HS: Mielenterveys- ja päihdepotilas voi jäädä hoidotta

[Psykopatologia]

Akuutit juopumiset yms. ovat asia erikseen.

[Kuutar]

Akuutit juopumiset yms. ovat asia erikseen.

Akuutista päihdeongelmasta minä olen koko ajan puhunut, heistä joita varten on A-klinikoita, joihin pääsee katkolle. Huumeidenkäyttö taas voi muuttaa aivoja pitemmäksikin aikaa, niin ettei psykoterapiasta ole hyötyä ennen vieroitusta. Ei se ole höpöä, että vakava päihdeongelma täytyy hoitaa ensin, sillä muusta hoidosta ei ole hyötyä ennen kuin päihdeongelma on hoidettu. Siis päihdeongelmien hoidossa ongelmana on se, että päihdeongelmaiset ovat usein päihtyneitä, siksi hoito avohoidossa ei aina onnistu.

[Psykopatologia]

Päihdeongelmaisissakin on niin monenlaisia.

[Mirri]

Kysyn sinultakin, mitä sillä psykiatrisella erikoissairaanhoidolla on tarjota kaksoisdiagnoosin omaavalle, jolla on akuutti päihdeongelma?
Miten sinä hoitaisit tai mitä hoitoa suosittelisit esimerkiksi ryyppyputkessa olevalle potilaalle, joka ei olisi yhtäkään päivää selvin päin, vaan olisi lähes jatkuvasti päihtynyt? Millainen psykoterapeuttinen työskentely onnistuisi hänen kanssaan?
Mitkä psyykelääkkeet sopisi ihmiselle, joka ei voi olla juomatta?
Minusta on selvää, että kuvatun kaltainen potilas tarvitsee ensin katkaisuhoitoa. Alkoholi on paitsi haitallista psyykelääkkeiden kanssa, se voi myös tietääkseni joissain tapauksissa viedä niiden tehon.

Kysyit samoja asioita minulta, joten kerron mitä tiedän. Eniten tiedän psykoosisairauksien ja päihdeongelman yhdistelmistä.

Luulen ja pelkään, että aivan liian moni skitsofrenia ja maanis-depressiivisyys jää diagnosoimatta ja vaille psykiatrista hoitoa, koska kuvitellaan, että potilaan pitää olla 'kuivilla' (joidenkin vaatimusten mukaan peräti puoli vuotta) ennen kuin häntä kannattaa alkaa hoitaa psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Se on pitkä aika olla vailla asianmukaista vakavan sairauden hoitoa, ja siitä seuraa väliinputoaminen. Tämä oli yksi merkittävä asia, johon psykiatri Ilkka Taipale kiinnitti huomiota jo vuosia sitten; hänen mukaansa moni psykiatrinen potilas on jäänyt ilman psykiatrista diagnoosia, koska heidät on päihdeongelmansa vuoksi sysätty psykiatrisen hoidon ulkopuolelle. Ja kuitenkin monen niin skitsofreniaa kuin maanisdepressiivisyyttäkin sairastavan päihdeongelma aiheutuu juuri siitä, että henkilöllä on vakava psykiatrinen sairaus. Minusta tuo on hyvin järkyttävä asia, ja epäkohta, jolle jo 2000-luvun ymmärtämyksen ja tietämyksen keskellä pitäisi pystyä tekemään jotakin.

Päihdehuollossa ei ole pätevyyttä vaikeiden mielisairauksien diagnosointiin ja hoitoon, joten kyllä ihmisten pitäisi päästä psykiatrin tarkastettavaksi ja arvioitavaksi, vaikka päihdeongelma olisi miten akuutti; tarvitaan asiantuntija (psykiatri), jonka pätevyys riittää tunnistamaan esim. psykoosisairaudet päihdeongelman alta. Mitä järkeä on yrittää hoitaa päihdeongelmaa, jos sen taustalta löytyy toistuvat vaikeat maniat, vaikeat depressiot, ja ties mitä muuta psykoosia, joka ylläpitää päihdeongelmaa?

Sekään ei ole ihan yksioikoinen asia, etteikö psyykenlääkkeitä voitaisi käyttää käytettäessä päihteitä. Toki ihanne olisi, etteivät ihmiset sekoittaisi päätään millään koktaileilla. Mutta esim. psykoosisairauden kohdalla usein on huonompi vaihtoehto, ettei psykoosia lääkitä millään lailla päihteiden käytön vuoksi ja päihteiden käytön aikana. Niinpä skitsofreniapotilaillekin korostetaan, että jos ryyppyvaihde jää päälle, neuroleptilääkitystä ei pitäisi silti lopettaa; psykoosinestolääkitys hoitaa myös silloin, kun potilas innostuu juomaan, joten se suojaa häntä psykooseilta, jotka voisivat päihteiden käytön seurauksena olla kohtalokkaan vakavia ilman suojaavaa psykoosilääkitystä. Toisin sanoen potilas voi mennä juomisen seurauksena vakavammin ja tuhoisammin sekaisin kuin mitä hän menisi, jos psykoosinestolääkitys olisi päällä. Mikä on tilanne silloin, jos päihteet ovat alkoholin tilalla tai lisäksi jotakin muuta, sitä en tiedä.

Muutenkin lääkitykset ovat vaativaa puuhaa hoidettaessa kaksoisdiagnoosipotilaita. Senkin puoleen pitäisi olla selvää, että tarvitaan psykiatrista osaamista, pelkkä päihdelääketiede ei riitä sellaisten potilaiden lääketieteelliseen hoitamiseen. Psykiatrisia sairauksia pitää hoitaa riippumatta potilaan päihdeongelmista, ja mitä vakavammista psykiatrisista sairauksista on kysymys sitä nopeammin ne pitäisi osata tunnistaa ja päästä asianmukaisen (lääkkeellisen) hoidon alkuun - päihdeongelmista riippumatta. Se jos mikä vaatii lääkäriltä osaamista, ja ehdottomasti kuuluu erikoissairaanhoidon piiriin - ei perusterveydenhuollon päihdehuoltoon.

Kuutar, muistaakseni sanoit, että päihdehuollossa on psykiatreja. Kerro jokin kunta, jossa psykiatri työskentelee paikallisella A-klinikalla tai muussa päihdehuollossa.
Kuten todettu, päihdepsykiatria erityisosaamisineen varmaan olisi hyvä vaihtoehto, mutta toistaiseksi sitä ei ole tarjolla läheskään kaikkialla.

Akuutista päihdeongelmasta minä olen koko ajan puhunut, heistä joita varten on A-klinikoita, joihin pääsee katkolle.

Tosiaan A-klinikka on huono paikka katkaisuhoitoon henkilölle, jolla on myös psykoottisuutta. Mutta mistäs psykoottisuus siellä tunnistetaan, jos ei ole riittävää ammattitaitoa... Pahimmillaan pannaan kaikki oireet päihteiden piikkiin ja uskotaan vaikeasti sairaan psykiatrisen potilaan tokenevan kunhan vain pysyy kuivilla; kun ei osata tunnistaa, ettei kaikki johdukaan päihteistä.

[Mirri]

Minulla taas on ollut vaikutelma, että lääkärit todella ovat uskoneet tuota höpöä,
että päihdeongelma täytyy hoitaa ensin.

Noin voi olla; mutta kuka on oikeasti uskonut, kuka ei...
Minä taas en usko psykiatrien olevan asiassa keskenään yksimielisiä. Mutta ylilääkäreiden sun muiden rahakirstun vartijoiden sana on laki, turha siinä rivipsykiatrin on hangoitella vastaan, jos haluaa jatkaa työtä julkisessa erikoissairaanhoidossa. Sama taitaa päteä kaikkiin muihin ammattilaisiin; turha harata vastaan, jos ylilääkäri päättää, että päihdeongelmaiset psykiatriset potilaat siirretään toisen hoitotahon vastuulle, ja pois psykiatrisen hoidon piiristä.

Tyhjenevät rahakirstut valitettavasti ovat ilmeisesti tuoneet mukanaan sen ilmiön, että kaikki mahdolliset potilaat työnnetään hoitoon perusterveydenhuoltoon - siihen tarpeeseen A-klinikat ovat yksi hyvältä näyttävä mahdollisuus. Paitsi että A-klinikalla ja muulla päihdehuollolla ei ole velvoitteita ottaa hoitoon potilaita, jotka sen arvion mukaan kuuluvat psykiatrisen erikoissairaanhoidon piiriin - tunkua ja rahapulaa päihdehuollossakin on, joten miksi suostuisivatkaan hoitamaan psykiatrista erikoissairaanhoitoa tarvitsevia ihmisiä, joita psykiatrian rahakirstun vartijat yrittävät työntää sinne.

[Mirri]

Päihtyneen henkilön akuuttihoito - sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet:
http://pre20090115.stm.fi/aa1164721227855/passthru.pdf

[Gyver]

A-klinikkasäätiön johtavan ylilääkärin Pekka Heinälän mukaan pahimmillaan käy niin, ettei potilaan asia kuulu kenellekään.

Tuo on oudon kuuloinen väite, koska mielenterveyspuolella potilaan asia ei muutenkaan kuulu kenellekään. Heinälä ei sitä tietysti voi tietää, jos ei ole mielenterveyspuolella työskennellyt.

[Kuutar]

Mirri:

Kysyit samoja asioita minulta, joten kerron mitä tiedän. Eniten tiedän psykoosisairauksien ja päihdeongelman yhdistelmistä.

Luulen ja pelkään, että aivan liian moni skitsofrenia ja maanis-depressiivisyys jää diagnosoimatta ja vaille psykiatrista hoitoa, koska kuvitellaan, että potilaan pitää olla 'kuivilla' (joidenkin vaatimusten mukaan peräti puoli vuotta) ennen kuin häntä kannattaa alkaa hoitaa psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa.

Puoli vuotta kuivilla on minustakin turhan pitkä aika vaatia ihmistä olemaan kuivilla, ennen kuin psykiatrinen hoito voidaan aloittaa.

Mirri:

Päihdehuollossa ei ole pätevyyttä vaikeiden mielisairauksien diagnosointiin ja hoitoon, joten kyllä ihmisten pitäisi päästä psykiatrin tarkastettavaksi ja arvioitavaksi, vaikka päihdeongelma olisi miten akuutti; tarvitaan asiantuntija (psykiatri), jonka pätevyys riittää tunnistamaan esim. psykoosisairaudet päihdeongelman alta. Mitä järkeä on yrittää hoitaa päihdeongelmaa, jos sen taustalta löytyy toistuvat vaikeat maniat, vaikeat depressiot, ja ties mitä muuta psykoosia, joka ylläpitää päihdeongelmaa?

Se järki, että vasta kun ihminen on ollut sen aikaa selvin päin, että akuutti vieroitusaika on ohitse, voidaan alkaa sitä psykiatrista arviota tekemään. ( en tiedä kestääkö akuutin tilanteen katkaisuhoito viikkoja vai kuukausia, vaiko päiviä, riippuu varmaan mistä päihteestä on kyse)
Ihmistä ei ole järkevää diagnosoida silloin, kun hänen aivonsa on kemiallisten aineiden muuttama, voi tulla virheellisiä diagnooseja. Toki minustakin päihdehuoltoon voisi yhdistää aina mahdollisuuden päästä psykiatriseen arviointiin.

Silloin kun potilas käyttää esim. hallusinogeenisiä huumeita, voi olla mahdotonta erottaa, mitkä ovat huumeen aiheuttamia vaikutuksia, mitkä psykiatrista sairautta. Tietääkseni psykiatrista diagnoosia ei saa tehdäkään niin kauan kuin ihminen on jonkun päihteen vaikutuksen alainen.

Mirri:

Sekään ei ole ihan yksioikoinen asia, etteikö psyykenlääkkeitä voitaisi käyttää käytettäessä päihteitä. Toki ihanne olisi, etteivät ihmiset sekoittaisi päätään millään koktaileilla. Mutta esim. psykoosisairauden kohdalla usein on huonompi vaihtoehto, ettei psykoosia lääkitä millään lailla päihteiden käytön vuoksi ja päihteiden käytön aikana. Niinpä skitsofreniapotilaillekin korostetaan, että jos ryyppyvaihde jää päälle, neuroleptilääkitystä ei pitäisi silti lopettaa; psykoosinestolääkitys hoitaa myös silloin, kun potilas innostuu juomaan, joten se suojaa häntä psykooseilta, jotka voisivat päihteiden käytön seurauksena olla kohtalokkaan vakavia ilman suojaavaa psykoosilääkitystä. Toisin sanoen potilas voi mennä juomisen seurauksena vakavammin ja tuhoisammin sekaisin kuin mitä hän menisi, jos psykoosinestolääkitys olisi päällä. Mikä on tilanne silloin, jos päihteet ovat alkoholin tilalla tai lisäksi jotakin muuta, sitä en tiedä.

Sinä puhut siis psykoottisesta potilaasta. Psykoosia sairastavalle potilaalle tuskin avohoidon palvelut ovat riittäviä. Olen edelleen samaa mieltä Kyllästyneen kanssa siitä, ettei esim. mt-toimistojen ja muiden avohoidon psykiatristen yksiköiden hoito ole oikea paikka akuutisti päihdeongelmaiselle. Akuutein ongelma on aina hoidettava ensin. Toki psykoosisairautta sairastavan kohdalla psykoosin hoito voi olla akuutimpaa kuin päihdeongelman. Tuolloinkin oikea paikka ei ole avohoidon psykiatrinen yksikkö, vaan psykiatrinen osasto.

Ymmärrän että psykoosipotilas periaattessa tarvitsisi lääkehoitonsa myös päihteidenkäytön aikana. Siinä vaan on suuria riskejä, otetaan esimerkiksi vaikkapa neurolepti Seroquel ja sen tiedot yhteiskäytöstä alkoholin kanssa:

Ole varovainen alkoholin kanssa. Seroquelin ja alkoholin yhteisvaikutus voi aiheuttaa uneliaisuutta.

http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m ... A_SEROQUEL

Tarkemmin Lääkelaitoksen http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/5/39345.pdf julkaisussa:

4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Ketiapiinin primaarien keskushermostovaikutusten vuoksi ketiapiinia tulee käyttää varoen muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkevalmisteiden ja alkoholin kanssa.

Haimatulehdus
Pankreatiittia on raportoitu sekä kliinisissä tutkimuksissa että markkinoille tulon jälkeisissä haittavaikutusilmoituksissa. Markkinoille tulon jälkeen ilmoitetuissa tapauksissa useilla, joskaan ei kaikilla, potilailla oli muita tunnettuja pankreatiitin riskitekijöitä, kuten kohonneet triglyseridiarvot (ks. kohta 4.4), sappikivet tai alkoholin käyttö.

Alkoholistit sairastavat usein juuri haimatulehduksia, joka on varsin vakava sairaus.

Maksan vajaatoiminta:
Ketiapiini metaboloituu valtaosin maksassa. Tämän vuoksi Seroquelia on annettava varoen potilaille, joilla on todettu maksan vajaatoiminta erityisesti hoidon alussa. Potilailla, joilla on maksan vajaatoiminta, aloitetaan annoksella 25 mg/vrk. Annosta on lisättävä 25-50 mg vrk kerrallaan tehokkaan annoksen saavuttamiseksi riippuen potilaan kliinisestä vasteesta ja sietokyvystä.

Ei ole hyvä juttu, kun alkoholistin maksa on jo valmiiksi kovilla alkoholin käytön vuoksi.


Mirri:

Muutenkin lääkitykset ovat vaativaa puuhaa hoidettaessa kaksoisdiagnoosipotilaita. Senkin puoleen pitäisi olla selvää, että tarvitaan psykiatrista osaamista, pelkkä päihdelääketiede ei riitä sellaisten potilaiden lääketieteelliseen hoitamiseen. Psykiatrisia sairauksia pitää hoitaa riippumatta potilaan päihdeongelmista, ja mitä vakavammista psykiatrisista sairauksista on kysymys sitä nopeammin ne pitäisi osata tunnistaa ja päästä asianmukaisen (lääkkeellisen) hoidon alkuun - päihdeongelmista riippumatta. Se jos mikä vaatii lääkäriltä osaamista, ja ehdottomasti kuuluu erikoissairaanhoidon piiriin - ei perusterveydenhuollon päihdehuoltoon.

Ei nyt noinkaan, että pitäisi nopeasti päästä aina lääkkeellisen hoidon alkuun, kun valitettavasti osaa laillisista reseptilääkkeistä käytetään päihteinä.

Mirri:

Kuutar, muistaakseni sanoit, että päihdehuollossa on psykiatreja. Kerro jokin kunta, jossa psykiatri työskentelee paikallisella A-klinikalla tai muussa päihdehuollossa.
Kuten todettu, päihdepsykiatria erityisosaamisineen varmaan olisi hyvä vaihtoehto, mutta toistaiseksi sitä ei ole tarjolla läheskään kaikkialla.

Minä annoin jo aiemmassa linkissäni sinulle listan A-klinikoista.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa Espoo:

A--klinikkatoimen työryhmä toimii moniammatillisesti. Työntekijöillä on perustutkintojen lisäksi erilaisia menetelmäkoulutuksia. Henkilökuntamme koostuu seuraavista ammattiryhmistä: johtaja, lääkärit, sosiaaliterapeutit, psykologit, toimintaterapeutti, sairaanhoitajat, ohjaajat, toimistosihteerit ja emännät.

http://toimipaikka.a-klinikka.fi/espoo/

Miksi muuten miellät päihdepsykiatrian klinikat muuksi kuin päihdehuolloksi? Ovat nekin osa päihdehuoltoa.

[Mirri]

Miksi muuten miellät päihdepsykiatrian klinikat muuksi kuin päihdehuolloksi? Ovat nekin osa päihdehuoltoa.

Päihdehuolto tarkoittaa sosiaali- ja perusterveydenhuollon päihdehuoltoa; se on käsite, joka viittaa nimenomaan sosiaali- ja perusterveydenhuoltoon ja ns. 'matalan kynnyksen' palveluihin, jotka jokaisella kunnalla on velvollisuus järjestää. Päihdepsykiatria poliklinikoineen ja osastoineen on uutta erikoissairaanhoitoa, ja sitä ei ainakaan toistaiseksi kunnilla ole velvollisuutta tarjota vastaavalla tavalla kuin päihdehuoltoa. Ja päihdepsykiatria on nimenomaan erikoissairaanhoitoa, ei perusterveydenhuoltoon kuuluvaa päihdehuoltoa, jota A-klinikat edustavat.

Minä annoin jo aiemmassa linkissäni sinulle listan A-klinikoista.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa Espoo

Kysyin esimerkkiä kunnasta, jonka päihdehuollossa (kuten A-klinikalla) työskentelee psykiatri. Tarjosit esimerkiksi Espoota; mistä päättelet, että Espoon A-klinikalla työskentelee psykiatrian erikoislääkäri?
On perusteltua olettaa, ettei päihdehuollossa ole psykiatreja; päihdehuolto ihan oikeasti kuuluu yleislääkäritasoiseen perusterveydenhuoltoon. Siellä työskentelee yleislääkäreitä ja päihdelääketieteeseen erikoistuneita lääkäreitä; psykiatrian erikoislääkäreitä tuskin liikenee päihdehuoltoon.

Päihdehuoltolaki ei velvoita kuntia tarjoamaan päihdeongelmaisille erikoislääkäritasoista hoitoa; siinäkin mielessä tulee halvaksi lykätä päihdeongelmaiset psykiatriset potilaat pois erikoissairaanhoidosta ja päihdehuollon piiriin - kuten A-klinikoille...

[Kuutar]

Mirri:

Päihdehuolto tarkoittaa sosiaali- ja perusterveydenhuollon päihdehuoltoa; se on käsite, joka viittaa nimenomaan sosiaali- ja perusterveydenhuoltoon ja ns. 'matalan kynnyksen' palveluihin, jotka jokaisella kunnalla on velvollisuus järjestää. Päihdepsykiatria poliklinikoineen ja osastoineen on uutta erikoissairaanhoitoa, ja sitä ei ainakaan toistaiseksi kunnilla ole velvollisuutta tarjota vastaavalla tavalla kuin päihdehuoltoa. Ja päihdepsykiatria on nimenomaan erikoissairaanhoitoa, ei perusterveydenhuoltoon kuuluvaa päihdehuoltoa, jota A-klinikat edustavat.

Tämä ei muuta sitä, etteikö A-klinkoillakin voisi työskennellä psykiatria, työskentelee osassa terveyskeskuksistakin.

Mirri:

Kysyin esimerkkiä kunnasta, jonka päihdehuollossa (kuten A-klinikalla) työskentelee psykiatri. Tarjosit esimerkiksi Espoota; mistä päättelet, että Espoon A-klinikalla työskentelee psykiatrian erikoislääkäri?
On perusteltua olettaa, ettei päihdehuollossa ole psykiatreja; päihdehuolto ihan oikeasti kuuluu yleislääkäritasoiseen perusterveydenhuoltoon. Siellä työskentelee yleislääkäreitä ja päihdelääketieteeseen erikoistuneita lääkäreitä; psykiatrian erikoislääkäreitä tuskin liikenee päihdehuoltoon.

Mistä sinä päättelet, ettei esim. Espoon A-klinkalla työskentelevissä lääkäreissä ei olisi psykiatria, kun kerran on psykologeja ja terapeuttejakin? Sitäpaitsi monesti yleislääkärit hoitavat myös mielenterveysongelmia.

Sinulla ei tainnut sitten olla muuta kommentoitavaa pitkään viestiini?

[Mirri]

Oletan, että A-klinikat kertoisivat psykiatreista, jos heitä työskentelisi siellä; olisivathan erikoislääkärit meriittiä A-klinikkasäätiön markkinoidessa itseään kunnille rautaisena osaajana. Mutta päinvastoin, syystä tai toisesta A-klinikkasäätiö ei halua tuoda julki minkä alojen (erikois?)lääkäreitä siellä on.
Psykiatripula on niin valtava, ettei mielestäni ole mitään järjellistä syytä olettaa psykiatrien hakeutuvan A-klinikkasäätiön palvelukseen; se tuskin on psykiatrian erikoislääkärille kilpailukykyinen työpaikka erikoissairaanhoitoon ja yksityissektoriin verrattuna.

Sinulla ei tainnut sitten olla muuta kommentoitavaa pitkään viestiini?

Ei ole muuta kommentoitavaa. Lääkehoitojen haitta- ja sivuvaikutuskeskusteluihin en osallistu tässä ketjussa. Sanoin jo aiemmin, että kaksoisdiagnoosipotilaan lääkehoito voi olla hyvin vaativaa puuhaa, ja siksi tarvitaan psykiatrista erikoissairaanhoitoa psykiatrian erikoislääkäreineen - myös ja ehkä etenkin silloin, kun on kyse akuuteista tilanteista.

[Kuutar]

Lainaan vielä itseäni edelliseltä sivulta:

Sinä puhut siis psykoottisesta potilaasta. Psykoosia sairastavalle potilaalle tuskin avohoidon palvelut ovat riittäviä. Olen edelleen samaa mieltä Kyllästyneen kanssa siitä, ettei esim. mt-toimistojen ja muiden avohoidon psykiatristen yksiköiden hoito ole oikea paikka akuutisti päihdeongelmaiselle. Akuutein ongelma on aina hoidettava ensin. Toki psykoosisairautta sairastavan kohdalla psykoosin hoito voi olla akuutimpaa kuin päihdeongelman. Tuolloinkin oikea paikka ei ole avohoidon psykiatrinen yksikkö, vaan psykiatrinen osasto.

Mt-toimisto tai avohoidon klinikka ei siis ole paras paikka tuollaisessa tilanteessa.

Mirrin http://pre20090115.stm.fi/aa1164721227855/passthru.pdf linkistä:

• Psykiatrinen sairaala ei saa kieltäytyä ottamasta potilasta tutkittavaksi pelkästään
humalatilan tai tietyn promillerajan perusteella. Päihtyneen mielenterveysongelmaisen
akuuttihoito toteutetaan kuitenkin ensisijaisesti muualla kuin psykiatrisessa
sairaalassa. Katkaisuhoitolaitos ei voi edellyttää henkilön olevan selvinnyt ennen
katkaisuhoidon aloittamista.

Akuuttihoito pitäisi kuitenkin toteuttaa muualla, linkissä sanotaan. Tässä on kyse myös osastojen rauhasta ja turvallisuudesta. Ei olisi varmasti mukavaa esim. vakavasti masentuneella, joka kaipaisi lepoa, olla samalla osastolla levottomien päihtyneiden henkilöiden kanssa. Sitä on arvosteltu, miksi esim. päihtyneitä psykiatrisia potilaita on ensin toimitettu putkaan. Jos henkilö on ollut aggressiivinen, kyse voi olla yksinkertaisesti muiden turvallisuuden takaamisesta. Aggressiiviset henkilöt ensiapupoleilla ovat vaikeita potilaita hoitaa kaikessa kiireessä, eikä niissä ole aina riittävästi vartijoita. Ei tuollaista potilasta voi välttämättä heti psykiatriseen sairaalaankaan viedä esim. keskellä yötä, kun osasto on rauhoittunut nukkumaan ja paikalla ehkä vain muutamia yöhoitajia.

Minusta kaksoisdiagnoosillisten takia ei tarvitse koko järjestelmää muuttaa. Riittää että he saavat käyttää olemassaolevia palveluja, käydä sekä psykiarisessa hoidossa että päihdehuollossa. Sekin voisi olla ihan OK, että jopa eri sairausryhmille olisi omat osastonsa.( mikäli olisi mahdollista järjestää) Levottomat sopivat huonosti yhteen rauhaa ja hiljaisuutta kaipaavien kanssa, ja samaa sairautta sairastavien vertaisryhmät toimivat ehkä paremmin kuin sekaryhmät.

[Gyver]

Se järki, että vasta kun ihminen on ollut sen aikaa selvin päin, että akuutti vieroitusaika on ohitse, voidaan alkaa sitä psykiatrista arviota tekemään. ( en tiedä kestääkö akuutin tilanteen katkaisuhoito viikkoja vai kuukausia, vaiko päiviä, riippuu varmaan mistä päihteestä on kyse)

En ole alan asiantuntija, mutta ymmärtääkseni kysymys on päihteestä riippumatta päivistä, vieroitusoireita saattaa olla viikon pari. Tarpeellinen jatkohoito pitää aloittaa välittömästi tämän jälkeen, muuten joudutaan palaamaan alkuun kun asiakas on retkahtanut uudelleen. (välittömästi = ilman taukoa)

Esitetty rakennemuutos mielenterveys- ja päihehoitojärjestelmien yhdistämiseksi on täysin naurettava, sillä ei saavuteta toivottuja tavoitteita. Ongelmat hoidon suhteen johtuvat alimitoitetuista resursseista ja (ammatti)taidottomasta hoitohenkilöstöstä.

[Gyver]

Gyver, tarkoitatko, että jos päihdeongelmaiset saisivat psykiatrista hoitoa psykiatrian poliklinikoilla, niillä hoidettaisiin kaikki potilaat ikään kuin olisivat päihdeongelmaisia?

Sellaisten potilaiden kohdalla, joiden terveydentilan selvittämiseen pitää varata reilusti aikaa, käy helposti tuolla tavalla; lääkäri keksii potilaan terveydelliset ongelmat omasta päästään sen sijaan, että tutkisi potilasta riittävällä huolellisuudella. Hoitokin on sitten sen mukaista.

[Mirri]

• Psykiatrinen sairaala ei saa kieltäytyä ottamasta potilasta tutkittavaksi pelkästään
humalatilan tai tietyn promillerajan perusteella. Päihtyneen mielenterveysongelmaisen
akuuttihoito toteutetaan kuitenkin ensisijaisesti muualla kuin psykiatrisessa
sairaalassa. Katkaisuhoitolaitos ei voi edellyttää henkilön olevan selvinnyt ennen
katkaisuhoidon aloittamista.

Akuuttihoito pitäisi kuitenkin toteuttaa muualla, linkissä sanotaan.

Ei sanota. 'Katkaisuhoitolaitos' voi - ja joskus pitääkin - olla psykiatrinen poliklinikka tai osasto. Se, että päihtyneen potilaan akuuttihoito ensisijaisesti järjestetään muualla, ei tarkoita, ettäkö niin pitäisi ja saisi tehdä aina. Ja käytännössä voi olla niin, että potilas toimitetaan (täytyy toimittaa!) psykiatriseen hoitoon pikimmiten, kun pää on selvä - eli vaikkapa seuraavana päivänä. Psykiatrisessa hoidossa sitten tehdään myös katkaisu muun hoidon ohella. Siis toissijaisesti ja tarvittaessa jopa päihtyneenkin potilaan hoidon katkaisuineen pitää järjestyä psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa.

Tämä estää psykiatrisen potilaan toimittamisen putkaan päihtymystilansa vuoksi; sitäkin tehtiin - vietiin putkaan selviämään ja sieltä sitten ambulanssilla psykiatriseen hoitoon:

Päihtyneen mielenterveysongelmaisen akuuttihoito toteutetaan kuitenkin ensisijaisesti muualla kuin psykiatrisessa
sairaalassa. Katkaisuhoitolaitos ei voi edellyttää henkilön olevan selvinnyt ennen
katkaisuhoidon aloittamista.

[Kuutar]

Mirri:

Ei sanota. 'Katkaisuhoitolaitos' voi - ja joskus pitääkin - olla psykiatrinen poliklinikka tai osasto. Se, että päihtyneen potilaan akuuttihoito ensisijaisesti järjestetään muualla, ei tarkoita, ettäkö niin pitäisi ja saisi tehdä aina. Ja käytännössä voi olla niin, että potilas toimitetaan (täytyy toimittaa!) psykiatriseen hoitoon pikimmiten, kun pää on selvä - eli vaikkapa seuraavana päivänä. Psykiatrisessa hoidossa sitten tehdään myös katkaisu muun hoidon ohella. Siis toissijaisesti ja tarvittaessa jopa päihtyneenkin potilaan hoidon katkaisuineen pitää järjestyä psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa.

Kun pää on selvä, on se akuuttitilanne jo ohitse, jota tarkoitin.

Oli potilas sitten mielentervyspotilas tai ei, hänet voidaan toimittaa poliisin säilöön, jos hän on vaaraksi muille terveydenhuollon yksikössä:

Kuka tahansa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköstä voi ottaa yhteyttä poliisiin, jos päihtynyt potilas käyttäytyy uhkaavasti tai aggressiivisesti. Poliisi pyydetään välittömästi paikalle, jos potilaan käytöksen vuoksi joudutaan suojelemaan potilasta itseään, muita potilaita, omaisia tai henkilökuntaa. Toimipisteeseen palkattu järjestyksenvalvoja voi tarvittaessa ennen poliisin tuloa ottaa kiinni turvallisuutta vakavasti uhkaavan potilaan ja eristää hänet lyhyeksi ajaksi ennen poliisin paikalle tuloa28.

Poliisi huolehtii tilanteen jatkoselvittelystä ja tekee siihen liittyvät päätökset. Poliisi voi ottaa henkilön kiinni ja ottaa hänet säilöön enintään 12 tai 24 tunniksi29
1) hänen itsensä suojelemiseksi
2) jos hän rikkoo koti- tai julkisrauhaa eikä paikalta poistaminen ilmeisesti riitä tai
3) jos hän aiheuttaa vaaraa tai häiriötä eikä paikalta poistaminen ilmeisesti riitä.

[Kuutar]

Gyver, tarkoitatko, että jos päihdeongelmaiset saisivat psykiatrista hoitoa psykiatrian poliklinikoilla, niillä hoidettaisiin kaikki potilaat ikään kuin olisivat päihdeongelmaisia?

Sellaisten potilaiden kohdalla, joiden terveydentilan selvittämiseen pitää varata reilusti aikaa, käy helposti tuolla tavalla; lääkäri keksii potilaan terveydelliset ongelmat omasta päästään sen sijaan, että tutkisi potilasta riittävällä huolellisuudella. Hoitokin on sitten sen mukaista.

Niin, ja sitten voi käydä niinkin, että jos potilaalla ei ole päihdeongelmaa, niin hänet arvioidaan lieväksi tapaukseksi, joka ei niin hoitoa tarvitsekaan. Jos psykiatriset yksiköt ja päihdehuolto yhdistetään, luultavasti kaksoisdiagnoosilliset tulevat tarvitsemaan eniten hoitoa, aikaa ja resursseja, ja "pelkistä" psyykkisistä oireista kärsivien hoito jää sitten vähemmälle.

[Mirri]

Kuka tahansa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköstä voi ottaa yhteyttä poliisiin, jos päihtynyt potilas käyttäytyy uhkaavasti tai aggressiivisesti. Poliisi pyydetään välittömästi paikalle, jos potilaan käytöksen vuoksi joudutaan suojelemaan potilasta itseään, muita potilaita, omaisia tai henkilökuntaa. Toimipisteeseen palkattu järjestyksenvalvoja voi tarvittaessa ennen poliisin tuloa ottaa kiinni turvallisuutta vakavasti uhkaavan potilaan ja eristää hänet lyhyeksi ajaksi ennen poliisin paikalle tuloa28.

Poliisi huolehtii tilanteen jatkoselvittelystä ja tekee siihen liittyvät päätökset. Poliisi voi ottaa henkilön kiinni ja ottaa hänet säilöön enintään 12 tai 24 tunniksi29
1) hänen itsensä suojelemiseksi
2) jos hän rikkoo koti- tai julkisrauhaa eikä paikalta poistaminen ilmeisesti riitä tai
3) jos hän aiheuttaa vaaraa tai häiriötä eikä paikalta poistaminen ilmeisesti riitä.

Tampereen Hervannassa sattuneessa häiriköintitapauksessa poliisi kuitenkin päätti viedä väkivaltaisesti käyttäytyneen kiinni otetun suoraan sairaalaan tämän sekavuuden vuoksi tietämättä johtuiko sekavuus päihteistä vai eikö johtunut. Luulen, että tämä käytäntö on yleistymässä; poliisi ei ota vastuulleen sekavasti käyttäytyviä ihmisiä, joiden voidaan olettaa olevan psyykkisesti siinä kunnossa, että tarvitsevat sairaanhoitoa. Poliisi ei viekään putkaan, vaan suoraan sairaalaan, kuten nyt on nähty. Ja ainakin tässä tapauksessa sairaala on ottanut vastaan, ei yrittänyt tunkea sairaanhoitoa tarvitsevaa ihmistä putkaan poliisin 'hoitoon'.

Osin nämä asiat menevät keskenään ristiin. Terveydenhuoltohenkilökunnalla on oikeus ja velvollisuus kutsua poliisi paikalle, jos päihtynyt potilas on aggressiivinen, mutta toisaalta poliisilla ei ole velvollisuutta kuljettaa psykiatrista hoitoa tarvitsevaa potilasta putkaan, ei vaikka tämä olisi päihtynytkin... Käsittääkseni Hervannan tapauksessa poliisi menetteli oikein ja vastuullisesti viedessään henkilön sairaalaan mahdollisesta päihtymystilasta riippumatta; ja sairaala tietysti toimi samoin ottaessaan vastaan.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012070 ... 8_uu.shtml

[Riidankylväjä]

Viitaten tuohon toiseen ketjuun, siinä ainakin päihde potilas saa hyvää ja asian mukaista hoitoa. Hoito henkilöstöä on neljä kappaletta paikalla keskellä yötä. Turha valittaa ettei saa muka hoitoa.

viewtopic.php?f=5&t=6827

[Mirri]

Riidankylväjä, poliisi ei kertomansa mukaan vielä tiedä oliko henkilö päihtynyt:

Poliisin mukaan vielä ei ole tiedossa, onko hän tapahtumahetkellä mahdollisesti ollut alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksen alla.