
Tris kirjoitti:Onpa kova hinta noilla Kankeneilla. Niitä näkee mutta ovat muotonsa ja logon vuoksi mielestäni rumimmasta päästä repuistakin. Pussukkamaisemmat reput miellyttävät enemmän minun silmääni. Liittyykö tuohon joku eläinoikeussanoma?

Tris kirjoitti:Mutta mihin tarvitset niitä kantokahvoja jos pidät sitä kuitenkin selässä?

Tris kirjoitti:Hilppa kirjoitti: Aito nahkalaukku on periaatteessa elämänikäinen, kunhan muistaa silloin tällöin siivellä nahanhoitoaineella.
Minä ainakaan en jaksa katsoa samaa laukkua koko elämääni.
Beth kirjoitti:Mirri kirjoitti:Beth kirjoitti:Lyön vetoa että jos saisit aidon Chanelin, katselisit sitä loppuun elämääsi.
Mikä siinä on niin katselemisen arvoista, että riittää lopuksi elämäksi?
Sitä myös käytetään, ja jos et nähnyt sitä livena, et koskettanut, sinun on vaikea ymmärtää. Erittäin korkea laatu ja kauneus, jokainen laukku on numeroitu. Kyllä se kuvastakin näkee jos osat katsoa. Siinä laukussa et löytää virheitä. En löytää niitä Mulberryssakaan, mutta Chanel on 3 kerta kallimpi. Joten pakko siinä olla vielä parempi laatu.
Jotkut ihmiset katselevat samat korutkin loppuelämään, ei tarvitse olla mitään arvokoruja edes, muista asioista puhumatta. Mielummin katselisin chanelin loppun asti kun perinasäkki.
http://www.chanel.com/en_GB/fashion/pro ... 96261.html
Hilppa kirjoitti:Millä tavalla muovikassit kuvaavat piikikkyyttä? Kannatko niissä piikkikorkokenkiä naisille?
Riidankylväjä kirjoitti:Hilppa kirjoitti:Millä tavalla muovikassit kuvaavat piikikkyyttä? Kannatko niissä piikkikorkokenkiä naisille?
Pisteliäs olet ja nenäkäs.
Riidankylväjä kirjoitti:Minä en tarvitse kalliita laukkuja lainkaan. Kaikki mitä tarvitsen kulkee taskussa.
Miksei nainenkin voisi oppia laukuttomaksi, siitä koituisi huomattavat säästöt eikä tarvitsisi kanniskella tarpeetonta romua mukanaan.
Tris kirjoitti:Hilppa kirjoitti:No. Se oli huono veto. Materian sietäminen ilman, että heti kyllästyy siihen, heittää pois ja ostaa uutta, on toisella tapaa tärkeätä. Ympäristöekologisista näkökulmista ja ajankäytön näkökulmasta. Jää aikaa muuhun shoppailun sijaan.
Ymmärrätkö että yksi uusi laukkusi on epäekologisempi kuin minun kymmenen käytettyä? Pois heittäminen ei kuulu varsinaisesti suurimpiin synteihini...
Beth kirjoitti:Hilppa kirjoitti:En pidä tuosta Chanelin merkkilaukusta, joka ei edusta omaa tyyliäni, enkä yleensä muistakaan todella kalliista merkkituotteista. On myös sanottu, että kalliit brandit tukevat itse olemassaolollaan piraattiteollisuutta, jossa taas toteutuvat kaikki muut lieveilmiöt.
Minusta Chanelit käy monien vaatteiden kanssa, farkkujenkin kanssa. Se kultainen logo merkki on keties vähän sellainen jolloin syntyy kuvitelma että se vaati jotain hienompa päälle, mutta olen nähnyt chanelit puuvillamekkojen kanssa ja hyvin koruttomassa pukeutumisessa. Itse en ole niin tarkka. Ensin minä, ja mun mukavuus ja sitten vasta laukku.
Mutta brandien syyttäminen piraattiteollisuudesta on väärin. Tämä on vähän nurinkurista, vähän kun puistopenkien kanssa, niitä ei laiteta koska juopot makailevat niissä, viis vanhuksista ja muista ei-juopoista, jotka haluavat vain istua ja levätä. Penkit kaupungissa on harvinaisuus, alkuun tässä puistikossa oli useita, nyt ei yhtään.
Muovikassimies karussa maailmassa
Tarmo on muovikassimies, joka lapsuuden onnettomien tapahtumien jälkeen ei löydä omaa paikkaansa maailmassa. Hän seilaa välitilassa naisen luota toiselle ilman suurempia tulevaisuudensuunnitelmia.
Tarmo on komea mies ja hänellä on yksi vahva valttikortti taskussaan: hän on kiinnostunut lihavista naisista. Hän saa ravintolasta mukaansa sen muiden miesten kiertämän pullukan. Lihava nainen tietää arvonsa parisuhdemarkkinoilla, siksi hän on valmis myönnytyksiin saadakseen pitää edes sen yhden kiinnostuneen miehen. Ja Tarmo tietää sen.

Leskinen oli mukana presidentti Urho Kekkosen virallisella valtiovierailulla Yhdysvalloissa. Matka alkoi 23. heinäkuuta 1970 ja päättyi viisi päivää myöhemmin.
Ulkoministeriuransa aikana Leskinen sai Kekkoselta joskus moitteita liiallisesta alkoholinkäytöstä, vaikka miehet tulivatkin hyvin toimeen.
USA:ssa Leskinen hoiti vierailun virallisen ohjelman tapansa mukaan mallikkaasti, mutta otti asiat sen päätyttyä rennommin.
Elämäkerturi Tuomas Keskisen mukaan ministeri piti huoneessaan hovia yötä myöten. Keskinen kertoo valvomisen jatkuneen koneessa, jossa Leskinen viihdytti journalisteja.
Kun kone teki välilaskun Kööpenhaminassa, Leskinen lähetti sihteerinsä Paavo Laitisen ostamaan suklaata ja metwurstia. Laitinen palasi tuliaiset muovikassissa, jonka antoi esimiehelleen.
Helsinkiin saavuttaessa Leskinen otti muovikassin mukaansa ja lähti Kekkosen perässä alas portaita. Laitinen riensi hänen jälkeensä, mutta ei ehtinyt tavoittaa ministeriä ajoissa.
Presidentti ja ulkoministeri pysähtyivät kuuntelemaan Maamme-laulua. Tämä osuus puuttuu säilyneestä tv-uutisfilmistä.
Tuomas Keskinen kuvailee tilannetta: "Siinä Väinö Leskinen, Sörkan jätkä, seisoi presidentin vieressä muovikassi kädessään ja ryppyinen, monen yön valvomisen kokenut puku päällään."
Helsingin Sanomien kuvaaja Martti Peltonen ikuisti näkymän kassia roikottavasta ulkoministeristä ja suoraryhtisestä Kekkosesta. Otos valittiin vuoden lehtikuvaksi.
Leskisen kantamuksen oletettiin yleisesti sisältävän lentokoneviinoja, vaikka totuus olikin toinen. Mitä kerrottuun valvomiseen tulee, tv-uutisten filmissä Leskinen esiintyy siihen nähden varsin virkeässä kunnossa.
Teksti: Jukka Lindfors
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Majestic-12 [Bot] ja 6 vierailijaa