Halventava tapa puhua masentuneista

[Jail]

Haluaisin ottaa tämän aiheen esiin täällä, koska olen törmännyt tähän usein "Masentunut ei näe omaa napaansa pidemälle..."

Minusta tuo on julmasti sanottu, huolimatta siitä että siinä olisi osa totuutta.

Tämä on mielenterveyspalsta ja luulisin että ihmiset kunnioittavat toisiaan paremmin kuin esim Suomi24 keskustelutyyppisillä palstoilla.

Asiat voidaan sanoa monella tapaa.

Olen itse sitä mieltä, että mielenterveys-aiheisella palstalla olisi syytä jokaisen miettiä mitä erilaisista sairauksista kirjoittaa

ja miten toiseen suhtautuu.

Masentunut ihminen monesti ja usein kärsii suunnattomasti omasta tilastaan.

Syyllistäminen ja halveeraava tapa puhua ei auta tai edistä kenenkään oloa tai sairauden kulkua.

[Jail]

Tämä on minulle hyvin tärkeä asia. Törmäsin tähän vähättelyyn ja halveeraamiseen edellisellä mielenterveysaiheisella foorumilla,
josta sittemmin lähdin karkuun, kun tuli paha mieli niistä jutuista.

Kyllä sitä tiedostaa ajattelu vääristymisensä ja ajattelun kapeuden mutta ei aina voi niille mitään.

Se on se sairauden ydin, se on vaikeaa.

[Psykopatologia]

Olet aivan oikeassa. Asiat voi ilmaista monella tavalla.

[Mirri]

Minä depressiopotilaana käytän herkästi sanontaa oman navan tuijottelu kuvaamaan depressioon liittyvää oman itsensä ympärille käpertyneisyyttä, mutten tarkoita loukata tai halventaa sillä toisia depressiota sairastavia ihmisiä. Minusta sanonta vain on aika osuva ja kuvaava; niin voimakas tarve masennuspotilaalla voi olla sulkea muut ihmiset kauas ulkopuolelleen ja käpertyä itsensä ympärille.

Ehkä tosiaan pitäisi miettiä tilalle muunlaista ilmaisua kertomaan masentuneen ihmisen olotilasta. Jotkut sanovat, että se on kuin eläisi kuplan sisällä. Kenties tuo kertoo samasta asiasta; vakavassa depressiossa ilmenevästä itsensä ympärille käpertyneisyydestä ja 'tavoittamattomissa' olemisesta.

[Psykopatologia]

Toisinaan joutuu tasapainoilemaan osuvuuden ja pejoratiivisuuden välillä.

Oman navan ympärillä pyöriminen on tavattoman osuva.
Itseään niskasta kiinni on vain hoopo.

[Hilppa]

Tunnistan masennuksesta tuon ajatusten jäämisen paikoilleen ja jähmettymisen tunteen. En niinkään osaa kuvata sitä itseensä sulkeutumiseksi, koska omaa itseä kuvaavat ajatukset (ja kaikki muutkin ajatukset) jäävät paikoilleen eivätkä liiku uusille poluille; eivät löydä uusia luovia ratkaisuja tai aiheita. Minusta masennus muistuttaa jonkinasteista dementian esimuotoa ja on siksi niin pelottavan ahdistava.

Sen sijaan oman itsen ympärillä pyörimisen käsitän kuvaamaan sellaisen ihmisen käytöstä, joka puhuu koko ajan itsestään ja on muiden mielestä täynnä itseään. Kaikki liittyy itseen, omaan erinomaisuuteen, omiin sairauksiin, omiin elämänaiheisiin ylipäätään.

Kuitenkin esimerkiksi rentoutuminen ja meditaatio käsittävät ajatuksen ei minkään ajattelemisesta, jolloin oma itse voi tulla esiin ajatuksiin tai voimakkaat kokemukset, ahdistukset ja viimeaikaiset tapahtumat voivat pyrkiä koko ajan mieleen. Masentuneen on ehkä vaikeaa irtautua niistä ja rentoutua.

[Jail]

Niin se taitaa olla, että masentuneena on myös hyvin herkkä loukkaantumaan.

Minulla masennus tunteena on todella etäännyttävä ja jäätävä kokemus. Sitä ikäänkuin lipuu veden alla kaukana elämästä.

Ehkä mullekin tuli tuosta sanonnasta "oman navan tuijottelu" mieleen itsekäs ja ihminen joka mielellään puhuu itsestään yms.

Masentunut ei ole itsekäs, masentunut on sairas ja sairaus on pelottava kokemus.

Mutta niin loukkaannuin varmaan nyt ihan liian herkästi tästä asiasta.

Kiitos vain asiallisista vastauksista.
Ymmärrän nyt paremmin että sanat voivat kuulostaa pahalta, vaikka ne
eivät olisi tarkoitettu loukkaamaan.

Oma mieli tekee tässäkin tepposia.

[Hilppa]

... Minulla masennus tunteena on todella etäännyttävä ja jäätävä kokemus. Sitä ikäänkuin lipuu veden alla kaukana elämästä.

Ehkä mullekin tuli tuosta sanonnasta "oman navan tuijottelu" mieleen itsekäs ja ihminen joka mielellään puhuu itsestään yms....

Tuota "itseään täynnä olevaa" merkitystä en tarkoittanut kun puhuin oman napansa ympärillä pyörimisestä.
Masennuksessa on, niin kuin yllä kuvaat, ulkopuolinen kaikesta, väkipaljouden keskelläkin ypöyksin ja kuin lasikuvun sisällä. Tuo ei ole "itseään täynnä olemista" vaan jähmettymistä omaan sietämättömään olotilaansa, äärimmäistä väsymistä ja toivomista, että tämä kärsiminen tavalla tai toisella loppuisi. Mikään ei kiinnosta tai houkuta ja päässä pyörii paikoilleen juuttunut levy: "en jaksa, en jaksa, en jaksa".

Eikä kiinnostamattomuus johdu siitä, että ei haluaisi kiinnostua ja houkuttua. Päässä voi myös pyöriä levy "miksi en jaksa, miksi en jaksa, miksi en jaksa". Masentunut ei kykene mihinkään, koska voi olla niin sairas väsymyksestä ihan fyysisestikin, että ei kykene nostamaan vireystilaansa normaaliksi. Jos on lisäksi ahdistunut tai masennustila on syvä, voi pienikin ponnistelu tuottaa voimakkaan sydämen sykkeen kiihtymisen, johon ei pieni levähtäminen auta. Masentuneen elimistö voi käydä "ylikierroksilla", jolloin hän ei pysty nukahtamaan (taistelee univaikeuksiensa kanssa ja yöt muuttuvat painajaisiksi) ja heräilee puolittaisen väkinäisen unitilan jälkeen aamuyöstä. Tuota tilaa voi jatkua viikkoja ja palautuminen melko normaaliin voi kestää vuodenkin.

Ulkopuolisen patologista masennusta ja ahdistusta koskaan kokemattoman on lähes mahdotonta kuvitella, mitä kaikkea masennustilaan voi kuulua ja millainen se kokemuksena on.

[Riidankylväjä]

Niin se taitaa olla, että masentuneena on myös hyvin herkkä loukkaantumaan.

Noin saattaa olla. Kun sielu on vereslihalla, kaikki pienetkin asiat tuntuvat pahalta.

[Hilppa]

Ei mistään pienestä asiasta ole kyse. Jokaisen on itse sanoitettava tilansa ja kokemuksensa. Ainakin itselleen. Ja terapeutilleen tai hoitavalle henkilölle.