T r a n s f e r e n s s i

[xxccz]

(Salamihomejuustopizza)

Nam!,
saako tuohon vielä katkarapuja ja pepperonimakkaraa ja runsaasti valkosipulia, kiitos

[minätäällä]

Minusta Kyllästynyt on täysin oikeutetusti pettynyt ja vihainen terapeutilleen. Ei aikoja noin vain peruta, itselleni ei ole käynyt niin kertaakaan viiden vuoden aikana. Ja aina olen saanut ensin nähdä lausunnot, ennen kuin ne menevät kelalle. Terapeutti on aina pitänyt sanansa. Minusta Kyllästyneen terapeutin käytös on todella ollut törkeää, ala-arvoista.

Ei tuollaisen käytöksen aiheuttama suuttumus, pettymys ja tyytymättömyys ole mitään transferenssitunnetta, vaan ihan terapeutin käytöksen aiheuttamaa ja oikeutettua. Kyllästynyt ei ole ollut sokea, vaan terapeutti oman köäytöksensä suhteen.

Ja kyllä minusta terapiasuhteessa luottamuksen pettäminen ja toistuva aikojen peruminen on traumaattisen kokemuksen toistamista ja traumatisoi potilasta entistä pahemmin. Olen pahoillani puolestasi, Kyllästynyt.

[Maria]

Maria: Helpoin tapa tehdä ihminen vihaiseksi on sanoa tätä vihaiseksi (- -)

Viitamäki saattoi sanoa neidolle: "Olettepas te punainen!", jolloin neito tuli punaiseksi.

Onko tuo transferenssia?

Nuo edellä mainitut eivät varsinaisesti ole transferenssia, mutta ymmärtääkseni kyse on taitavasta tunteensiirrosta. Pertti voisitko korjailla, jos olen pahasti väärässä?

Sen sijaan nuo esimerkit minulla liittyvät transferenssia muodostaviin kokemuksiin lähimenneisyydessä. Lapsuudessa ja varhaisteini-iässä monesti koettuja juttuja olivat tuontyyppiset tunteensiirrot. Jos joku henkilö noita keinoja onnistuu nyt aikuisena käyttämään pääsisi hän ehkä helposti transferenssisuhteeseen kanssani. Epäilen tosin, että vaikutus on jo jonkin verran hälvennyt, koska olen tullut tietoisemmaksi kyseisistä kyseenalaisista keinoista.

Eräällä henkilöllä oli tapana sanoa minulle nuoruudessani, kun esitin mielipiteitäni, että oletpas sinä vihainen. En ollut vihainen, vaan mielipiteeni eivät miellyttäneet häntä. Suutuin tietysti huomautuksesta, että olisin vihainen. Samaa tunteensiirron keinoa (sekä muitakin) on myöhemmin käyttänyt yksityiselämässäni eräs toinen henkilö, johon oletan negatiivisen transferenssisuhteen muodostaneen.

Terapiassa en osannut analysoida transferenssitunteita. Terapeutin ilme tai sanontatapa saattoivat muistuttaa jotakuta henkilöä lapsuudestani, joten varmasti transferenssia muodostui, mutta en niitä miettinyt omalta osaltani enkä osannutkaan, koska terapiani oli kognitiivista. Olen myös varma, että terapeuttini koki transferenssitunteita, jotka saattoivat ilmetä juurikin niissä ongelmatilanteissa, joissa yht'äkkiä hän tokaisi jotakin, joka loukkasi minua. En osannut oikealla tavalla käsitellä niitä tilanteita, vaan pelkästään vetäydyin. Joskus sanoin hänelle, että kyseinen huomautus loukkasi minua ja hän pyyteli hämmästyneen oloisena anteeksi, mutta sen syvemmin en osannut niitä käsitellä.

[Pertti Luukkonen]

Ehkä, mutta selvennän ensin aiempaa, jota on kai väärinkäsitettykin:

Varjoilijan kuvaamassa tapauksessa ja Kyllästyneen keississä on yhteistä se, että vika on muissa. Mutta edellisessä kyse on paranoiasta, jälkimmäisessä ei.

[Riidankylväjä]

.

[Maria]

Entäs, jos vika onkin muissa ihan aikuisten oikeasti?

Mikä olisi terve suhtautuminen sellaisessa tapauksessa?

Psykiatri, jonka vastaanotolla aikoinaan kävin, ehdotti minulle terapeutin vaihtoa. Hän tunsi terapeuttini. Kun ensimmäistä lausuntoani häneltä hain (siis siinä vaiheessa, jolloin en vielä ollut valinnut terapeuttiani) ja panikoin, mitä jos joudun vaihtamaan terapeuttia, hän totesi vain, että sitten vaihtoon vaan. Hän myös painotti haastattelukäyntien tärkeyttä ja patisti suhtautumaan niihin vakavasti. Sanoi myös, että niitä (haastattelukäyntejä) on tehtävä paljon.

Ei ole tavatonta, että tulee mutkia matkaan. Sitä voi kai nimittää myös henkilökemioiden yhteensopivuuden puutteeksi, mihin on monia syitä (mm. käytännön asiat ja henkilöiden persoonaan liittyvät). Itselleni tuli vaimea konflikti terapeutin kanssa myös käyntikertojen lukumääristä. Hän oli kaavaillut minulle yhtä käyntikertaa myös toiselle vuodelle, koska olin ensimmäisellekin vuodelle hakenut vain yhtä kertaa/viikko ja hän tuudittautui siihen. Psykiatri oli sitä mieltä, että en ole edennyt toivotulla tavalla ensimmäisen vuoden jälkeen (koska en osannut vastata mitään, miten minäkuvaa on käsitelty ja koska sitä ei mielestäni ollut käsitelty) ja ehdotti kahteen viikkokäyntiin siirtymistä ja terapeutin vaihtoa tarvittaessa. Olin hölmö, koska panikoin yht'äkkistä suunnanmuutosta, enkä ryhtynyt miettimään terapeutin vaihtoa, koska olin jo luvannut terapeutilleni jatkaa hänen kanssaan ja olin mennyt psykiatrin vastaanotolle vain läpihuutojuttuna saadakseni lausunnon. En siis vaihtanut terapeuttia enkä siirtynyt kahteen viikkokertaan ensimmäisen vuoden jälkeen. En myöskään edennyt toisen vuoden aikana terapiassani toivomallani tavalla. Kun keskustelu kolmannesta vuodesta alkoi, terapeuttini piti itsestään selvänä, että jatkaisin hänen kanssaan kuten ennenkin. Sanoin, että yksi kerta/viikko tällä tavoin ei tule edistämään minua ja lopetan tänä keväänä. Terapeuttini tietysti pettyi, koska oli kaavaillut minun puolestani, miten tulen tekemään. Hänelle sopi ainoastaan yksi kerta per viikko johtuen hänen sivutoimisuudestaan, mikä ei ole aivan tyypillistä pitkille psykoterapioille. Jälkeenpäin harmitti, koska terapeuttini johdatteli minua valinnassani melko paljon sekä itsekin myönsi kaavailleensa minusta asiakasta vielä kolmanneksi vuodeksi. Tunsin itseni jymäytetyksi. Tarkka sanamuoto kyseisestä terapeuttini selvityksestä toisen vuoden jälkeen, miksi hän ei ehdottanut minulle kaksi kertaa viikossa istuntoja ensimmäisen vuoden jälkeen, on myös vielä mielessäni.

(Yes Sir, korjattu on!)

[Pertti Luukkonen]

po. ollut käsitelty.

[minätäällä]

Minulla tuosta "Miksi olet niin vihainen" -sanomisesta tulee mieleen projektiivinen identifikaatio paremminkin kuin transferenssi. Kysyjä projisoi oman vihaisuutensa toiseen ja käyttäytyy niin, että toinen tuleekin sitten sen seurauksena vihaiseksi.

Kyllästyneen terapiasta vielä sen verran, että kyllä terapeutitkin tekevät virheitä, ja terapiassa ne on helppoa kieltää ja mitätöidä näkemällä ne suhteettomina, epäoikeutettuina transferenssin aiheuttamina reaktioina. Mutta kyllä jo Tähkän terapiakirjassakin annettiin yleisiä ohjeita ja sääntöjä terapiasta, ja ajoista kiinnipitäminen ja asiakkaan luottamuksen tunteen vaaliminen kyllä ovat aika perustavanlaatuisia ohjenuoria. Aikojen säännöllisyys ja täsmällisyys tuo jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta ja edistää luottamuksen tunteen syntymistä. Mitä olisi terapia ilman luottamusta?

Ja jos luottamuksen pettäminen on aiemmin elämässä jo ollut traumaattinen kokemus, niin on todella törkeää, että se kokemus toistetaan terapiassa. Sehän on uudelleentraumatisoimista, ja tuosta asiakas vielä on joutunut siis maksamaan terapeutille!

[Maria]

Minulla tuosta "Miksi olet niin vihainen" -sanomisesta tulee mieleen projektiivinen identifikaatio paremminkin kuin transferenssi. Kysyjä projisoi oman vihaisuutensa toiseen ja käyttäytyy niin, että toinen tuleekin sitten sen seurauksena vihaiseksi.

Kuulostaa hienolta. Punastumisesimerkki mainittiin myös Mattilan teoksessa "Ujoudesta , yksinäisyydestä". Jäin ihmettelemään, miksi Pertti esitti punastumisesimerkin vihaisuusesimerkin jälkeen ja muuta yhteyttä en niiden välille keksinyt.

[Pertti Luukkonen]

Niin, tein kyllästyneet!

[Riidankylväjä]

.

[Pertti Luukkonen]

Yksi luotettava taho on valokuvien kehitys. Vai onko joku joskus kuullut arkaluontoisen kuvien vuotamisesta?

[Biancaliina]

Riidankylväjä:
"Miksi terapeutin pitäisi olla luotettava, kun maailma on muuten huijareita ja koijareita täynnä?"

Kai "luotettava" on omassa päässä, eikä kohteessa. Tarkoitan, että terapiasuhteissa usein tai joskus, en tiedä lukuja, ongelmana se, ettei potilas/asiakas kykene luottamaan ihmisiin.

[Riidankylväjä]

.

[Psykopatologia]

Mutta eikö parempi ole antaa armon käydä oikeudesta; ovathan he sentään pyhiä miehiä.

[xxccz]

´
Kyllä nyt "minätäällä" on kirjoitellut niin viisaita, että voi vain nyökyttää, että näinhän se on.

En käsitä, Perä sinun lyhyttä kommenttiasi jaosta varjoliljan ja K:n viestien suhteen.

[Riidankylväjä]

.

[Riidankylväjä]

.

[Psykopatologia]

´
(- -)
En käsitä, Perä sinun lyhyttä kommenttiasi jaosta varjoliljan ja K:n viestien suhteen.

Ei se mitään; muut käsittävät.

[minätäällä]

En ymmärrä, miksi Mirri puolustat pedofiilipappeja?