Kyllästynyt kirjoitti:Lääkkeiden vähäinen käyttö on eri ongelma kuin se, että masennusdiagnoosin saavat nekin jotka eivät masennusta sairasta.
Ei ole minusta välttämättä eri ongelma, vaan kyseessä voi olla sama ongelma sikäli, että on kapitalistisesta näkökulmasta edullisempaa lääkitä mahdollisimman monia potilaita, jopa niitä, jotka eivät lääkitystä tarvitse, kuin hoitaa laadukkaasti todellisia ongelmia.
Todellisten ongelmien hoitaminen on hetkellisen taloudellisen edun saamisen näkökulmasta merkityksetöntä ja todellisten ongelmien hoitaminen on aina vaativampaa ammattitaidon, henkilöstön resurssien ja taloudellisten resurssien näkökulmasta, kuin ei masentuneiden kusettaminen väärillä lääkityksillä.
Raakaa laskelmointia on se, että aikoinaan pölynimurikauppiaan kannatti myydä pölynimuri myös niihin talouksiin, joissa sellainen jo oli. Se kävi helposti niin, että osoitettiin uuden imurin pystyvän imemään matosta pölyä vanhan imurin jäljiltä(matosta irtoaa aina pölyä, vaikka sen imuroisi kuinka monta kertaa tahansa). Samaan tyyliin aika pitkälti toimii myös mielenterveyshoito nykypäivän Suomessa. Laadukkaita resursseja ei ole saatavilla hoitoa tarvitseville, mutta lääkkeitä pyritään levittämään mahdollisimman monille.
Kyllästynyt kirjoitti:Kumma juttu tuo sinun kokemuksesi lääkemääräyksestä jota et edes tarvinnut, minä kun en meinannut millään saada masennuslääkereseptiä vaikka itse sitä toistuvasti eri lääkäreiltä pyysin. Oman kokemukseni takia minun onkin vaikea uskoa, että masennuslääkkeitä tyrkytetään väkisin muillekin kuin masennusta sairastaville.
Tässä on kyllästyneellä lievästi paranoidinen sävy kirjoituksessaan. Löytyy varmasti hyvin eri periaattein toimivia lääkäreitä ja sinun kohdallesi nyt sattui sellainen, joka koki, ettet siinä kohtaa tarvinnut lääkitystä. Kyllähän tätä liian herkkää lääkkeiden määräämistä puoltavat jo tilastolliset tosiseikatkin. Sinä sijoitat itsesi puolustamaan sellaista satulinnaa, minkä puolustamiselle en näe muita, kuin puhtaasti sadistisia motiiveita.
Koska keskustelussa on lievää yhdyntää sen suuntaan, että hoitokielteisyys ja fyysisen sairauden lääkitseminen masennuslääkkeillä menisi samaan koriin, on sanottava, että aivan eri asia on nämä oikeasti masentuneet persoonallisuushäiriöiset, jotka persoonallisuushäiriönsä vuoksi reagoivat hoitoon kielteisesti, kuin vaikkapa syöpää sairastava henkilö, joka kritisoi saamaansa masennuslääkitystä, joka hoitovirheenä vei potilaalta hengen.
Tätä yhdyntää käyttävät myös mielellään lääkkeitä väärin määräävät lääkärit ja syöpään kuoleva voidaan leimata skitsofreenikoksi ja lakaista lopullisesti maton alle.
Onkin huomattava, että hoitoon kielteisesti suhtautuvat persoonallisuushäiriöiset ja fyysisesti sairaita masennuslääkkeillä hoitavat lääkärit pitäisi heittää samaan koriin, koska kyseessä on periaatteessa saman tyyppinen oire.