Väitös: Terveyskeskus & masennuspotilaat

[tris]

Toin kaiken esille työkykytesteissä mutta seuraus oli vaan että minua kohdeltiin kuin saastaa...

Ehkä he turhautuivat sinun vaatimuksiisi ja odotuksiisi haluamastasi avusta. ...

Ei sellaisia kyselty multa kun se oli työkykytutkimus. Testatakaan eivät voineet vaikka se oli tutkimuksen idea,

... kieltäydyttiin kirjoittamasta terapialähetettä ja sanottiin että pitäisi mennä A-klinikalle. Miksi en ymmärtänyt kun olinhan ravannut siellä 10v saamatta mitään apua. Nyt käyn psykpolilla vaan hakemassa terapialähetteen ja kerron terapeutille sitten tarkemmin.

Ei sellaista apua ole olemassakaan, mitä joku (maagiset voimat ja keinot hallitseva) terapeutti voisi kaataa sinuun kuin ämpäristä, ilman omaa panostustasi asiaan.

Niin mutta kuten itsekin oot puhunut niin hoidolla ja lumehoidolla on eronsa. En ole koskaan ollut kuin lumehoidossa. haluan itsekin tienata nyt kun työtön voi ansaita 300 euroa ja olen motivoitunut muutoksiin.

[Kyllästynyt]

Toin kaiken esille työkykytesteissä mutta seuraus oli vaan että minua kohdeltiin kuin saastaa...

Ehkä he turhautuivat sinun vaatimuksiisi ja odotuksiisi haluamastasi avusta. ...

Ei sellaisia kyselty multa kun se oli työkykytutkimus. Testatakaan eivät voineet vaikka se oli tutkimuksen idea...

Ymmärtääkseni sinä kuitenkin olit jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa paikan henkilökunnan kanssa. Jospa he turhautuivat "hetikaikkitännemullenyt" -asenteeseesi.

... Niin mutta kuten itsekin oot puhunut niin hoidolla ja lumehoidolla on eronsa. En ole koskaan ollut kuin lumehoidossa. haluan itsekin tienata nyt kun työtön voi ansaita 300 euroa ja olen motivoitunut muutoksiin.

Mistä voit tietää, koska ymmärtääkseni et ole ainoaankaan sinulle tarjottuun hoito-, terapia- tai kuntoutusvaihtoehtoon sitoutunut ja osallistunut vaan aina ja joka kerta jollakin syyllä todennut tarjotun hoidon/terapian/kuntoutuksen sinulle soveltumattomaksi.

[tris]

No nyt kuitenkin menen kognitiiviseen terapiaan joka Valtava-tuella on luvattu. Tarvitsen vain listan Valtavaterapeuteista.

[Kyllästynyt]

No nyt kuitenkin menen kognitiiviseen terapiaan joka Valtava-tuella on luvattu. Tarvitsen vain listan Valtavaterapeuteista.

Mistä olet ajatellut sellaisen saavasi?

Vähän ihmetyttää tuo nimike "VALTAVA" -terapia, koska koko VALTAVA -systeemi on lopetettu ja lakannut olemasta jo liki kymmenen vuotta sitten. Oletankin, että kyse on sairaanhoitopiirin varoilla hankittavasta "Lääkinnällisestä kuntoutuksesta".

[vladimir1]

No nyt kuitenkin menen kognitiiviseen terapiaan joka Valtava-tuella on luvattu. Tarvitsen vain listan Valtavaterapeuteista.

Mistä olet ajatellut sellaisen saavasi?

Vähän ihmetyttää tuo nimike "VALTAVA" -terapia, koska koko VALTAVA -systeemi on lopetettu ja lakannut olemasta jo liki kymmenen vuotta sitten. Oletankin, että kyse on sairaanhoitopiirin varoilla hankittavasta "Lääkinnällisestä kuntoutuksesta".

"Kaupungeilta on mahdollista hakea ns. Valtava-rahoitusta omaan terapiaan, mikäli Kela ei sitä kustanna. Tätä kannattaa kysellä tarkemmin omalta hoitavalta lääkäriltä. Valtava-rahoitteisessa terapiassa asiakkaan maksettavaksi jää suurinpiirtein sama omavastuu kuin Kelan kustantamissa terapioissa."

[Kyllästynyt]

No nyt kuitenkin menen kognitiiviseen terapiaan joka Valtava-tuella on luvattu. Tarvitsen vain listan Valtavaterapeuteista.

Mistä olet ajatellut sellaisen saavasi?

Vähän ihmetyttää tuo nimike "VALTAVA" -terapia, koska koko VALTAVA -systeemi on lopetettu ja lakannut olemasta jo liki kymmenen vuotta sitten. Oletankin, että kyse on sairaanhoitopiirin varoilla hankittavasta "Lääkinnällisestä kuntoutuksesta".

"Kaupungeilta on mahdollista hakea ns. Valtava-rahoitusta omaan terapiaan, mikäli Kela ei sitä kustanna. Tätä kannattaa kysellä tarkemmin omalta hoitavalta lääkäriltä. Valtava-rahoitteisessa terapiassa asiakkaan maksettavaksi jää suurinpiirtein sama omavastuu kuin Kelan kustantamissa terapioissa."

http://www.kasvotusten.fi/miten-hakeudun-psykoterapiaan

"... Valtava-rahoitus
Psykoterapiaan voi saada rahoitusta myös sairaanhoitopiirien lääkinnällisen kuntoutuksen varoista. Tätä ns. "Valtava-rahoitusta" voi tiedustella oman asuinalueensa psykiatrian poliklinikoilta..."

Kyse siis on sairaanhoitopiirien lääkinnällisen kuntoutuksen varoista. Itse VALTAVA- järjestelmä on lakannut olemasta jo liki kymmenen vuotta sitten.
Kovin sitkeästi tuo väärä nimi näyttää kuitenkin kummittelevan asiasta puhuttaessa.

Väärän nimen käyttäminen on haitallista siksi, että jos joku potilas tiedustelee/pyytää saada "VALTAVA" -rahoituksella maksettua terapiaa, hänelle voidaan varsin helposti ja totuudenmukaisestikin vastata, että koko VALTAVA -järjestelmä on lakkautettu. Kannattaa siis puhua oikeilla termeillä, sillä pyyntöä "lääkinnällisenä kuntoutuksena" -järjestettävästä terapiasta ei ainakaan voida torpata sillä perusteella, että systeemi olisi lopetettu.

[Mirri]

Miksi minä olisin tässä altavastaaja oman läheiseni asiassa ja velvollinen selittämään sinulle ilmiselvää asiaa?

Sairaanhoitaja on menneiden vuosien hoitokäytännön mukaan ollut "portti" (tai Kahvin nimittämä ensimmäinen, joka ottaa kopin, mutta jolle pallo jää) lääkäriin. Lääkäri oli jossain toisessa huoneessa, jossa sairaanhoitaja kävi kirjoituttamassa reseptin alle nimen. Jos avohoidon (psykiatrian poliklinikan) sairaanhoitaja on tuollaisessa tilanteessa sitä mieltä, että potilaan ei tarvitse nähdä lääkäriä, ei potilas tule lääkäriä näkemään. Tuollainen hoitokäytäntö on ollut vallalla 80-90-luvulla ja vielä jopa 2000-luvun alussa. Sairaanhoitaja on ollut paljon vartijana. Onko sinun Mirri jotenkin vaikeata ymmärtää, että tuollaisessa tilanteessa voi syntyä vakavia hoitovirheitä?

En tiedä miksi olisit altavastaajana ja velvollinen selittämään.

Näyttää siltä, että sinun on vaikea ymmärtää lääkäreiden luoneen hoitokäytännöt ja olevan niistä vastuussa. Ikään kuin haukkuisit vääriä puita.
Mikä toisessa huoneessa ollutta lääkäriä on estänyt tapaamasta potilastaan, sitä en vieläkään käsitä. Etkä sinä varmaan osaa asiaa selittää. Turha väittää hoitajien estäneen; he ovat työskennelleet lääkäreiden ohjeiden mukaan.
Lääkärit olisivat voineet tahtoa tavata potilasta säännöllisesti, mutta syystä tai toisesta he eivät tahtoneet, vaan mieluummin jättivät asioita hoitajien harkintaan. Herää kysymys: jos lääkärit eivät katso tarpeelliseksi tavata potilaitaan säännöllisesti, kuka tekee hoitovirheen. Minun ymmärrykseni mukaan virhe on lääkärin.

[Psykopatologia]

joka on viime kädessä vastuullinen.

[Mirri]

Reseptitkin uusittiin sairaanhoitajan vastaanotolla kaksikymmentä vuotta?
En ymmärrä enkä hyväksy sitä, että syytät sairaanhoitajia siitä, että lääkärit loistavat poissaolollaan. Mikähän lääkäreitä on estänyt tapaamasta erikoissairaanhoidossa olevaa potilastaan noiden kahdenkymmenen vuoden aikana?

Eikö lääkäreillä voisi myös olla vaatimus kohdata kukin potilas joka täyttää riittävät kriteerit?

Poliklinikoilla taitaa ylilääkäri olla se, joka määrää tahdin.
Minä olen psykiatrian poliklinikan potilaana tavannut lääkäriä vuoden välein, puolen vuoden välein, ja nyt päädyttyäni uudelleen psykiatrian poliklinikalle lääkäriaikoja on ollut kuukauden parin välein. Lisäksi tietysti tarpeen vaatiessa lääkärin luokse pääseminen, mutta pahimmillaan minun tarpeeni osui aikaan, jolloin ei ollut poliklinikkapsykiatreja.

[Hilppa]

Miksi minä olisin tässä altavastaaja oman läheiseni asiassa ja velvollinen selittämään sinulle ilmiselvää asiaa?

Sairaanhoitaja on menneiden vuosien hoitokäytännön mukaan ollut "portti" (tai Kahvin nimittämä ensimmäinen, joka ottaa kopin, mutta jolle pallo jää) lääkäriin. Lääkäri oli jossain toisessa huoneessa, jossa sairaanhoitaja kävi kirjoituttamassa reseptin alle nimen. Jos avohoidon (psykiatrian poliklinikan) sairaanhoitaja on tuollaisessa tilanteessa sitä mieltä, että potilaan ei tarvitse nähdä lääkäriä, ei potilas tule lääkäriä näkemään. Tuollainen hoitokäytäntö on ollut vallalla 80-90-luvulla ja vielä jopa 2000-luvun alussa. Sairaanhoitaja on ollut paljon vartijana. Onko sinun Mirri jotenkin vaikeata ymmärtää, että tuollaisessa tilanteessa voi syntyä vakavia hoitovirheitä?

En tiedä miksi olisit altavastaajana ja velvollinen selittämään.

Näyttää siltä, että sinun on vaikea ymmärtää lääkäreiden luoneen hoitokäytännöt ja olevan niistä vastuussa. Ikään kuin haukkuisit vääriä puita.
Mikä toisessa huoneessa ollutta lääkäriä on estänyt tapaamasta potilastaan, sitä en vieläkään käsitä. Etkä sinä varmaan osaa asiaa selittää. Turha väittää hoitajien estäneen; he ovat työskennelleet lääkäreiden ohjeiden mukaan.
Lääkärit olisivat voineet tahtoa tavata potilasta säännöllisesti, mutta syystä tai toisesta he eivät tahtoneet, vaan mieluummin jättivät asioita hoitajien harkintaan. Herää kysymys: jos lääkärit eivät katso tarpeelliseksi tavata potilaitaan säännöllisesti, kuka tekee hoitovirheen. Minun ymmärrykseni mukaan virhe on lääkärin.

Itse olen aiemmissa kirjoituksissani todennut, että lääkäri vastaa hoidosta ja "on viime kädessä vastuullinen", kuten Psykopatologia viestissään toteaa. Ja juuri siksi hoitotahon ei pidä antaa kuvaamallani tavalla tehtäviä sairaanhoitajille, joita sinä olet aiemmissa viesteissäsi ylistänyt psykiatrian alan asiantuntijuudesta. Kyse oli sairaanhoitajan tekemästä hoitovirheestä eli kyseisessä tapauksessa arviointivirheestä, josta viime kädessä oli vastuussa lääkäri.

…Ei terveyskeskus tee psykiatrian ammattilaisesta huonoa, joten 'depressiohoitaja' voi olla tosi tarpeeseen terveyskeskuksessa depression asiantuntijana…

…Mikä depressiossa verrattuna muihin psykiatrisiin sairauksiin on niin erikoista, ettei psykiatriaan erikoistuneen ja psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa kokemusta hankkineen sairaanhoitajan osaaminen riitä?...

…Terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja tunnistaa erikoissairaanhoitoon kuuluvan masennustilan, yleislääkäri välttämättä ei. Noin minun kokemukseni mukaan…

…Ei akateeminen koulutus tutkintoineen ole ainoa ammattilaisuuden ja asiantuntijuuden tae - ei mitään sinne päinkään…

…Kyllä tarvitaan, ja psykiatreista on jopa pulaa. Mutta mitä kokeneempi ja pätevämpi (erikois)lääkäri sitä paremmin hän tietää olevansa yksinään - ilman muita psykiatrian ammattilaisia - depression edessä aika avuton ja 'kädetön'. Juuri depressio on psykiatrinen sairaus, jonka hoitamiseen tarvitaan paljon 'kannattelevia käsiä', jotka ovat valmiusasemissa ja nopeasti käytettävissä. Nopea tunnistaminen ja viipymättömän kokonaisvaltaisen avun tarjoaminen on ehkä kaikkein tehokkain masennuksen pitkittymisen ja mutkistumisen estäjä…

…Usko pois, depressiota voidaan hoitaa jo ennen diagnosointia; mikään ei estä käynnistämästä hoitoa ennen kuin lääkäri on asettanut diagnoosin - jos vain on käytettävissä depression tunnistava ammattilainen. Juuri sellaisia psykiatriset sairaanhoitajat ovat; he kykenevät tunnistamaan akuutin ja hoitoa vaativan depression... Ja toisaalta: diagnosointi ei ole yhtä kuin kokonaisvaltaisen avun antaminen.
Mitä hyötyä diagnosoinnista on, jos ei ole tarjota pitkää tapaamisaikaa mihinkään ennen kuin vasta viikkojen päästä? Kun keskusteluterapian piiriin pitäisi päästä siltä istumalta, eikä vasta joskus tulevaisuudessa...

Terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja on psykiatrian ammattilainen, jolla parhaassa tapauksessa on mahdollisuus käynnistää hoito heti hänen todetessaan hänelle soittaneen henkilön tarvitsevan psykiatrista apua. Hoito voi alkaa ensimmäisestä puhelinkeskustelusta ja pikaisen tapaamisajan sopimisesta.
Miksi pitäisi odottaa lääkärille pääsyä ja diagnoosin asettamista, jos - ja kun - terveyskeskusten psykiatristen sairaanhoitajien turvin depression hoito olisi mahdollista aloittaa jo ennen sitä?...

Antamani esimerkki kuvasi ainoastaan, että on myös tilanteita, joissa sairaanhoitajan paljon kehuttu asiantuntijuus ja kyky tunnistaa potilaan tila eivät mitenkään riitä.

[Kyllästynyt]

Miksi minä olisin tässä altavastaaja oman läheiseni asiassa ja velvollinen selittämään sinulle ilmiselvää asiaa?

Sairaanhoitaja on menneiden vuosien hoitokäytännön mukaan ollut "portti" (tai Kahvin nimittämä ensimmäinen, joka ottaa kopin, mutta jolle pallo jää) lääkäriin. Lääkäri oli jossain toisessa huoneessa, jossa sairaanhoitaja kävi kirjoituttamassa reseptin alle nimen. Jos avohoidon (psykiatrian poliklinikan) sairaanhoitaja on tuollaisessa tilanteessa sitä mieltä, että potilaan ei tarvitse nähdä lääkäriä, ei potilas tule lääkäriä näkemään. Tuollainen hoitokäytäntö on ollut vallalla 80-90-luvulla ja vielä jopa 2000-luvun alussa. Sairaanhoitaja on ollut paljon vartijana. Onko sinun Mirri jotenkin vaikeata ymmärtää, että tuollaisessa tilanteessa voi syntyä vakavia hoitovirheitä?

En tiedä miksi olisit altavastaajana ja velvollinen selittämään.

Näyttää siltä, että sinun on vaikea ymmärtää lääkäreiden luoneen hoitokäytännöt ja olevan niistä vastuussa. Ikään kuin haukkuisit vääriä puita.
Mikä toisessa huoneessa ollutta lääkäriä on estänyt tapaamasta potilastaan, sitä en vieläkään käsitä. Etkä sinä varmaan osaa asiaa selittää. Turha väittää hoitajien estäneen; he ovat työskennelleet lääkäreiden ohjeiden mukaan.
Lääkärit olisivat voineet tahtoa tavata potilasta säännöllisesti, mutta syystä tai toisesta he eivät tahtoneet, vaan mieluummin jättivät asioita hoitajien harkintaan. Herää kysymys: jos lääkärit eivät katso tarpeelliseksi tavata potilaitaan säännöllisesti, kuka tekee hoitovirheen. Minun ymmärrykseni mukaan virhe on lääkärin.

Oman kokemukseni mukaan juuri sairaanhoitajat ovat toimineet portsareina estämässä potilaan pääsyä lääkärin vastaanotolle; heidän mielestään kun se "ei ole välttämätöntä" ja että "he voivat kyllä tarvittaessa lääkäriä sitten konsultoida".

Kun psykiatrian poliklinikan sairaanhoitajalle sanoin, että haluisin itse keskustella lääkärin kanssa lääkityksestäni, sairaanhoitaja ilmoitti juuri tuon minkä yllä jo kerroin "Ei tarvitse, minä voin kyllä kertoa lääkkeestä ja tarvittaessa lääkäriltä kysyä jos on jotakin mitä en itse tiedä".
Vasta kun sanoin, että haluan itse puhua lääkärin kanssa, enkä odotella viikkoja saadakseni vastauksen mahdollisiin lisäkysymyksiin, hoitaja pitkin hampain suostui laittamaan minut jonoon odottamaan aikaa lääkärille - jonka sitten sainkin parin kuukauden päähän, mutta joka sitten peruttiin ja siirrettiin - joka sitten peruttiin ja siirrettiin - joka sitten peruttiin ja siirrettiin - ja taas peruttiin sekä ilmoitettiin, ettei minulle voida enää uutta lääkärinaikaa antaa, "koska heillä ei ole lääkäriä lainkaan".

Kun sanoin, että pakkohan teillä on olla hoitopaikasta vastuun kantava lääkäri, sain taas vastauksen "Ymmh, ymmhh... Jorvin psykiatrian toimialan ylilääkäri on lopulta vastuussa toiminnastamme".

Tuo peruutus-siirto-peruutus-siirto-peruutus-siirto-peruutus - ja ilmoitus, ettei voida antaa uutta vastaanottoaikaa lääkärille lainkaan, johti siihen, että esimieheni (lääkäri, ja oman alansa kansainvälisesti tunnettu huippunimi) kirjoitti psyk. polille kirjeen, jossa sanoi, että hoitoni ei ole hoitoa vaan pikemminkin heitteillejättö.

Ja kas kummaa. Seuraavana päivänä kirjeen perillemenosta, hoitaja soitti minulle ja seuraavana päivänä tuli vielä kirje kotiin vastaanottoajasta. Aika tuli hyvin nopeasti, muistaakseni kahden tai kolmen päivän päähän. Niin nopeasti, että ellei hoitaja olisi myös soittanut, en välttämättä olisi ajoissa saanut tietoa vastaanotosta lainkaan.

Tässä välissä olin ehtinyt pyytää ja saada potilaskertomukseni, jossa luki "Potilas ilmeisesti peruuttanut kolme viimeistä lääkärinaikaansa" !!!

Vastaanotolla pahantuulinen lääkäri yritti ensin kyykyttää minua haukkumalla minua myöhästymisestä vastaanotolta, mutta kun näytin hänelle saamani kirjeen jossa oli täsmälleen se aika jolloin paikalla olin, eikä suinkaan puoli tuntia aikaisempi - niin kuin apulaisylilääkäri väitti, hän pyysi "anteeksi, sekä omasta että firman puolesta".

Sama portsari-ilmiö tuli esiin päiväsairaalassa. Minulle päiväsairaalaa mainostettiin paikkana jossa "lääkäri on koko ajan tavattavissa" - vaikka ei sitten kuitenkaan ollut.
1. Lääkäri oli vain puolipäiväinen
ja
2. hoitajilta sai anoa ja pyytämällä pyytää aikaa lääkärille. Heidän mielestään kun he voivat konsultoida lääkäriä, jos sellaiseen tarvetta ilmenee.

Toisin sanoen ja lyhyesti: Lääkäri ei välttämättä tiedä mitään potilaan halusta tai tarpeesta tavata lääkäriä, jos hoitaja ei halua potilasta lääkärinaikajonoon laittaa.

[Mirri]

Mutta onko puolivillainen hoito huonoa hoitoa? Ehkä ei tietenkään parasta mahdollista hoitoa, mutta onko se huonompaa hoitoa kuin ei hoitoa ollenkaan?

Minun kokemukseni mukaan ei ole huonoa hoitoa, ja se voi olla parempi kuin ei mitään. Voisin arvioida olleeni 'puolivillaisen' hoidon varassa 80- ja 90-luvun, ja kyllä se hoito oli korvaamattoman tärkeää. Se oli osaavaa ja ammattimaista, ja parasta hoitoa mitä pystyttiin tarjoamaan - minua kun pidettiin 'liian terveenä' pääsemään psykiatrisen hoidon piiriin. Olisi ollut hirveää, jos ei sitäkään hoitoa olisi ollut saatavilla; silloin olisin ollut aivan tyhjän päällä ja ilman minkäänlaista ammattiapua elämäni katastrofien keskellä.

Nyt jälkikäteen psykiatrian ammattilaiset ovat todenneet, että on tehty virheitä, ja olisi pitänyt hoitaa tehokkaammin (siis psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ja tehokkaalla psykoterapialla) jo vuosia sitten, eikä käyttää 'puolivillaista' hoitoa, mutta siihen aikaan hoidettiin silloisen tietämyksen ja vallitsevien resurssien mukaisesti. Eli siinä mielessä toimittiin oikein; tarjottiin hoitoa siellä missä pystyttiin tarjoamaan. Kokonaan hoidotta jättäminen olisi ollut huonompi vaihtoehto.
Jos silloin ei olisi hoidettu ja vieläpä hyvin niissä olosuhteissa, minä en ehkä olisi nykyisin psykiatrisen hoidon tavoitettavissa, enkä hyötyisi psykoterapioista. Se 'puolivillainen' vuosia jatkunut ja turvallinen hoito on pidellyt minua hoidon piirissä ja myös madaltanut kynnystä pystyä hyötymään 'syväluotaavasta' psykoterapiasta.

[Kyllästynyt]

Mutta onko puolivillainen hoito huonoa hoitoa? Ehkä ei tietenkään parasta mahdollista hoitoa, mutta onko se huonompaa hoitoa kuin ei hoitoa ollenkaan?

Minun kokemukseni mukaan ei ole huonoa hoitoa, ja se voi olla parempi kuin ei mitään. Voisin arvioida olleeni 'puolivillaisen' hoidon varassa 80- ja 90-luvun, ja kyllä se hoito oli korvaamattoman tärkeää. Se oli osaavaa ja ammattimaista, ja parasta hoitoa mitä pystyttiin tarjoamaan - minua kun pidettiin 'liian terveenä' pääsemään psykiatrisen hoidon piiriin. Olisi ollut hirveää, jos ei sitäkään hoitoa olisi ollut saatavilla; silloin olisin ollut aivan tyhjän päällä ja ilman minkäänlaista ammattiapua elämäni katastrofien keskellä.

Nyt jälkikäteen psykiatrian ammattilaiset ovat todenneet, että on tehty virheitä, ja olisi pitänyt hoitaa tehokkaammin (siis psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ja tehokkaalla psykoterapialla) jo vuosia sitten, eikä käyttää 'puolivillaista' hoitoa, mutta siihen aikaan hoidettiin silloisen tietämyksen ja vallitsevien resurssien mukaisesti. Eli siinä mielessä toimittiin oikein; tarjottiin hoitoa siellä missä pystyttiin tarjoamaan. Kokonaan hoidotta jättäminen olisi ollut huonompi vaihtoehto.
Jos silloin ei olisi hoidettu ja vieläpä hyvin niissä olosuhteissa, minä en ehkä olisi nykyisin psykiatrisen hoidon tavoitettavissa, enkä hyötyisi psykoterapioista. Se 'puolivillainen' vuosia jatkunut ja turvallinen hoito on pidellyt minua hoidon piirissä ja myös madaltanut kynnystä pystyä hyötymään 'syväluotaavasta' psykoterapiasta.

Juuri tuon takia kenellekään ei pidä tarjota "puolivillaista" ja huonoa hoitoa; jälkeenpäin hoidon myöntäminen huonoksi kun ei potilasta enää auta.

[Mirri]

Toisin sanoen ja lyhyesti: Lääkäri ei välttämättä tiedä mitään potilaan halusta tai tarpeesta tavata lääkäriä, jos hoitaja ei halua potilasta lääkärinaikajonoon laittaa.

Entä lääkärin halu tavata potilasta? En ymmärrä ajatusta, että psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa lääkäri haluaisi tavata potilaan vain jos tämä ilmaisee haluavansa tavata lääkärin.

Hoitajat tosin voivat joutua ikävään välikäteen lääkäripulan keskellä, jos psykiatreja ei näy mailla halmeilla ja hoitajat joutuvat estelemään potilaiden pääsyä lääkärin luokse voimatta kertoa näille, etteivät lääkärit ehdi tavata muita kuin kaikkein akuuteimpia ja sairaimpia tapauksia. Mutta eihän lääkäripulakaan ole hoitajien syytä eikä vastuulla.

Minäkin olen ollut tilanteessa, jossa ehdottomasti olisin halunnut päästä lääkärin luokse ja kiirekin olisi ollut. Onneksi poliklinikan hoitaja sanoi suoraan, ettei heillä ole antaa lääkäriaikoja kuin vasta muutaman kuukauden kuluttua - kun ei ole lääkäreitä. Ei tullut mieleeni, että hoitaja olisi jotenkin ollut porttina tai estänyt psykiatrin luokse pääsemiseni.

[Mirri]

Mutta onko puolivillainen hoito huonoa hoitoa? Ehkä ei tietenkään parasta mahdollista hoitoa, mutta onko se huonompaa hoitoa kuin ei hoitoa ollenkaan?

Minun kokemukseni mukaan ei ole huonoa hoitoa, ja se voi olla parempi kuin ei mitään. Voisin arvioida olleeni 'puolivillaisen' hoidon varassa 80- ja 90-luvun, ja kyllä se hoito oli korvaamattoman tärkeää. Se oli osaavaa ja ammattimaista, ja parasta hoitoa mitä pystyttiin tarjoamaan - minua kun pidettiin 'liian terveenä' pääsemään psykiatrisen hoidon piiriin. Olisi ollut hirveää, jos ei sitäkään hoitoa olisi ollut saatavilla; silloin olisin ollut aivan tyhjän päällä ja ilman minkäänlaista ammattiapua elämäni katastrofien keskellä.

Nyt jälkikäteen psykiatrian ammattilaiset ovat todenneet, että on tehty virheitä, ja olisi pitänyt hoitaa tehokkaammin (siis psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ja tehokkaalla psykoterapialla) jo vuosia sitten, eikä käyttää 'puolivillaista' hoitoa, mutta siihen aikaan hoidettiin silloisen tietämyksen ja vallitsevien resurssien mukaisesti. Eli siinä mielessä toimittiin oikein; tarjottiin hoitoa siellä missä pystyttiin tarjoamaan. Kokonaan hoidotta jättäminen olisi ollut huonompi vaihtoehto.
Jos silloin ei olisi hoidettu ja vieläpä hyvin niissä olosuhteissa, minä en ehkä olisi nykyisin psykiatrisen hoidon tavoitettavissa, enkä hyötyisi psykoterapioista. Se 'puolivillainen' vuosia jatkunut ja turvallinen hoito on pidellyt minua hoidon piirissä ja myös madaltanut kynnystä pystyä hyötymään 'syväluotaavasta' psykoterapiasta.

Juuri tuon takia kenellekään ei pidä tarjota "puolivillaista" ja huonoa hoitoa; jälkeenpäin hoidon myöntäminen huonoksi kun ei potilasta enää auta.

Onneksi minulle kuitenkin tarjottiin 'puolivillaista' hoitoa. Saamani hoito ei ollut huonoa, sen sijaan eioo:n tarjoaminen olisi ollut tosi huono asia. Siinä vasta olisikin ollut jälkikäteen selittelemistä; miksei ole hoidettu missään eikä millään tavalla...

[Kyllästynyt]

Mutta onko puolivillainen hoito huonoa hoitoa? Ehkä ei tietenkään parasta mahdollista hoitoa, mutta onko se huonompaa hoitoa kuin ei hoitoa ollenkaan?

Minun kokemukseni mukaan ei ole huonoa hoitoa, ja se voi olla parempi kuin ei mitään. Voisin arvioida olleeni 'puolivillaisen' hoidon varassa 80- ja 90-luvun, ja kyllä se hoito oli korvaamattoman tärkeää. Se oli osaavaa ja ammattimaista, ja parasta hoitoa mitä pystyttiin tarjoamaan - minua kun pidettiin 'liian terveenä' pääsemään psykiatrisen hoidon piiriin. Olisi ollut hirveää, jos ei sitäkään hoitoa olisi ollut saatavilla; silloin olisin ollut aivan tyhjän päällä ja ilman minkäänlaista ammattiapua elämäni katastrofien keskellä.

Nyt jälkikäteen psykiatrian ammattilaiset ovat todenneet, että on tehty virheitä, ja olisi pitänyt hoitaa tehokkaammin (siis psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ja tehokkaalla psykoterapialla) jo vuosia sitten, eikä käyttää 'puolivillaista' hoitoa, mutta siihen aikaan hoidettiin silloisen tietämyksen ja vallitsevien resurssien mukaisesti. Eli siinä mielessä toimittiin oikein; tarjottiin hoitoa siellä missä pystyttiin tarjoamaan. Kokonaan hoidotta jättäminen olisi ollut huonompi vaihtoehto.
Jos silloin ei olisi hoidettu ja vieläpä hyvin niissä olosuhteissa, minä en ehkä olisi nykyisin psykiatrisen hoidon tavoitettavissa, enkä hyötyisi psykoterapioista. Se 'puolivillainen' vuosia jatkunut ja turvallinen hoito on pidellyt minua hoidon piirissä ja myös madaltanut kynnystä pystyä hyötymään 'syväluotaavasta' psykoterapiasta.

Juuri tuon takia kenellekään ei pidä tarjota "puolivillaista" ja huonoa hoitoa; jälkeenpäin hoidon myöntäminen huonoksi kun ei potilasta enää auta.

Onneksi minulle kuitenkin tarjottiin 'puolivillaista' hoitoa. Saamani hoito ei ollut huonoa, sen sijaan eioo:n tarjoaminen olisi ollut tosi huono asia. Siinä vasta olisikin ollut jälkikäteen selittelemistä; miksei ole hoidettu missään eikä millään tavalla...

Et voi tietää miten asiassa olisi käynyt.

Olisit voinut kuitenkin saada parempaa hoitoa - tavalla tai toisella - ja katastrofitilanteeseen joutuminen lisää pakkoa tehdä muutoksia ja parannuksia hoitojärjestelyihin.

Mutta niin kauan kuin tyydytään huonoon hoitoon sillä verukkeella, että "onpahan ainakin jotain" - niin pitkään parannuksia saadaan odottaa hamaan maailman tappiin - ja vielä senkin jälkeen.

[Mirri]

Kyllästynyt, mikä olisi ollut parempaa hoitoa ja miten se olisi järjestynyt?

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt, mikä olisi ollut parempaa hoitoa ja miten se olisi järjestynyt?

Esimerkiksi tilanteen toteaminen laittomaksi ja potilaan lähettäminen maksusitoumuksella yksityissektorille.

Kun kunnan sosiaali- ja terveyslautakuntaan alkaa tulla laskuja yksityisektorille lähetetyistä potilaista, lautakunnalla on aivan erilainen motiivi järjestää oman väen virat ja palkkaus parempalle tolalle kuin silloin jos terveydenhuolto kitkuttelee tarjoamalla potilailleen huonoa ja/tai puutteellista hoitoa.

[Mirri]

Ei tilanteessa ollut mitään laittomaksi todettavaa.

[Kyllästynyt]

Ei tilanteessa ollut mitään laittomaksi todettavaa.

Jos potilaalle ei ole tarjota hänen tarvitsemaansa hoitoa, lakia rikotaan ja lääkärin osaamista tarvitsevan potilaan hoitaminen sairaanhoitajan voimin ja pätevyydellä ei ole "tarvittavan hoidon" järjestämistä.

Mutta jos olet itse ilmoittanut haluavasi/tyytyväsi sairaanhoitajatasoiseen osaamiseen, asia on luultavasti toisin.