Maria kirjoitti:Ja hehän joisivat, koska moraalista koodistoa, joka etelän sivistys maissa toimii säätelijänä, ei ole.
Väitetään, että perinteinen juomiseen liittyvä moraalikoodisto on Suomessa sössitty jo ennen kieltolakia, 1800-luvulla:
Suomalaista juomakulttuuria tutkinut folkloristiikan professori Satu Apo huomauttaa, että maaseutuyhteisöt olivat ennen kotipolttokieltoa kontrolloineet itse tehokkaasti alkoholinkäyttöä.
-
Yhteisöissä juomista sääteli niin kylä- kuin huonekuntakuri. Talon isäntä vastasi viinaryyppyjen jakamisesta talonväelle ja palkollisille. Kylän ämmät tarkkailivat poikien alkoholinkäyttöä, ja papit saattoivat nuhdella seurakuntalaisiaan juopottelusta. Vielä enemmän juomista tosin rajoitti köyhyys.
Apon mukaan kotipolton kieltäminen kavensi suomalaista juomakulttuuria. Viinan rituaalinen käyttö unohtui ja juomisen yhteisöllinen merkitys rapistui, kun viinaa piti hakea kaupungista asti. Usein markkinamatkoista tulikin ryyppyreissuja.
http://www.tiede.fi/artikkeli/432/suomalainen_viinapaa
Kovin onnetonta joka tapauksessa sellainen, kun isäntä pakenee arkea viinan pariin, ja vaimo jää yksin hänen juomistaan kontrolloimaan, kun isäntä itse ei, tai muutkaan. Mutta missä määrin sitten on isännän viinanhimon syytä, ja missä määrin kulttuurin, joka pitää ongelmajuomista yksilön ominaisuutena, ja suhtautuu siihen
pelkästään tuomitsevasti.
Tuossa samaisessa Tiede-lehden jutussa, jota lainasin, sanotaan myös näin:
Alkoholi ja rikollisuus oli yhdistetty tutkimuksissa jo 1800-luvun lopulla. Perusteluksi suomalaiselle viinapäälle [jonkinlaisena pelottavana kausaalisena voimana -ve e] kävivät juopumuspidätykset, joita oli tehty vuoden 1733 juoppousasetuksesta lähtien.
- Juopumuspidätysten valtavaa määrää kaupungeissa pidettiin osoituksena siitä, että pienikin määrä alkoholia aiheutti Suomessa suuria ongelmia. Vastaavaa ongelmaa ei tietenkään ollut niissä maissa, joissa juopuneita ei rangaistu vaan autettiin, [Talous- ja sosiaalihistorian professori Matti] Peltonen sanoo.
http://www.tiede.fi/artikkeli/432/suomalainen_viinapaa
Tulee mieleen, että onko tässä asiassa Suomessa jotenkin liikaa nähty juopottelu yksilön ongelmana, ja vielä jotenkin kristillisen synti-metaforan läpi, pahuutena, jota ei saa sietää, vaan joka on synnintuntoisten ja kunnollisten ihmisten raivattava pois sieltä, mistä sitä löytävät. No hand-shaking with the devil, tai jotain sellaista. Hyvä on hyvä, paha paha, ja viina paha. Yhteisö olisi sitten tavallaan itse ollut osa ongelmaa. Olemalla haluton hakemaan yksilöitten juomiseen syytä yhteisöstä itsestään, ja olemalla liian joustamaton. Näkemällä viinan kaipuun ilmiönä, joka pitää kitkeä
kokonaan pois,sen sijaan, että olisi nähnyt viinan ilmiönä, jonka kanssa pitää oppia tulemaan toimeen.
No, toisaalta, nykyarjessa, jos meillä on ihminen, joka on
juoppo, niin ei hän sitä toisen ymmärryksellä lopeta, kun pikemminkin omallaan, eikä sitä kovin usein kuitenkaan tule. En tiedä.
Tämä suomalainen viina-asia on ilmeisesti tosi kiemurainen, siitä on kirjoitettu tosi paljon, enkä minä tiedä, mitä. Raittiusliike on jossain vaiheessa jotenkin ollut suuri kansanliike ja (Suomen) itsenäisyyden ja kaiken symboli.
Sekin pitää muistaa, että eikö esim. Pohjois-Amerikan intiaaneillekin käynyt huonosti, kun he, joilla ei viinaa ennen Eurooppalaisten saapumista ollut, saivat viinaa? Eli ainakin sellaisia kulttuureita on ollut, joissa ei ole viinaa onnistuttu kesyttämään. Tuskin he ovat kovin kristittyjäkään, viinaa syntinä pitäviä. Minulla ei ole mitään kristittyjä vastaan, mutta perisynnin idean soveltamista arkeen kyllä. Ja "pahuuden" typeriä ymmärryksiä vastaan, on maailmassa pahuutta, mutta ei ole mitään järkeä ajatella, että se pahuus on
ihmisen pahuutta, perisynnistä johtuvaa. Se vaan johtuu siitä, kun asiat yhdistyy huonoilla tavoilla.
Lisäys: Että siis, jos nähdään alkoholiongelmat (Suomessa) suomalaisille ominaisesta huonosta viinapäästä johtuviksi, niin sitten niitä ei ehkä
kasvateta elämään alkoholin kanssa. Että jos yhteisö kontrolloisi aloittelevaa viinankäyttäjää, niin voisi se helpommin mennä niin, että se oppisi tavoille, kuin silloin, kun yhteisö vaan pelkää nähdessään aloittelijan pullon kanssa, että "Mitähän siitä taas tulee, suomalainen mies pullon kanssa, lopettaisi jo, ei viina sovi suomalaiselle miehelle!"
Tähän liittyy, niin typerältä kun se kuullostaakin, myös kaikki demokratian tulemiset yms. Suomalainen (melko ruotsinkielinen) älymystö ei tuntenut metstäsuomalaista, joka oli äänioikeuden saamassa/ saanut, häntä pelättiin, ja uskoteltiin, että kun pidetään erossa viinasta, ehkä käyttäytyy paremmin.
Tällaisia muistoja palaa mieleen viinaluennoilta, en tietenkään ole varma muiston laadukkuudesta, kai joskus olen sitten ollut viinaluennoilla, en kyllä muista missä ja milloin.
