Täällä voi tutustua kattien elämään

[Mirri]

Pentuviisikko on uskaltautunut jo peräti kolmeen sänkyyn. Tosin lelun houkuttelemana: uusi kapistus on asetettu sänkyyn sotkemaan totuttuja kuvioita sillä seurauksella, että uni saattaa yllättää oudossa paikassa ilman yhtäkään vierustoveria...

Kahden kissan - Söpin ja Mirrin - emäntänä/palvelijana kiinnitin huomiota asiaan, jonka nyt kissoja kameroiden välityksellä tarkkailtuani olen nähnyt olevan totista totta. Kissat antavat toisilleen ruokarauhan: syömässä olevaa lajitoveria ei häiritä eikä hätyytellä, ei haasteta edes leikkiin. Ruokakippo näyttää olevan jonkinlainen turva-alue kissan ollessa aterioimassa.

Omilla kissoillani huomasin saman vessa-asioinnissa: hiekalla kyykkivä kissa oli aivan kuin rauhoitettu, ja häntä ei häiritty vaikka lajitoverilla miten olisi ollut leikki- ja temmellysmieli. Vessasta poistuvaa kissaa saatettiin väijyä ja käydä kimppuun, mutta vessarauhaa ei rikottu.
Luulen, että muillakin kissoilla on samoin, vaikka sitä asiaa kissakamerat eivät näytä.

Löytökissojen suojatalojen kameroiden välityksellä nähdään vielä yksi mielenkiintoinen seikka: kissat nukkuvat kerällä, itsensä ympärille käpertyneinä. Nukkumaan 'levittäytyminen' ja vatsapuolen paljastaminen on turvatonta, joten sellaiseen kissat ryhtyvät vain tuntiessaan olonsa riittävän turvalliseksi ja suojaisaksi - kuten hyvissä kodeissa ihmisten hoivissa.

[Mirri]

Viisikko on nykyisin niin paljon ereillä ja touhukas, että olen suorastaan juuttunut tosi-tv:n ääreen. Eivätkä ne nuku enää keskenään samassa rytmissä, vaan aina joku on hereillä melskaamassa. Saa sitten sisaruksensakin innostumaan, vaikka nämä miten yrittäisivät nukkua.

Olen kuullut väitettävän, ettei kissa opi saalistamaan, ellei emo opeta. Oman kissani kohdalla olen nähnyt, ettei väite pidä paikkaansa, mutta nyt olen päässyt oikein kunnolla seuraamaan, miten saalistustaito opitaan. Näyttää siltä, että se on vahva vietti, jota ei tarvitse varsinaisesti oppia, se herää itsekseen. Pennuilla on nyt ihana leikkihiiri, joka olisi menettänyt henkensä niiden käsittelyssä moneen kertaan, jos sattuisi olemaan elävä - paitsi jos olisi päässyt livistämään tiehensä.

Pentuja seuraillessa on helppo ymmärtää, miksei kissaa saisi erottaa sisaruksistaan liian varhain; niin ihana kuin pieni pallero voisi kotona ollakin. Kissat eriytyvät paitsi emostaan myös sisaruksistaan. Nukkumakasa on nyt kadonnut, mutta aina vielä joku hakeutuu nukkumaan sisarustensa turviin. Yhä useammin pennut kuitenkin nukkuvat erillään ja myös eri aikoina - sikäli kuin onnistuvat jonkun energisen rauhanhäiritsijän ollessa milloin hännässä milloin korvassa kiinni... Toistaiseksi porukalla on pieni pakko sovittaa omat nukkuma-ajat sisarusten rytmiin, jos tosissaan haluaa nukkua rauhassa ja levollisesti.

Jos olisin noista viidestä valitsemassa itselleni kissaa, olisi tosi vaikeaa. Pitäisi ottaa kaikki viisi, tai vähintään kaksi, mieluummin kolme. En tiedä, pystyisinkö ottamaan vain yhden ja erottamaan sen sisaruksistaan. Toisaalta ne eivät ihan vielä ole kaksitoistaviikkoisia; voi olla, että erilleen kasvamista on tapahtunut siihen mennessä lisää.

[Mirri]

Nyt olen nähnyt, että kissakamerat pannaan pimeiksi aina kun pentujen elämään ilmaantuu ihminen. Harmittaa, koska olisi kovin kiva nähdä miten pennut suhtautuvat ihmisiin, ja millaista niiden elämä hoitajiensa kanssa on. Sen verran ehdin nähdä, että pennut innostuvat ja reagoivat myönteisesti ihmisen ilmaantuessa näköpiiriin. Eivät säikähdä ja livistä tiehensä, vaan virkoavat ja menevät kohti.

[Sievä Sigismund]

Katit ovat järkyttävästi kasvaneet sitten viimenäkemän.

[Mirri]

Pikkukissat ovat kadonneet! (Tämä ei ole aprillipila, vaan totista totta.)

Kaikki viisi pentua ovat teillä tietymättömillä, eikä tämän tosi-tv:n uskollisille katsojille ole kerrottu yhtään mitään. Viisikon tilalle on asettunut taloksi kaksi suurta kissaa, jotka näyttävät kovin oudoilta ja vierailta, kun on pitkään seurannut tiiviisti niitä viittä silmissä kasvavaa sisarusta. Pennut opittiin tuntemaan, ja niihin kiinnyttiin. Niin minulle kävi, ja Facebookista luin, että sama juttu monen muun kohdalla. Siellä vaadittiin selitystä viisikon nopealle ja ennaltailmoittamattomalle katoamiselle.

Uudet kissatkin ovat nuoria ja varmaankin sisarukset. Ehkä pentueesta jäljelle jääneitä.
Kissakodista ne ovat vallanneet nukkumapaikakseen ullakon; sen, jonne ne salaperäisen näköiset tikkaat makuuhuoneesta johtavat. Kameran paikkaa on muutettu niin, että nyt päästään näkemään ullakkokerroskin.
Kerrossängyt ovat kadonneet ja niiden tilalle laitettu aikuisille kissoille sopivammat sängyt. Joku Facebookissa kaipaili kerrossänkyjä takaisin, mutta luulen niiden poistuneen ihan käytännön syistä. Jos nämä kissat sattuisivat pyrkimään kerrossängyn yläpetiin, menisi nurin koko sänky.

Lelutkin ovat vaihtuneet. Varmaan viisikko on saanut omat lelunsa mukaansa, ja taloon on tuotu näiden kahden kissan lelut.

Olen moneen kertaan kuvitellut, millaista olisi tarjota koti koko viiden lapsen pentueelle. Onkohan joku ryhtynyt tuumasta toimeen; se selittäisi pentueen nopean katoamisen. Ei mikään ihme, jos joku pentuja seurannut on hullaantunut niin, että on lähtenyt hakemaan ne itselleen. Jos niille on löytynyt yhteinen koti, ne on voitu luovuttaa aiemmin kuin jos ne menisivät kaikki eri koteihin.

http://nutiminn.is/kattarshians/

[Mirri]

Kissakodin sisustusta on vaihdettu nykyisille asukkaille sopivaksi:
http://nutiminn.is/kattarshians/

Näyttävät pennut olevan varhaisteinejä; makuuhuoneessa oleva koripallo koreineen viittaa siihen. Lisäksi alakertaan on laitettu pöytä ja tuolit...
Kissat ovat valloittaneet nukkumapaikakseen ullakon, vaikka sänkyihin on laitettu houkuttimeksi ja lisäpehmusteeksi karvamatot. Murkkuikäisten tyyliä kai sekin: nukutaan missä huvittaa sanoivat ja tahtoivat muut mitä hyvänsä. Ullakon perimmäisestä nurkasta parivaljakko on saatu houkuteltua pois pehmusteiden avulla.

Nämä nykyiset asukkaat saattoivat pikkupentuihin tottuneen tarkkailijan silmissä näyttää oudoilta juuri siksi, että ne ovat 'murkkuja'; eivät enää vauvoja eivätkä edes leikki-ikäisiä, mutteivät vielä aikuisiakaan. Pentujen ulkoinen olemuskin on teini-ikäinen: suhteettomuuksia vähän joka suuntaan, ja suhteettomuuksien omistajalla on tekeminen sopeutumisessa omaan olemukseensa.
Etenkin toinen kissa pitkine raajoineen ja häntineen on hauska seurattava: hänellä on tosissaan opetteleminen siihen, että hänen häntänsä on 'normaalia' pitempi. Onneksi pitkät tassut eivät mene solmuun eivätkä aiheuta kompurointeja...

(17:09)
Teineille on ilmestynyt tabletti.

[Mirri]

Väsymyksen yllättäessä teinikissat hakeutuvat ullakolle siinä kuin pikkupennut könysivät makuuhuoneen kerrossänkyihinsä. Harmi, että teinit riehuessaan pudottivat petipaikkansa - ne pehmikkeet, joita oli molemmille omansa. Nyt on pakko tyytyä nukkumaan paljaalla lattialla, kunnes joku ystävällinen kissahoitaja taas huomaa asettaa pehmusteet teinien mielen mukaisiksi.

Makuuhuoneessa on kahdelle kissalle varatut sängyt, mutta nämä kasvuikäiset tuskin asettuvat niihin. Ei auta, vaikka niissä on samanlaista karvaa kuin muissakin petipaikoissa. Heidän mielestään ullakko on paras nukkumapaikka, ja sillä siisti.
Koska ullakolla pehmeitä makuupaikkoja on vain yksi (toisen tultua pudotetuksi...) kissoista toinen petasi siitä itselleen makuusijan ullakon nurkkaan ja jätti sisaruksensa vaille pehmeää petiä. Näinhän asiat usein menevät, minkäs sille mahtaa.

(18:24)
Paitsi että nämä sisarukset näköjään päättivätkin tehdä toisin: yhdestä pehmusteesta riitti nukkumapaikka molemmille kun se jaettiin.

[Mirri]

Teineillä on taas tekniikkaa ilonaan:
http://nutiminn.is/kattarshians/

[Mirri]

Jos teinien touhut tuntuvat tylsiltä, voi välillä siirtyä muistelemaan kissakodin aiempia pentueita; niitä söpöjä pikkupalleroita:
https://www.youtube.com/watch?v=pLFw6ecBioo

[Mirri]

Kattitalossa on uusi pentue, äiti lastensa kanssa!
http://nutiminn.is/kattarshians/

(Lisäys 20:17)
Äiti vain makaa...
Pentuparven emona oleminen näyttää kovin leppoisalta puuhalta; käsittääkseni kissa antaa aivan väärän kuvan äitiydestä. Ehkä hänellä on helppoa, koska lapsia on viisi. Ne temmeltävät toistensa kimpussa ja jättävät emonsa rauhaan.

[Mirri]

Kissaperhe on muuttanut kissataloon jo 13.4, joten paljon on jäänyt näkemättä. Pennut ovat olleet tosi pieniä päätyessään kameroiden eteen.
Minua harmittaa tämä menetys: kerrankin olisi ollut mahdollisuus seurata kissapentueen elämää aikana, jolloin se on tiiviisti emonsa hoidossa.

[Sievä Sigismund]

Varsin terhakoita ovat nämä uudet asukkaat.

[Mirri]

Jep.

Emon turkki näyttää vähän huonokuntoiselta; toivottavasti se saadaan jollakin keinolla paremmaksi. Pitäisi harjata tiuhaan tahtiin ja irrottaa takkuja saksilla, jos harjaaminen ei auta. Helpommin sanottu kuin tehty löytökissatalon olosuhteissa: tuskin siellä kukaan ehtii paneutua yhden kissan turkin hoitamiseen...

[Sievä Sigismund]

Kissa osaa kyllä hoitaa turkkinsa, kun saa ruokaa ja loiset yms. on saatu häädettyä?

[Mirri]

Ei tuollainen tuuhea- ja pitkäkarvainen kissa välttämättä pärjää turkkinsa kanssa ilman ihmisen apua. Aluskarvalla on taipumus huopua, jos kissaa ei auteta turkin hoidossa. Eikä niihin huopumisen synnyttämiin takkuihin oikeastaan tepsi mikään muu kuin sakset, niitä ei saa auki millään.

Emokissa voi toki olla vielä muutenkin huonokuntoinen; ties miten pitkään oman onnensa nojassa elänyt löytökissa, joka oli kantava löydettäessä. Ei sillä ole ollut vielä aikaa eikä mahdollisuutta toipumiseen.

[Mirri]

Näyttää siltä, että mitä pienemmät pennut sitä pahemmin huusholli menee sekaisin. Emo makaa edelleen, ja perheen siivoojat taitavat olla vapun vietossa. Pennut touhuavat keskenään sen minkä kerkiävät - ja kerkiäväthän ne.

http://nutiminn.is/kattarshians/

[Sievä Sigismund]

Kaksi pentua meni emon tissille.

[Mirri]

Pennut ovat vielä imeväisiä, mutta äidinmaito näyttää olevan niille 'jälkiruokaa', koska ne syövät jo aika paljon kiinteää. Ruokana näyttää olevan sama kuivamuona, joka maistuu emollekin. Taitaa emo toimia myös tuttina; eivät pennut enää emon luokse nälän vuoksi hakeudu, vaan pikemminkin rauhoittumaan ja nukkumaan. Eivätkä ne enää mahdukaan kaikki kerrallaan imemään, vaan välillä taistelevat paikoista ja välillä taas vuorottelevat.

Islantilainen kissakoti on tarjonnut hienon tilaisuuden kissoista kiinnostuneille ihmisille. Ei tällaiseen tarkkailuun ole mahdollisuutta heilläkään, jotka kasvattavat kissoja ja elävät niiden kanssa. Paitsi jos asentavat kameroita. Kotikissojen käyttäytyminen muuttuu aina ihmisten tullessa kuvioon mukaan, joten kissaperheen keskinäisen elämän tirkistely kameroiden välityksellä on upea mahdollisuus.

Omien kissojeni kohdalla olen miettinyt, miten ne oppivat sen niin sanotun kynsien teroittamisen, ja mistä ne tietävät hakeutua tassuissa mukavilta tuntuvien pintojen ääreen - sohvat, tapetit, sen sellaiset...
Nämä viisi pentua kurottelevat jatkuvasti korkeammalle, mutta tuskin ne kynsiä teroittavat, vaan kiipeämisvietti panee ne tekemään niin; kiipeämistä on harjoiteltava. Siinä sivussa sitten tulevat tutuiksi pinnat, jotka tarjoavat kynsille pitävän otteen. Ja myös ne pinnat, jotka eivät kestä kynsiä, vaan menevät riekaleiksi... Taitaa kotikissalla ns. kynsien teroittaminen olla jäänne kiipeilyharjoituksista, ei mitään kynsien hoitoa.

Emokissa kyllä venyttelee, mutten toistaiseksi ole kertaakaan nähnyt sen 'teroittavan kynsiään' mitään pystypintaa vasten. En sittenkään, vaikka kissakodissa on aikuisellekin kissalle sopiva köysi sekä kaikki seinät. Taitaa emo olla tällä hetkellä äidin roolissaan liian aikuinen käyttäytyäkseen kotikissamaisen keskenkasvuiseksi.

Nämä pikkukisut eivät hakeudu aina läjään nukkumaan, vaan voivat uinahtaa sinne missä sattuvat olemaan unen yllättäessä. Tuntevatko ne emon läheisyydessä olonsa niin turvalliseksi, että uskaltavat nukkua itsekseen ja alkavatko hakeutua sisarusten kanssa kasaan emon jätettyä ne oman onnensa nojaan - jää nähtäväksi.

[Mirri]

Pentuporukan uinailua katsellessani tuli mieleeni, että tässä tiirailussa pitää varautua myös huonoihin asioihin: kaikki pennut eivät ehkä ole terveitä, ja huonoimmassa tapauksessa voidaan kokea menetyksiäkin ennen kuin pentue on luovutusikäinen. Löytökissatalo epäilemättä yrittää parhaansa, muttei kukaan voi taata, että löytökissan pennut selviytyisivät terveinä ja hyväkuntoisina aikuisuuteen ja onnellisen kotikissan elämään.

[Mirri]

Yksi iso muutos on tapahtunut 'intiimihygienian' hoidossa. Aiemmin emo putsasi pentujensa peräpäätä, nykyisin nämä hoitavat homman pääsääntöisesti itse. Yrittävät kovasti, vaikkeivät aina onnistuisi ihan nappiin. Harjoitus on tehnyt mestarin: motoriikka on kehittynyt niin, etteivät vaativammatkaan puhdistusoperaatiot kellauta kumoon yhtä herkästi kuin aiemmin.
Ilmeisesti myös pentujen 'kuivaksi oppiminen' on edennyt siihen malliin, ettei siihenkään enää tarvita emon nuoleskelua. Pennut käyvät hiekkalaatikolla tarpeidensa mukaan ja putsaavat itse itseään - ainakin opettelevat hyvää vauhtia.

Tässä video pentueen ja emon alkutaipaleelta kameroiden edessä:
https://www.youtube.com/watch?v=N1GvgsvsJ38 (1:00:07)