IS: Lasten nimistä muoti-ilmiö

[Hilppa]

Muistan uutisoidun tapauksen. Vanhemmat halusivat antaa tyttärelleen nimeksi Louhi, mutta maistraatista tuli hylsy. Taannoisen HS-kirjoituksen mukaan he olivat kansanperinteestä kiinnostuneita (tai Suomen kielen ja kulttuurin tutkijoita/harrastajia tms.) ja halusivat antaa lapselleen tuon nimen, joka heidän heidän mielestään oli upea, sivistynyt, kulttuuriperintöämme kunnioittava tms.

Myöhemmin HS uutisoi, että kyseinen nimi on hyväksytty. Mielestäni Louhi on hieno nimi, joka on kaunis kieleen hyvin sointuva sana. Kalevalassa nimeen yhdistyy pahoja voimakkaita mielleyhtymiä, joiden ei katsottu sopivan pienelle tytölle. Mitähän nimilautakunnan mielessä liikkui, kun sitten vihdoin hyväksyivät Louhin, vai olivatko henkilöt vaihtuneet? Aika paljon tuntuvat vaikuttavan nimilautakunnan henkilökohtaiset mielipiteet nimien hyväksymisen perusteina siis.

Japanissa oli eräs vanhempi halunnut antaa pojalleen nimeksi pirua tarkoittavan sanan. Ja kävivät oikeutta siitä. En muista, miten tuossa kävi. Perusteluissaan hän oli kertonut, että piru olisi hänen mielestään pojalleen voimaa antava elämänikäinen symboli, joka toisi vaurautta ynnä muuta hyvää muiden pelätessä ja kunnioitaessa nimeä.

[Mirri]

Minä kysyin, onko niin, koska sellainen vaikutelmahan tuollaisista kirjoituksista väkisin tulee. Nimiä saa siis mielestäsi kritisoida ja nimen antajia, mutta ei itse kritisoijia (jotka ovat "ongelman" alkulähde)? En ymmärrä logiikkaasi.

Totta kai etunimistä/etunimiehdotuksista pitää voida keskustella ja pohtia niiden 'sopivuutta'. Nimilakikin edellyttää ihmisiltä harkintaa valitessaan lapsilleen etunimiä. Ja viime kädessä maistraatissa keskustellaan ja pohditaan - sekä kritisoidaan. Ja lisäksi maistraatti voi vaatia perusteluja hyväksyäkseen nimiehdotuksen, joten (kriittiseltä) keskustelulta on vaikea välttyä, vaikka miten kuviteltaisiin nimen määräämisen lapselle olevan vanhempien yksityisasia - ei se ole sitä.

Minä taas en ymmärrä sinun logiikkaasi: paheksut etunimistä syntyvää keskustelua ikään kuin viis veisaten siitä, että nimilaki velvoittaa ihmisiä miettimään etunimiä ja -ehdotuksia juuri nimen omistajan, lapsen, edun kannalta. Mielestäni on epärealistista ajatella, että nimi kuin nimi on lapselle hyvä, kunhan se vain miellyttää vanhempia.

Tässä tietoa oikeusministeriön alaisesta nimilautakunnasta:
http://oikeusministerio.fi/fi/index/min ... kunta.html

[Hilppa]

Kiitos linkistä Mirri.

Lautakunnan jäsenten nimet ovat siis neutraaleja nimiä. Mukaan ei ole päässyt yhtään erikoisemman nimen haltijaa. Sattumaako vai johtuneeko lautakunnan ikärakenteesta?

professori, oikeustieteen tohtori Urpo Kangas
Helsingin yliopisto

Varapuheenjohtaja

lainsäädäntöneuvos, oikeustieteen tohtori Salla Silvola
oikeusministeriö

Jäsenet

kehityspäällikkö Juha Lempinen
(neuvontalakimies Elina Laitinen)
väestökirjanpito

filosofian maisteri Pasi Tapani Kuusiluoma
(filosofian maisteri Terhi Nallinmaa-Luoto)
sukututkimus

filosofian tohtori Sirkka Paikkala
(filosofian tohtori Minna Saarelma-Paukkala)
suomen kieli ja nimistöntutkimus

filosofian maisteri Leila Mattfolk
(filosofian tohtori Peter Slotte)
ruotsin kieli ja nimistöntutkimus

[Mirri]

Niinpä. Olisi kyllä mukavaa, että lautakunnassa olisi aina joku oikeasti erikoisen nimen edustaja tuomassa kokemusasiantuntijuutta elämisestä sellaisen nimen kanssa, joka monen mielestä voisi olla epämiellyttävä etunimi.

[Hilppa]

Niinpä. Olisi kyllä mukavaa, että lautakunnassa olisi aina joku oikeasti erikoisen nimen edustaja tuomassa kokemusasiantuntijuutta elämisestä sellaisen nimen kanssa, joka monen mielestä voisi olla epämiellyttävä etunimi.

Esille ottamani näkemys oli keinotekoinen. Ei sillä, että minä tulisin hyvin toimeen erikoisen nimeni kanssa, voi edellyttää sitä, että jonkun toisen on sen kanssa tultava toimeen omana nimenään. Ajattelin vain sitä, että henkilökohtaiset mielipiteet eivät voi olla vaikuttamatta myös lautakunnan mielipiteisiin. Ja etenkin heidän koulutustaustastansa. Mistä näkökulmasta nimien sopivuutta arvioidaan? Mielestäni kyse ei voi olla yksinomaan juridiikkapainotteisesta asiasta.

Lisäys 14.37: omana nimenään.

[Golden flower]

Minä kysyin, onko niin, koska sellainen vaikutelmahan tuollaisista kirjoituksista väkisin tulee. Nimiä saa siis mielestäsi kritisoida ja nimen antajia, mutta ei itse kritisoijia (jotka ovat "ongelman" alkulähde)? En ymmärrä logiikkaasi.

Totta kai etunimistä/etunimiehdotuksista pitää voida keskustella ja pohtia niiden 'sopivuutta'. Nimilakikin edellyttää ihmisiltä harkintaa valitessaan lapsilleen etunimiä. Ja viime kädessä maistraatissa keskustellaan ja pohditaan - sekä kritisoidaan. Ja lisäksi maistraatti voi vaatia perusteluja hyväksyäkseen nimiehdotuksen, joten (kriittiseltä) keskustelulta on vaikea välttyä, vaikka miten kuviteltaisiin nimen määräämisen lapselle olevan vanhempien yksityisasia - ei se ole sitä.

Minä taas en ymmärrä sinun logiikkaasi: paheksut etunimistä syntyvää keskustelua ikään kuin viis veisaten siitä, että nimilaki velvoittaa ihmisiä miettimään etunimiä ja -ehdotuksia juuri nimen omistajan, lapsen, edun kannalta. Mielestäni on epärealistista ajatella, että nimi kuin nimi on lapselle hyvä, kunhan se vain miellyttää vanhempia.

Tässä tietoa oikeusministeriön alaisesta nimilautakunnasta:
http://oikeusministerio.fi/fi/index/min ... kunta.html

Missä kohtaa minä olen paheksunut etunimiä koskevaa keskustelua, juurihan tässä itse siihen osallistun? Et viitsisi vääristellä. Jos taas tarjoitat sitä, että haluaisit, että keskustelu sujuisi sinun ehdoillasi niin sitä en voi luvata. Lapsen etu on se, ettei hänen nimeään kritisoida ja juuri sinä tässä nimiä olet kritisoimassa ja esität, että tuot esiin lapsen etua. Eihän siinä ole järkeä.

[Mirri]

Lapsen etu on, ettei hänen nimeään kritisoida. Siksi kai vanhemmilta toivotaankin harkintaa nimen määräämisessä, ja on olemassa laki (lautakuntineen), joka yrittää parhaansa mukaan huolehtia siitä, että ihmiset välttyvät 'sopimattomilta' etunimiltä.

[Golden flower]

^Toki vanhemmilta voi myös toivoa harkintaa, mutta parhaiten ja varmimmin auttanee, kun ei itse ole kritisoimassa. Omiin tekemisiinsä voi vaikuttaa eniten.

[Mirri]

Etunimen hyväksymisen yleiset esteet

Mitä tahansa nimeä uudelle perheenjäsenelle ei kuitenkaan voi antaa, sillä Suomessa on käytössä nimilaki. Etunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka muodoltaan tai kirjoitustavaltaan on kotimaisen nimikäytännön vastainen. Etunimeksi ei voida myöskään hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa.
– Juudas on esimerkiksi nimi, jonka olemme katsoneet sellaiseksi, että siitä voi aiheutua haittaa lapselle. Juudas on sellainen, että se on vakiintunut kaikissa uskonnoissa kavaltajaksi, kertoo Ketomäki.

Myöskään sukunimi ei kelpaa etunimeksi, ellei kyseessä ole isän tai äidin etunimestä muodostettu poika- tai tytärloppuinen nimi, jota käytetään muun etunimen jäljessä. Jo ennestään sisaruksella tai puolisisaruksella olevaa nimeä ei voi antaa perheen vastasyntyneelle lapselle. Naisennimeä ei voi antaa pojalle eikä miehennimeä tytölle.
Jos vanhempien antama etunimi alkaa jossain vaiheessa tympiä, voi sen vaihtaa mieluisampaan maistraatille tehtävällä kirjallisella ilmoituksella. Uutta etunimeä kannattaa kuitenkin harkita, sillä etunimeä voi muuttaa ainoastaan kerran. Myös toisen nimensä voi myöhemmin vaihtaa Ketomäki sanoo.
– Nyt jo nuori aikuinen mies halusi vaihtaa toisen nimensä, joksi Kauniiden ja rohkeiden innoittamana oli annettu Ridge.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artik ... si/1941208

Siteeraus Mtv:n uutisartikkelista vuodelta 2011.

Ridge siis oli hyväksytty suomalaispojan toiseksi nimeksi, mutta syystä tai toisesta omistaja ei tykännyt siitä, ei vaikka toinen etunimi ei yleensä ole kutsumanimi.
Onpahan sitten viranomaisilla töitä, kun vanhemmat tahtovat jälkikasvulleen toinen toistaan kummallisempia etunimiä, jotka harkinnan jälkeen menevät viranomaisvalvonnasta läpi, ja joita niiden omistajat vaihtavat heti tilaisuuden saatuaan.

Olisiko ympäristö ihmisineen voinut tehdä jotakin, jotta Ridge ei olisi tahtonut päästä eroon nimestään, vaan olisi aikuisenakin hyväksynyt Ridge -nimen toiseksi etunimekseen?

[Hilppa]

Lapsen etu on, ettei hänen nimeään kritisoida. Siksi kai vanhemmilta toivotaankin harkintaa nimen määräämisessä, ja on olemassa laki (lautakuntineen), joka yrittää parhaansa mukaan huolehtia siitä, että ihmiset välttyvät 'sopimattomilta' etunimiltä.

Mielestäni nimilautakunnan funktio ei ole mikään koulu- tai tarhakiusaamisen estämislautakunta. Lapsen etua valvoo mielestäni aivan toiset viranomaiset kuin nimilautakunta. Lapsiasiamies ja lastensuojeluviranomaiset.

Nimeä ei valita ainoastaan lapselle vaan myös tulevalle aikuiselle, jonka tulevista mieltymyksistä ja tulevaisuuden maailman suhtautumisesta hänen nimeensä emme voi aavistaa juuri hölkäsen pölähtämää.

[Kyllästynyt]

Koska olemme epätavallisen nimen lapsellemme valinneet, sanon puolustuksekseni, ettei kukaan ole (kehdannut?) minun kuullen nimeä arvostella. Positiivisia kommentteja on tullut usein, etenkin siitä että etu- ja sukunimi sopivat ja sointuvat yhteen (ei kuitenkaan mikään Pekka Pekkanen -yhdistelmä).

Mirri voi päästää helpotuksen huokauksen; kummallakin lapsella on kolme etunimeä sen varalta, että ensimmäinen osoittautuisi kantajalleen käyttökelvottomaksi tai vastenmieliseksi. Tavallisemman nimen omaava olisi itse jättänyt keskimmäisen nimen pois, mutta se valittiin nimilitaniaan isoisänsä perintönä (ja on sittemmin noussut suosituimmuuslistalla melko korkealle). Kolmas nimensä on sitten se tuiki tavallinen Juhani, koska kummankin suvussa pilvin pimein Johanneksia, Juhaneja, Jusseja ja Jukkia. Itse olisin valinnut Juhanin sijaan Johanneksen, mutta se rimmaa sukunimeen huonommin.

Valinnanvaraa on siis pyritty antamaan. Harvinaisenkin etunimen kantajan kolmas nimi on Helena (niitäkin suvuissa useita). Se nyt ainakin on kansainvälinen ja klassinen etunimi.

[Mirri]

Pitäisikö Suomen nimilakia löysätä ja antaa vanhemmille suurempi vapaus päättää lastensa etunimistä?

http://www.kysy.fi/kysymys/miksi-jesus- ... leensakaan

[Mirri]

Koska olemme epätavallisen nimen lapsellemme valinneet, sanon puolustuksekseni, ettei kukaan ole (kehdannut?) minun kuullen nimeä arvostella. Positiivisia kommentteja on tullut usein, etenkin siitä että etu- ja sukunimi sopivat ja sointuvat yhteen (ei kuitenkaan mikään Pekka Pekkanen -yhdistelmä).

Mirri voi päästää helpotuksen huokauksen; kummallakin lapsella on kolme etunimeä sen varalta, että ensimmäinen osoittautuisi kantajalleen käyttökelvottomaksi tai vastenmieliseksi. Tavallisemman nimen omaava olisi itse jättänyt keskimmäisen nimen pois, mutta se valittiin nimilitaniaan isoisänsä perintönä (ja on sittemmin noussut suosituimmuuslistalla melko korkealle). Kolmas nimensä on sitten se tuiki tavallinen Juhani, koska kummankin suvussa pilvin pimein Johanneksia, Juhaneja, Jusseja ja Jukkia. Itse olisin valinnut Juhanin sijaan Johanneksen, mutta se rimmaa sukunimeen huonommin.

Valinnanvaraa on siis pyritty antamaan. Harvinaisenkin etunimen kantajan kolmas nimi on Helena (niitäkin suvuissa useita). Se nyt ainakin on kansainvälinen ja klassinen etunimi.

Joo, huokaisen helpotuksesta.
On suurta viisautta valita etunimet niin, että lapsen on myöhempinä vuosinaan halutessaan helppo vaihtaa kutsumanimensä. Kolme etunimeä antavat hyvät mahdollisuudet sellaiseen.

Minun lapsellani tosin on kahdesta toisena etunimenä niin harvinainen nimi, ettei sitä 'ole olemassa'. On hän joskus kysellyt, että miksi sellainen nimi piti antaa... Minä taas nyt nimilainsäädäntöön ja sen valvomiseen tutustuttuani ihmettelen, että olisikohan mennyt maistraatissa läpi yhden kirjaimen (sen puuttumisen) vuoksi; maistraatissa ei olla edes huomattu, etteihän sellaista nimeä ole olemassa.
Onneksi kutsumanimeksi tarkoitettu etunimi on arkipäiväinen ja tavallinen; se lienee ratkaissut lapsen kokeman ongelman ilman nimenvaihdoksia. Luulen kuitenkin, että hän on kiinnittänyt toisen etunimensä outouteen huomiota siksi, että on joutunut tarkentamaan sitä tilanteissa, joissa kysytään kaikkia etunimiä.

[Hilppa]

Mielestäni harvinaiset nimet ovat mukava lisä ja tuovat persoonallisuutta suomalaiseen nimivalikoimaan. Mutta erikoinen nimi vaatii kantajaltaan vahvaa persoonaa ja etenkin perheeltään siis lapsen kasvattajalta ja lähiympäristöltä oikeanlaista reipasta asennetta nimeen.

Minun tavallisen vaatimattomat (ankarat ja vanhanaikaiset) vanhempani eivät olisi kyenneet kasvattamaan meitä erikoisen ja harvinaisen nimen kantajiksi. Mutta olen onnellinen, että äitini valitsi ei kaikkein yleisimmät, mutta kohtuullisen hyvin rimmaavat, nimet meille molemmille lapselleen. Jossain ikäkaudessa inhosin jopa nimeäni eikä koskaan tullut samannimisiä ikätovereitani vastaan, mutta opintoja aloittaessani meitä oli samalla vuosikurssilla kolme samannimistä, mistä jotenkin kummallisen lapsellisesti ilahduin.

[Kyllästynyt]

... Jossain ikäkaudessa inhosin jopa nimeäni eikä koskaan tullut samannimisiä ikätovereitani vastaan, mutta opintoja aloittaessani meitä oli samalla vuosikurssilla kolme samannimistä, mistä jotenkin kummallisen lapsellisesti ilahduin.

Harvinaisen nimen lapsi on valitellut samaa. Hieman häntä lohdutti kun kaverinsa pikkusiskosta nimi oli niin kaunis, että nimesi marsunsa hänen mukaansa.

[Mirri]

Mielestäni harvinaiset nimet ovat mukava lisä ja tuovat persoonallisuutta suomalaiseen nimivalikoimaan. Mutta erikoinen nimi vaatii kantajaltaan vahvaa persoonaa ja etenkin perheeltään siis lapsen kasvattajalta ja lähiympäristöltä oikeanlaista reipasta asennetta nimeen.

Noin minäkin arvelen.

Nimivalikoima on aina elänyt ja aina tulee elämään kielen mukana - ja toki muutenkin. Niinpä tarvitaan jatkuvaa julkista keskustelua etunimien 'sopivuudesta'; se on yhdenlaista yhteiskunnan asettamaa ja vaatimaa rajanvetoa. Tai kontrollointia, jos asia halutaan nähdä sellaisena.

[Mirri]

Mielestäni harvinaiset nimet ovat mukava lisä ja tuovat persoonallisuutta suomalaiseen nimivalikoimaan. Mutta erikoinen nimi vaatii kantajaltaan vahvaa persoonaa ja etenkin perheeltään siis lapsen kasvattajalta ja lähiympäristöltä oikeanlaista reipasta asennetta nimeen.

Tuli tuosta ajatuksesta mieleeni...
Kyllä kai nimen pitäisi olla sellainen ettei se kuormita omistajaansa eikä vaadi hänen vanhemmiltaan mitään erityistoimia vuosien varrella heidän kasvattaessaan lastaan. Ei nimen pitäisi vaatia eikä tarvita minkäänlaista huomiota tai muitakaan erityistoimia - ei sen enempää nimen kantajalta kuin hänen kasvattajiltaankaan.

Mielestäni Hilppa kertoi hyvin sen tosiasian, että mitä erikoisempi nimi sitä enemmän se vaatii niin omistajaltaan kuin hänen lähipiiriltäänkin.

[santra]

"Meripihka" on mielestäni kaunis tytönnimi samoin "Kirsikka", mutta onko todellista että joku antaa lapselleen nimen" ketsuppi" tai " lenkkimakkara"? Samoin "ukko", em. nimistä lapsi saa kärsiä ja tulee taatusti kiusatuksi. Entä jos poikasi nimi olisi "Paavi"`?
Fiksut vanhemmat osaavat ajatella nimenantohetkeä eteenpäinkin, laspsihan joutuu kantamaan nmeään 18 vuotta, kunnes saa mahdollisuuden vaihtaa!

Ei ole todellisuutta. Korkeintaan olkinukke voi olla sen niminen. Ukko on perinteinen suomalainen nimi, nykyisin suosittu ja trendikäs. Nytkö sinä esität, että nimien tulisi olla sinun mieltymystesi mukaisia?

Golden flower, miksi suhtaudut hyökkäävästi/puolustautuvasti?
Ei tässä ketjussa kukaan ole esittänyt, että nimien tulisi olla hänen mieltymystensä mukaisia. Syystä tai toisesta haluat tulkita näkemyksistäsi poikkeavat ja erikoislaatuisia nimiä kritisoivat mielipiteet niin. Tai ainakin minusta näyttää siltä.

Minä kysyin, onko niin, koska sellainen vaikutelmahan tuollaisista kirjoituksista väkisin tulee. Nimiä saa siis mielestäsi kritisoida ja nimen antajia, mutta ei itse kritisoijia (jotka ovat "ongelman" alkulähde)? En ymmärrä logiikkaasi.

En siis suhtaudu hyökkäävästi/puolustautuvasti. Esitän vain oman näkökulmani asiaan.

viimeinen lause lisätty jälkikäteen.

Eiköhän tämäkin ole melkoisesti ihmisten omassa vallassa. Toki eriäviä mielipiteitä voi ja pitääkin esittää, eihän muuten mitään keskustelua edes syntyisi

[santra]

" Nytkö sinä esität, että nimien tulisi olla sinun mieltymystesi mukaisia?"

Kenelle tämä oli kohdistettu ja mistä syystä?

[Golden flower]

" Nytkö sinä esität, että nimien tulisi olla sinun mieltymystesi mukaisia?"

Kenelle tämä oli kohdistettu ja mistä syystä?

Sinulle oli kohdistettu ja liittyi tähän (boldaus minun):

Samoin "ukko", em. nimistä lapsi saa kärsiä ja tulee taatusti kiusatuksi.