T r a n s f e r e n s s i

[Psykopatologia]

t r a n s|f e r e n s s i

(lat. trans yli, ferre kuljettaa, transferre siirtää; uus-lat. transferentia), ”tunteensiirto”, Freudin psykoanalyyttinen käsite; on aktuaalia taipumusta toistaa (eri asteisesti tiedostamattomia) ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä ym. menneiden, usein lapsuuden merkittävien ihmissuhteiden ym. pohjalta. Transferenssi on täten siirtymän (displacement) erityistapaus. Defensiivinen puoli transferenssissa ilmenee siinä, että ihminen toistaa sen sijaan että muistaisi. Transferenssin katsotaan olevan (potentiaalisesti) aina läsnä (nykyisten reaalisten ihmissuhteiden kaikupohjana ja usein vääristäjänä) – ei siis vain psykoterapiassa – mutta vahvimpana se ilmenee tunteenomaisesti merkittäviin ihmisiin. – Freud (Tapauskertomukset [2006]) löysi transferenssin Doran tapauksessa vuonna 1900.
______________

Tietääkö kukaan, kuka roomalainen runoilija (Vergilius?) kirjoitti rakastetustaan suunnilleen niin, että sinä olet vaimoni, äitini, tyttäreni yms?

[xxccz]

´
Laita nyt esimerkkikin vielä. Miksi ei niin, että naiselle mies on poika, isä ja fuck pappa ja naapurinsetäkin vielä..

[Psykopatologia]

Kyllä noinkin. Siinähän on jo yleinen esimerkki.

Teoreettisesti ongelmallinen kysymys saattaa olla se, että jos tiedostaa em. representaatiot, onko sitten enää transferenssia sanan teknisessä mielessä. Ei?

[Psykopatologia]

Orpona tai orjana; noihin oloihin liittyvät seikat pyrkivät terapiassa tulemaan esiin jollain tavalla, siis yksilöllisesti; mitään spesifiä on vaikea sanoa. Orpona oloon - kuten esimerkiksi Rosvo-Roopella, liittyy hylkäämistä yms, joka luultavasti re-aktivoituu terpiassa (usein viiltävällä tavalla).

Orpona olo ja erilaiset hylkäämiset ovat ainakin lievemmässä muodossaan sangen yleisiä, ja varsin yleistä saattaa olla myös hylkäämisen toituminen terapeutin vastatransferenssin pohjalta. Näin vakka kantensa valitsee...

[Psykopatologia]

Contra: "Sinun on hyvä kuvitella olevasi erityistapaus, vaikka et oikeasti olekaan."

[Psykopatologia]

Luultavasti voi olla ainakin siihen suuntaan, jos erityistä vastakkaista evidenssiä ei terapeutissa ole ilmennyt.

[Psykopatologia]

transferenssi p s y k o t e r a p i a s s a

aktualisoituu organisoituneemmassa ja ”puhtaammassa” muodossa. Transferenssin luonne on "sokea", eikä se sinänsä ole "suositeltavaa". Lisäksi se on defensiivistä, so. muistamisen este. Transferenssi nostaa kuitenkin syvyyspumpun lailla menneisyyden ristiriitoja aktuaaleiksi in vivo -konflikteiksi, joita ei muuten ehkä tulisi esiin. Optimaalisesti aktuaalia transferenssia voitaisiin analysoida sitä mukaa kun sitä ilmenee, ja sitten siirryttäisiin seuraavaan teemaan. Täten transferenssi- ja realiteettipuolet vaihtelisivat terapiassa suksessiivisesti ja olisivat myös rinnakkain.

Transferenssi teknisessä mielessä vähenee jos muistaa menneisyydestä, mihin se pohjaa; siis reaalinen suhde korvaa transferenssisuhteen. Jostain ilmiöstä ei voi suoraan tietää, onko se transferenssia tarkan teknisen määritelmän mukaisesti. Transferenssin varmistaminen edellyttäisi spesifin siirtymän (displacement) toteamista, mikä on useimmiten mahdollista vain psykoterapiassa, mutta siinäkin työläästi. Käytännössä usein oletetaan johonkin ilmiöön sisältyvän transferenssia, jos siihen liittyy voimakkaita epärealistisia tunteita, luuloja tai asenteita yms. Transferenssia "ylistetään" psykoterapiassa osin siksi, että se on emotionaalista. Se auttaa monia "tunnekylmiä" saamaan tunteista kiinni. Kuitenkaan transferenssi ≠ tunteet, so. on tunteita per se ilman merkittävää transferenssia, jos tunne pohjaa toisen todelliseen tuntemiseen. Sen sijaan tuntemattomuuteen pohjaavat tunteet ja luulot ovat luultavasti paljolti transferenssia. Kehityksen "lopussa" ihminen on tunteiltaan voimakas ilman transferenssia, joka on jäänyt "taustasäteilyksi" ilman vahvaa determinoivaa aktuaalia merkitystä.

[Maria]

Psykopatologia: Contra: "Sinun on hyvä kuvitella olevasi erityistapaus, vaikka et oikeasti olekaan."

Joskus ehkä näinkin. Olen huomannut usein ajattelevani juuri esiin otetussa merkityksessä itselleni haitallisesti ja monien väärinkäsitysten syntyneen. Pelottavan ja panikoitavan asian sairaudesta minulle teki juuri erilaisuus tai tavanomaisesta poikkeavuuden korostaminen tavalla tai toisella ja näihin puoliin liittyvä salattavuus ja hävettävyys. Pelkään kuolemakseni erilaisuutta tai erityistapauksellisuutta, se kalskahtaa välittömästi korvissani parantumattomalta tai keskimääräistä vakavammalta häiriöltä, josta ei olisi ulospääsyä ei ratkaisua. Ikään kuin tuomio tai lopullinen haitta. Eräs henkilö sairauteni alussa totesi minulle, tuosta sinun on turha kuvitella koskaan pääseväsi eroon. Minunkaltaiselleni pelokkaalle ihmiselle se oli melkoinen lause. Sattuneesta syystä olin tyhmä ja olin kertonut pintapuolisesti jotain sairaudestani kyseiselle henkilölle. Onneksi hän oli väärässä ja vain pätemään kaikessa pyrkivä maallikko.

Myönteisissä merkityksissä on hyvä ajatella olevansa erityistapaus, vaikka ei oikeasti olekaan. Kavahdan kertomasta yleensä mitään eräästä höpsöstä harrastuksestani (asiaan vihkiytymättömille), koska yleensä tulen väärin ymmärretyksi. Jo kertominen siitä saa aikaan väärinymmärryksiä ja tulen saamaan osakseni ei niin hyväntahtoista hymähtelyäkin. (Tavallaan olen erityinen, mutta tavanomaisesti erityinen siis.)

[Psykopatologia]

Mikä höpsö harrastus?

[Psykopatologia]

Näpsäytetään narsismi pois!

Kaipuu ertyistarpeellisuuteen ja harha eityistarpeellisuudesta saattaa tulla esiin esimerkiksi työssä ajatuksena, että on korvaamaton. Kuitenkin jos joutuu sivuun tai eläkkelle, asianomainen uhnohtuu muilta varsin sopeasti, ja harva muistelee häntä siten kuin Milouta muisteltiin Afrikassa; "Oli se Milou kova koira!" Pikemminkin ajatus voi olla se, että "hyvä kun siitä paskasta päästiin eroon".

[Maria]

... Pelottavan ja panikoitavan asian sairaudesta minulle teki juuri erilaisuus tai tavanomaisesta poikkeavuuden korostaminen tavalla tai toisella ja näihin puoliin liittyvä salattavuus ja hävettävyys. Pelkään kuolemakseni erilaisuutta tai erityistapauksellisuutta, se kalskahtaa välittömästi korvissani parantumattomalta tai keskimääräistä vakavammalta häiriöltä, josta ei olisi ulospääsyä ei ratkaisua...

Luullakseni ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tilanne josta kerroin oli se, että terapeutti näpäytti minua siitä, ettei minun pidä kuvitella saavani häneltä erityiskohtelua (vaikka hän itse oli kyseistä menettelytapaa ehdottanut ja minä puolestani sitä ihmetellyt: "eikö tuollainen ole hankalaa?").

Ymmärsin sanomasi ja Psykopatologian myöhemmän viestin "Näpsäytetään narsismi pois!" perusteella, että terapeuttisi lähinnä arkipäivän sadismin piiriin liittyvä tokaisu olisi ollut samanoloista, jota nimitän "altistustuskoemenettelyksi" ja jota oma terapeuttini minua kohtaan joskus harjoitti. Yks kaks hänen taholtaan tuli ongelmaani vähättelevä tokaisu. Jotkut niistä tokaisuista käsittelin hänen kanssaan, mutta ilman muuta selvää on, että tunnetyöskentelyni kärsi (jumittui) enkä kehittynyt terapiani aikana tunneilmaisussani. Esimerkiksi pelkoja olisin halunnut käsitellä, mutta terapeutti totesi: "Niin. Ne nykyajan ihmisen pelot." ja kyllästyneesti ohitti minut siirtyen ajanvarausmenettelystä sopimiseen. (Osin syynä oli ajan puute, en ehtinyt lämmetä kunnolla istuntojen vähyyden vuoksi.) En myöskään odottanut terapeutiltani olevani mitenkään erityinen hänelle ja ilmeisesti se oli virhe. Olisi pitänyt odottaa olevansa erityinen ja minun olisi pitänyt pitää terapeutistani enemmän, jotta olisin pystynyt kertomaan joistakin mieltäni painavista tunne-elämän myllerryksistä, mutta jäin paasaajan tasolle ja koin vaivautuneisuutta aika ajoin. Joten näin meillä ja pinnalle jäätiin yleensä. Koen, että Mattilan molemmat teokset avasivat itselleni jotakin, myös "Ujoudesta, yksinäisyydestä".

Psykoterapia oli ainakin minulle niin erityinen tilanne, että yritin kaikkia asioita miettiä, mitä ne tarkoittavat. Olisi pitänyt enemmän kysyä, mitä ne tarkoittavat ja kertoa, miten ne kokee. Luottamus pitäisi olla suuri. Mutta kun elämässäni oli ollut niin monta pettymystä ja niistä puhuin.

(Korjasin muistamaani ja lisäsin mietteitä.)

[xxccz]

´
Miten niin toistaa muistamisen sijaan? Kunnollinen esimerkki nyt kehiin!

[xxccz]

Näpsäytetään narsismi pois!

Kaipuu ertyistarpeellisuuteen ja harha eityistarpeellisuudesta saattaa tulla esiin esimerkiksi työssä ajatuksena, että on korvaamaton. Kuitenkin jos joutuu sivuun tai eläkkelle, asianomainen uhnohtuu muilta varsin sopeasti, ja harva muistelee häntä siten kuin Milouta muisteltiin Afrikassa; "Oli se Milou kova koira!" Pikemminkin ajatus voi olla se, että "hyvä kun siitä paskasta päästiin eroon".

Ei lie narsismia, mikäli työnantaja käyttää työntekijöitään häikäilemättä hyväkseen repien kaiken selkänahasta irti ja vielä vereslihatkin nakkaen fliitit naakkalaumalleen alkupaloiksi. Mitä kumman korvaamattomuuden tunteita tuollainen herättää työntekijässä? Tilalle löytyy aina uusi lihaisa luu kaluttavaksi. Ainakin hetkeksi ;O
Eikä naiset ainakaan koskaan toisiaan ylistä (selän takana vähiten). Harvat äijätkään

[Pertti Luukkonen]

Pomot voivat luulla itsestään liikoja. - Kuitenkin on myös todellista korvaamattomuutta.

[xxccz]

Pomot voivat luulla itsestään liikoja. - Kuitenkin on myös todellista korvaamattomuutta.

Niin se härski väliliha. Paskamainen duuni ja taitamaton saa todelliset helmet hilpasemaan ihan muualle.

[xxccz]

[quote="Psykopatologia]
Orpona olo ja erilaiset hylkäämiset ovat ainakin lievemmässä muodossaan sangen yleisiä, ja varsin yleistä saattaa olla myös hylkäämisen toituminen terapeutin vastatransferenssin pohjalta. Näin vakka kantensa valitsee...[/quote]

On se niin helppoa, kun tietää. mitä lukee.
Väittävät, että raastavaa mustasukkaisuutta puolisostaan kokisivat nimenomaan äitien hylkäämät lapset. He, joiden tarpeisiin ei ole vastattu.

[xxccz]

transferenssi p s y k o t e r a p i a s s a
Sen sijaan tuntemattomuuteen pohjaavat tunteet ja luulot ovat luultavasti paljolti transferenssia. Kehityksen "lopussa" ihminen on tunteiltaan voimakas ilman transferenssia, joka on jäänyt "taustasäteilyksi" ilman vahvaa determinoivaa aktuaalia merkitystä.

Ei ne suuret tunteet vaan vähäiset defenssit!

[xxccz]

Näpsäytetään narsismi pois!...

Mutta kun en kuvitellutkaan olevani erityinen tai tärkeä, päinvastoin.
On äärimmäisen vaikeaa tuudittautua luulemaan olevansa millään tavalla merkityksellinen jos terapeutti joko peruuttaa tai siirtää (tai vielä pahempi; unohtaa peruuttaa) yli puolet sovituista tapaamisajoista.

Minusta tuossa on kyse terapeutin härskiydestä lähinnä.

[Psykopatologia]

Asia ei kuitenkaan useimmiten ole joko - tai, vaan mikstuura. Lisäksi jollekin joku voi olla hankala, toiselle taas ei. Emotionaaliset kannanotot Kyllästyneestä(kin) vaihtelevat täällä melkoisesti, usein polaarisesti. Hän on kuin Doctor Pepper.

[xxccz]

´
Ilmeisesti tehdä jokin noista tempauksista. Olla olematta niin esimerkillinen/tunnollinen.?
- Kaikki eivät vältäämättä johdu itsestä, vaan asiat olisivat siinä tilanteessa tapahtuneet ihan kelle tahansa.

Minua vaivaa tällä hetkellä ihan reippaasti sokeus. Ympäröivää paskaa kohtaan.