Kolumnisti Isotalo: Pulaa työstä vai työntekijöistä

[Helmenkalastaja]

Laitettaisko välillä vähän tätäkin näkökulmaa...

http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokal ... ekijoista/

"Pulaa työstä vai työntekijöistä?
Kirjoittanut Kalle Isokallio

Maassa on neljäsataatuhatta työtöntä ja samaan aikaan meitä kuulemma uhkaa työvoimapula? Poliitikot ovatkin keksineet, että ongelma ratkaistaan tuomalla ulkomailta maahan työntekijöitä. Varmaan se niinkin ratkeaa, mutta voipi sitä hentoisesti epäilläkin.
Kun perehtyy tähän mennessä tänne tulleisiin, tilastojen mukaan maahan muuttaneiden työttömyysaste on kantaväestöä korkeampi. Olisiko niin, että pitäisi tehdä muutakin kuin vain tuoda työikäisiä maahan. Josko pitäisi vaikkapa aivan aluksi katsoa miten jo muuttaneet saataisiin työelämään?

Tilastot kertovat myös, että maahanmuuttajien työllisyysaste paranee merkittävästi vasta kahdeksan vuoden kuluttua siitä kun he ovat tänne muuttaneet. Alle neljä vuotta maassa asuneiden miesten työttömyysprosentti on 50 prosenttia. Ennen kuin uusia maahanmuuttajia aletaan rahtaamaan rannoillemme rivakammin, kannattaisi miettiä minkälaista työtä heille on täällä aiotaan tarjota.

Lisäksi olisi ehkä hyvä tunnustaa, ettei Suomi taida olla muuttohalukkaiden listalla kovin korkealla, muutenhan heitä olisi täällä enemmän. Amerikan ihmemaahan lähtee Kiinasta ja Intiasta maan parhaat opiskelijat. Ihan vain vähän epäilen, etteivät suomalaiset korkeakoulut ole samassa arvostuksessa. Nostamalla korkeakoulujen tasoa, saisimme sen lisäksi että niihin pyrkisivät maailman valiot, myös suomalaisille opiskelijoille parempaa opetusta. Korkeakouluja lisäämällä taso vain laskee. Tässäkään asiassa määrä ei korvaa laatua.

Siitäkin olisi hyvä käydä rehellistä keskustelua, että minkälaista osaamista me ryhdymme houkuttelemaan. Ainakin niiden, jotka tarjoavat maahanmuuttoa ratkaisuksi työvoimapulaan, luulisi osaavan kertoa minkälaisissa työtehtävissä pula pahiten uhkaa. Ettei käy niin, että maahanmuuttajien kohdalla käy samalla tavalla kuin joidenkin kotimaisten työttömien, tarve, asuinpaikka, tai taito eivät kohtaa.

Sitäkään ei varmaan saisi sanoa ääneen, että on sellainenkin vaara että maahanmuuttajia haaveillaan tekemään töitä, jotka eivät suomalaisille työttömille kelpaa kannustinloukkujen johdosta. Sekin kannattaisi selvittää, voitaisiinko kannustinloukuille tehdä jotain konkreettisempaa, kuin vain voivotella niitä. Niitä on kummasteltu kohta viisitoista vuotta, joten kai se pikkuhiljaa on käynyt ilmi poliitikoillekin, etteivät ne voivottelemalla poistu. Niille pitäisi jonkun tehdä jotain. Jos työstä jäisi enemmän käteen kuin avustuksilla elämisestä, työt saattaisivat kelvata kantaväestöllekin. Ei kukaan huvikseen työtön ole.

Huippuosaajia en osaa tänne kaivata. Se yksi sellaiseksi kehuttu kävi hetken aikaa johtamassa Nokiaa ja lähti parin vuoden kuluttua kotiin matkalaukullinen rahaa mukanaan. Että tyydytään tavallisiin osaajiin. Sellaisiin, joille meillä on töitä."
[lihavoinnit minun]

[Helmenkalastaja]

Olen kovasti pohtinut viime aikoina työttömyyttä ja työtä. Taannoin tällä palstallakin ollut aihe Sosiaaliturvan varassa on liian helppo elää sai minut kehittämään jonkinlaisen ratkaisun työllisten jatkuvaan valitukseen, kuinka "työttömät vain lepäävät laakereillaan eivätkä halua töihin, koska sosiaaliturvan varassa on liian helppo elää ja kuinka Kunnon Kansalaiset joutuvat kustantamaan näiden lusmujen elämän.

Ehdotan, että kaikki ne, joiden mielestä sosiaaliturvan varassa on liian helppo elää, sanotaan irti (turvallisista) työpaikoistaan ja heidän tilalleen palkataan joku työttömien laajasta kaartista. Kuten tv-ohjelman perusteella tiedämme, ainakin kolme henkilöä on aktiivisesti hakenut töitä viime vuoden aikana; ehkä heitä on enemmänkin. Todennäköisesti heidän joukostaan löytyy henkilö jokaiseen vapautuvaan paikkaan, kokematon ehkä, mutta mistäpä sitä kokemusta saisi, jos ei saa työtä. Työ tekijäänsä opettaa ja niin edelleen. Ja niinhän täällä on annettu ymmärtää, ettei sillä omalla koulutuksella niin väliä ole, pitää tehdä sitä työtä, mitä on tarjolla. Ja jos koulutuksella tai osaamisella tai taipumuksilla ei tosiaankaan ole mitään väliä, niin varmasti työnantajakin olisi tyytyväinen, kunhan joku sitä työtä tekisi.

Nämä ilman omaa syytään (tai no, syyhän olisi heidän asenteensa itseään huonompiosaisiin) irtisanotut pääsisivät nauttimaan sosiaalietuuksista. Heille asetettaisiin kielto hakeutua toisen palvelukseen esimerkiksi kolmen vuoden ajaksi (tätä seurattaisiin säännöllisillä käynneillä TE-toimistossa); oman yrityksen he toki saisivat laittaa pystyyn, jos intoa riittäisi. Toisaalta, miksi nähdä vaivaa, kun sosiaaliturvan varassakin on niin helppo elää... Kolme vuotta voisi olla sopiva aika. Siinä ajassa ehtisi jo oikeasti nauttia sosiaalieduistaan ja lokoisasta elämästä. Eikä tarvitsisi itse pummeja elätellä. Vastaavasti irtisanomissuoja entisille työttömille uusista työpaikoistaan olisi samat kolme vuotta.

Sen perusteella, mitä tälläkin palstalla jatkuvasti jauhetaan sosiaalipummeista, tämän pitäisi sopia kaikille. Kolmen vuoden kuluttua, jos ei olisi itse työllistänyt itseään, pääsisi hakeutumaan taas toiselle töihin. Saisi ryhtyä värkkäämään hakemuksia ja asettua samaan jonoon muiden työttömien kanssa.

Ai niin, nykyiset noin 60 000 avointa työpaikkaa jäisivät edelleen muiden työttömien tavoiteltaviksi.

[Kyllästynyt]

Melkoinen logiikan kuperkeikka; ei se, että kritisoi jotakin, tarkoita sitä että pitäisi itse olla (ollut) samassa asemassa - saati järjestää itsensä samaan asemaan. Kyllähän ihmiset vankilaoloja ja vankeustuomioitakin arvostelevat, muttei kai kukaan oleta, että ensin pitää tehdä rikos ja joutua vankilaan ennenkuin voi tuomioista tai vankiloista mitään sanoa.

Ei kaikkia iskuja tarvitse omaan naamaan ottaa jotta niistä voisi/saisi puhua.
Eikä kyse ole siitä, että sosiaalituilla olisi helppo elää, vaan siitä että niiden varaan on liian helppoa jättäytyä.

[Kyllästynyt]

Itse muistelen esittäneeni samankaltaista ratkaisua täällä aikoinaan (varsinkin, jos kyseessä on työntekijä, jolle työ maistuu lähinnä irvistellen). Olen täysin samoilla linjoilla Helmenkalastajan kanssa...

Muistan.

... Minusta ennemmin niin päin, että työn tekeminen on tehty liian vaikeaksi vrt. nollasopparit, osa-aika ja muut pätkätyöt...

Minun mielestäni ihmisten palkkaaminen on tehty liian vaikeaksi ja riskialttiiksi teoksi.

... Jos jostakusta työssäkäyvästä mututuntumalla asia on jotenkin muuten, niin miksei voisi vaihtaa osia sellaisen kanssa, joka mielellään tekisi töitä normaalisopimuksella, mutta ei selviä näistä pätkittäisistä yms. töistä, jos kokee, että itse siitä selviytyisi...

Ei ole kyse selviytymisestä tai puuttuvista tiedoista vaan joidenkin työttömien selkeästä työnkarttelusta.

... On kovin helppoa huudella silloin tietäväisenä, kun oma perse on turvattu ellei ole valmis laittamaan itseään likoon...

Tätä nykyä kovin harvan takapuoli on turvattu.

... Minusta myöskään rikollisten ja työttömien tilanteet eivät ole rinnastettavissa, kuten esität.

Järjetön syytös!
En ole rinnastanut rikollisten ja työttömien tilannetta toisiinsa vaan puhuin oikeudesta arvostella kumpaakin!

[Hilppa]

Kenelle sosiaalituki on tarkoitettu? Sellaista rajaa on hyvin vaikea vetää tarkasti. Niin kauan kuin tukia tulee olemaan, tulee olemaan myös tuen väärinkäytön mahdollisuus. Luin taannoin myös vaalien yhteydessä sosiaalityöntekijöiden parissa tehdyn katsauksen, jonka mukaan tukia käytetään loppujen lopuksi hyvin vähän väärin. Pikemminkin tuohon väärinkäyttöaspektiin takertuminen viittaa libertalistiseen talouspolitiikkaan takertumiseen.

...
Ehdotan, että kaikki ne, joiden mielestä sosiaaliturvan varassa on liian helppo elää, sanotaan irti (turvallisista) työpaikoistaan ja heidän tilalleen palkataan joku työttömien laajasta kaartista. Kuten tv-ohjelman perusteella tiedämme, ainakin kolme henkilöä on aktiivisesti hakenut töitä viime vuoden aikana; ehkä heitä on enemmänkin. Todennäköisesti heidän joukostaan löytyy henkilö jokaiseen vapautuvaan paikkaan, kokematon ehkä, mutta mistäpä sitä kokemusta saisi, jos ei saa työtä. Työ tekijäänsä opettaa ja niin edelleen. Ja niinhän täällä on annettu ymmärtää, ettei sillä omalla koulutuksella niin väliä ole, pitää tehdä sitä työtä, mitä on tarjolla. Ja jos koulutuksella tai osaamisella tai taipumuksilla ei tosiaankaan ole mitään väliä, niin varmasti työnantajakin olisi tyytyväinen, kunhan joku sitä työtä tekisi.

Nämä ilman omaa syytään (tai no, syyhän olisi heidän asenteensa itseään huonompiosaisiin) irtisanotut pääsisivät nauttimaan sosiaalietuuksista. Heille asetettaisiin kielto hakeutua toisen palvelukseen esimerkiksi kolmen vuoden ajaksi (tätä seurattaisiin säännöllisillä käynneillä TE-toimistossa); oman yrityksen he toki saisivat laittaa pystyyn, jos intoa riittäisi. Toisaalta, miksi nähdä vaivaa, kun sosiaaliturvan varassakin on niin helppo elää... Kolme vuotta voisi olla sopiva aika. Siinä ajassa ehtisi jo oikeasti nauttia sosiaalieduistaan ja lokoisasta elämästä. Eikä tarvitsisi itse pummeja elätellä. Vastaavasti irtisanomissuoja entisille työttömille uusista työpaikoistaan olisi samat kolme vuotta.
....

Täällä on myös ehdotettu, että ansiosidonnaiset pitäisi ottaa pois. Ei muuta kuin otetaan löysät pois niiltä, joilla menee enempi vähempi kehnommin kuin itsellä.

Olen ollut kerran puolisen vuotta työttömänä aikoinaan maisteriksi valmistumiseni jälkeen. Olen siis ollut laiska tuilla (siis vieläpä tuolla paljon parjatulla ansiosidonnaisella) elävä lusmu. Ei se aika ollut herkkua vaan masennuksen kyllästämää aikaa.

Ehdotuksesi, Helmenkalastaja, ei toimi nykyisessä talousjärjestelmässämme eikä nykyisillä laeilla monistakaan syistä. Ei työntekijöitä jää työttömäksi, koska tuilla on helpompi elää vaan sen vuoksi, että kapitalistinen järjestelmämme perustuu vapaaseen kilpailuun. Työn tekijä/työtön valitsee tietenkin sen, joka hänelle maksaa parhaiten valittavissa olevien mahdollisuuksien puitteissa tietenkin. Työnantajakin valitsee sen työntekijän, joka hänelle tuottaa enemmän voittoa pienemmällä palkalla. Miksi työstä maksetaan niin vähän, että tekemällä työtä ei enää elä yhteiskunnassamme, ja valtio on ryhtynyt sitten maksamaan subventiota työnantajille? Miksi joidenkin suurien työnantajien sallitaan vievän voittonsa veroparatiiseihin? Se on ainoastaan globaalia vapaata kilpailua ja kapitalismia. Ja tämän punoksen verkossa yksi seuraus on se, että halvempaa työvoimaa houkutellaan meille.

Tiedän esimerkin. Omnia kouluttaa (myös aikuisia maahanmuuttajia) kehollisen työn tekijöitä, joille Suomessa toimiva veroparatiisiin voittonsa vievä yritys järjestää työssäoppimispaikkoja, joissa suomalainen työmies kouluttaa näitä ilmaisen työn tekijöitä oman työnsä ohella. Kohteiden kilpailutus järjestetään kahden vuoden välein ja tuolloin on joka kerta mahdollista, että työmies (35 vuotta alalla työtään tehnyt) irtisanotaan, mikäli uusia sopimuksia ei saada myytyä riittävästi monikansallisen toimesta. Varalla ovat nämä heikompipalkkaiset suomea huonommin taitavat, jotka otetaan kelkkaan, kun tuotannollisten syiden vuoksi on helposti saatu irtisanottua. Mainittakoon vielä, että tämän työmiehen palkka on minimipalkkaa muutaman satasen parempi ja korvaus 35-vuotisesta urasta valtiolla ja sittemmin yksityistetyllä nykyisin monikansallisella yrityksellä.

[Hilppa]

Ei kolme vuotta ole mitään hyväpalkkaisille viettää downsiftausta. Monet pukevatkin työttömyyden downsiftaukseksi. Miksi muuten niin ei saa tehdä? Miksi pitää potea masennusta eikä nauttia vuorotteluvapaudesta, jolloin voi hyvällä omallatunnolla opiskella, kehittää itseään ja valmistautua uuteen toivottavasti tuottavampaan aikaan uudessa työpaikassa ehkä uudella alalla?

[Ryysy]

Haluaisiko joku kertoa paljonko kuussa on "liikaa" rahaa? Tai paljonko ihmiselle pitäisi lakisääteisesti jäädä kuussa (vuokran jälkeen) asumiseen nykyään? Tietäisi vähän mistä summista tässä puhutaan. Onhan se kai aika eri asia saada jättimäistä ansiosidonnaista kuin pienintä mahdollista tukea. Myös on aika eri asia asuuko omakotitalossa vai asuuko vuokralla jne.

[Hilppa]

Sitten olen lehdestä (HS) lukenut vielä sellaisestakin henkilöstä, joka vei kaikki tavaransa kellariin varastoon ja alastomana sieltä haki yhden tavaran kerrallaan yksiöönsä ja kirjoitti siitä päiväkirjaa/blogia. Jotkut siis vielä pelleilevät köyhyydellä.

[Ryysy]

Kiitos Trisse! Minäkin olen käsittänyt, että käytännössä käteen saattaa jäädä jopa vähemmän kuin 480 euroa. Ja vaikka nyt saisikin tasan 480e, niin siitä vähennetään myös ainakin netti (sitä ei katsota siis pakolliseksi menoksi, vaikka käytännössä mielestäni nykyään se aika pitkälti on) ja puhelinlasku. Mitäs muita menoja ihmisillä on? Sähkön tasauslasku saattaa joskus yllättää... jotkut ehkä haluavat tilata jotakin lehteä... jne.

Autohan vie kuulemma hirveästi rahaa. (Jos sellainen sattuu olemaan.)

Uusia vaatteita ei varmaan paljoa tuolla rahalla ostella saati matkustella. Ko. rahalla ei siis saa mitään ns. luksusta, mikä monille on normaalia.

Onko jonkun mielestä nyt sitten 450 euroa "liikaa" rahaa? Tai onko sen varaan liian helppo jättäytyä? (480 muuttui 450 euroksi, kun ajattelin vähentää suoraan netin ja puhelinlaskun.)

[toope]

Minä voin antaa työpaikkani jollekin, jos saan tuon 480 euroa.

[Hilppa]

- -
Onko jonkun mielestä nyt sitten 450 euroa "liikaa" rahaa? Tai onko sen varaan liian helppo jättäytyä?

Mielestäni tuollaiseen kysymykseen ei voi vastata ainakaan moraalinäkökulmasta, koska ihmisten taloustilanteet lähtökohtaisesti ovat niin erilaiset.

On ihmisiä, jotka eivät tarvitsisi tuota tukea, koska heillä on puoliso/vanhemmat, jotka maksavat elatuksen tai niin paljon säästöjä muodostunut edellisestä palkastaan ja sitten on ihmisiä, joilla ei ole mitään, millä maksaa elinkustannuksiaan eikä myöskään omaisuutta.

[Kyllästynyt]

Eihän se työttömän vika kai ole, jos palkkaaminen on tehty työnantajalle vaikeaksi?...

Ja missäs minä olen väittänyt, että olisi???

... Edelleen koen, ettei ainakaan taloudellisesta näkökulmasta ole järkevää pyrkiä löytämään noita töitä aktiivisesti karttelevia vaan keskittyä niiden työllistämisen edistämiseen, joilla intoa työn tekoon on...

1. Nuo kaksi asiaa eivät ole toisensa poissulkevia.
2. "Taloudellisesta näkökulmasta" katsottuna ei poliisilaitoksenkaan ylläpito ole kannattavaa. Kyse on moraalista.

... Minulle tuo esittämäsi näyttäytyy rinnastuksena samoin kuin esim. joku kertoisi omaavansa oikeuden arvostella homoseksiä siinä missä insestiäkin. Voihan se olla, että ymmärrän tuon jostain syystä pieleen...

Jos olisin sanonut, että eihän tarvitse itse olla kukkia ostanut, että voi arvostella kukkien hintaa, olisitko sinä ajatellut, että vertaan työttömiä kukkiin?

... Vielä lisäisin, että miksi koet, ettei ahterisi olisi turvassa, jos töitä kerran on?

Lienet kuullut YT-neuvotteluista ja irtisanomisista.

[Ryysy]

- -
Onko jonkun mielestä nyt sitten 450 euroa "liikaa" rahaa? Tai onko sen varaan liian helppo jättäytyä?

Mielestäni tuollaiseen kysymykseen ei voi vastata ainakaan moraalinäkökulmasta, koska ihmisten taloustilanteet lähtökohtaisesti ovat niin erilaiset.

On ihmisiä, jotka eivät tarvitsisi tuota tukea, koska heillä on puoliso/vanhemmat, jotka maksavat elatuksen tai niin paljon säästöjä muodostunut edellisestä palkastaan ja sitten on ihmisiä, joilla ei ole mitään, millä maksaa elinkustannuksiaan eikä myöskään omaisuutta.

No jos oletetaan, että ihminen ei saa puolisolta tai vanhemmilta rahaa eikä hänellä ole omaisuutta, niin mikä olisi sopiva määrä, millä yhteiskunta ei tukisi liikaa? En nyt kysy pelkästään Hilpalta, vaan ihan yleisesti. 450 elää ihan hyvin, mielestäni. Mutta sitten on turha edes haaveilla mistään ylimääräisestä.

[Ryysy]

Minä voin antaa työpaikkani jollekin, jos saan tuon 480 euroa.

Kiitos! Onko millaisia hommia tiedossa? En tiedä miten asut tai millä rahalla elät, mutta kyllä sinulla tuohon rahaan pitäisi oikeus olla, mutta se saattaa vaatia sitä, että et ole oikeutettu opintotukeen / -lainaan ja uskoisin, että pitäisi asua vuokralla. En tiedä miten menee, joudutko luovuttamaan ehkä porotkin sosiaalitoimistolle. Sano, että ovat lemmikkejä, niin et varmaan joudu.

[Helmenkalastaja]

Melkoinen logiikan kuperkeikka; ei se, että kritisoi jotakin, tarkoita sitä että pitäisi itse olla (ollut) samassa asemassa - saati järjestää itsensä samaan asemaan. Kyllähän ihmiset vankilaoloja ja vankeustuomioitakin arvostelevat, muttei kai kukaan oleta, että ensin pitää tehdä rikos ja joutua vankilaan ennenkuin voi tuomioista tai vankiloista mitään sanoa.

Ei kaikkia iskuja tarvitse omaan naamaan ottaa jotta niistä voisi/saisi puhua.
Eikä kyse ole siitä, että sosiaalituilla olisi helppo elää, vaan siitä että niiden varaan on liian helppoa jättäytyä.

Olin välillä poissa enkä ole siksi voinut vastailla.

Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että nimenomaan työttömien kritisoiminen edellyttäisi jonkinlaista omakohtaista kokemusta asiasta. Ja Flowerin tavoin olen sitä mieltä, että kirjoituksesi perusteella ei voi välttyä käsitykseltä, että rinnastat keskenään työttömät ja vangit. Kyllä heidät jossain mielessä minunkin mielestäni voi rinnastaa: molemmat ovat ahdingossa. Työttömistä suurin osa ei kuitenkaan ole millään tavalla syyllinen siihen, että on joutunut irtisanotuksi. Vangit ovat - ainakin toivottavasti - ihan itse syyllisiä siihen, että ovat kiven sisään päätyneet.
Vankien elo näyttää kuitenkin minun silmiini työttömiin verrattuna paljon lokoisammalta. Ei tarvitse pelätä, pystyykö maksamaan vuokran tai riittääkö rahat ruokaan, talon puolesta on mahdollisuus liikunta- ja kulttuuriharrastuksiin, jopa opiskeluun (siitä ei rokoteta, niin kuin työttömiä saatetaan vääränlaisesta opiskelusta rokottaa). Tavallaan vangit ovat vapaaksi päästyäänkin samalla viivalla kuin pitkäaikaistyötön: pitäisi saada selitettyä CV:n aukot parhain päin...

Toisin sanoen vankiloista voi minun puolestani puhua vapaasti; itse ovat vangit itsensä sinne hommanneet. Eikähän kukaan ulkopuolinen kai arvioikaan vankien käytöstä tai toimintaa (paitsi vankilan ulkopuolella).

Jos sinulla olisi omakohtaista kokemusta siitä, että lähettäisit hakemuksen toisensa perään, vuosikausia, pääsemättä yhteenkään haastatteluun tai päätymättä valituksi minkäänlaiseen, edes yksinkertaisimpaan työhön, vaikka olisit ilmoittanut peseväsi mieluummin vaikka vessoja kuin makaavasi työttömänä, voisin kuunnella mielipiteitäsi ilman että savu lähtee nousemaan korvista.

Kun nyt luen kirjoituksiasi työttömistä luusereista ja työhaluttomista sosiaalipummeista, rupeaa tekemään mieli vetää itsensä vessasta alas. Joskus ajattelen, ettei sinun mielestäsi ihmisellä ole mitään arvoa, jos hän ei ole yhteiskunnalle sen hyödyllinen ja tuottava jäsen. [Tästä kohtaa poistettu ilkeämielinen spekulaatio.]

[Helmenkalastaja]

... Vielä lisäisin, että miksi koet, ettei ahterisi olisi turvassa, jos töitä kerran on?

Lienet kuullut YT-neuvotteluista ja irtisanomisista.

No, ehkä pääset sinäkin nauttimaan työttömän etuuksista. Tai voihan olla, että sinut suurena asiantuntijana värvätään salamana jonkin toisen työnantajan palvelukseen, ehkä suorastaan viedään käsistä... Jos noin ei kuitenkaan käy, saatat ihan omakohtaisesti päästä tutustumaan siihen, millaista vientiä on yli viisikymppisellä naisella työmarkkinoilla. Onneksi olet kuitenkin ollut niin kauan työelämässä ja miehesi on niin hyvätuloinen, että tuskin koskaan pääset tuntemaan, mitä työttömyys tavalliselle ihmiselle on.

[Kyllästynyt]

... Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että nimenomaan työttömien kritisoiminen edellyttäisi jonkinlaista omakohtaista kokemusta asiasta...

Oikeuttaisiko 1. asteen sukulaisten pitkäaikaistyöttömyys kirjoittamaan työttömyydestä, vai pitääkö olla omakohtainen kokemus?
Ja jos omakohtainen kokemus on edellytys kirjoittamiselle - luulenpa, että sinun ja Flowerin pitäisi lopettaa köyhyydestä kirjoittaminen.

... Ja Flowerin tavoin olen sitä mieltä, että kirjoituksesi perusteella ei voi välttyä käsitykseltä, että rinnastat keskenään työttömät ja vangit...

Luet näköjään viesteistäni sellaista mitä ei edes rivien välissä ole. En rinnastanut vankeja ja työttömiä keskenään. Vertasin vain vankilaolojen kritisoimista ja työttömien työnhakijoiden olojen kritisoimista toisiinsa. Tuo on täysin, kokonaan, aivan totaalisesti eri asia kuin se, että olisin verrannut työttömiä ja vankeja keskenään!

... Jos sinulla olisi omakohtaista kokemusta siitä, että lähettäisit hakemuksen toisensa perään, vuosikausia, pääsemättä yhteenkään haastatteluun tai päätymättä valituksi minkäänlaiseen, edes yksinkertaisimpaan työhön, vaikka olisit ilmoittanut peseväsi mieluummin vaikka vessoja kuin makaavasi työttömänä, voisin kuunnella mielipiteitäsi ilman että savu lähtee nousemaan korvista...

Olisi hyvä esittää jonkinlainen konkreettinen esimerkki moisesta - ja etenkin siitä, mitä työtä kyseinen henkilö on hakenut ja millä ehdoilla.

... Kun nyt luen kirjoituksiasi työttömistä luusereista ja työhaluttomista sosiaalipummeista, rupeaa tekemään mieli vetää itsensä vessasta alas. Joskus ajattelen, ettei sinun mielestäsi ihmisellä ole mitään arvoa, jos hän ei ole yhteiskunnalle sen hyödyllinen ja tuottava jäsen. En ihmettelisi, vaikka kannattaisit tuottamattomien henkilöiden likvidoimista muita kuppaamasta...

Älä tunge suuhuni sanoja joita en ole koskaan sanonut tai väitä omakseni ajatuksia joita minulla ei ole.

[Helmenkalastaja]

Olen ollut kerran puolisen vuotta työttömänä aikoinaan maisteriksi valmistumiseni jälkeen. Olen siis ollut laiska tuilla (siis vieläpä tuolla paljon parjatulla ansiosidonnaisella) elävä lusmu. Ei se aika ollut herkkua vaan masennuksen kyllästämää aikaa.

Näinhän se on. Työttömänä ollessani en ole koskaan voinut olla hyvällä omallatunnolla vapaalla. Aina on takaraivossa tunne, että pitäisi tehdä jotain: etsiä töitä, olla käytettävissä, koska tahansa. Edes kesät eivät ole olleet lomia vuosikausiin.

Kun vuonna 2002 jäin pois työpaikasta, jossa itsetuntoni oli painettu maanrakoon ja kärsin masennuksesta ja kaikista burnoutin oireista, olin vielä toiveikas työllistymiseni suhteen. Etsin töitä, joissa tarvittaisiin venäjän kieltä, mutta sellaisia oli kovin vähän. (Kun kerron olevani venäjän kielen kääntäjä, stereotyyppinen reaktio on: "Ai, no sinulla varmasti työtä riittää!" Ei riitä.) Mitä kauemmin aikaa kului, sitä enemmän toiveikkuuteni hupeni. Lopulta en enää kyennyt laatimaan hakemustakaan, kun en tiennyt, millä olisin itseäni markkinoinut; en halunnut valehdella ja tuntui siltä, etten osaa mitään, mitä kuka tahansa ei osaisi minua paremmin. Siinä saa ihmisellä olla rautainen itsetunto, että jaksaa jatkaa. Minulla ei ollut eikä ole.

Ehdotuksesi, Helmenkalastaja, ei toimi nykyisessä talousjärjestelmässämme eikä nykyisillä laeilla monistakaan syistä. Ei työntekijöitä jää työttömäksi, koska tuilla on helpompi elää vaan sen vuoksi, että kapitalistinen järjestelmämme perustuu vapaaseen kilpailuun. Työn tekijä/työtön valitsee tietenkin sen, joka hänelle maksaa parhaiten valittavissa olevien mahdollisuuksien puitteissa tietenkin. Työnantajakin valitsee sen työntekijän, joka hänelle tuottaa enemmän voittoa pienemmällä palkalla. Miksi työstä maksetaan niin vähän, että tekemällä työtä ei enää elä yhteiskunnassamme, ja valtio on ryhtynyt sitten maksamaan subventiota työnantajille? Miksi joidenkin suurien työnantajien sallitaan vievän voittonsa veroparatiiseihin? Se on ainoastaan globaalia vapaata kilpailua ja kapitalismia. Ja tämän punoksen verkossa yksi seuraus on se, että halvempaa työvoimaa houkutellaan meille.

Kai minä sen tiedän, ettei ehdotukseni toimi. Sen olikin lähinnä tarkoitus nostaa esille se, miten hyväosaisten harjoittama lyötyjen lyöminen vaikuttaa, sekä peräänkuuluttaa vähän muista ihmisistä välittämistä. Välittämiselle ei kuuluisi asettaa ehtoja. Kyllä minä tunnen tämän "hyvinvointiyhteiskunnan" lainalaisuudet, vähän liiankin hyvin. En erityisesti haluaisi olla osa tätä yhteiskuntaa, mutta minkäs teet.

Tiedän esimerkin. Omnia kouluttaa (myös aikuisia maahanmuuttajia) kehollisen työn tekijöitä, joille Suomessa toimiva veroparatiisiin voittonsa vievä yritys järjestää työssäoppimispaikkoja, joissa suomalainen työmies kouluttaa näitä ilmaisen työn tekijöitä oman työnsä ohella. Kohteiden kilpailutus järjestetään kahden vuoden välein ja tuolloin on joka kerta mahdollista, että työmies (35 vuotta alalla työtään tehnyt) irtisanotaan, mikäli uusia sopimuksia ei saada myytyä riittävästi monikansallisen toimesta. Varalla ovat nämä heikompipalkkaiset suomea huonommin taitavat, jotka otetaan kelkkaan, kun tuotannollisten syiden vuoksi on helposti saatu irtisanottua. Mainittakoon vielä, että tämän työmiehen palkka on minimipalkkaa muutaman satasen parempi ja korvaus 35-vuotisesta urasta valtiolla ja sittemmin yksityistetyllä nykyisin monikansallisella yrityksellä.

Juuri näin.
___
Ja-sana korvattu sekä-sanalla (lihavoitu) selvyyden vuoksi
Toisella kertaa lisätty pilkku sekä-sanan eteen.

[Helmenkalastaja]

... Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että nimenomaan työttömien kritisoiminen edellyttäisi jonkinlaista omakohtaista kokemusta asiasta...

Oikeuttaisiko 1. asteen sukulaisten pitkäaikaistyöttömyys kirjoittamaan työttömyydestä, vai pitääkö olla omakohtainen kokemus?
Ja jos omakohtainen kokemus on edellytys kirjoittamiselle - luulenpa, että sinun ja Flowerin pitäisi lopettaa köyhyydestä kirjoittaminen.

Ei oikeuttaisi. Ei edes minun mieheni tiedä, mitä minä koen, puhumattakaan esimerkiksi veljestäni. Eivät he halua kuulla; haluavat pitää kuvitelmansa, että pärjään hyvin, enkä minä halua pahoittaa heidän mieltään. Ja sen perusteella, mitä sinusta välittyy näin nettikirjoittelun kautta, jos olisin sinun 1. asteen sukulaisesti, tuskin kertoisin sinulle omista aivoituksistani ja tunteistani.

Näytäpä yksikin kirjoitus, jossa minä olisin puhunut köyhyydestä! En voi lopettaa sellaista, mitä en ole aloittanutkaan. Minä olen köyhä toki yleisesti käytössä olevilla mittareilla (tulotaso yms.) arvioituna, mutta koska mieheni maksaa asumisemme, en voi sanoa kokeneeni köyhyyttä. Omat tarpeeni ovat kovin vähäiset ja niihin tuloni riittävät (yhteiskunnan myöntämien etujen tuella). Monella työttömällä tai osa-aikaistyöttömällä ovat asiat paljon pahemmin.

... Ja Flowerin tavoin olen sitä mieltä, että kirjoituksesi perusteella ei voi välttyä käsitykseltä, että rinnastat keskenään työttömät ja vangit...

Luet näköjään viesteistäni sellaista mitä ei edes rivien välissä ole. En rinnastanut vankeja ja työttömiä keskenään. Vertasin vain vankilaolojen kritisoimista ja työttömien työnhakijoiden olojen kritisoimista toisiinsa. Tuo on täysin, kokonaan, aivan totaalisesti eri asia kuin se, että olisin verrannut työttömiä ja vankeja keskenään!

Miksi siis otit esiin vangit? Oletko jossain kritisoinut vankilaoloja? En ole huomannutkaan. Mitä kritisoimista niissä on? Ja muuten, kas kun et kommentoi minun rinnastustani vankeihin...

... Jos sinulla olisi omakohtaista kokemusta siitä, että lähettäisit hakemuksen toisensa perään, vuosikausia, pääsemättä yhteenkään haastatteluun tai päätymättä valituksi minkäänlaiseen, edes yksinkertaisimpaan työhön, vaikka olisit ilmoittanut peseväsi mieluummin vaikka vessoja kuin makaavasi työttömänä, voisin kuunnella mielipiteitäsi ilman että savu lähtee nousemaan korvista...

Olisi hyvä esittää jonkinlainen konkreettinen esimerkki moisesta - ja etenkin siitä, mitä työtä kyseinen henkilö on hakenut ja millä ehdoilla.

Itse olen hakenut puhtaaksikirjoittajan hommaa (välitysfirman kautta), mutta minulle sanottiin, että olen liian koulutettu. Ei työnantaja kuulemma usko, että viihdyn kauankaan sellaisessa hommassa. Minulle olisi siinä vaiheessa kelvannut mikä tahansa ei-ruumiilliseksi katsottava työ, olkoon vaikka kuinka rutiininomaista. Tuskin olisin jaksanut missään vaiheessa hakea uutta paikkaa, jos vain olisin jonkinlaisen työn saanut. Ruumiillista työtä en ole hakenut lukion jälkeisen välivuoden jälkeen, olen liian teoreettinen tyyppi.

____
Poistettu viimeinen kappale.

[Kyllästynyt]

... Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että nimenomaan työttömien kritisoiminen edellyttäisi jonkinlaista omakohtaista kokemusta asiasta...

Oikeuttaisiko 1. asteen sukulaisten pitkäaikaistyöttömyys kirjoittamaan työttömyydestä, vai pitääkö olla omakohtainen kokemus?
Ja jos omakohtainen kokemus on edellytys kirjoittamiselle - luulenpa, että sinun ja Flowerin pitäisi lopettaa köyhyydestä kirjoittaminen.

Ei oikeuttaisi. Ei edes minun mieheni tiedä, mitä minä koen, puhumattakaan esimerkiksi veljestäni. Eivät he halua kuulla; haluavat pitää kuvitelmansa, että pärjään hyvin, enkä minä halua pahoittaa heidän mieltään. Ja sen perusteella, mitä sinusta välittyy näin nettikirjoittelun kautta, jos olisin sinun 1. asteen sukulaisesti, tuskin kertoisin sinulle omista aivoituksistani ja tunteistani...

Kukaan ei voi hypätä toisen nahkoihin, ja vaatimus että jokainen vaikeus, vamma tai vääryys on itse kohdattava ennen kuin siitä voi mitään sanoa, on älytön.
Tiedän ja koen minua kohtaan tuntemasi antipatian, mutta siitä huolimatta jälkimmäinen arviosi on ilkeää ja pahantahoista spekulointia.

... Näytäpä yksikin kirjoitus, jossa minä olisin puhunut köyhyydestä!..

Puhuttaessa yhteiskunnan tukirahoilla elämisestä, puhutaan mielestäni samalla myös köyhyydestä.

... Minä olen köyhä toki yleisesti käytössä olevilla mittareilla (tulotaso yms.) arvioituna, mutta koska mieheni maksaa asumisemme, en voi sanoa kokeneeni köyhyyttä...

Luulen, ettet ole köyhä, ja ettet ole edes nähnyt (saati kokenut) köyhyyttä muualla kuin kuvissa ja TV:ssä.
Rahaton saatat olla, niin kuin olen minäkin.

... Miksi siis otit esiin vangit? Oletko jossain kritisoinut vankilaoloja? En ole huomannutkaan. Mitä kritisoimista niissä on? Ja muuten, kas kun et kommentoi minun rinnastustani vankeihin...

Edellinen lukemani viesti oli Jaskan kirjoitus tuomioista ja vankilaoloista. Luulen, "että siitä se ajatus sitten lähti". Eipä tullut mieleeni, että joku tulkitsisi kirjoitukseni niin, että vertaisin työttömiä ja vankeja toisiinsa.

... Itse olen hakenut puhtaaksikirjoittajan hommaa (välitysfirman kautta), mutta minulle sanottiin, että olen liian koulutettu. Ei työnantaja kuulemma usko, että viihdyn kauankaan sellaisessa hommassa. Minulle olisi siinä vaiheessa kelvannut mikä tahansa ei-ruumiilliseksi katsottava työ, olkoon vaikka kuinka rutiininomaista...

Fyysiset rajoitukset saattavat estää fyysisen työn, mutta tuo on juuri sitä mitä tarkoitin; olet hakenut tietynlaisia töitä, mutta et ole niihin tullut valituksi. Et siis ole hakenut "mitä työtä tahansa".
Jos ruumiillisia rajoituksia ei ole, "teoreettinenkin tyyppi" voi tehdä ruumiillista työtä.

... Kun nyt luen kirjoituksiasi työttömistä luusereista ja työhaluttomista sosiaalipummeista, rupeaa tekemään mieli vetää itsensä vessasta alas. Joskus ajattelen, ettei sinun mielestäsi ihmisellä ole mitään arvoa, jos hän ei ole yhteiskunnalle sen hyödyllinen ja tuottava jäsen. En ihmettelisi, vaikka kannattaisit tuottamattomien henkilöiden likvidoimista muita kuppaamasta...

Älä tunge suuhuni sanoja joita en ole koskaan sanonut tai väitä omakseni ajatuksia joita minulla ei ole.

Enhän minä sinun sanojasi väitäkään sanovani. Kerron vain miltä minusta tuntuu, kun luen kirjoituksiasi näistä aiheista.

Vahvasti antipatiasi värittämiä ja negatiivisesti minua luonnehtivia sinun ääneen lausumat ajatuksesi, kuten "En ihmettelisi, vaikka kannattaisit tuottamattomien henkilöiden likvidoimista muita kuppaamasta", ainakin ovat.