Mutta sitten hänen katseensa sattui vieressä olevaan kuusenlatvaan. Hän irrotti toisen kätensä ja taittoi pienen tulipunaisen kukkatertun.
"Etko ottaisi tätä - muistoksi että olet käynyt Tapion linnassa?"
"Olavinlinnassa!" nauroi tyttö.
Se oli kuin vapautuksen sana. He katsoivat toisiaan hymyillen ja nauroivat niin, että metsä raikui.
Nuorukainen siirtyi tytön viereen ja alkoi kiinnittää kuusenterttua hänen rintaansa. Mutta kumartuessa koskettivat hänen hiuksensa tytön kiharoihin. Se tuntui ensin kuin vieno, salainen hyväily, jota hän ei uskaltanut itsekkään todeksi uskoa, mutta sitten se meni kuin kuuma ilmavirta hänen lävitsensä ja pysähtyi polttavina kipeninä suoniin. Niinkuin hengitys olisi lakannut ja sydän tahtonut hypätä rinnasta. Hän kiersi äkkiä molemmat kätensä tytön ympärille ja vetäsi hänet syliinsä. Tyttö karahti punaiseksi. Hän ei vastustanut, vaan kätki hämillään kasvonsa pojan olkapäätä vasten.
Nuorukainen puristi häntä yhä lujemmin itseensä. Hän tunsi tytön veren kuumotuksen ohuen puseron läpi rintaansa vasten. Hän huumautui ja hänet valtasi äkkiä pakottava pahantuntemus, ikäänkuin hän olisi kuristumaisillaan ja hänen pitäisi tehdä joku kiivas liike, voidakseen taasen hengittää. Vyötäisille soljunut vasen käsi puristausi kuumeisesti ja hän kohotti oikealla tyttöä leuvasta.
Annikki!" kuiskasivat hänen lähenevät huulensa. "Yksi ainoa..?"
tyttö kohotti väistäen päätään ja katsoi hämmästyneenä:
"Kuinka voit minulta semmoista tahtoa? Tiedäthän ettei se ole oikein."
"Sinä et pidä minusta niin paljo kuin olet sanonut!" kuohahti nuorukainen kuin lupauksen rikkomisesta syyttäen.
Tyttö purskahti itkuun ja hänen hennot hartiansa välisivät liikutuksesta. Irtautunut kukkaterttu vierähti maahan.
"Minun kukkaterttuni..." nyyhkytti tyttö. Häpeän häive lensi nuolukaisen poskille. Hänen kätensä irtautuivat syleilystä kuin iskun herpasemina ja hän antoi tytön soljua viereensä.
Lette kirjoitti:Hauen mytologian mukaan:
”Hauki on merkittävyytensä perusteella kalojen johtaja.
Haukea kohtaan tunnettiin kunnioitusta ja jopa pelkoa.
Lisäksi hauki symboloi ahneutta, veenkoira kahmi suuhunsa
pikkukaloja ahmatin tavoin.”
Nämä inhimilliset ominaisuudet ovat tyypillisiä teomanisen ihmisen ominaisuuksia,
ihmisen, joka asettuu todellisuuden yläpuolelle. Mielestäni on ilmeistä, että
runoilija Hellaakoski kuvaa ihmisen teomaniaa runossaan Hauen laulu.
Lette kirjoitti:Hauen mytologian mukaan:
”Hauki on merkittävyytensä perusteella kalojen johtaja.
Haukea kohtaan tunnettiin kunnioitusta ja jopa pelkoa.
Lisäksi hauki symboloi ahneutta, veenkoira kahmi suuhunsa
pikkukaloja ahmatin tavoin.”
Nämä inhimilliset ominaisuudet ovat tyypillisiä teomanisen ihmisen ominaisuuksia,
ihmisen, joka asettuu todellisuuden yläpuolelle. Mielestäni on ilmeistä, että
runoilija Hellaakoski kuvaa ihmisen teomaniaa runossaan Hauen laulu.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa