Naisasialiikkeen ensimmäinen aktiivinen kausi päättyi pian vuoden 1907 eduskuntauudistuksen jälkeen. Suomen Naisyhdistyksen vuoden 1909 toimintakertomuksessa valiteltiin sitä, että "yhdistyksen kokouksissa ei enää käydä, esitelmähuoneistot ovat tyhjät, naiskirjallisuutta ostetaan vähän tai ei ensinkään". Myös Suomalaisessa Naisliitossa oli huomattavissa samankaltaista väsymistä. Toiminnan vaimenemiseen oli merkittävimpänä syynä se, että eduskuntauudistuksen jälkeen naisasianaiset integroituivat puoluepolitiikkaan, jonka välityksellä myös naisia koskevia uudistuksia oletettiin saatavan aikaan. Naisasialiikkeen hiljennyttyä naisasiaa ajettiin siten lähinnä eduskunnassa ja eduskuntauudistuksen aikoihin perustetuissa porvarillisten puolueiden naisjärjestöissä.
Ensimmäiset naisten vapautusta ajaneet feministiryhmät muodostettiin Suomessa vuonna 1973. Alun perin vanhan naisasialiikkeen ja feministien välillä oli suuria näkemyseroja siitä, kuinka naisten asiaa tulisi ajaa. Feministiryhmien perustamisvaiheessa moni ei edes ollut kuullut vanhoista naisasialiikkeistä. Feministit eivät katsoneet vanhojen järjestöjen kuuluvan feministiseen liikkeeseen ja feministien käsityksen mukaan vanhoihin järjestöihin kuului vain vanhoja naisia. Feministien suhtautuminen Yhdistys 9:ään oli myönteisempi, mutta Yhdistys 9 ehti hajota ennen feminismin suurempaa nousua. Lisäksi Yhdistys 9:än katsottiin erilaiselta pohjalta lähteneeksi liikkeeksi kuin feminismin. Yhdistys 9:ssä oli feministien mukaan tasa-arvonaisia ei feministejä.
Vanhat naisasiajärjestöt pitivät feministejä liian aggressiivisina, rajuina, yliampuvina, hurjapäisinä, liioittelevina ja yksioikoisina. Vanhojen naisasiajärjestöjen naiset halusivat ajaa naisasiaa maltillisesti. Lisäksi feministien vasemmistolaisuus vieraannutti vanhoja naisasianaisia heistä. Feministejä syytettiin siitä, että he kiinnittivät liiaksi huomiota henkilökohtaisiin asioihin. Vanhojen järjestöjen naisasianaisten mielestä "vallankumous ei ala sänkykamarista". Toisaalta monet ymmärsivät sen, että "nuori sukupolvi oli aina erilainen" ja siksi haluttiin antaa "kaikkien kukkien kukkia".
Naisasialiitto Unionissa tapahtui 1970-luvulla sukupolven vaihdos ja vanha polvi sia väistyä uuden tieltä. Naisasialiikkeen feministinen aalto sai 1970-luvun puolivälistä lähtien jalansijaa Unionissa. Feministisen toiminnan laantuessa 1980-luvun alussa monet eri feministiryhmien jäsenet liittyivät Unioniin. Nykyisin feminismi vaikuttaa voimakkaimmin naistutkijoiden aktiivisessa toiminnassa (naistutkimus).
http://materiaalit.internetix.fi/fi/opi ... set_vuodet

