Miksi samaa aina kiusataan?

[Hilppa]

--
Mielestäni on mustavalkoista ajattelua sekin, että kun kiusaamiskuvioita yritetään tarkastella ihmisten välisenä toimimattomana vuorovaikutuksena ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen puutteina, sellainen tarkastelukulma nähdään heti uhrin syyllistämisenä ja uhrin vikapääksi tekemisenä. Uhrit ottavat turhan herkästi itseensä; miksi uhrin pitäisi syyllistyä ja 'viallistua' siitä, että mietitään kiusaamista muustakin kuin syyllinen/syytön -asetelmasta. Sitä en ymmärrä.

Tuo viestisi ei ole parhaasta päästä viestejäsi vaan muotoilultaan epäonnistunut. Vaatii tarkennusta.

Ensinnnäkin vuorovaikutuksen puutteesta on kyse etenkin kiusaajan osalta. Käytöstavat voivat olla hukassa ja myötätunnon puute saattaa vaivata kiusaajaa. Kiusatulle voi tulla kiusaamisen seurauksena vuorovaikutustaitojen puutteita kiusaamisprosessin seurauksena ja sen jälkeen, koska luottamus toisiin ihmisiin on kärsinyt kolauksen. Vuorovaikutustaitojen puutteet voivat olla luonteeltaan hyvin erilaiset kiusatun ja kiusaajan kohdalla.

Mielestäni ei pitäisi puhua uhreista yleisesti vaan mieluummin käyttää termejä kiusaaja/kiusattu. Jos joku ihminen kokee itselleen hyväksi käyttäessään omasta kokemuksestaan termiä uhri, käyttäköön. Mielestäni ei voi puhua uskottavasti uhriutumisesta ulkopuolisesta näkökulmasta, koska kyse on vain toisen ihmisen kokemuksen tarkastelusta.

[Mirri]

--
Mielestäni on mustavalkoista ajattelua sekin, että kun kiusaamiskuvioita yritetään tarkastella ihmisten välisenä toimimattomana vuorovaikutuksena ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen puutteina, sellainen tarkastelukulma nähdään heti uhrin syyllistämisenä ja uhrin vikapääksi tekemisenä. Uhrit ottavat turhan herkästi itseensä; miksi uhrin pitäisi syyllistyä ja 'viallistua' siitä, että mietitään kiusaamista muustakin kuin syyllinen/syytön -asetelmasta. Sitä en ymmärrä.

Tuo viestisi ei ole parhaasta päästä viestejäsi vaan muotoilultaan epäonnistunut.

Hilppa, se että sinä olet asiasta kanssani eri mieltä, ei tee viestiäni muotoilultaan epäonnistuneeksi. Minä ajattelen asian noin kuin tuossa sanon. Aivan sama pidätkö viestiäni parhaasta päästä vai jostakin muualta olevana...

Sosiaalisen vuorovaikutuksen taitojen puutteet voivat altistaa lapsen myös kiusaamisen kohteeksi, ei ainoastaan kiusaajaksi. Eikä tämän asian toteaminen ole kiusattujen syyllistämistä - lapset eivät ole itse vastuussa kyvyistään selviytyä ryhmässä. Siksi olisikin kovin tärkeää, että asiaan kiinnitettäisiin huomiota jo hyvissä ajoin ennen kouluikää; esim. päiväkotiryhmässä tunnistettaisiin lapset, jotka ovat vaarassa altistua kiusatuiksi ja/tai kiusaajiksi. Varhainen havaitseminen ja puuttuminen heidän ongelmiinsa voisi pelastaa paljon. Väitän, että nämä 'identiteetit' - niin kiusaajan kuin kiusatun - alkavat kehittyä aika varhain, joten koulun alkaessa käyttäytymiskuvioiden muodostuminen voi olla jo hyvässä vauhdissa.

Ja koska lapset laitetaan ryhmiin nykyisin aikamoisen varhain, liian aikaisin, niin ongelma on vielä isompi ja vakavampi. Pienet ihmiset yrittävät pärjätä miten parhaiten taitavat liian suurissa (ja pelottavissa!) lapsiryhmissä liian vähän aikuisia turvanaan... Suorastaan 'herkulliset' mahdollisuudet altistua miltei kehdosta lähtien joko kiusaajaksi tai kiusatuksi - tai molempia samassa lapsessa aina tarpeen ja tilanteen mukaan.

[Hilppa]

--
Mielestäni on mustavalkoista ajattelua sekin, että kun kiusaamiskuvioita yritetään tarkastella ihmisten välisenä toimimattomana vuorovaikutuksena ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen puutteina, sellainen tarkastelukulma nähdään heti uhrin syyllistämisenä ja uhrin vikapääksi tekemisenä. Uhrit ottavat turhan herkästi itseensä; miksi uhrin pitäisi syyllistyä ja 'viallistua' siitä, että mietitään kiusaamista muustakin kuin syyllinen/syytön -asetelmasta. Sitä en ymmärrä.

Tuo viestisi ei ole parhaasta päästä viestejäsi vaan muotoilultaan epäonnistunut.

Hilppa, se että sinä olet asiasta kanssani eri mieltä, ei tee viestiäni muotoilultaan epäonnistuneeksi. Minä ajattelen asian noin kuin tuossa sanon. Aivan sama pidätkö viestiäni parhaasta päästä vai jostakin muualta olevana...

Sosiaalisen vuorovaikutuksen taitojen puutteet voivat altistaa lapsen myös kiusaamisen kohteeksi, ei ainoastaan kiusaajaksi. Eikä tämän asian toteaminen ole kiusattujen syyllistämistä - lapset eivät ole itse vastuussa kyvyistään selviytyä ryhmässä. Siksi olisikin kovin tärkeää, että asiaan kiinnitettäisiin huomiota jo hyvissä ajoin ennen kouluikää; esim. päiväkotiryhmässä tunnistettaisiin lapset, jotka ovat vaarassa altistua kiusatuiksi ja/tai kiusaajiksi. Varhainen havaitseminen ja puuttuminen heidän ongelmiinsa voisi pelastaa paljon. Väitän, että nämä 'identiteetit' - niin kiusaajan kuin kiusatun - alkavat kehittyä aika varhain, joten koulun alkaessa käyttäytymiskuvioiden muodostuminen voi olla jo hyvässä vauhdissa.

Ja koska lapset laitetaan ryhmiin nykyisin aikamoisen varhain, liian aikaisin, niin ongelma on vielä isompi ja vakavampi. Pienet ihmiset yrittävät pärjätä miten parhaiten taitavat liian suurissa (ja pelottavissa!) lapsiryhmissä liian vähän aikuisia turvanaan... Suorastaan 'herkulliset' mahdollisuudet altistua miltei kehdosta lähtien joko kiusaajaksi tai kiusatuksi - tai molempia samassa lapsessa aina tarpeen ja tilanteen mukaan.

Kyllä viestissäsi on monimutkainen pitkä virke (ensimmäinen siis), josta on hyvin vaikea käsittää, mitä oikein tarkoitat.

Minä en tarkoittanut päiväkoti-ikäisiä lapsia vaan teineistä ylöspäin ja ketjun aloitusviestin viitteessäkin puhutaan kouluikäisistä ja opiskelijoista. Mielestäni sotkee ketjun sisältöä, jos mitenkään määrittelemättä ja tarkemmin mainitsematta siirrytään vuoroin kirjoittamaan päiväkotien lapsista, hankalista puolisoista tai koulukiusaamisesta. Kuitenkin asetelmat ovat melkolailla erilaiset.

Tuossa jälkimmäisessä viestissäsi etsit uhrin "vikapäisyyttä" menemällä mahdollisimman varhaisiin kehitysvaiheisiin aina päiväkoti-ikään asti. Olet oikeassa, että suuret päiväkotiryhmät ovat haitalliset monella tavalla. Kuitenkin monet tulevat kiusatuiksi ilman aikaisempaa kiusatun taustaa leikki-ikäisestä lähtien. Päiväkoti-ikäisten kiusaamisilmiöstä oli oma ketjunsakin aiemmin. Siinä oli linkkinä mielenkliintoinen ohjelma (en tosin ole varma, onko enää kuunneltavissa):

viewtopic.php?f=8&t=6264&p=70034&hilit=p%C3%A4iv%C3%A4koti#p70032

[Mirri]

Kyllä viestissäsi on monimutkainen pitkä virke (ensimmäinen siis), josta on hyvin vaikea käsittää, mitä oikein tarkoitat.

Ok.

[Psykopatologia]

Kun tieteellisissä teksteissä etsitään syitä, joku syy voi liittyä myös kiusattuun.
Tästä voi tulla tulkinta, että hänessä on syytä syyllisyys-mielessä.

20.10.2012
Paremmin "syyllinen-mielessä".

[Jail]

Kaikkihan me olemme syyllisiä tavalla taikka toisella, jos oikein kaivellaan sielun sopukoita.

[Mirri]

Kaikkihan me olemme syyllisiä tavalla taikka toisella, jos oikein kaivellaan sielun sopukoita.

Tai päinvastoin: kaikkihan me olemme syyttömiä tavalla taikka toisella, jos oikein kaivellaan sielun sopukoita.

Mielestäni kiusaamisasiassa olisi tosi tärkeää, että me 'maallikotkin' onnistuisimme etsiskelemään syitä - ei syyllisiä/syyttömiä. Käsitän kyllä sen, että tunnetasolla on tärkeää voida syyttää; kiusatuksi joutuneen ihmisen pitää saada syyttää ja osoittaa syyllisiä oikein tuntuvasti, jotta hän pääsisi eheytymään vaurioituneen tunne-elämänsä kanssa. Kiusattu ja muuten alistettu ja nujerrettu ihminen kun kovin herkästi ottaa syyllisyyden itselleen; eikä 'neuroottinen' syyllisyydentunto auta tunne-elämän paranemisessa.

Kuitenkin jos kiusaamisilmiölle halutaan tehdä jotakin - kierre halutaan katkaista ja ilmiöstä halutaan eroon - olisi tosi tärkeää pohtia syitä ja lopettaa syyllisten/syyttömien etsiskely. Mitä syvemmälle 'sielun sopukoihin' mennään sitä varmemmin kiusaamisilmiössä ei ole syyllisiä/syyttömiä - on vain joukko erilaisia syitä. Syille pitäisi onnistua tekemään jotakin, ja mieluiten mahdollisimman varhain, jottei kenestäkään tulisi sen enempää kiusaaja kuin kiusattukaan. Ihmiset eivät synny kiusattuina/kiusaajina...

[Illusia]

Muistan, että koulussa pojat kiusasivat luokan parasta oppilasta, poika hänkin. Kiusaaminen oli jatkuvaa ja kesti vuosia. Tämä poika korjasi joskus opettajien sanomisia, kun nämä olivat väärässä. Opettajat suuttuivat siitä, ja letkauttivat takaisin tälle pojalle ala-arvoiseen tyyliin. Yritin kerran puuttua kiusaamiseen, mutta sillä oli vaikutusta vain puolen minuutin ajan, ja sen jälkeen kiusaaminen jatkui, jos mahdollista, entistä raivokkaampana. Se oli kuluttavaa sivullisestakin, miten lie sitten se poika kestänyt kaiken... Nykyään tämä kiusattu on hyvässä virassa ja paikkakuntamme varakkaimpia ihmisiä. En tiedä, mitä hänelle muuten kuuluu. Toivottavasti hyvää.

Yksi syy kiusaamiselle voisi olla KATEUS.

[Kahvi]

Miksi yleensä kiusataan?

Minusta uhri saa olla paranoidinen tai avuton tai ihan mitä vain, se ei oikeuta kiusaamiseen.

Näin on. Ei oikeuta kiusaamiseen mutta selittää sen.

Itsekin koulukiusattuna uskallan sanoa, että uhrilla itsellään on iso merkitys siihen, että joutuuko kiusatuksi vai eikö joudu. Mikä ei tietenkään ole mikään kiusaajien puolustus tai vielä vähemmän oikeutus kiusaamiseen - vaan kylmää faktaa siitä, miten me ihmiset toimimme.

[Lette]

Miksi yleensä kiusataan?

Minusta uhri saa olla paranoidinen tai avuton tai ihan mitä vain, se ei oikeuta kiusaamiseen.

Näin on. Ei oikeuta kiusaamiseen mutta selittää sen.

Itsekin koulukiusattuna uskallan sanoa, että uhrilla itsellään on iso merkitys siihen, että joutuuko kiusatuksi vai eikö joudu. Mikä ei tietenkään ole mikään kiusaajien puolustus tai vielä vähemmän oikeutus kiusaamiseen - vaan kylmää faktaa siitä, miten me ihmiset toimimme.

Kiusaaminen on aina väärin. Jokaisessa ihmisessä on kiusattu sekä kiusaaja. Jokainen kiusaa ainkin
itseään, ehkä vähässä määrin. Kiusaajat aistivat henkilön, joka kiusaa eniten itseään, siis sopiva uhri
löytyi. Kiusaajat toteuttavat, ehkä tiedostamattaan, ko. henkilön tarvetta tulla kiusatuksi.

Uhria tulisi auttaa näkemään sitä, että hän ottaa huomaamattaan vastaan kiusaamisen.
Näin ei tarvitse olla. Uhri voi muuttaa asennettaan itseensä, jolloin kiusaaminen lakaa.
Tämä ei ole suinkaan helppoa.

[Kahvi]

Uhria tulisi auttaa näkemään sitä, että hän ottaa huomaamattaan vastaan kiusaamisen.
Näin ei tarvitse olla. Uhri voi muuttaa asennettaan itseensä, jolloin kiusaaminen lakaa.
Tämä ei ole suinkaan helppoa.

Hyvin tiivistetty!

21.10.2012 14:42 PP

[Kahvi]

Kiusaaminen on aina väärin, mutta kyllä sitä ihminen voi hyvinkin paljon vaikuttaa siihen, että joutuuko kiusatuksi vai eikö joudu.

Ainakin minä olen voinut vaikuttaa. Olen siis entinen kiusattu ja nykyinen ei-kiusattu.

21.10.2012 18:24 PP

[Jail]

"Kiusaaminen on aina väärin, mutta kyllä sitä ihminen voi hyvinkin paljon vaikuttaa siihen, että joutuuko kiusatuksi vai eikö joudu."


Ei aina voi vaikuttaa. Samaan hengenvetoon voisi sanoa, ole vahvempi, elä ole noin heikko.

[Jail]

En minä voinut vaikuttaa omaan olooni ja siihen, kun minua ammattikoulussa kiusattiin.
Mitä olisi pitänyt tehdä?
Muuttaa oma luonne. Olla kovempi?
Kun ei resurssit riitä, ne ei riitä.

Sekin pitää ihmisten hyväksyä. Meillä on aina olemassa heikompia ja aina olemassa vahvempia ihmisiä.

[Psykopatologia]

Kiusaamiseen on helppo vaikuttaa - esimerkiksi veitsellä tai kettingillä.

[Mirri]

Luuletko, että auttaa?

[Psykopatologia]

No sitten ketjukuula. De Bois-Guilbertilla oli sellainen.

[Kahvi]

Muuttaa oma luonne. Olla kovempi?
Kun ei resurssit riitä, ne ei riitä.

Totta, ei tämä ole niin helppo juttu... mutta onhan se hyvä tiedostaa, että kiusatullakin on mahdollista päästä uhriasemastaan pois - vaikka se ei helppo homma olisikaan.

[Illusia]

Nokka pystyyn vaan.

[Kahvi]

Luuletko, että auttaa?

Moni kiusattu on kertonut, että kiusaaminen on lakannut kun on antanut ns fyysistä palautetta kiusaajalleen. Vaikka olisi tappeluksessa jäänytkin kakkoseksi, niin silti se on loppunut. Juu, ei ole oikein lyödä ketään, mutta näin tämä maailma vaan toimii - oli se sitten oikein ja reilua eli ei.