Väitös: Masennuspotilaita ei lääkitä riittävästi

[Hermes]

- -

Artikkelissa puhuttiin ylläpitolääkehoidosta, ei siis edes hoitoannoksista. Kuinka kauan " ylläpitolääkehoitoa" pitäisi jatkaa?
Varmaan lopun elämää, jos lääkeyhtiöt saisivat päättää, vaikka potilas olisi parantunut aikoja sitten.

Niin kauan kuin relapseja tulee. Masennus on niin kettumainen sairaus, että sillä on taipumus uusiutua.

Vaan narsistinen persoonallisuushäiriö tai muut jutussa luokitellut persoonallisuushäiriöt eivät ole masennusta. Tutkimustulos osoittaa, että hoitomyöntyvyys masennuslääkkeisiin ei ole yhtä hyvä niiden kohdalla, joiden diagnoosi ei ole vakava masennus. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska masennuslääkkeiden teho on tutkimusten mukaan hyvä vain vakavasti masentuneiden kohdalla.
- -

Narsistinen persoonallisuushäiriö ei sulje pois mahdollisuutta yhtäaikaiseen masennusdiagnoosiin. Kaikilla heillä, joilla on diagnosoitu vakava masennus, pitäisi olla mahdollisuus ja oikeus saada tehokasta masennusta lievittävää lääkitystä.

Menkää heiluttamaan lippua vaikka Mannerheimintielle, että meillä pitää olla mahdollisuus
ja oikeus masennuslääkitykseen! Tai no, ehkä helpompaa olisi käydä vaikka terveyskeskuksessa.

[Kuutar]

– Biologinen lääketiede katsoo, että lääkkeillä voidaan korjata asioita. Tosiasiassa mielenterveysongelmien hoitoon kuuluu aina myös terapia, sanoo psykiatrian avohuollon ylilääkäri Kirsti Sikkilä Keski-Pohjanmaan keskussairaalasta.

Hän ei lähtisi käynnistämään lääkehoitoa, ennen kuin diagnoosi on tehty. Senkin jälkeen lääkityksen seuranta ja muu hoito ovat olennainen osa prosessia.

– Erityisesti nuorten kohdalla pitäisi olla varovainen. En soisi ainakaan omille lapsilleni aivoja manipuloivia lääkkeitä kasvuiässä, sanoo Sikkilä.

hhttp://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.sht ... 03/1715015

[Kahvi]

Varmaan kannattaisi edes selailla väitöskirjaa, vaikka kieltämättä salaliittoteorioissa pitäytyminen on seksikkäämpää. itse en oikein osaa ottaa kantaa näihin lääkitysasioihin - kun olen pihalla kuin lumiukko näistä asioista.

Joskus vuosia vuosia sitten taisin ymmärtää masennuslääkkeistä jotain. Nyt olen unohtanut osan ja loppuosa lienee vanhentunutta tietoa

[Hermes]

Varmaan kannattaisi edes selailla väitöskirjaa, vaikka kieltämättä salaliittoteorioissa pitäytyminen on seksikkäämpää. itse en oikein osaa ottaa kantaa näihin lääkitysasioihin - kun olen pihalla kuin lumiukko näistä asioista.

Joskus vuosia vuosia sitten taisin ymmärtää masennuslääkkeistä jotain. Nyt olen unohtanut osan ja loppuosa lienee vanhentunutta tietoa

Jos viittaisit minuun, niin selailin muistaakseni väitöskirjan abstraktia lyhyesti tänään ja siinä ei sanottu mitään mielenkiintoista.

Osaatko itse selittää tuon uutisen pohjalta, että mitä hyödyllistä masennuslääkkeiden käytöstä nyt on löydetty? Tämähän oli julkinen uutinen, jonka mukaan masennuspotilaita ei lääkitä riittävästi ja ihmiset tekevät siitä vaikka mitä johtopäätöksiä. Mielestäni tuossa tutkimuksessa ei löydetty juuri mitään yhtään mistään.

[Kahvi]

Minusta tuossa ei sinänsä tutkittu masennuslääkkeiden hyödyllisyyttä.

[Hermes]

Niin, se oli pointtini, että siinä ei tutkittu masennuslääkkeiden hyödyllisyyttä! Siinä tutkittiin sitä, että miten hyvin potilaat myöntyivät heidän lääkemääräyksiinsä, pointtina ehkä tavallaan se, että miten heidät saadaan syömään vielä enemmän lääkkeitä.

Otsikko on aika hyvä: masennuspotilaita ei lääkitä riittävästi.

Tutkimus ei kuitenkaan mitenkään perustunut siihen, että olisi joitain masennuspotilaita, jotka eivät saa lääkkeitä vaikka tahtovat niitä saada. Se perustui ihmisiin, jotka omasta tahdostaan kieltäytyivät lääkkeistä. Edit: tämä tutkimus siis oli saman tutkijan joitain vuosia sitten tekemä tutkimus, ei tämä nykyinen.

En kuitenkaan jaksa enää selittää tätä järjettömää päättelyä, jota tekin teette lukemalla otsikoita ja hesarin juttuja. Tuo otsikko jo sanoo kaiken: masennuspotilaita ei lääkitä tarpeeksi. Miksi pitäisi tai ei pitäisi??? Siitä abstraktista en löytänyt mitään syytä ja tuskin mitään syytä löytyy mihinkään itse artikkelistakaan. Mitä nyt ollaan löydetty muuta kuin että pitää antaa lisää lääkettä? Miksi pitää??? Mitä nyt on löydetty???

Salaliittoteorioista puhuttaessa, ehkä kaikista nolointa on syyttää jostain sellaisesta ja sitten myöhemmin, joidenkin vuosien jälkeen huomata, että oli itse epämääräisten sosiaalisien ja omien harhojen vallassa.

Huonon tieteen tai uutisoinnin spottaaminen ei ole mitään salaliittoa.

[Kuutar]

Lääkärit saisivat joskus tehdä tutkimuksen, jossa he kokeilisivat masennuslääkkeitä itseensä muutaman kuukauden ajan. Uskon että monilla lääkäreillä on itsellään vääriä mielikuvia masennuslääkkeiden vaikutuksista.

[Hermes]

Onko tämä nyt se lopullinen väitöskirja: Irina Holma "Long-Term Follow-Up Study Focusing on MDD Patients’ Maintenance Treatment, Adherence, Disability and Smoking"

Kuka tuota edes jaksaa lukea.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... sequence=1

Joka tapauksessa, näyttäkää tuossakin tutkimuksessa edes yksi kohta, jonka vuoksi "masennuslääkkeitä pitäisi antaa enemmän" tai "niitä ei anneta riittävästi" tai mitään edes sen suuntaista, niin voin kommentoida sitä.

MIKSI TUON TUTKIMUKSEN PERUSTEELLA PITÄISI LISÄTÄ TAI VÄHENTÄÄ TAI PITÄÄ NYKYISELLÄÄN MASENNUSLÄÄKITYSTÄ?? Mitä siinä on löydetty?

[Hermes]

.

[ritalin]

Lääkkeiden vähäinen käyttö on eri ongelma kuin se, että masennusdiagnoosin saavat nekin jotka eivät masennusta sairasta.

Ei ole minusta välttämättä eri ongelma, vaan kyseessä voi olla sama ongelma sikäli, että on kapitalistisesta näkökulmasta edullisempaa lääkitä mahdollisimman monia potilaita, jopa niitä, jotka eivät lääkitystä tarvitse, kuin hoitaa laadukkaasti todellisia ongelmia.
Todellisten ongelmien hoitaminen on hetkellisen taloudellisen edun saamisen näkökulmasta merkityksetöntä ja todellisten ongelmien hoitaminen on aina vaativampaa ammattitaidon, henkilöstön resurssien ja taloudellisten resurssien näkökulmasta, kuin ei masentuneiden kusettaminen väärillä lääkityksillä.
Raakaa laskelmointia on se, että aikoinaan pölynimurikauppiaan kannatti myydä pölynimuri myös niihin talouksiin, joissa sellainen jo oli. Se kävi helposti niin, että osoitettiin uuden imurin pystyvän imemään matosta pölyä vanhan imurin jäljiltä(matosta irtoaa aina pölyä, vaikka sen imuroisi kuinka monta kertaa tahansa). Samaan tyyliin aika pitkälti toimii myös mielenterveyshoito nykypäivän Suomessa. Laadukkaita resursseja ei ole saatavilla hoitoa tarvitseville, mutta lääkkeitä pyritään levittämään mahdollisimman monille.

Kumma juttu tuo sinun kokemuksesi lääkemääräyksestä jota et edes tarvinnut, minä kun en meinannut millään saada masennuslääkereseptiä vaikka itse sitä toistuvasti eri lääkäreiltä pyysin. Oman kokemukseni takia minun onkin vaikea uskoa, että masennuslääkkeitä tyrkytetään väkisin muillekin kuin masennusta sairastaville.

Tässä on kyllästyneellä lievästi paranoidinen sävy kirjoituksessaan. Löytyy varmasti hyvin eri periaattein toimivia lääkäreitä ja sinun kohdallesi nyt sattui sellainen, joka koki, ettet siinä kohtaa tarvinnut lääkitystä. Kyllähän tätä liian herkkää lääkkeiden määräämistä puoltavat jo tilastolliset tosiseikatkin. Sinä sijoitat itsesi puolustamaan sellaista satulinnaa, minkä puolustamiselle en näe muita, kuin puhtaasti sadistisia motiiveita.


Koska keskustelussa on lievää yhdyntää sen suuntaan, että hoitokielteisyys ja fyysisen sairauden lääkitseminen masennuslääkkeillä menisi samaan koriin, on sanottava, että aivan eri asia on nämä oikeasti masentuneet persoonallisuushäiriöiset, jotka persoonallisuushäiriönsä vuoksi reagoivat hoitoon kielteisesti, kuin vaikkapa syöpää sairastava henkilö, joka kritisoi saamaansa masennuslääkitystä, joka hoitovirheenä vei potilaalta hengen.
Tätä yhdyntää käyttävät myös mielellään lääkkeitä väärin määräävät lääkärit ja syöpään kuoleva voidaan leimata skitsofreenikoksi ja lakaista lopullisesti maton alle.
Onkin huomattava, että hoitoon kielteisesti suhtautuvat persoonallisuushäiriöiset ja fyysisesti sairaita masennuslääkkeillä hoitavat lääkärit pitäisi heittää samaan koriin, koska kyseessä on periaatteessa saman tyyppinen oire.

[Kahvi]

Tuo väitöskirja näyttää olevan lontoon murteella; vaikka suht hyvä olenkin englannissa, niin tieteellinen englanti on liian vaikeaa minulle. En oikein siis osaa sanoa itse tutkimuksesta juuta taikka jaata.

Voi hyvinkin olla (tai olla olematta), että todellinen pyrkimys on saada kansalaiset napsimaan lääkkeitä entistä kiltimmin. Hermeksen näkökulma tähän on ilmeisesti se, että tavoite on syystä tai toisesta pahasti väärä?

[Kahvi]

Kolmannes masennuspotilaista tupakoi säännöllisesti koko seurannan ajan. Tupakoivilla potilailla esiintyi enemmän alkoholi-
häiriötä sekä persoonallisuushäiriöitä ja neuroottisuutta kuin tupakoimattomilla potilailla. Tämä vaikeuttaa Holman mukaan
tupakoinnin ja masennuksen välisen yhteyden tutkimista.

Pyrittiinkö tuossa löytämään jokin korrelaatio tupakoinnin ja masennuksen välillä? Siis niin, että voitaisiin sanoa tupakoinnin lisäävän masennuksen riskiä ja/tai sen uusiutumisen riskiä tms?

[Kuutar]

Pakotetaanko syöpäsairaatkin nykyisin syömään masennuslääkkeitä, kuten ritalin toi esille?

Masentuneisuutta on vaikea ulkopuolisen arvioida, siksi potilaan omaa kokemusta pitäisi kuunnella. Arvelen, että ne jotka eivät masennuslääkkeitä tahdo syödä, eivät olekaan niin vakavasti masentuneita, että niitä tarvitsisivat.

Kyllästynyt: Eivät masennuslääkkeet mitään onnellisuuspillereitä ole, eivätkä ihmelääkkeitä muutenkaan. Oma kokemukseni kuitenkin on, että niistä on hyötyä, etenkin silloin kun olo on niin huono, että söisi vaikka pieniä kiviä jos se jotakin auttaisi.

Niin, olennaista on se, että sinulla on alun perin ollut noin huono olo. Valitettavasti lääkärit eivät aina välitä siitä, mitä potilas itse kertoo omasta voinnistaan, vaikka masennus on sairaus, jota ei edes voi muulla tavoin arvioida, kuin potilaan haastattelulla.

[Kuutar]

.

[Kuutar]

As the patient’s personal motivation for the implementation of the treatment
proved important in this study, it is essential to carefully and without judgement
find out the patient ́s own reasons to discontinuation of a medication, and ensure
that the patient ́s view is taken into account, and targeted information given. This
might prove an effective way to improve continuity of treatments and outcome of
depression. Moreover, it is important to motivate patients at least to try antide
-
pressants, and to regularly ask about their treatment attitudes in order to recognize
those at risk of non-adherence.

Käännös:

Potilaan henkilökohtainen motivaatio hoidon toteuttamiseen osoittautui tärkeäksi tässä tutkimuksessa, on tärkeää että huolellisesti ja ilman tuomitsemista otetaan selvää potilaan omista syistä lopettaa lääkitys, ja varmistaa että potilaan näkökulma otetaan huomioon, ja oikea infromaatio annetaan hänelle. Tämä voi parantaa tehokkaasti hoitojen jatkamista ja masennuksen ennustetta. Sen lisäksi on tärkeää motivoida potilaita ainakin kokeilemaan masennuslääkkeitä, ja kysyä heiltä asenteista lääkitystä kohtaan, jotta voidaan tunnistaa ne, jotka ovat riskissä olla ei-kuuliaita.

-

Hyvä jos todella kysyttäisiin ja kirjattaisiin potilaiden omat kokemukset. Jos tutkimuksen lopputulos olisi se, että keskeyttäneet ovat saaneet pahoja sivuvaikutuksia tai eivät ole saaneet hoitovastetta, niin mahdettaisiinko tätä kuitenkaan kertoa rehellisesti tutkimuksessa? Miksi lääkäreiden on niin vaikea uskoa sitä, että kaikki eivät hyödy SSRI-lääkkeistä, vaikka puolueettomien tutkimusten mukaan hyötyjiin kuuluu vain noin puolet potilaista?

[Kuutar]

Sinun pitäisi kirjoittaa tuo tekstisi Helsingin Sanomien keskustelupalstalle Hermes, jotta nämä asiat tulisivat suuremman yleisön tietoon. Sinne rekisteröityminen on ilmaista, eikä tarvitse olla tilaaja.

[Hermes]

Sinun pitäisi kirjoittaa tuo tekstisi Helsingin Sanomien keskustelupalstalle Hermes, jotta nämä asiat tulisivat suuremman yleisön tietoon. Sinne rekisteröityminen on ilmaista, eikä tarvitse olla tilaaja.

Eilen kun noita kirjoitin, niin hiihtoloma oli juuri alkanut ja olin täräyttänyt päähäni aika monta tuoppia. Tänään luin koko tutkimuksen läpi ja poistin koko itse kirjoittamani tekstin, koska siinä oli liikaa virheitä. Perus-argumentit olivat oikein, mutta "detaljeissa" oli kaikenlaisia puutteita (esimerkiksi se kaavio näytti vain miten 6 kk tai 12 kk tms jälkeen lääkkeettömillä potilailla oli paremmat pisteet, kyse ei ollut viiden vuoden jälkeisistä pisteistä kuten sanoin. Viiden vuoden jälkeen tulokset voivat olla vielä paremmat. )

Olen tänään vasta tosiaan oikeasti lukenut tuon tekstin kunnolla. Selitän myöhemmin paremmalla ajalla, miksi se ei yhtään millään tavalla osoita, että masennuslääkkeitä ei määrätä riittävästi.

Niin ja kun on tehty tuollainen viiden vuoden pituinen Vantaa Depression Study (näinkin pitkät tutkimukset ovat aika harvinaisia), niin tietääkö kukaan, että saako siitä kerättyä raakaa dataa joltain taholta? Tuokin tutkimus on maksettu suureksi osaksi veronmaksajien pussista, sille on annettu apurahakin, kai jostain pitäisi nähdä, että millaisia numeroita siellä oikeasti on. Eli esimerkiksi tiedot siitä, miten esimerkiksi ne paheksutut ei niin hoitomyönteiset lopulta pärjäsivät viiden vuoden jälkeen verrattuna hoitomyönteisiin. Käsittääkseni Irinalla oli kaikki data tuollaisen kertomiseen, mutta siitä ei kerrota mitään tuossa väitöskirjassakaan. Jos ei-hoitomyönteiset olisivat pärjänneet lopulta selvästi huonommin, niin luullakseni siitä olisi kirjoitettu kissan kokoisin kirjaimin. Miksi nyt ei kerrota mitään esimerkiksi siitä, että kumpi ryhmä lopulta pärjäsi paremmin?

[Hermes]

Aika yksinkertaistettuna väitöskirjan väite/tulos on seuraavanlainen:

1. Nykyisessä Suomen virallisessa mallissa sanotaan, että pitää jatkaa lääkettä ainakin viisi vuotta, jos tietyt ehdot täyttyvät (on sairastunut kolme kertaa, tms).

2. Uutena tutkimuksen "tärkeimpänä löytönä" tosi iso potilaista ei mukaudukaan tuohon hoitoon.

Tutkimus ei kuitenkaan koskaan kerro, että miksi pitäisi mukautua siihen 1.-kohdan mukaiseen hoitoon. Se yrittää etsiä "hoitokielteisiä" ihmisiä tai jotain sellaista, kohta kai siitäkin tehdään oma diagnoosinsa. Dataa olisi vaikka kuinka paljon. Tuossa tutkimuksessa on tutkittu sitä, että miten hyvin potilaat sopeutuvat lääkärien komentoihin, ei sitä että oliko lääkärien komentojen seuraaminen hyödyllistä. Noin yksinkertaistettuna.

3. Joten siis:

Masennuspotilaita ei lääkitä riittävästi -
Masennuspotilaan lääkehoito jää usein kesken
Vain toteutettu hoito tehoaa - masennuspotilaan hoito jää usein ...
Masennuspotilaan lääkehoito jää usein kesken
Masennuspotilaan hoito jää usein kesken

Mutta saisiko viimeinkin sitä suoraa dataa niistä hoitomyöntyvistä tai -kielteisistä potilaista, että kummat esimerkiksi pärjäsivät paremmin? Tai yhtään syytä, miksi lääkehoito olisi hyödyllistä? Jotain tavallaan konkreettista. Tuossa tutkimuksessa tavallaan tutkikaan sitä, että miten hyvin potilas sopeutuu lääkärien määräyksiin, ei sitä miten hyvin hän lopulta pärjää tai voi.

Jos kohta 1., eli sokea usko Suomen viralliseen kantaan murenee, niin samalla murenee myös tämänkin väitöskirjan koko pohja. Väitöskirjassa oikein jahdataan syitä, ennustavia tekijöitä ja persoonallisuuden piirteitä hoitokielteisten ihmisten löytämiseksi. Huonoa on se, että ei tottele. Edelleenkään ei ole mitään selitystä, että miksi se on huonoa, että ei tottele psykiatria. Minusta tuntuu nykyään, että sitä terveempi mitä vähemmän uskoo tai tottelee psykiatria.

[Hermes]

Vielä ihan esimerkkinä, esimerkiksi Harrow 15 ja 20 vuoden tutkimuksissaan kertoo hyödyllistä tietoa siitä, että miten eri tavoilla lääkkeitä käyttäneet potilaat pärjäävät myöhemmin. Sitä voi paljon aikaa ihmetellä, että mistä mikäkin johtui. Tästä Irinan tutkimuksesta ei mielestäni ole hyötyä juuri kenellekään, vaikka paljon rahaa siihenkin meni. Se ei ole hyödyllistä tutkimusta, että mietitään, minkälaiset ihmiset ovat psykiatrien mielestä hoitomyönteisempiä tai -kielteisempiä tai miten heitä voidaan muokata hoitomyönteisemmiksi, varsinkin kun ne hoidot itse mahdollisesti aiheuttavat suuren osan nykyisistä ongelmista eikä mitään oikeasti tehosta hoitoa ole löydetty sitten benzojen. Irina voisi vaikka tutustua Harrowin tutkimuksiin, joissa hän seurasi potilaita aluksi 15 vuotta, myöhemmin 20 vuotta. Ensin otettiin ylös, että miten potilaat voivat. Myöhemmin otettiin ylös, että miten samat potilaat voivat nykyään. Niiden kohtien välillä on tavallaan datapisteitä ja rehellisesti kerrotaan, miten potilaat voivat niiden vuosien välillä.

Noista Irinan tutkimuksista ei voi tosiaan sanoa juuri muuta kuin että juu, suuri osa ihmisistä ei tottele Suomen virallisen määräyksen mukaisia ohjeita, mutta senhän kaikki jo tiesivätkin. ... Tosi vaikea keksiä, että mitä sieltä saisi kaivettua. Tahtoisin tosiaan ne oikeat tiedot niistä potilaista alussa/välillä/lopussa. Sellaisia ei ole nyt. Muuten aika turha väitellä koko aiheesta.

[Mirri]

Tuoreessa Akuutissa kerrottiin depressiolääkkeistä uutta tietoa, joka oikeastaan on jo vanhaa tietoa. Uutta on se, että neurologinen tutkimus vahvistaa tiedossa olevan asian; depressiolääkitys yhdistettynä psykoterapiaan on tehokkain hoitomuoto:

Masennuslääkkeet vaativat terapiaa rinnalleen?

Akuutti 20.3.2013
Yle Akuutti

Maailmassa on jo miljoonia ihmisiä, jotka ovat saaneet mielialalääkereseptin, ja lääketeollisuudessa pyörii miljardibisnes. Masennuslääkkeiden tehosta ollaan kuitenkin viime aikoina oltu montaa mieltä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan masennuslääkkeet ovat tehokkaita lähinnä niiden lumevaikutuksen vuoksi.
Nyt Helsingin yliopiston Neurotieteen tutkimuskeskuksen tuore tutkimus antaa uutta valaistusta masennuslääkkeiden vaikutuksesta. Ehkä nyt on löytynyt selitys siihen, miksi lääkehoidon ja terapian yhdistelmän tiedetään olevan tehokkaampaa, kuin pelkän masennuslääkehoidon.

Masennuslääkkeet avaavat aivoissa ikkunan

Tutkiessaan masennuslääkkeiden vaikutusta eläinmallien avulla, professori Eero Castrénin tutkimusryhmä huomasi, että masennuslääkkeet itsessään eivät näyttäisi parantavan. Niiden roolina on ainoastaan palauttaa aikuisten aivojen muovautuvuus.
Masennuslääkkeet näyttävät avaavan aivoissa ikkunan kehitysvaiheeseen, jossa oma toiminta ja havainnot vielä onnistuvat luomaan uusia aivokytkentöjä. Edellisen kerran tällainen tilanne on pikkulapsella, kun hänen aivonsa ja käsityksensä maailmasta kehittyvät ympäristön virikkeiden mukaan.

Varhaiskehityksen aikana syntymän jälkeen, kun harjoitellaan näitä ominaisuuksia, aivokuori on muovautuvuuden tilassa, jolloin hermosoluyhteydet ovat hyvin vaihtuvaisia, niitä hävitetään ja uusia yhteyksiä syntyy. Kokeillaan, mikä näistä hermosoluyhteyksistä parhaiten toimii ja mallittaa sitä ympäristön toimintaa. Se liittyy näköön, kuuloon, puhumiseen ja liikkumiseen. Kaikki nämä ovat asioita, joita lapset joutuvat harjoittelemaan, ne eivät syntyessään ole valmiita. Kun nämä on harjoiteltu tiettyyn kuntoon, aivot fiksoivat syntyneen tilanteen ja niin paljon muutoksia ei sitten aivoissa sallita, selostaa professori Eero Castrén pienen lapsen aivojen kehitystä.
– Ja nyt sitten kuntoutustilanteessa saattaisi hyvinkin olla edullista, että saataisiin avattua tällainen muovautuvuuden ikkuna, jonka aikana voidaan sitten kuntoutuksella saada uusia yhteyksiä muodostumaan, jatkaa Castrén.
Tuloksia ei siis syntyisi pelkillä lääkkeillä. Aivoille tulee myös näyttää, millaisia toivottujen yhteyksien pitäisi olla.

Lääkettä ja terapiaa

Terapian ja lääkityksen yhteistarve voisi selittää myös sitä, miksi masennuslääkkeet eivät joskus näytä vaikuttavan masennukseen lainkaan. Jos masentuneen ympäristö ja elämäntilanne eivät muutu, pelkkä lääkehoito ei vielä paranna. Onko masennuslääkkeiden runsaassa käytössä tehty virhe?
– Sitä on vaikea sanoa virheeksi, koska monet potilaat niistä hyötyvät. Mutta masennuslääkkeistä voitaisiin saada enemmänkin irti, jos niiden käyttöön lisättäisiin kuntoutus – joko psykoterapia tai muun tapainen kuntoutus, toteaa Eero Castrén.
Tässä piilee kuitenkin hoidollinen ristiriita. Valitettavan usein masennuslääkitys jää ainoaksi masennuksen hoidoksi. Terapiaa kun ei ole saatavilla riittävästi kaikille sitä tarvitseville. Castrén pohtii, miksi masennuslääkkeet toisaalta tehoavat toisinaan myös ilman rinnalla kulkevaa terapiaa.
– Niillä saattaa olla masennukseen suoraan vaikuttavaa tehoa. Toisaalta on hyvin mahdollista, että osa potilaista – jos heillä on perhe tai sosiaalisia suhteita – pystyvät itse itseään kuntouttamaan, vaikka he eivät varsinaisesti mitään psykoterapiaa saakaan. Silloin muovautuvuusvaikutuskin saattaa itse asiassa olla masennuksen paranemisen taustalla, vaikka sitä ei ole annettu varsinaisesti järjestelmällisenä hoitona, pohtii Castrén.

Castrénin mukaan masennuksen ja ahdistuksen hoidossa olisi paljon parantamisen varaa silloin, kun masennuslääkkeitä käytetään.
– Silloin kun masennuslääkkeitä aletaan käyttää, heti tarjottaisiin potilaille myöskin kuntouttavaa asiaa, joka voisi auttaa näitä hermoverkkoja paremmin sopeutumaan siihen ympäristön tilanteeseen, ehdottaa Castrén.

Apua fobioihin ja aivohalvauksen jälkeisiin puutosoireisiin

Tutkijat pohtivat nyt sitä, voidaanko erilaisiin muihinkin ongelmiin vaikuttaa, jos aivojen muovautuvuus avataan lääkkeillä uudelleen. Tiedetään esimerkiksi, että fobioihin terapia auttaa jonkin aikaa, pelkkä masennuslääke ei lainkaan. Jos molempia yhdistellään, on vaikutus pitkäaikainen. Castrénin ryhmän tutkimuksissa esimerkiksi hiirillä toteutettu pelkoaltistushoito vaikutti niissä vain lyhyen aikaa.
– Hiirillä sen teho oli lyhytaikainen. Toisaalta masennuslääkkeet eivät vaikuttaneet tähän pelkoreaktioon juuri millään lailla. Mutta silloin kun nämä kaksi yhdistettiin, saatiin pitkäaikainen pelkoreaktion häviäminen tällä masennuslääkkeen ja altistushoidon yhdistelmällä, selostaa Castrén.

Professori Castrénin mukaan masennuslääkkeet vaikuttavat itse asiassa varsin tehokkailta.
– Näyttäisi siltä, että masennuslääkkeet voisivat tehota moniin muihinkin sairauksiin – ei pelkästään masennukseen ja ahdistukseen, joihin niitä pääasiassa nyt käytetään, vaan aika laajasti myös muihin neurologisiin tiloihin.

Viime aikoina onkin ilmestynyt julkaisuja, joissa aivohalvauksen jälkeisten puutosoireiden kuntouttamisessa on saatu pelkkää kuntoutushoitoa parempia tuloksia, kun kuntoutukseen on yhdistetty myös masennuslääkityshoito.
Castrénin tutkimusryhmän havainto tehtiin alun perin varsin yllättäen, kun oltiin tutkimassa masennuslääkkeiden vaikutuksia hermosolujen välisten yhteyksien muovautuvuuteen hiirten ja rottien näköaivokuorella. Vaikutusmekanismia tutkittiin niin kutsutun laiskan silmän avulla, jota esiintyy myös ihmisillä.
– Laiskan silmän tilanteessa on Suomessa menossa kliininen koe, jossa testataan, olisiko laiska silmä mahdollisesti aikuisena korjattavissa silloin, kun yhdistetään masennuslääkehoito samanlaiseen lapulla toteutettavaan kuntoutukseen, kuin joka on tehokas lapsuuden aikana, mutta ei normaalisti enää aikuisuuden aikana, Castrén toteaa.

Asiantuntija: professori EERO CASTRÉN, Neurotieteen tutkimuskeskus, Helsingin yliopisto
Toimittaja: LEA FROLOFF

http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/masennus ... rinnalleen