinen rehellisyyskasvatus ole välttämättä hyvä keino tehdä lapsista rehellisiä aikuisia.

[Mirri]

... Mutta juu, ajatukseni defensseistä esim. lapsen ns. epärehellisyyden tai valehtelun sijaan voi hyvin olla älyllistä epärehellisyyttä. Silti olen sitä mieltä, ettei perinteinen rehellisyyskasvatus ole välttämättä hyvä keino tehdä lapsista rehellisiä aikuisia.

Sinä Mirri, et ole enää pitkään aikaan ollut lapsi.

Aivan. Mutta tuskin nyt on tarkoitus puhua minusta - ei minulla ainakaan ole.

[Mirri]

Ymmärsin, että tarkoitus on keskustella älyllisestä epärehellisyydestä, ja koska sinä näytät varsin hyvin hallitsevan älyllisen epärehellisyyden, olet oiva käytännön esimerkki aiheesta.

Ahaa... Mitäpä minä tuohon sanomaan. Sinusta ilmeisesti tuntuu hyvältä ja sopivalta ottaa minut eläväksi esimerkiksi älyllisestä epärehellisyydestä.

Eikö kuitenkin olisi järkevintä pitää tämä keskustelu yleisellä tasolla, eikä pilata yleistä keskustelua meidän kahden välisillä välien selvittelyillä? Mitä jos malttaisit odottaa, että ylläpitäjä avaa lukitsemansa ketjun, jatkaisit siellä ja pidettäisiin tämä ketju yleisellä tasolla.

[Mirri]

Eihän sinun älyllinen epärehellisyytesi koskaan tai missään olosuhteissa tunnu hyvältä.

Ei varmaan, mutta älyllinen epärehellisyys on siitä mukavaa, ettei sitä välttämättä omistaja itse huomaa. Niinpä minäkin olen onnellisen tietämätön oman älyllisen epärehellisyyteni kurjuudesta, jos en huomaa - tai en ole tietääkseni/huomaavinani - sitä. Joudut sinäkin sitten kärsimään siitä...

Tuntuuko sinun älyllinen epärehellisyytesi joskus ja joissakin olosuhteissa paremmalta kuin toisten ihmisten vastaava?

[Mirri]

... Tuntuuko sinun älyllinen epärehellisyytesi joskus ja joissakin olosuhteissa paremmalta kuin toisten ihmisten vastaava?

Kerropa esimerkki minun älyllisestä epärehellisyydestäni?

Miksi kaipailet esimerkkiä omasta älyllisestä epärehellisyydestäsi? Tuskin sentään aikuisena ihmisenä tunnet tarvitsevasi 'todistusaineistoa' pystyäksesi tunnistamaan älyllistä epärehellisyyttä omalla kohdallasi.

[Mirri]

... Tuntuuko sinun älyllinen epärehellisyytesi joskus ja joissakin olosuhteissa paremmalta kuin toisten ihmisten vastaava?

Kerropa esimerkki minun älyllisestä epärehellisyydestäni?

Miksi kaipailet esimerkkiä omasta älyllisestä epärehellisyydestäsi? Tuskin sentään aikuisena ihmisenä tunnet tarvitsevasi 'todistusaineistoa' pystyäksesi tunnistamaan älyllistä epärehellisyyttä omalla kohdallasi.

Koska en tiedä mihin viittaat.
Jos sinulla ei ole esittää perusteluja tai esimerkkejä älyllisestä epärehellisyydestäni, miksi minun pitäisi sellaisia sinulle ojentaa?

Hyvä kysymys. En tiedä miksi sinun pitäisi tehdä noin. En tietääkseni ole kysellyt sinulta minkäänlaisia esimerkkejä älyllisestä epärehellisyydestä.
Pidän sinua älyllisesti epärehellisenä siinä kuin muitakin ihmisiä; en usko ihmisten olevan älyllisesti rehellisiä, vaikka miten voivat itse kuvitella olevansa - luulevat vain ja valehtelevat itselleen, kun eivät uskalla olla rehellisiä itseään kohtaan.

Sinä taas pidät minua älyllisesti epärehellisenä kuvitellen ja luullen minun oman älyllisen epärehellisyyteni kanssa olevan jotenkin erityinen ja esimerkiksi kelpaava tapaus...
Voisin tietysti kysyä kumman älyllinen epärehellisyys (ennen kaikkea itseä kohtaan!) on suurempaa - mutta jätän kysymättä.

Kyllästynyt, usko rauhassa omaan älylliseen rehellisyyteesi, ja käytä rauhassa minua esimerkkinä älyllisestä epärehellisyydestä, jos sellainen tuntuu sinusta hyvältä ja sopivalta.

[Lette]

Lapsille pitäisi opettaa kiroilua ja valehtelemista jo liki kehtoiästä.

Opetitko omille lapsillesi kuten sanoit?

Sokrates:
Kukaan ei erehdy tai tee pahaa - tietoisesti.
Selitys: Voidakseen tehdä pahaa, ihmisen täytyy kieltää tietoisuutensa. Hän on voimakkaassa tunnetilassa, pois itsestään tai sitten hän perustelee itselleen miksi hänen täytyy toimia pahoin.

Mutta ihmisen tulee ottaa huomioon, että hyveet (joita ilman taitamattomuus ja pahuus vallitsee) tuskin voidaan opettaa ulkoapäin koska ne ovat itse asiassa olemassa latenttina sielussa, ja jotka voidaan tavoittaa ainoastaan jokaiselle ihmiselle välttämättömän perusteellisen itsetutkiskelun kautta. Tämä on perustava ehto sille, että elämä voidaan kokea arvokkaana.

Sokrates on kulttuurimme kulmakivi.

[Psykopatologia]

Ei tarvinnut opettaa.

[Kahvi]

Mutta juu, ajatukseni defensseistä esim. lapsen ns. epärehellisyyden tai valehtelun sijaan voi hyvin olla älyllistä epärehellisyyttä. Silti olen sitä mieltä, ettei perinteinen rehellisyyskasvatus ole välttämättä hyvä keino tehdä lapsista rehellisiä aikuisia.

Sanoisin, että pikemminkin laiskaa ajattelua kuin älyllistä epärehellisyyttä. Tosin laiska ajattelu voi myös olla älyllistä epärehellisyyttä - siis siinä mielessä, että puoliksi laiskuutta/tms tyydytään ensimmäiseen mieleen tulleeseen ratkaisuun. Ajattelemalla "ahkerammin" voi tulla muitakin varteenotettavia vaihtoehtoja.

Toki valehtelu itseisarvoisesti ei ole sinänsä älyllistä epärehellisyyttä. Se voi olla sitäkin, mutta ei välttämättä aina.

Se, että kertoo "kaiken totuuden siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta" ei välttämättä ole hyvä juttu tässä raadollisessa maailmassa. Kakaraoille tuon opettaminen on kait laajemman asian opettamista - voisikohan sitä sanoa psykologisen pelisilmän opettamiseksi?