HS: Mielenterveys- ja päihdepotilas voi jäädä hoidotta

[Hilppa]

En ymmärrä, kenestä tuossa artikkelissa ollaan huolissaan, vai ollaanko kenestäkään. Tarkoitetaanko päihde- ja mielenterveysongelmaista eli moniongelmaista potilasta? Heistähän todennäköisesti ollaankin huolissaan, koska sosiaaliset haitat ympäristölle ovat kenties tuntuvimmat. Lisäksi ei välitetä samaan nippuun niputtamisesta, koska artikkelin kirjoittaja kenties ajattelee, että ei koske häntä itseään eikä tule koskaan koskemaankaan.

[Mirri]

Jos mielenterveyspotilaat ja päihdeongelmaiset kootaan samalle klinikalle, mielenterveysongelmaiset jäävät vielä huonommalle hoidolle kuin nykyään.
Hoitoon käytettävät varat ja resurssit ovat jo nyt pahasti alimitoitetut, ja jos vielä päihdeongelmaisetkin niputetaan samaan kasaan mt-potilaiden kanssa -> "suuri yleisö" ei edes halua lisätä resursseja kun vaihtoehtona on panostaa lasten ja vanhusten hoitoon.

Enkä ainakaan minä halua mt-potilaana leimautua päihdeongelmaiseksi sen takia, että käyn samassa hoitoyksikössä.

Jospa 'suuri yleisö' tietää ja ymmärtää vakavien mielenterveysongelmien usein synnyttävän hoitoa vaativia päihdeongelmia ym. riippuvuuksia. Onko olemassa päihdeongelmaa, jonka taustalla ei olisi hoitoa vaativia mielenterveysongelmia ja psykiatrisen hoidon tarvetta?

Nykysysteemi, jonka mukaan ensin hoidetaan päihdeongelma kuntoon, jotta päästäisiin hoitamaan mt-ongelmia, on aika järjetön, koska päihdeongelmaa tuskin olisi ilman psyykkisiä ongelmia. Miten päihdeongelma voisi korjaantua, jos psykiatrista hoitoa ei tarjota samanaikaisesti?

[Gyver]

Enkä ainakaan minä halua mt-potilaana leimautua päihdeongelmaiseksi sen takia, että käyn samassa hoitoyksikössä.

Minä taas en halua mennä samaan hoitoon juoppojen kanssa. Näen jo sieluni silmin kuinka minusta yritetään tehdä päihdeongelmaista jotta sopisin heikäläisten hoito-ohjelmaan.

[Mirri]

Gyver, tarkoitatko, että jos päihdeongelmaiset saisivat psykiatrista hoitoa psykiatrian poliklinikoilla, niillä hoidettaisiin kaikki potilaat ikään kuin olisivat päihdeongelmaisia?

Toinen mahdollisuus päihdeongelmaisten ihmisten psykiatrisen erikoissairaanhoidon turvaamiseen toki olisi se, että myös a-klinikat tarjoaisivat psykiatrista hoitoa. Mutta sitä ne ilmeisesti eivät tarjoa, joten A-klinikan asiakas mielenterveysongelmineen jää vaille psykiatrista hoitoa - silti, vaikka hänellä olisi siihen oikeus siinä kuin muillakin psykiatrisilla potilailla.

Lienee sanomattakin selvää, että veronmaksajat tuskin suostuvat rahoittamaan kahta psykiatrista avohoitojärjestelmää, toista A-klinikoiden asiakkaille ja toista muille. Niinpä päihdeongelmaisten ihmisten pitäisi päästä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon psykiatrian poliklinikoille siinä kuin muidenkin psykiatristen potilaiden - päihdeongelma ei missään tapauksessa saisi olla esteenä psykiatrisen erikoissairaanhoidon saamiselle. Mielenterveysongelmaisen ihmisen hoitaminen kahdessa järjestelmässä ei ole ihan halpaa sekään... Nykysysteemissä voi olla niinkin, että psykiatrista potilasta hoidetaan sekä A-klinikalla että psykiatrian poliklinikalla; aikamoista turhaa päällekkäisyyttä. Mutta toki se on potilaalle parempi vaihtoehto kuin jäädä psykiatrisen hoidon ulkopuolelle päihdeongelmansa vuoksi.

[Kuutar]

Jos mielenterveyspotilaat ja päihdeongelmaiset kootaan samalle klinikalle, mielenterveysongelmaiset jäävät vielä huonommalle hoidolle kuin nykyään.
Hoitoon käytettävät varat ja resurssit ovat jo nyt pahasti alimitoitetut, ja jos vielä päihdeongelmaisetkin niputetaan samaan kasaan mt-potilaiden kanssa -> "suuri yleisö" ei edes halua lisätä resursseja kun vaihtoehtona on panostaa lasten ja vanhusten hoitoon.

Enkä ainakaan minä halua mt-potilaana leimautua päihdeongelmaiseksi sen takia, että käyn samassa hoitoyksikössä.

Jospa 'suuri yleisö' tietää ja ymmärtää vakavien mielenterveysongelmien usein synnyttävän hoitoa vaativia päihdeongelmia ym. riippuvuuksia. Onko olemassa päihdeongelmaa, jonka taustalla ei olisi hoitoa vaativia mielenterveysongelmia ja psykiatrisen hoidon tarvetta?

Nykysysteemi, jonka mukaan ensin hoidetaan päihdeongelma kuntoon, jotta päästäisiin hoitamaan mt-ongelmia, on aika järjetön, koska päihdeongelmaa tuskin olisi ilman psyykkisiä ongelmia. Miten päihdeongelma voisi korjaantua, jos psykiatrista hoitoa ei tarjota samanaikaisesti?

Minä ymmärrän hyvin rajauksen. Jos ihmisellä on akuutti päihdeongelma, ei hän välttämättä hyödy psykiatrisesta hoidosta. Monia psyykelääkkeitä ei voi käyttää yhdessä alkoholin eikä muiden päihteiden kanssa, se voi olla vaarallista. Terapiasta taas ei hyödy, ellei kykene olemaan selvin päin. Pitkään jatkunut päihteiden käyttö voi myös muuttaa ihmisen persoonallisuutta niin, ettei terapian avulla enää kyetä auttamaan. Sen sijaan mt-ongelmaiset hyötyvät paljon terapioista, mutta tätä oikeutta on jatkuvasti karsittu. Jos mt-ongelmaiset leimataan samaan porukkaan kuuluvaksi päihdeongelmaisten kanssa, niin voi käydä niin, ettei heidänkään uskota hyötyvän terapioista. Samoin tarpeellisten psyykelääkkeiden saaminen voi vaikeutua, jos oletetaan kaikkien mt-ongelmaisten olevan myös mahdollisia päihdeongelmaisia.

En halua mollata päihdeongelmaisia, mutta heidän ongelmansa ovat erilaisia kuin psyykkisistä oireista kärsivien, ja siksi on ajateltu, että päihdeklinikoilla osataan paremmin auttaa heitä kuin psykiatrisilla klinikoilla. Osa ( en väitä että kaikki heistä olisi sellaisia ) päihdeongelmaisista voi tulla päihtyneenä sekoilemaan niille klinikoillekin, ja se voi herättää pelkoa ja ahdistusta mt-potilaissa. Esim. masennuksesta tai sosiaalisesta pelosta kärsivän voisi olla vaikeaa tulla sellaiselle klinikalle, jossa joku riehuu kännipäissään. Luulen että noilla A-klinikoilla on paremmin otettu huomioon tämä seikka ja heillä on paremmat valmiudet toimia näissä tilanteissa.
Sama ongelma on toki mm. sairaaloiden ensiapuklinikoilla, siitä on puhuttukin, pitäisikö levottomat päihtyneet toimittaa omalle selviytymisasemalleen, kun he aiheuttavat ensiapupoleilla sekasortoa ja pelkoa muissa asiakkaissa.

[Mirri]

Minä ymmärrän hyvin rajauksen. Jos ihmisellä on akuutti päihdeongelma, ei hän välttämättä hyödy psykiatrisesta hoidosta. Monia psyykelääkkeitä ei voi käyttää yhdessä alkoholin eikä muiden päihteiden kanssa, se voi olla vaarallista. Terapiasta taas ei hyödy, ellei kykene olemaan selvin päin. Pitkään jatkunut päihteiden käyttö voi myös muuttaa ihmisen persoonallisuutta niin, ettei terapian avulla enää kyetä auttamaan. Sen sijaan mt-ongelmaiset hyötyvät paljon terapioista, mutta tätä oikeutta on jatkuvasti karsittu. Jos mt-ongelmaiset leimataan samaan porukkaan kuuluvaksi päihdeongelmaisten kanssa, niin voi käydä niin, ettei heidänkään uskota hyötyvän terapioista. Samoin tarpeellisten psyykelääkkeiden saaminen voi vaikeutua, jos oletetaan kaikkien mt-ongelmaisten olevan myös mahdollisia päihdeongelmaisia.

En halua mollata päihdeongelmaisia, mutta heidän ongelmansa ovat erilaisia kuin psyykkisistä oireista kärsivien, ja siksi on ajateltu, että päihdeklinikoilla osataan paremmin auttaa heitä kuin psykiatrisilla klinikoilla.

Kuutar, oletko sitä mieltä, että päihdeongelma on eri asia kuin mielenterveysongelmat ja että ihmisellä voi olla päihdeongelma ilman, että hänellä olisi hoitoa vaativia mielenterveysongelmia?

Minä taas ajattelen niin, että päihde- ja muut riippuvuusongelmat ovat mielenterveysongelmien ilmenemismuotoja - toisin sanoen ei ihmiselle edes tule mitään päihdeongelmaa, ellei hänellä ensin ole hoitamatta jääneitä mielenterveysongelmia. Niinpä psykiatrista hoitoa mielenterveysongelmien korjaamiseksi pitäisi tarjota viimeistään silloin, kun ne hoitamattomina alkavat oireilla päihde- tai muun riippuvuusongelman muodossa. Jo kasvuikäisten kohdalla voidaan sanoa päihde- ja muiden riippuvuusongelmien kehittymisen viittaavan vakaviin psykiatrisiin ongelmiin, jotka tarvitsisivat psykiatrista hoitoa päihde- ym. riippuvuusongelman pahenemisen estämiseksi.

Toivottavasti sentään lapsi- ja nuorisopsykiatriassa ollaan valmiita hoitamaan teinien lisääntyviä päihdeongelmia psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa eriyttämättä heidän riippuvuusongelmiaan joksikin muuksi kuin psykiatrista hoitoa vaativiksi asioiksi. Se vasta olisi älyttömyyden huippu, jos kasvuikäisiltäkin alettaisiin evätä psykiatrinen erikoissairaanhoito heidän päihdeongelmiinsa vedoten.

[Mirri]

Se, mitä ei pitäisi tehdä, on yhdistää päihdeongelmaisten ja päihdeongelmattomien hoito samaan hoitoyksikköön!

Miten nuorisopsykiatrian puolella tehdään; hoidetaanko riippuvuusongelmaiset psykiatriset potilaat psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, hoidetaanko heidät päihde- ym. riippuvuuksien vuoksi jossakin muualla, vai ovatko he mt-ongelmiensa kanssa väliinputoajia siksi, että oireilevat psykiatrisia ongelmiaan päihteiden ym. väärinkäytöllä?

[Hilppa]

En halua vanhuksena joutua samaan yksikköön hoidettavaksi kuin päihdehuollon potilaat. Alueellemme rakennettiin vanhusten hoito-, asumis- ja palveluyksikkö, joka suunniteltiin yhdistettävän päihdehuollon yksiköön siten, että myös päihdehuollon potilaita suunniteltiin asutettavan tuohon samaan hoitokotiin. Siitä nousi melkoinen vastustus ja vihaisten kirjoitusten sarja paikallislehdessä, sillä ihmiset eivät halunneet omaistensa joutuvan samaan hoitokotiin päihdeongelmaisten kanssa. Kunta perusteli käytäntöä sillä, että myös päihdeongelmaiset vanhukset, joiden määrä tullee tulevaisuudessa kasvamaan, tarvitsevat pääsyn johonkin hoitokotiin.

Ei tule toimimaan päihdehuollon ja mielenterveysongelmaisten hoitopaikkojen yhdistäminen. Mielenterveysongelmaiset tulevat olemaan se joukko, joka tulee kärsimään tilanteesta. Sen sijaan ennustan päihdeongelmaisten tilanteen voivan jonkin verran parantua suunnitellun muutoksen johdosta.

Mitä laaja-alaisempia ongelmia potilailla on ja mitä laajempi spektri hoidettavien ongelmien kirjo on, sitä vaativampaa ja haasteellisempaa tulee työ olemaan hoitohenkilökunnalle. Jo nyt mielenterveysongelmaisten hoitotyö on haastavaa ja vaativaa työtä. Jos potilaiden joukkoon lisätään päihdeongelmaiset ja moniongelmaiset, tulee mielenterveysammattilaisten työ muuttumaan entistäkin haasteellisemmaksi.

[Kuutar]

Minä ymmärrän hyvin rajauksen. Jos ihmisellä on akuutti päihdeongelma, ei hän välttämättä hyödy psykiatrisesta hoidosta. Monia psyykelääkkeitä ei voi käyttää yhdessä alkoholin eikä muiden päihteiden kanssa, se voi olla vaarallista. Terapiasta taas ei hyödy, ellei kykene olemaan selvin päin. Pitkään jatkunut päihteiden käyttö voi myös muuttaa ihmisen persoonallisuutta niin, ettei terapian avulla enää kyetä auttamaan. Sen sijaan mt-ongelmaiset hyötyvät paljon terapioista, mutta tätä oikeutta on jatkuvasti karsittu. Jos mt-ongelmaiset leimataan samaan porukkaan kuuluvaksi päihdeongelmaisten kanssa, niin voi käydä niin, ettei heidänkään uskota hyötyvän terapioista. Samoin tarpeellisten psyykelääkkeiden saaminen voi vaikeutua, jos oletetaan kaikkien mt-ongelmaisten olevan myös mahdollisia päihdeongelmaisia.

En halua mollata päihdeongelmaisia, mutta heidän ongelmansa ovat erilaisia kuin psyykkisistä oireista kärsivien, ja siksi on ajateltu, että päihdeklinikoilla osataan paremmin auttaa heitä kuin psykiatrisilla klinikoilla.

Kuutar, oletko sitä mieltä, että päihdeongelma on eri asia kuin mielenterveysongelmat ja että ihmisellä voi olla päihdeongelma ilman, että hänellä olisi hoitoa vaativia mielenterveysongelmia?


Kuutar:

Voi olla päihdeongelma ilman mt-ongelmaa taustalla, riippuvuus voi syntyä jopa muutaman kerran päihteeen kokeilemisesta. Näissä kokeilijoissa voi olla niitä, jotka ovat ihan vaan uteliaisuuttaan kokeilleet, taikka ryhmäpaineen takia.
Olennainen pointtini oli kuitenkin se, ettei psykiatrinen hoito auta akuutisti päihdeongelmaista, siksi näille ongelmille on omat erilliset yksikkönsä.

Mirri:

Minä taas ajattelen niin, että päihde- ja muut riippuvuusongelmat ovat mielenterveysongelmien ilmenemismuotoja - toisin sanoen ei ihmiselle edes tule mitään päihdeongelmaa, ellei hänellä ensin ole hoitamatta jääneitä mielenterveysongelmia. Niinpä psykiatrista hoitoa mielenterveysongelmien korjaamiseksi pitäisi tarjota viimeistään silloin, kun ne hoitamattomina alkavat oireilla päihde- tai muun riippuvuusongelman muodossa. Jo kasvuikäisten kohdalla voidaan sanoa päihde- ja muiden riippuvuusongelmien kehittymisen viittaavan vakaviin psykiatrisiin ongelmiin, jotka tarvitsisivat psykiatrista hoitoa päihde- ym. riippuvuusongelman pahenemisen estämiseksi.

Ammattilaiset ajattelevat, että ensin pitää hoitaa se päihdeongelma, ennen kuin tarjotaan psykiatrista hoitoa, jotta sillä psykiatrisella hoidolla olisi jotain vaikutusta. Kuten aiemmin kirjoitin, ymmärrät varmaan, ettei esimerkiksi psykoterapia oikein onnistu sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pysty menemään selvin päin hoitoon. Monia psyykelääkkeitä taas ei voi syödä päihteiden kanssa, alkoholin käyttö voi olla jopa hengenvaarallista psyykelääkkeiden kera, ja psyykelääkkeet voivat vahvistaa huumeiden vaikutusta elimistössä. Ongelma on myös se, että päihteidenkäyttäjät voivat muita todennäköisemmin käyttää heille määrättyjä reseptilääkkeitä väärin, päihtymystarkoituksessa. Mitä tarjottavaa sinä siis uskot psykiatrisella hoidolla olevan akuutisti päihdeongelmaiselle?

Mirri:

Toivottavasti sentään lapsi- ja nuorisopsykiatriassa ollaan valmiita hoitamaan teinien lisääntyviä päihdeongelmia psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa eriyttämättä heidän riippuvuusongelmiaan joksikin muuksi kuin psykiatrista hoitoa vaativiksi asioiksi. Se vasta olisi älyttömyyden huippu, jos kasvuikäisiltäkin alettaisiin evätä psykiatrinen erikoissairaanhoito heidän päihdeongelmiinsa vedoten.

Heidänkin kohdallaan on järkevää hoitaa se päihderiippuvuus ensin. Minä uskon, että päihdeklinikoilla osataan antaa paljon parempaa ja asiantuntevampaa hoito riippuvuuksiin kuin missään muualla. Riippuvuuksien hoito on nykyään moniammatillista, siihen kuuluu psykososiaalista hoitoa ja on ihan erikoistuneita päihdepsykiatreja, joten kyllä päihdepsykiarian poliklinikoilla saa myös mielenterveyden hoitoa. Itseasiassa, mitä sinä kuvittelet riippuvuuden hoidon olevan? Jos kyseessä on ammattitaitoinen klinikka, tottakai se ihmisen koko elämäntilanne otetaan huomioon, ja joskus perhekin otetaan hoitoon mukaan.

[Hilppa]

Minä taas ajattelen niin, että päihde- ja muut riippuvuusongelmat ovat mielenterveysongelmien ilmenemismuotoja - toisin sanoen ei ihmiselle edes tule mitään päihdeongelmaa, ellei hänellä ensin ole hoitamatta jääneitä mielenterveysongelmia.

Tuo vaikuttaa vähintäänkin kiistanalaiselta väitteeltä. Kenestä tahansa voi tulla alkoholisti, kunhan juo tarpeeksi, vaikka ei olisi mitään mielenterveysongelmia. Tutkimuksien mukaan vain osa alkoholisteista kantaa perimässään alttiutta alkoholiriippuvuuteen. Riippuvuus alkoholista syntyy sosiaalisen vaikutuksen kautta. Eivät suomalaiset juo viinaa ainoastaan ahdistukseensa vaan myös aivan samasta syystä kuin muutkin eli koska viinaa juomalla tulee humalaan ja koska humalassa on kivaa.

Taannoin HS:ssa oli pääkirjoitus alkoholin kansanterveydellisistä haitoista. Asiantuntija kirjoitti, että alkoholikulttuurin muuttuminen kestää 5000 vuotta, missä ajassa se osa väestöä, joille alkoholi on fataalia ja tuhoisaa ja jotka eivät koskaan tule oppimaankaan sen kohtuukäyttöä, karsiutuisi pois. Eli ei voida vapauttaa alkoholia lainsäädännöllisin keinoin, koska me emme tule tottumaan alkoholiin sukupolvessa tai kahdessa vaan siihen kuluisi huomattavasti pidempi aika. Liian pitkä aika kansakuntamme hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta ajateltuna. Perusteluina alkoholinkäytön pitkälle sopeutumisajalle esitettiin alkuperäiskansoille tyypillinen ilmiö. Moni alkuperäiskansa on tuhoutunut jouduttuaan tekemisiin länsimaisen kulttuurin kanssa ainoastaan sen vuoksi, että he eivät ole olleet valmiita eivätkä sopeutuneita alkoholinkäyttöön vaan ovat alkoholisoituneet välittömästi päästyään vapaasti juomaan viinaa.

[Mirri]

Kuutar, missä mainitsemiasi päihdepsykiatrian poliklinikoita päihdepsykiatreineen on? Eiköhän A-klinikka ole yleisin päihdeongelmaisten hoitopaikka; myös silloin, kun potilaalla olisi tarvetta saada psykiatrista hoitoa. Sen verran vähän on olemassa mainitsemiasi päihdepsykiatrian poliklinikoita, että suurin osa päihdeongelmaisista psykiatrisista potilaista ei pääse mihinkään päihdepsykiatriseen erikoissairaanhoitoon.

Siinähän se vakava ongelma on. Kun ei ole mitään päihdepsykiatrian poliklinikkaa ja aikuispsykiatria kieltäytyy henkilön päihdeongelmaan vedoten ottamasta hoitoonsa nuorisopsykiatrian puolella hoidossa ollutta potilasta, mutta myös A-klinikka kieltäytyy ottamasta hoitoonsa vedoten päihdeongelmaisen psykiatrisen hoidon tarpeeseen...
Silloin psykiatrisesta potilaasta tulee väliinputoaja, joka ei saa hoitoa mistään. Jos vaikka onkin teininä vielä saanut nuorisopsykiatrisella poliklinikalla hoitoa riippuvuusongelmansa kanssa, aikuisena hänet ohjataankin A-klinikalle - joka ei suostukaan ottamaan psykiatrista erikoissairaanhoitoa tarvitsevaa potilasta, koska katsoo (ihan ymmärrettävästi) psykiatrisen potilaan kuuluvan psykiatriseen erikoissairaanhoitoon myös aikuisena.

Jos olisikin päihdepsykiatrisia poliklinikoita päihdepsykiatreineen kaikissa sairaanhoitopiireissä, joissa on psykiatrinen erikoissairaanhoito, vaan kun ei ole. A-klinikka on usein ainoa päihdeongelmaisten mt-potilaiden hoitopaikka, mutta se ei ole psykiatrista erikoissairaanhoitoa - päinvastoin sillä on oikeus olla ottamatta hoitoon potilaita, joiden se katsoo tarvitsevan psykiatrista erikoissairaanhoitoa psykiatrisista syistä johtuvan päihdeongelman hoitamiseksi. Eli päihdeongelmainen henkilö voi olla psyykkisesti liian sairas hoidettavaksi A-klinikalla.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Valt ... 5236939430

[Kuutar]

Kuutar, missä mainitsemiasi päihdepsykiatrian poliklinikoita päihdepsykiatreineen on? Eiköhän A-klinikka ole yleisin päihdeongelmaisten hoitopaikka; myös silloin, kun potilaalla olisi tarvetta saada psykiatrista hoitoa. Sen verran vähän on olemassa mainitsemiasi päihdepsykiatrian poliklinikoita, että suurin osa päihdeongelmaisista psykiatrisista potilaista ei pääse mihinkään päihdepsykiatriseen erikoissairaanhoitoon.

Kyllä päihdepsykiarisia klinikoita löytyi googlettamalla ainakin Tampereelta, Turusta, Helsingistä, Harjavallasta, Seinäjoelta, Kuopiosta ym. Helsingistä löytyy myös erillinen Nuorten päihdepsykiarinen poliklinikka.

A-klinikat kertovat sivuillaan tarjoavansa myös mielenterveyden hoitoa, googlaamalla löytyi sivuilta tietoa, että noilla klinikoilla työskentelee mm. lääkäreitä, psykologeja, sosiaaliterapeutteja, sairaanhoitajia, toimintaterapeutteja jne.
A-klinikoita on paljon, tässä lista:
http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/s ... kunnittain

Mirri:

Siinähän se vakava ongelma on. Kun ei ole mitään päihdepsykiatrian poliklinikkaa ja aikuispsykiatria kieltäytyy henkilön päihdeongelmaan vedoten ottamasta hoitoonsa nuorisopsykiatrian puolella hoidossa ollutta potilasta, mutta myös A-klinikka kieltäytyy ottamasta hoitoonsa vedoten päihdeongelmaisen psykiatrisen hoidon tarpeeseen...
Silloin psykiatrisesta potilaasta tulee väliinputoaja, joka ei saa hoitoa mistään. Jos vaikka onkin teininä vielä saanut nuorisopsykiatrisella poliklinikalla hoitoa riippuvuusongelmansa kanssa, aikuisena hänet ohjataankin A-klinikalle - joka ei suostukaan ottamaan psykiatrista erikoissairaanhoitoa tarvitsevaa potilasta, koska katsoo (ihan ymmärrettävästi) psykiatrisen potilaan kuuluvan psykiatriseen erikoissairaanhoitoon myös aikuisena.

Minusta A-klinikka toimi tuossa väärin, mikäli päihdeongelma oli akuutti. Päihdehoidon jälkeen olisi sitten voinut siirtää psykiatriseen hoitoon.


Mirri:

Jos olisikin päihdepsykiatrisia poliklinikoita päihdepsykiatreineen kaikissa sairaanhoitopiireissä, joissa on psykiatrinen erikoissairaanhoito, vaan kun ei ole. A-klinikka on usein ainoa päihdeongelmaisten mt-potilaiden hoitopaikka, mutta se ei ole psykiatrista erikoissairaanhoitoa - päinvastoin sillä on oikeus olla ottamatta hoitoon potilaita, joiden se katsoo tarvitsevan psykiatrista erikoissairaanhoitoa psykiatrisista syistä johtuvan päihdeongelman hoitamiseksi. Eli päihdeongelmainen henkilö voi olla psyykkisesti liian sairas hoidettavaksi A-klinikalla.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Valt ... 5236939430

Tuollaiset ihmiset pitäisi sitten lähettää toiseen sairaanhoitopiiriin, jossa hoitoa on. Ei voi olettaa, että jokaikisessä kunnassa olisi päihdepsykiatrian klinikka, kun ei ole psykiatrista sairaalaakaan.

[Kuutar]

Mirri:

Lienee sanomattakin selvää, että veronmaksajat tuskin suostuvat rahoittamaan kahta psykiatrista avohoitojärjestelmää, toista A-klinikoiden asiakkaille ja toista muille. Niinpä päihdeongelmaisten ihmisten pitäisi päästä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon psykiatrian poliklinikoille siinä kuin muidenkin psykiatristen potilaiden - päihdeongelma ei missään tapauksessa saisi olla esteenä psykiatrisen erikoissairaanhoidon saamiselle.

En ole nyt varma, millaista psykiatrista hoitoa tarkoitat. Jos ihminen on psyykkisesti liian sairas mennäkseen hoitoon A-klinikalle, kuten esimerkissäsi, on hän todennäköisesti myös liian sairas hoidettavaksi psykiatrisella avohoitoklinikalla. Psykiatrisella erikoissairaanhoidolla tarkoittanet osastohoitoa?

Psykiatrinen avohoito edellyttää, että asiakas kykenee itse tulemaan paikalle ajoissa, selvin päin, kykenee keskustelemaan tilanteestaan ammattilaisten kanssa, toimittamaan tarvittavat hakemukset, jne. Tuohon kaikkeen ei välttämättä akuutisti päihdeongelmainen tai psykoottinen ihminen kykene. Siksi avohoidon psykiatrinen klinikka ei välttämättä kummallekaan sovellu. Silloin oikea paikka on erikoissairaanhoidon osasto, päihteidenkäyttäjille A-klinikka tai vastaava, psykoottiselle psykiatrinen sairaala.

[Mirri]

Mirri:

Lienee sanomattakin selvää, että veronmaksajat tuskin suostuvat rahoittamaan kahta psykiatrista avohoitojärjestelmää, toista A-klinikoiden asiakkaille ja toista muille. Niinpä päihdeongelmaisten ihmisten pitäisi päästä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon psykiatrian poliklinikoille siinä kuin muidenkin psykiatristen potilaiden - päihdeongelma ei missään tapauksessa saisi olla esteenä psykiatrisen erikoissairaanhoidon saamiselle.

En ole nyt varma, millaista psykiatrista hoitoa tarkoitat. Jos ihminen on psyykkisesti liian sairas mennäkseen hoitoon A-klinikalle, kuten esimerkissäsi, on hän todennäköisesti myös liian sairas hoidettavaksi psykiatrisella avohoitoklinikalla. Psykiatrisella erikoissairaanhoidolla tarkoittanet osastohoitoa?

Päihdehuollon palvelut (kuten A-klinikat) eivät ole psykiatrista erikoissairaanhoitoa, eikä psykiatrinen erikoissairaanhoito ei ole yhtä kuin osastohoito.

Ajatuksesi, että A-klinikalle psyykkisesti liian sairas potilas olisi myös liian sairas psykiatrisen poliklinikan hoitoon on älytön; suoraan sanottuna. Aivan kuin A-klinikalla saisi psykiatrista erikoissairaanhoitoa; ei siellä saa, päihdehuollon ammattilaiset eivät ole psykiatrian ammattilaisia. Siinähän se ongelma on; päihdehuollon luullaan korvaavan päihderiippuvaisten psykiatristen potilaiden kohdalla psykiatrisen erikoissairaanhoidon, mutta ei se korvaa. Ja koska päihdehuolto ei ole psykiatrista erikoissairaanhoitoa, siellä ei myöskään tarvitse hoitaa ihmisiä, jotka päihdehuollon lääkärin arvion mukaan kuuluisivat psykiatriseen erikoissairaanhoitoon. Jos päihdelääkäri arvioi päihdeongelmaisen potilaan olevan psyykkisesti niin sairas, että tämä tarvitsee päihdehuollon palvelujen sijaan (tai lisäksi) psykiatrista erikoissairaanhoitoa, hän tietysti kirjoittaa lähetteen psykiatrian poliklinikalle - joka myös kieltäytyy ottamasta potilasta hoitoonsa, koska tällä on päihdeongelma... Tässä on paikkakuntakohtaisia eroja; joillakin paikkakunnilla henkilöä hoidetaan sekä A-klinikalla että psyk.polilla ja tehdään yhteistyötä, mutta kaikkialla kumpikaan taho ei suostu moiseen ratkaisuun - sillä seurauksella, että pahimmillaan potilas jää kokonaan vaille hoitoa päihdehuollon ja psykiatrian poliklinikan kinastellessa kummalle hän kuuluu, eikä kumpikaan huolisi häntä hoitoonsa.

Päihdepsykiatrian poliklinikat olisivat varmaan ratkaisu, mutta eihän niitä ole kuin nimeksi. Ehkä niitä viime vuosina on perustettu juuri siksi, että päihdeongelmaisten psykiatristen potilaiden pitää saada sekä päihdehuolto että psykiatrian erikoissairaanhoito 'saman katon alta'. Toistaiseksi niitä kuitenkin on aivan liian vähän, ja aivan liian monella paikkakunnalla psykiatrinen erikoissairaanhoito ja päihdehuolto ovat toisistaan suorastaan valovuosien päässä - ihan kuin mt-ongelmilla ja psykiatrisen hoidon tarpeella sekä riippuvuuksilla ei olisi keskenään mitään yhteistä...

[Kuutar]

Mirri:

Ajatuksesi, että A-klinikalle psyykkisesti liian sairas potilas olisi myös liian sairas psykiatrisen poliklinikan hoitoon on älytön; suoraan sanottuna. Aivan kuin A-klinikalla saisi psykiatrista erikoissairaanhoitoa; ei siellä saa, päihdehuollon ammattilaiset eivät ole psykiatrian ammattilaisia.

Kyllä osa päihdehuollon ammattilaista ovat psykiatreja ja psykologeja.
En edelleenkään tiedä, millaisesta psykiatrisesta poliklinikasta puhut, minä tarkoitin sellaisia avohoidon palveluja, kuten mt-toimistot, joiden potilaiden edellytetään olevan sen verran terveitä, että he eivät tarvitse osastohoitoa. Mitä se psykiatrinen erikoissairaanhoito käytännössä pitäisi sisällään, jota sinun mielestäsi akuutisti päihdeongelmaisten tulisi saada?
Psykiatrisen avohoidon yksiköissä tarjotaan psyykelääkkeitä ja keskusteluapua, jotkut onnekkaat voivat saada myös lähetteen psykoterapiaan, mikäli kunnassa on järjestetty hoito kattavasti, sekä työssäkäyvät voivat päästä Kelan terapiaan. Mitä sinä uskot tällaisen yksikön voivan päihdeongelmaiselle tarjota, joka olisi parempaa kuin päihdeklinikkojen palvelut?

Psykoterapiaan eivät meina usein päästä edes pelkistä mt-ongelmista kärsivät, elleivät ole työssäkäyviä, todennäköisesti moniongelmaisen päihdeongelmaisen taas olisi vielä vaikeampi sinne päästä. Minusta se on kyllä ihan ymmärrettävä peruste, ettei psykoterapiaan kannata ottaa akuutisti päihdeongelmaista, joka on usein päihtynyt. Päihtyneenä ei tietenkään voi käydä terapiassa ja menee jonkin aikaa, ennen kuin aivot ovat toipuneet päihteiden käytöstä, vaikka olisi käytön jo lopettanutkin. Siksi on ymmärrettävää, että näiden potilaiden kohdalla psykoterapian aika on vasta sitten, kun päihdeongelma on hoidettu.

Kuten aiemmin kirjoitin, psyykelääkkeitä taas ei välttämättä voi määrätä ihmiselle, joka käyttää paljon alkoholia tai huumeita, koska eri kemiallisilla aineilla voi olla arvaamattomia vaikutuksia hänen elimistössään. Alkoholi tunnetusti voi olla hengenvaarallinen yhdistelmä keskushermostoon vaikuttavien psyykelääkkeiden kanssa, SSRI-lääkkeiden olen taas lukenut voimistavan joidenkin huumeiden vaikutusta.

[Mirri]

Ei tuon ongelman ratkaisemiseksi tarvitse siirtää päihdeongelmaisten hoitoa samaan yksikköön mielenterveyspotilaiden kanssa. Riittää, että sovitaan käytäntö sellaiseksi, että jos jollakulla on päihdeongelma ja hän tarvitsee myös psykiatrista hoitoa, päihdeongelma pitää ensin hoitaa päihdeongelmaisten hoitoyksikössä.

Hukkaan heitetään ne resurssit jos pyritään hoitamaan ensin jotakin muuta kuin päihdeongelmaa. Päihdeongelmainen ei pysty tai kykene sitoutumaan hoitoon tai hyödy psykoterapiasta tai lääkehoidosta ennen kuin päihdeongelma on saatu aisoihin.

Sitä en tiedä onko ensin ollut muna vai kana, mutta syntyjärjestyksestä riippumatta on akuutein ongelma aina hoidettava ensin - ja päihderiippuvaisella se on päihdeongelma.

Usein näyttää kuitenkin olevan niin, ettei päihdeongelmainen halua päihteetöntä elämää vaan järjestelyä tai jopa jonkinlaista ihmettä joka antaisi hänelle mahdollisuuden elää nuppi turvoksissa koko ajan. Se vain on niin, ettei kukaan ei voi olla juomatta/käyttämättä toisen puolesta.

Mitä tarkoitat hoitoyksiköllä?

HUS - ja muutama muu sairaanhoitopiiri - näköjään on jo perustanut päihdepsykiatrian poliklinikoita, eli se hoitaa päihdeongelmaisia mielenterveyspotilaita psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa siinä kuin muitakin psykiatrista erikoissairaanhoitoa tarvitsevia ihmisiä. Juuri niin pitäisi tehdä kuin jotkut sairaanhoitopiirit nykyisin tekevät; pitäisi järjestää psykiatrista erikoissairaanhoitoa myös päihderiippuvaisille mielenterveysongelmaisille ihmisille.

Kunnilla ei yksinkertaisesti ole oikeutta olla tarjoamatta psykiatrista erikoissairaanhoitoa sitä tarvitseville päihdeongelmaisille; tämän asian ovat oivaltaneet ne, jotka ovat perustaneet päihdepsykiatrian palveluja psykiatrisen erikoissairaanhoidon sisällä.

[Kuutar]

Kyllästynyt:

Hukkaan heitetään ne resurssit jos pyritään hoitamaan ensin jotakin muuta kuin päihdeongelmaa. Päihdeongelmainen ei pysty tai kykene sitoutumaan hoitoon tai hyödy psykoterapiasta tai lääkehoidosta ennen kuin päihdeongelma on saatu aisoihin.

Tuossa on se asian ydin, jota perustelin jo useaan otteeseen, mutta Mirri ei tunnu tajuavan.

Lainaan itseäni edelliseltä sivulta, Mirri,

Mitä se psykiatrinen erikoissairaanhoito käytännössä pitäisi sisällään, jota sinun mielestäsi akuutisti päihdeongelmaisten tulisi saada?

[Mirri]

Ei Mirri tajua, ei.

Lukemisen arvoinen juttu:
http://www.fstky.fi/DowebEasyCMS/Sivust ... portti.pdf

[Kuutar]

Ei Mirri tajua, ei.

Lukemisen arvoinen juttu:
http://www.fstky.fi/DowebEasyCMS/Sivust ... portti.pdf

Tuossa mainitaan juuri se periaate, josta Kyllästynytkin puhui, akuutein ja merkittävin ongelma hoidetaan ensin:

6.2 Mielenterveys- ja päihdeongelmaisen asiakkaan soveltuvin hoitotaho
Soveltuvin hoitotaho arvioidaan asiakkaan sen hetkisen vakavamman primaarihäiriön mukaisesti.

Linkissäsi kuvatussa kaaviossa esitetään, että potilas kävisi esimerkiksi A-klinikalla ja psykiatrisella klinikalla. Ei kuitenkaan esitetä, että niiden pitäisi olla sama yksikkö.

[Mirri]

Ei kai kyse olekaan siitä, että pitäisi olla kirjaimellisesti 'saman katon alla' ja 'samasta ovesta', vaan että pallottelu ja hoitotahojen väliin pudottaminen pitää saada loppumaan. Siksi päihdepsykiatrian poliklinikoita ja -osastojakin kai viime vuosina on perustettu; psykiatrisella erikoissairaanhoidolla pitää olla valmiudet hoitaa päihdepsykiatrisia potilaita. Heitä ei saa lykätä perusterveydenhuoltotasoiselle päihdehuollolle, ja kieltäytyä antamasta psykiatrista erikoissairaanhoitoa silloin, kun on päihdehuollon lisäksi psykiatrisen hoidon tarvetta.
Potilaan psykiatristen sairauksien tarvitessa hoitoa päihdeongelmasta riippumatta koko hoidon pitää järjestyä psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa aina katkaisuhoitoa myöten, eli katkaisuunkaan ei akuuttia psykiatrista hoitoa vaativaa potilasta saa lähettää A-klinikalle, vaan psykiatrisessa erikoissairaanhoidon pitää ottaa päihdepotilas hoidettavakseen vaikka välittömästi, jos hänen tilansa vaatii psykiatrista erikoissairaanhoitoa. Kuten kaksoisdiagnoosipotilailla usein.

Ovat ilmeisesti käsittäneet jotakin väärin ne, jotka kuvittelevat päihdepsykiatrisen potilaan istuvan samassa odotushuoneessa muiden potilaiden kanssa näiden mainetta pilaamassa... Tosin esim. psykiatrisilla kuntoutuspoliklinikoilla voi olla niin, että siellä on kaksoisdiagnoosipotilaita siinä kuin muitakin psykiatrista erikoissairaanhoitoa tarvitsevia ihmisiä. Mutta kuntoutuspoliklinikoiden kaksoisdiagnoosipotilaiden päihdeongelma on hyvässä hoidossa; ei heitä kukaan arvaa kaksoisdiagnoosipotilaiksi, elleivät itse mainitse asiaa.

Lienee turha pelko, että päihdepsykiatriset potilaat pilaavat kenenkään mainetta saadessaan oman hoitonsa psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa siinä kuin toisetkin psykiatriset potilaat. Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa heitä hoitavat eri ammattilaiset; ne, joilla on sekä psykiatrian että päihdehuollon osaamista. Ja jos paikkakunnalla ei ole tarjota päihdepsykiatrista erikoissairaanhoitoa, hoidon pitää järjestyä psykiatrian ja päihdehuollon yhteistyönä niin, että potilaan kannalta hänen sairauksiensa vaatima hoito järjestyy 'samasta ovesta' ja 'saman katon alla' riippumatta siitä missä kulloinenkin valittu hoitopaikka fyysisesti sijaitsee - se on oleellisen tärkeä parannus entiseen pallotteluun ja pudotteluun verrattuna.
Enää siis ei saada jättää potilaan psykiatrisia sairauksia hoitamatta hänen päihdeongelmaansa vedoten; pitää tapauskohtaisesti arvioida mikä on akuuteinta, vai onko kaikki niin akuuttia, että pitää järjestää hoito päihdepsykiatrian erikoissairaanhoidossa - osastolla tai poliklinikalla.

Tätä asiaa kaikki kunnat eivät ole toteuttaneet, vaikka olisi pitänyt.