Kyllästynyt kirjoitti:Kuutar kirjoitti:Minusta ei ole kenenkään kohdalla järkevää käyttää lääkitystä, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä...Ja sinä uskot olevasi se ainoa ihminen maailmassa joka pystyy aina arviomaan ja sanomaan onko lääkityksestä enemmän haittaa kuin hyötyä?
Uskon ja tiedän, että lääkkeiden tehokkuus ja turvallisuus pitäisi riittävän luotettavasti osoittaa, ennen kuin ne päästetään markkinoille. Näin ei ollut SSRI-lääkkeiden suhteen lasten ja nuorten kohdalla, josta seurasi useita oikeudenkäyntejä USA:ssa, koska lääkeyhtiö oli salannut lääkkeen haittavaikutuksiin liittyviä raportteja, syyte koski siis huijausta. ( syyte johon laitoin linkin)
Cipramilin tuoteselosteessa, kuten useiden muidenkin SSRI-lääkkeiden tiedoissa mainitaan ne syyt, miksi on arvioitu, ettei tätä lääkeryhmää tulisi käyttää lapsilla ja nuorilla, samankaltaisia haittoja on arvioitu nuorilla aikuisillakin. Tässä toinen lainaus Cipramilin tuoteselosteesta:
http://spc.fimea.fi/indox/nam/html/nam/ ... 133668.pdfMeta-analyysi lumekontrolloiduilla psykiatrisilla aikuispotilailla tehdyistä masennuslääketutkimuksista osoitti, että alle 25-vuotiailla potilailla alttius itsemurhakäyttäytymiseen lisääntyi masennuslääkettä saaneilla verrattuna lumelääkettä saaneisiin. Riskialttiita potilaita tulee seurata tarkkaan etenkin hoidon alkuvaiheessa ja kun tehdään muutoksia annostukseen. Potilaiden (ja heidän hoitajiensa) tulee kiinnittää huomiota
mahdolliseen masennuksen pahenemiseen, itsemurhakäyttäytymisen tai -ajatusten lisääntymiseen tai outoon käytökseen. Jos tällaista esiintyy, tulee välittömästi hakeutua lääkärin hoitoon.
Kyse ei ole minun arvioistani, vaan lääkevalvontavirastojen ja lääkkeen valmistajien, joilla on vastuu lääkkeiden vaikutuksista. Kyllä se herättää silti maallikossakin kriittisiä kysymyksiä, että miksi lumelääkettä saaneilla oli meta-analyysin mukaan vähemmän itsetuhoisuutta, kuin SSRI-lääkkeitä syöneillä.
Kyllästynyt:Olen todella iloinen, ettei kukaan sinun kaltaisesi osunut vastaani enää silloin kun vihdoinkin, parin vuoden pyytämisen jälkeen, sain reseptin masennuslääkkeelle - joka tapahtui vasta sitten kun esimieheni kirjoitti lähetteen lääkärille jossa sanoi suurin piirtein, että tehkää nyt herran tähden jotakin...
Ilman lääkitystä olisin varmaankin kuollut, ja ilman psykoterapiaa olisin kuollut myös. Olen siis tarvinnut kumpaakin - ja hyötynyt kummastakin.
En työskentele terveydenhuoltoalalla, mutta itse olisin taas ollut todella iloinen, jos olisin etukäteen tiennyt syömäni SSRI-lääkkeestä sen, ettei sitä suositella minun ( silloiselle) ikäryhmälleni, eikä ollut minun oireisiini edes vankkoja tieteellisiä perusteita serotoniinilääkitystä määrätä.
Minun tapaukseni oli lähes päinvastainen kuin sinun, lääkkeet määrättiin heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä muutaman minuutin keskustelun jälkeen, mitään ei kysytty yleisestä terveydentilasta ja mahdollisista vasta-aiheista lääkitykselle, mitään ei kerrottu lääkkeestä. Lääke oli minulle niin sopimaton ja aiheutti niin pahoja vaikutuksia, että lähes mikä tahansa olotila on parempi kuin se, mitä koin lääkkeen vaikutusaikana. Olen aina voinut paremmin, kuin mitä tuon lääkityksen aikana voin. Sen jälkeen olen kokeillut muidenkin lääkeryhmien lääkkeitä saamatta hyötyä.
Sinun tapauksesi kuulostaa minua vakavammalta. Minä en olisi kuollut, vaikka olisin jättänyt kaiken hoidon väliin, mutta minulla menisi varmasti huonommin nyt ilman terapiaa. Arvelen kuuluvani enemmistöön potilaista, niihin, jotka hyötyvät kyllä psykiatrisesta hoidosta jos se on oikeanlaista, mutta hoidotta jääminen on parempi vaihtoehto, kuin vääränlaisessa hoidossa oleminen, tai lääkkeiden syöminen turhaan. Siis uskon että enemmistö avohoidon mt-palveluja käyttävistä ei ole niitä tosi vakavasti sairaita.
Kyllästynyt:
On totta, että masennuslääkkeillä on sivuvaikutuksia ja etteivät ne ole riittävän tehokkaita ainoaksi hoidoksi. En silti ymmärrä miten joku voi olla niin (uhka)rohkea, että ryhtyy saarnaamaan muille ihmisille lääkkeiden vastaista sanomaa, etenkin kun sinä et millään tavalla pysty ottamaan etkä kantamaan vastuuta siitä mitä tapahtuu jos tarvittava lääke jätetään ottamatta.
Kyse ei ole minun uhkarohkeudestani. Uhkarohkeita ovat olleet lääkeyhtiöt, joista ainakin yhden riskinotto päätyikin miljoonakorvauksiin ja varoituksiin tuoteselosteisiin, että "ei tule käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoitoon."
En puhu vain sivuvaikutuksista, vaan tilanteesta, jossa lääke paitsi aiheuttaa sivuvaikutuksia, niin siitä ei myöskään saa hoitovastetta.
