Psykoterapian parantava tekijä

[tris]

Paradoksaalinen nimittäin tarkoittaa ristiriitaista

[Kahvi]

Paradoksaalinen nimittäin tarkoittaa ristiriitaista

Tiedän.

Tarkemmin mietittyä pikkupiruni voisi olla absurdeja näkökulmia etsivä tapaus. Maustettuna paradokseilla ja tarjoiltuna huumorina.

[tris]

Jos etsit vaan sanoja ja käsitteitä joista olisit tiennyt ko. henkilöiden pahoittavan mielensä nautiskellakseni niistä itseksesi joidenkin passiivisaggressiivisten juttujen tähden?

[Kahvi]

Jos etsit vaan sanoja ja käsitteitä joista olisit tiennyt ko. henkilöiden pahoittavan mielensä nautiskellakseni niistä itseksesi joidenkin passiivisaggressiivisten juttujen tähden?

Luulen, että olet väärillä jäljillä. Pointti on huumori, saada muut(kin) naurahtamaan tms. Joskus kieltämättä hämmästyksen kautta.

Huumori kuitenkin on tunnetusti vaikea taiteenlaji, myös minullekin. Mutta tuollainen pikkupiru, tai sisäinen vuoropuhelu, tai miksi sitä nyt kukakin kutsuu, minulla on.

Juurikaan en käy dialogia itseni kanssa. Saatan havaita esim laiskuttani välttelevän/siirtävän jotain juttua, ja huomautan itseäni siitä - mutta siinä oikeastaan kaikki monologi-dialogeistani.

[Golden flower]

Yksin ollessaan potilas voi käydä vuoropuhelua sisäistetyn terapeutin kanssa.

Eikö tällaiset yksinäiset päänsisäiset vuoropuhelut tulkita sairauden merkiksi? Vai vaikuttaako se kenen kanssa vuoropuhelua käy?

Ei pääsääntöisesti. Kaikillahan näitä on.

Näinhän sitä äkkinäinen ajattelisi, mutta luin joskus joltain keskustelupalstalta,jossa vaikutti olevan ammattilaisia tms. keskustelemassa ja käsitin, että kaikki dialogit ilman aktuaalista toista osapuolta olisivat jotenkin "tietyn rajan" ylittäviä. Voi olla, että ymmärsin väärinkin, toki. Myös eräällä toisella keskustelupalstalla joku kertoi hänelle lääkärin sanoneen, että dialogit, joita hän käy päänsä sisällä eivät ole normaaleja. Olisiko kyse sitten ollut sairaalloisesta siällöstä näissä dialogeissa. Olisi kiinnostavaa tietää, missä normaalin ja sairaan raja kulkee? Milloin esimerkiksi on kyse pään sisältä kuuluvista äänistä ja milloin normaalista dialogista? Saako ajtukset kuulua eri ihmisten äänillä vai sallitaanko vain oma ajatusääni, jolloin muut äänet ovat merkki sairaudesta. Onko sairasta, jos käy dialogia (tai monologia) ääneen yksin kotona, olettaisin, että yksikseen höpöttely julkisilla paikoilla tulkitaan jo epänormaaliksi. Hyräileminen on kai sallittua, nauraminen itsekseen tai väärissä paikoissa taas hyvinkin epäilyttävää?

[Huolieilinen]

Teen isoimman työn terapiaistuntojen välillä, joten tuntuu halveksunnalta, että pitäisi tyyliin kököttää 24/7 terapeutin kanssa edistyäkseen missään.
Viittaan aloitukseen.

[Huolieilinen]

Vaikka kävisin päässäni dialogia, niin en parane siitä mihinkään. Yhtä tyhjän kanssa. Varsinkin sinä-muotoinen vuoropuhelu on minulle vierasta. Olen niin sairas, etten jaksa käydä päässäni dialogeja.

Toisilla toisin. Edelleen hyödyn eniten ns. vapaa-ajallani terapian laukaisemista oivalluksista yms. mitä työstän jatkuvasti - joka päivä, erit. iltaisen ja nukkuessa.
Eikö ole kapeaa, jos terapeuttinen hyöty pyörii pelkästään vastaanotolla.

[Psykopatologia]

Paradoksaalinen nimittäin tarkoittaa ristiriitaista

Tiedän.
Tarkemmin mietittyä pikkupiruni voisi olla absurdeja näkökulmia etsivä tapaus.
Maustettuna paradokseilla ja tarjoiltuna huumorina.

Paradoksaalinen ei tarkoita ristiriitaa.

[Lette]

Jokainen ihminen voi itse alkaa parantaa itseään.
Hypnoosi on osoittanut, että ihmisessä on alitajuiset, tasapainoon pyrkivät
parantavat voimat, jotka ihminen tulisi ottaa käyttöön.
Myös kaikissa terapioissa loppujen lopuksi ihminen parantaa itse itsensä.

[Psykopatologia]

Psykoterapian prantava tekijä voi liittyä siihen, että kun potilas tuo tunteenomaisesti
psykoterapeutille esiin sisäisiä ongelmiaan, ne palaavat häneen "paremmassa" muodossa.

[Pinja]

Psykoterapian prantava tekijä voi liittyä siihen, että kun potilas tuo tunteenomaisesti
psykoterapeutille esiin sisäisiä ongelmiaan, ne palaavat häneen "paremmassa" muodossa.

Joskus jopa pahemmassa muodossa.

[Helmenkalastaja]

Psykoterapian prantava tekijä voi liittyä siihen, että kun potilas tuo tunteenomaisesti
psykoterapeutille esiin sisäisiä ongelmiaan, ne palaavat häneen "paremmassa" muodossa.

Joskus jopa pahemmassa muodossa.

Se ei kuitenkaan ole terapian tarkoitus. Tässä oli tarkoitus keskustella psykoterapian parantavista tekijöistä.

[Huolieilinen]

Jokainen ihminen voi itse alkaa parantaa itseään.
Hypnoosi on osoittanut, että ihmisessä on alitajuiset, tasapainoon pyrkivät
parantavat voimat, jotka ihminen tulisi ottaa käyttöön.
Myös kaikissa terapioissa loppujen lopuksi ihminen parantaa itse itsensä.

Toot niin töpö, että tekis mieli halia. Miten joku voi olla noin hellyyttävä ja fiksu?
(Ja tämä EI ole aukomista).

[Pinja]

Psykoterapian prantava tekijä voi liittyä siihen, että kun potilas tuo tunteenomaisesti
psykoterapeutille esiin sisäisiä ongelmiaan, ne palaavat häneen "paremmassa" muodossa.

Joskus jopa pahemmassa muodossa.

Se ei kuitenkaan ole terapian tarkoitus. Tässä oli tarkoitus keskustella psykoterapian parantavista tekijöistä.

Pitää osata antaa kritiikkiä.

[Helmenkalastaja]

Psykoterapian prantava tekijä voi liittyä siihen, että kun potilas tuo tunteenomaisesti
psykoterapeutille esiin sisäisiä ongelmiaan, ne palaavat häneen "paremmassa" muodossa.

Joskus jopa pahemmassa muodossa.

Se ei kuitenkaan ole terapian tarkoitus. Tässä oli tarkoitus keskustella psykoterapian parantavista tekijöistä.

Pitää osata antaa kritiikkiä.

Kenen? Terapeutin? Terapoitavan? Palstalla kirjoittelijan? Mihin viittaat?

[Pinja]

Palstalaisen

[Lette]

Jokainen ihminen voi itse alkaa parantaa itseään.
Hypnoosi on osoittanut, että ihmisessä on alitajuiset, tasapainoon pyrkivät
parantavat voimat, jotka ihminen tulisi ottaa käyttöön.
Myös kaikissa terapioissa loppujen lopuksi ihminen parantaa itse itsensä.

Toot niin töpö, että tekis mieli halia. Miten joku voi olla noin hellyyttävä ja fiksu?
(Ja tämä EI ole aukomista).

Kiitos mielenkiinnosta. Hypnoosi on osoittanut, että ihmisessä on luonnon alitajuiset, tasapainoon pyrkivät parantavat voimat, jotka ihminen tulisi ottaa käyttöön.

Olen ollut rentoutumis- ja suggestio terapiassa, jossa sanottiin juuri näin.
Asia pitää paikkansa. Esim. luonnossa saastunut järvi alkaa tervehtyä kun ihminen lopettaa saastuttamisen.

[Psykopatologia]

Psykoterapian prantava tekijä voi liittyä siihen, että kun potilas tuo tunteenomaisesti
psykoterapeutille esiin sisäisiä ongelmiaan, ne palaavat häneen "paremmassa" muodossa.

Joskus jopa pahemmassa muodossa.

Varmaan usein myös huonossa muodossa, de facto, mutta ko. "pahempi" muoto voi olla
myös sitä, että potilas ei tykkää tulkinnasta - vaikka se olisi oikeakin - tai että potilas
ahdistuu siitä väliaikaisesti mutta ehkä hyötyy siitä sitten kuitenkin.

Tutkivassa psykoterapissa potilas altistuu (myös) epämieluisuuksille, mistä hän ei peri-
aatteessa tykkää (vastarinta).

[saara]

Psykoterapian prantava tekijä voi liittyä siihen, että kun potilas tuo tunteenomaisesti
psykoterapeutille esiin sisäisiä ongelmiaan, ne palaavat häneen "paremmassa" muodossa.

Joskus jopa pahemmassa muodossa.

Varmaan usein myös huonossa muodossa, de facto, mutta ko. "pahempi" muoto voi olla
myös sitä, että potilas ei tykkää tulkinnasta - vaikka se olisi oikeakin - tai että potilas
ahdistuu siitä väliaikaisesti mutta ehkä hyötyy siitä sitten kuitenkin.

Tutkivassa psykoterapissa potilas altistuu (myös) epämieluisuuksille, mistä hän ei peri-
aatteessa tykkää (vastarinta).

Ei kai psykoterapian tarkoituskaan ole herättää vain ja ainoastaan positiivisia tunteita.Mielestäni negatiiviset tunteet , kuten viha, epätoivo, pettymys. ym kuuluvat terapiaan kuten myös elämäänkin.

Kaikenlaisten tunteiden herättäminen ja oppiminen käsittelemään erilaisiatunnetiloja ,kuten PP tuossa mainitsi. Suru ja vastustus, vihakin mielletään negatiivisiksi, mutta ne saattavat olla myös voimaannuttavia selviytymiskeinoja.

Kun elämässä kaikki perustuu erilaisiin tunnetiloihin, psykoterapia pyrkii analysoimaan mielen kaikenlaisia tunnetiloja ja antamaan erilaisia työkaluja selvitä niiden kanssa. Ihmisen tunneskaala kaikkine vivahduksineen on rajaton.

Terveen itsekritiikin opettelu avartaa mieltä. Ei ainoastaan se että kritisoi muita ja ympäristöään, vaan miettii miksi tuntuu huonolta. Olisiko vikaa myös minussa eikä vain ympäristössä ja muissa ihmisissä
Olenko oikeilla jäljillä?

[Kiss]

Psykoterapian prantava tekijä voi liittyä siihen, että kun potilas tuo tunteenomaisesti
psykoterapeutille esiin sisäisiä ongelmiaan, ne palaavat häneen "paremmassa" muodossa.

Joskus jopa pahemmassa muodossa.

Varmaan usein myös huonossa muodossa, de facto, mutta ko. "pahempi" muoto voi olla
myös sitä, että potilas ei tykkää tulkinnasta - vaikka se olisi oikeakin - tai että potilas
ahdistuu siitä väliaikaisesti mutta ehkä hyötyy siitä sitten kuitenkin.

Tutkivassa psykoterapissa potilas altistuu (myös) epämieluisuuksille, mistä hän ei peri-
aatteessa tykkää (vastarinta).

Kaikille ei psy.opit ole sopivia, vaan saattaa johtaa itsemurhan yritykseen, (minä)