Mirri kirjoitti:Biancaliina kirjoitti:"uhriksi ajautuu helposti kiltti, alistuva ja imartelua kaipaava mies tai nainen. Jos sietää huonoa kohtelua, eikä osaa asettaa rajoja itselleen tai toiselle, narsisti saa otteen. Hyvä vastapari löytyy myös helposti syyllistyvästä ihmisestä. Täytin nämä kaikki kriteerit."
Ollako itse narsu vai narsun uhri. Voihan sitä olla molempiakin.
Nimenomaan noin; narsistin uhri useimmiten ja yleensä on itsekin narsistisesti häiriintynyt. Ei kuka tahansa ajaudu narsistiseen suhteeseen; se on valikoitunutta porukkaa, jonka kohdalle sellainen osuu. Valitettavasti.
Uhrin narsistinen häiriintyneisyys kuitenkin voi olla sikäli myönteisempää, että sitä pystytään hoitamaan - jos vain suinkin uhri tuntee tarvitsevansa ulkopuolista apua, ja kulkeutuu hoidon ulottuville. Muttei aina käy niin onnellisesti, vaan narsistin uhri jatkaa omaa narsistisesti häiriintynyttä toimintaansa - uhriuttavasta ihmissuhteesta toiseen uhriuttavaan suhteeseen...
Olisihan se helpompaa irtautua, jos joku "sinulle" kertoo, että suhde missä olet; on 100% varmuudella sairas (toisen narsistisen häiriintyneisyyden vuoksi, eikä toinen parane ja tulet tuhoutumaan lisää).
Mutta jos/kun ihmissuhteissa ei mennä diagnooseilla eteenpäin ja jos ei toimi muistikaan, eikä oma persoonallisuus ole ehyt; on joskus hyvin vaikeaa hahmottaa luonteita, suhdetta ja epävarmana voi olla vaikea päättää mihin luottaa...
Joskus jos luottaa itseensä, joutuu itkemään liikaa mutta kaippa se pillaus joskus loppuu.
-
Ja minä tarkoitin narsisti + narsisti tilannetta.
-
Jos jatketaan tuosta uhriudesta, niin ei uhri viimenään enää selviä ja eheydy, jos tuhoavia ihmissuhteita on paljon.
Olkoon miten omalla vastuulla, muttei ihminen kestä kaikkea ja joskus jää ikuiset jäljet. Sanopa tämä sadistille ja kuvaile kärsimysten määrää.
Itse itken, toiset hymyilee/nauraa.
On sellaisia pieniä(kin), vakavia hälytysmerkkejä, mitä kannattaa tarkkailla suhteissaan.
-
"Pelkästä" rajatilastakin paraneminen voi olla tuskaa. Tai epävakaudesta.
Nykyisin kai ajatellaan, että narsistejakin voidaan hoitaa, vaikka hoito useimmiten keskeytyy ja/tai epäonnistuu.
Joku voi ihmetellä; miksi tuskaa. No ei se toipuminen ole pelkkää onnenjuhlaa, jos kohtaa omankin käytöksensä ja tekonsa tunnetasolla.
Sisältää surua, ehkä vuosien menetyksiä, ymmärrystä "jäljistä" jne. Ehkä pelkoakin jne.
Jossain mättää, jos ihminen hajoaa jatkuvasti ja menettää yhteyden tunteisiinsa - toistuvasti.