Golden flower kirjoitti:^Peräänkuulutat, että vanhempien tulisi kuvitella itsensä kantamaan nimeä, ja toisaalta sanot, että pitäisi vaihtaa mieluummin oma nimi ikään kuin tietäisit motiivit. Ehkä osa on vaan avarakatseisempia kuin sinä(, osalla toki voi olla jotain muita motiiveja kuten itsensä korostamista lapsen kautta, mutta siinä tapauksessa nimi lienee ongelmista pienin). Nimen kantamisen vaikeushan ilmenee kaiketi siinä kohdassa, kun sitä ulkopuolelta ryhdytään paheksumaan kuten sinäkin teet.
Golden flower, etkö sinä juuri kertonut, että vanhemmat laittavat lapselleen erikoislaatuisen nimen, jota mielellään kantaisivat itse? Siksi minä ehdotin, että ottaisivat sen nimen sitten itselleen, eivätkä panisi sitä lapsensa kannettavaksi.
Paheksuntani on mielestäni sikäli ymmärrettävää, että olen oikeasti nähnyt nimiä, joiden kohdalla on jouduttu tarkistelemaan maistraatista sopivuutta ennen kuin viranomainen on rohjennut virallistaa vanhempien tahtoman nimen. Vuosien varrella ilmiö on lisääntynyt, eivätkä kaikki nimiehdotukset mene läpi; vanhemmat joutuvat viime hetkellä ennen nimen virallistamista miettimään asian uusiksi erehdyttyään valitsemaan nimilain vastaisen nimen.
Tämä nykyinen muoti-ilmiö puhuttaa ihmisiä, jotka tavalla tai toisella ovat tekemisissä nimen antamisen kanssa; sen verran paljon nykyisin törmätään 'rajoja hipoviin' tai jopa 'rajat ylittäviin' nimiehdotuksiin. Kun ei kyse ole lemmikeistä, vaan ihmisistä, joiden kannettavaksi se nimi määrätään - ja nimenomaan määrätään. Kahdeksantoista vuotta on pitkä aika kantaa nimeä, josta haluaisi päästä eroon; vasta täysi-ikäinen voi valita itse itselleen mieluisan nimen.