Voi olla, että Helsinki tai pääkaupunkiseutu on ylitse kävelemisten suhteen muuta maata pahempi paikka.
Muistan miltä 80-luvulla tuntui olla Helsingissä liikkeellä vierellä kävelevän pikkulapsen kanssa. Häntä piti tosissaan suojella töniviltä ja töytäileviltä aikuisilta. Metron liukuportaat olivat pahimmat; ihmiset ryntäilivät ohitse vähät välittämättä siitä, että edessä seisoi lapsi - aivan kuin häntä ei olisi ollutkaan.
Kassit sun muut kantamukset olivat yksi riesa: ihmiset eivät tuntuneet tajuavan, että heidän kantamuksensa saattoivat kolhia vastaantulevaa lasta. Ehkä he luulivat väistävänsä, mutta äidin talutettavana ollut lapsi törmäsi heidän kasseihinsa - tai kassit häneen. Lapsen tilanne oli aikuista huonompi, koska hän ei päässyt väistämään; ote ei ihmisvilinässä saanut lipsua äidin kädestä.
Ehkä pääkaupunkilaiset ovat tottuneet suojelemaan lapsiaan ihmisten rynniessä näiden päälle, mutta minulle Helsingin ulkopuolella lapsiani kasvattaneena kokemus oli käsittämättömän kummallinen - ja entisenä helsinkiläisenä myös hävettävä. Sellaistako Helsingissä on, ja noinkohan minäkin olen käyttäytynyt...

