Kyllästynyt kirjoitti:Mirri kirjoitti:Eikä syytön tai osaton tilanteeseen ole kukaan. Ei se joka hallitsee, eikä se joka suostuu uhraamaan niin omansa kuin lapsensakin/lastensakin elämän ja terveyden.
Kyllästynyt, mistä päättelet, etten minä tiedä enkä ymmärrä tuota asiaa?
Päätellen siitä mitä olet kertonut, ja ennen kaikkea siitä millä tavalla olet asiasta kertonut.
Olet sitten päätellyt väärin. Et ole tunnistanut monivuotista prosessia, jonka myllerryksessä olen ollut.
Usko pois; minä elän koko lopun elämäni tämän asian kanssa:
Eikä syytön tai osaton tilanteeseen ole kukaan. Ei se joka hallitsee, eikä se joka suostuu uhraamaan niin omansa kuin lapsensakin/lastensakin elämän ja terveyden.
Kuten sanoit; minä nimenomaan olen uhrannut lasteni terveyden. Mutta toisin kuin sinä luulet - olen asiasta hirmuisen tietoinen ja ymmärrän oikein hyvin.
Prosessi tosin, luojan kiitos, on johtanut jo niin pitkälle, etten näe enää syyllisiä - hyvä niin. Olisi hirmuisen raskasta elää koko loppu elämänsä syyllisyysasioita miettien, ja syyttäen itseään tai toista. Ja silti, vaikka yritänkin olla näkemättä asioita syyllisyyksien valossa, itsesyytökset ovat ja pysyvät - niiden kanssa täytyy vain elää, koko jäljellä oleva elinikä.
Sinä ilmiselvästi olet tulkinnut lukemaasi väärin; tai kenties lukenut valikoiden, kun et ole tunnistanut monivuotisen prosessin itsesyytösvaiheita.
Mahdatkohan ajatella äidistäsi samoin - ettei hänkään ymmärrä omaa osuuttaan veljesi sairastumiseen... Tai isästäsi, jos se onkin sattunut olemaan isä, joka on elänyt alisteisessa suhteessa... Ehkä oletkin rinnastanut minut äitiisi tai isääsi, ja siksi et ole tunnistanut minun itsesyytöksiäni; olet luullut, etten minäkään ymmärrä omaa osuuttani...