Entisaikoina luuliemi oli tuttuakin tutumpi, koska kaikilla sopan keittoon ei ollut muuta eläinperäistä kuin luut. Ne jopa pantiin keittämisen jälkeen talteen ja keitettiin taas uudelleen peruna- ja kaalikeittojen pohjaksi. Sitä keitosta sanottiin luusopaksi.
Silloin kun vielä söin varsinaisia liharuokia, osasin valmistaa herkullista pataa Osso Bucco-lihoista eli naudan potkasta. Mutta se on ihan eri juttu kuin luukeitto. Mies rakasti niitä potkaluiden ytimiä.