Kirjoittaja Psykopatologia » 25.08.2014 22:59
25 Elo 2014 Sietämätön tyylimoka
Kirjoittanut Mattiesko Hytönen. 15 kommenttia
Näyttelijä Sanna Saarijärvi on nainen, joka osaa yllättää. Kun kello oli viisi minuuttia yli puolenyön syntymäpäivänäni [71], Sanna ilmestyi eteeni. Hän piti kasvojensa edessä Marilyn Monroen valokuvaa ja lauloi samalla hunajaisella äänellä kuin Marilyn oli laulanut eräälle henkilölle Atlantin takana.
”Happy birthday to you, happy birthday to you, happy birthday, dear Mattiesko, happy birthday to you.” Kuinka moni pystyy sanomaan, että Marilyn on laulanut hänelle synttärionnittelut? John F. Kennedy pystyi ja minä.
Ensimmäiset synttärionnitteluni sain jo kaksi päivää aikaisemmin vieraillessani Radio Rockin Heikelä Korporaatiossa. Jussi Heikelä onnitteli minua lämpimästi ja kysyi sitten, kuinka usein hennaan hiuksiani.
Päivitin Heikelän tietopääomaa kertomalla hänelle, etten enää hennaa hiuksiani, vaan käytän intiaanihiusteni hyvinvointiin saksalaista luonnontuotetta, jota saa ekokauppa Ruohonjuuresta.
En sano saksalaisen tuotteen nimeä, koska en ole mainostaja.
Sanna Saarijärven ja Hermanni Seppälän luona vietetyn vauhdikkaan illan jälkeen, tyttöystäväni ja minä aloimme muutaman tunnin nukuttuamme viettää kahdestaan syntymäpäivääni.
Synttärisankarin elämä on ihmeellistä. Kun otin Bossin hupparin vaatekaapistani, huomasin laatikon, jonka kannessa oli teksti: Balmain Paris. Laatikossa oli metallikoristeinen punk-tyylinen vyö. Se oli parin vuoden takainen joululahja Kaarina Kivilahdelta.
Minulle tuli huono omatunto. En ollut käyttänyt vyötä, koska se oli tarkoitettu minua pulskemmalle miehelle.
Synttärisankari kuitenkin kykenee ajattelemaan selkeästi. Vein vyön Kampin keskuksen suutariin. Vyöhön napsaistiin kaksi reikää lisää. Nyt se istui lantiollani kuin olisi syntynyt siihen. Joululahjasta tuli synttärilahja.
Mainitsin Balmainin nimen, mutta en ole mainostaja. Balmain on Balmain.
Bollinger on Bollinger. Tyttöystäväni ja minä nautimme Bollinger-samppanjaa ja annoimme aivoillemme töitä. Päätimme, mille retkille osallistuisimme ensi helmikuun Karibian-risteilyllämme.
Tyttöystäväni paljasti myös varanneensa synttäriyllätyksenä meille matkan Jamaikalle. Goodbye vuodenvaihteen pimeys.
Synttäri-illallinen suosikkiravintolassamme Elitessä oli nautinnollinen ja outo. Istuimme samassa loossissa, jossa olimme viikkoa aikaisemmin illallistaneet näyttelijä-laulaja Ossi Ahlapuron kanssa. Ossi on mies, jolla on ääni, The Voice.
Synttäri-illallisellani tapahtui jotain merkillistä. Viereisessä loossissa selkäni takana istuivat Lasse Lehtinen ja hänen vaimonsa Eira Palin-Lehtinen. Kun he poistuivat Elitestä, he eivät menneet ulos pääovesta, vaan keittiön puolen sivuovesta.
Jos he olisivat käyttäneet pääovea, he olisivat joutuneet kulkemaan minun ohitseni.
Lehtisen ja Palin-Lehtisen ovivalinta oli hämmästyttävä. Ovathan he ihmisiä, joita varten pääovet on tehty.
Poistumisreitin valinta oli kuitenkin johdonmukaisessa linjassa muutaman vuoden takaisen performanssin kanssa, jonka Lehtinen ja Palin-Lehtinen tekivät Eliten joululounaalta poistuessaan. Välttääkseen Eliten kriittisen kohdan he kiersivät suuren pylvään takaa. Kriittinen kohta olin minä.
Kun olin synttäri-iltana menossa vessaan, joku hihkaisi minulle: ”Mattiesko, mitä sinun kädellesi on sattunut?” Kerroin Pirjo Nuotiolle tiivistetysti olkapääni tragedian. Nuotion kasvoilta huokui vahva empatia. Kuvaavaa on, että kun Nuotio seurueineen poistui Elitestä, he käyttivät pääovea.
Kun tyttöystäväni juhli synttäreitään Elitessä, hän sai ravintolalta samppanjaa ja kaksikymmentä punaista ruusua. Minulle ei tuotu synttäri-illallisellani samppanjaa eikä ruusuja.
Ruusuja en kaivannut, mutta samppanjan puuttuminen oli tyylitöntä. Paheksun.