Maria kirjoitti:Ensikuvan ammottava suu kielii, että muuta järkeä ei kai sitten olekaan.
Tuosta tulee mieleen, että ennen tosiaan naisille opetettiin fiksun ja hyväkäytöksisen naisen pitävän suunsa soukalla - ihan kirjaimellisesti. Edes hampaat eivät saaneet näkyä, kielestä puhumattakaan. Ammottava suu olisi ollut hirmuisen häpeällistä.
No, pakko myöntää, ettei levällään oleva suu näytä hyvältä nykyisinkään; suun levittäminen selälleen on teatraalinen ele, eikä luonnollinen ollenkaan. Mutta sama tietysti pätee miehiin. Eikä asialla varmaankaan ole järjen kanssa paljonkaan tekemistä; on vain jostakin käsittämättömästä syystä syntynyt virheellinen ajatus, että ilo, riemu, ja nauru ovat yhtä kuin mahdollisimman suureksi avattu suu. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan luonnostaan riemuitse suu selällään; se on 'taito', joka täytyy erikseen opetella. Suu on sen verran haavoittuvainen ja intiimi paikka, että luonnostaan sitä mieluummin suojataan kuin 'paljastellaan'.
Suutaan rajattomasti ja estottomasti levittelevät ihmiset ovat yksi ääripää, toinen ääripää ovat 'perinteiset' neurootikot, jotka eivät pysty sanomaan ensimmäistäkään sanaa suojaamatta suutaan kädellä. Heitä tosin nykyisin länsimaisissa yhteiskunnissa lienee aika vähän. Sen sijaan on ihmisiä, joille tunneilmaisu tekee siihen malliin tiukkaa, että tulee tarve suojata suuta sitä enemmän mitä syvemmistä tunteista on kyse - aivan sama ovatko tunteet 'myönteisiä' vai 'kielteisiä'.